Sivut

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Paluu entiseen...

... neuleeseen. Juhannusviikolla  aloittamani villatakki on huilannut matonvirkkuun ja muiden käsitöiden ajan. Käynnistelin työtä uudelleen, ja hiukan piti ohjeita lukea, kun en ollut oikein varma, missä olen menossa.

Takakappale on pingottamista vaille valmis. Ristikko tulee siihen kohtaan, missä yleensä on, tai on ollut, vyötärö. Neuloin ristikon kohdan varmuuden vuoksi kahteen kertaan. En (taaskaan!) lukenut ruutupiirrosta riittävän huolella, ja käänsin risteyksissä silmukat aina samaan suuntaan. Lopputulos näytti aika tylsälle eikä yhtään ristikolta. Aikani katselin, ja purin. Ja opin sen, että sellaisten palmikoiden purkaminen, jossa silmukoita liikutellaan joka toisella kerroksella,  voi koitua todella hankalaksi. Tätä en voi liikaa muistuttaa itselleni: Lue ohjeet huolella ennen neulomista.


Vaikka olen varmaan eloni aikana kymmenittäin villatakkeja ym. nappilistallisia juttuja tullut vääntäneeksi, niin ensimmäistä kertaa törmäsin tähän, todella käyttökelpoiseen kikkaan. Nappilista (kuvassa on jo kauluskin menossa) neulotaan kaksinkertaisella langalla. Ohjeessa neuvottiin tekemään pieni kerä nappilistaa varten ja siitä otetaan lanka sitten kyytiin reunan neulomisen ajaksi. No, ihan kaikessa en ohjeita totellut, vaan otin reilusti toisen kokonaisen kerän. Listasta yksikertaiseen neuleeseen siirryttäessä on sitten ihan sama, kumman langan nappaa. Samoin näin voi taktikoida sen, ettei listaan tule langan jatkopaikkoja. Reunasta tulee todella napakka eikä lerpsuta missään kohtaa.

Ohje on Dropsin, lanka on Tampereen Lankamaailmasta hankittua Hjertegarnin Limaa.

Tavoitteena on saada takki pikaisesti valmiiksi, sillä istun (toivottavasti) viiden viikon päästä tähän samaan aikaan junassa Rooman ja Montepulcianon välillä matkalla kahden viikon kielikurssille. Italissa ei vielä lämmitetä lokakuussa, ja tällainen pohjoismaalainen vilukissa tarvitsee aitoa villaa ylleen etenkin sisätiloissa. Kuumavesipullo pakataan myös mukaan, hiustenkuivaajalla vuoteen lämmittäminen voi käydä isäntäperheen sähkölaskun päälle. Muutama pari sukkia olisi myös saatava mukaan. Nykyiset ovat kaikki etenkin kantapäistä hiutuneet olemattomiksi, eivätkä paljoa enää lämmitä.
Montepulciano. Kuva: Il Sasson kotisivut


10 kommenttia:

  1. Voi jummi, olisipa ollut hyvä vinkki nyt tekeiiä olevale liiville. Toivottavasti muistan sitten seuraavalla kerralla.

    VastaaPoista
  2. Soile: Melkein suunnittelen purkavani yhden lerppareunaisen liivin ja tekeväni reunan uudelleen. Kuka tätä vinkkiä on oikein piilotellut :D

    Anita: Niin huikea, että pelkään sen korostavan ihan liikaa sitä, mitä ei enää ole ;D

    VastaaPoista
  3. Kauniin näköinen neuletakki tulossa. Ihan pikkusen kadehdittaa tuo sinun kielikurssisi. Hyvää matkaa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Päivi, monta on ollut mutkaa nyt jo, esim. Air Baltic yllätti perumalla maaliskuussa varatut lentoni. Mutta nyt on asiat taas toistaiseksi kunnossa.

    VastaaPoista
  5. Komia neule! Itse neuloin neulevaatteita lukioiässä lähes yhden joka viikko ja sitten se homma/tekniikka tuli ilmeisesti koetuksi, että sen koommin en ole vaatteita neulonut. En edes vauvanodotushuumissani. Nyt pikkuhiljaa olen työstänyt erinäisiä pieniä neuleasusteita..jospa tuo isompienkin kappaleiden neulonta sitten alkaisi taas inspiroimaan...

    VastaaPoista
  6. Kyllä kelpaa tässä villatakissa matkustella! Hieno kuvio!

    VastaaPoista
  7. Upea kuvio. Ihan kiva vinkki tuo nappilista ja kaulus. Minä en ole enää vähään aikaan tehnyt itselleni mitään isompaa vaatetta sukkien ja tumppujen lisäksi, vaikka tuo neulekonekkin odottelee tuossa takanani kutojaa.... Varmaan ihana kielimatka.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommenteista! Vähemmän isoja töitä on ollut itsellänikin, huiveja ja sukkia lähinnä. Mutta ihan kiva tehdä jotain toisenlaista välillä.

    VastaaPoista
  9. Laittaisitko osoitteesi sähköpostiini. Paluupostissa tulisi pieni yllätys:) tarja.alahakula@dnainternet.net

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!