Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

En sittenkään malttanut...

...pitää näppejäni erossa uusista kankaista. Eilinen ukkosen myräkkä varmisti, että piti siirtyä tupatöihin. Ukko ylijumala ryski ja paukkui ihan päällä, ja sähköt vilkkuivat kuin diskossa. Kaikkien elekronisten laitteiden pistokkeet oli irti, myös ompelukoneen. Mutta sain leikattua possukankaat tyttären pussukkaa varten. Hän fanittaa possuja (paitsi ei lautasella), joten Tilkkutexistä heräteostoksena (muita heräteostoksia minullahan ei ollutkaan) löytyneet possukankaat alkavat saada muotoaan. Tänään taas hirmuinen helle (elohopea venyttelee itseään jo kolmenkymmenen tietämiin) komensi pois vattupuskista ja halkojen pinoamisesta viettämään siestaa sisätiloihin ja ompelukoneen äärelle. Tuloksena valmiit tilkkupinnat.Hiukan nikottelen tuon kirjavan kukertavan kankaan kanssa, se näytti ihan hyvälle ennen ompelua, nyt ei enää niinkään. Mutta saa olla siellä, ehkä en kuitenkaan pura. Tai sitten puran.

Huomasin juuri, että 5000 kävijän raja on mennyt tänään rikki. ISO kiitos kaikille lukijoilleni, enpä aloittaessani olisi uskonut pääseväni näin nopeasti moisiin lukuihin. 

3 kommenttia:

  1. Voi, älä pura! Ainakin tässä kuvassa ja minun koneen väreissä kukertava kangas näyttää sopivalta.

    VastaaPoista
  2. Tilkkupinta näyttää minustakin oikein hyvältä, en purkaisi.Possukangas on somaa, tyttäresi saa hienon pussukan.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kiitos Satu ja Arja, olin jo ratkoja tanassa, mutta nukuin sitten yön yli kommenttinne luettuani. Sen verran kuitenkin purin, että vaihdoin rivien paikkaa niin, että sain kukertavan kankaan yläreunasta pois.Pelkkä kääntäminen ei olisi auttanut, koska vaalean kankaat siat olivat joutuneet sorkat kohti taivasta. Jotenkin tuolla yläreunassa kukertava tuntui liian hallitsevalle ja näkyvälle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!