Sivut

maanantai 28. toukokuuta 2012

Jämälankapeitto

Jämälankapeitto valmistui, kun harmaa reunalanka loppui. Peiton koko on n. 105x 135 cm. Hiukan suurempaa siitä suunnittelin, mutta tämäkin koko riittää.

Mummon ruudut (=isoäidin neliöt) ompelin yhteen. Yritin yhdistämistä virkkaamalla, mutta saumasta tuli siten aika paksu ja kankea. Lankavarastot hupenivat kiitettävästi, ja etenkin pienet, ehkä vähän epämääräisetkin langanloput  upposivat tähän helposti. Kokoamisen ainoa taktiikka oli, ettei vierekkäin tullut ihan samanlaisia värejä tai ruutuja.

Tytär varasi  peiton itselleen jo tekovaiheessa. Se sopii hyvin hänen retroväreillä sisustetun pikku kotinsa tumman harmaalle sohvalle.

8 kommenttia:

  1. Siitä tuli kaunis torkkupeitto ja tuo harmaa väri on todella hieno, sopii mielestäni jopa paremmin kuin musta väri! Saaja on varmasti mielissään peitosta.
    Edellisessä postauksessasi olevat patalaput ovat tosi kauniita ja olet tehnyt kovan urakan niiden kanssa ja samalla tuli kokeiltua erilaisia blokkeja ja värien yhdistelemisiä ja oletan myös tutustumista uuteen koneeseen samalla!

    VastaaPoista
  2. aivan ihana !! minulla on myös jämälankoja Tähtipolku ryijystä joten haaveeni on joskus virkata samanlainen peitto.

    Miten lankojen päätteleminen sujui, kun väri vaihtuu noin tiuhaan ?

    VastaaPoista
  3. Olen tämänkaltaisia hommia vältellyt pitkään juuri sen takia, että langanpätkien päättely on niin tylsää. Päätin peittoa aloittaessani, että minulla ei ole jonain päivänä odottamassa n. kahtasataa tilkkua, joissa on pääteltäviä langanpätkiä n. 1200, jolloin peitto taatusti jää odottelemaan päättelyinspiraatiota, jota tuskin tulee. Siistin tilkun valmiiksi jo sitä virkatessani. Aloituslangan kieputan pari kolme kierrosta ketjusilmukkaketjun rinnalle ja virkkaan ensimmäisen kerroksen sen päälle, ja ylijäämän voi katkaista. Kun lopetan yhden värin, vedän virkkuukoukulla katkaistun langan parin kolmen edellisen kerroksen pylvään päällyssilmukan läpi ja jätän loppupätkän seuraavan kerroksen sisään. Aloittaessani uudella värillä virkkaan muutaman pylvään verran kaksinkertaisella langalla, jolloin "aloituspää" kiinnittyy virkkuuseen itsekseen. Hiukan kohta jää paksummaksi, muttei haittaa lopputuloksessa, ainakaan minua. Viimeisen langanpätkän kiskon 6-7 silmukan läpi virkkuukoukulla. Näillä konsteilla lappu on heti siisti ja valmis kiinnitettäväksi. Olen kikkaillut näin muidenkin virkkuutöiden kanssa eikä mikään ole vielä käytössä purkaantunut. (Olipa todella monimutkainen selostus, toivottavasti sait jostain kiinni)

    VastaaPoista
  4. kiitos, idea valkeni hyvin. Päättely on munkin heikoin lenkki, monessakin mielessä. Muta jos se onnistuu näin helposti, taidan aloittaa projektin.

    VastaaPoista
  5. Isoäidin peitot ihastuttaa minua aina... voih ja oih! IHANA peitto!

    VastaaPoista
  6. Tuolla mallilla tehdyt peitot ovat aina sydäntä lämmittäviä. Aloitin omani 14-vuotiaana ja se valmistui kun olin 26. Kaikkien täytyy tehdä tuollainen ainakin kerran eläissään. Se on niin södeä.
    Kiitos kannustavasta kommentistasi variksen kuvaan. Suosittelen yrittämistä. Vapaa konekirjonta on vaikeusasteelta vapaan konetikkauksen luokkaaa ellei sitten halua ihan konekirjontaa lähentelevää jälkeä.

    VastaaPoista
  7. Ihana peitto,iloisen raikkaat värit. Ja patalappusi ovat oikein väri-iloittelua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!