Sivut

lauantai 8. syyskuuta 2012

Syyssiivous

Blogini ulkoasu kaipasi tuuletusta ja uutta ilmettä. Uhkaava flunssa saa pysymään siisteissä sisätöissä ja pääsin näpräilemään ulkoasua uudeksi. Hiukan ukkosmainen on nyt sivujen tunnelma. Vähän raikkaampaa ilmettä hain, mutta tällainen siitä tuli. Yritän säätää vielä värejä uudestaan toisella kertaa.

Eilisiltaiset tuskailut tinttien kanssa ovat muisto vain, kiitos Kvilttaajan. Miten sitä voikin olla niiiiiin tumpelo, ettei huomaa itsestään selviä vaihtoehtoja. Illalla valmistui myös aikaisemmin aloittamani pikakolmiopussukka, jossa pääsin taas kerran harjoittelemaan purkamisen taitojani.

Ensin mätti tikkaus. Luulin pääseväni käyttämään kerrankin kaunista vaihtuvaväristä tikkauslankaa, jonka olin hankkinut tienvarsikaupastani (Gutermanin Sulky Cotton 30). Mutta kone katkoi lankaa ja teki hyppytikkejä. Langoitin uudelleen, vaihdoin neulaa, säädin kireyksiä, ja sama uudelleen varmaan kymmenen kertaa. Lopulta luovutin ja vaihdoin tikkauslankaa. Toinen kappale oli tikattu puoliväliin huonolla tikillä, joten se piti ensin purkaa.

Pussukkaa kasatessani vetskari meni aavistuksen vinoon. Ei ollut kovin monesta millistä kiinni, mutta kun tilkkukuvio aiheutti vielä optisen harhan, niin koko pussukka näytti ihan kierolle. Kääntöaukon sulkemista vaille valmis pussukka joutui purkukuurille ja käytännössä ompelin sen kokoon uudelleen. Ratkoja vaikuttaa olevan ompelukoneen ohella useimmin käyttämäni työkalu. Jos valmiista pussukasta ottaa nyt mittoja, niin sen pitäisi nyt olla kierossa, mutta se ei ole sitä. Omituista?

Kaiken muun lisäksi kuva valehtelee värit: Tuo vihertävä on heleä lehmuksen vihreä, eikä ollenkaan tuollainen halju. En saa värejä(kään) asettumaan kohdalleen. Mutta turha luulla, että lannistun: Eteenpäin mennään, vaikka ääni vain pihisee kurkussa ja nielaiseminen koskee kuin yrittäisin parsineuloja puristaa kurkustani alas.

Lankaongelmakin on tässä matkan varrella ratkennut. Soitin ompelevalle ompelukone- ja tienvarsikauppiaalleni Marjalle, joka lähetti minulle päällitikkausneuloja ja ohjeisti kokeilemaan niillä. Ja voi, mitä tikkiä niillä syntyikään! Kaunista, tasaista ja katkeamatonta. Samassa kirjekuoressa tuli superstretch-neuloja, jotka ovat kuulemma oiva ase taistelussa hyppytikkejä vastaan vaativilla materiaaleilla.

Nyt tinttien kimppuun!


9 kommenttia:

  1. Tyylikäs ja kaunis pussukka.

    VastaaPoista
  2. Niin tuttua puuhaa tuo purkaminen. Mutta nätin pussukan sait aikaiseksi. Pikaista paranemista toivon sinulle, ettei flunssa ärtyisi pahemmaksi.

    VastaaPoista
  3. Kaunis tuli kuitenkin pussukasta, ja kolmiot on kyllä kiva pinta vähän kaikkeen. Paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kannatti taistella pussukka valmiiksi, siitä tuli hieno:)
    Onpas mukavaa että on tuollainen apu jolle soitella:)

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva pussukka! Ja kiva lukea, että jollain muullakin on samanlaisia ongelmia tilkkutöissä kuin minulla. Ratkoja on ompelijan paras kaveri :-)

    VastaaPoista
  6. tykkään:)
    Näitä pikku tilkkuja niin kiva katsella... voi ku ehtis näperteleen ....

    VastaaPoista
  7. Kiitoset kommenteista, olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Ja kumma kyllä, olen ryhtynyt suhtautumaan purkamiseen kuin yhtenä normaalina työvaiheena :D

    VastaaPoista
  8. Hieno lopputulos! Tuskailen saman ongelman eli tikkauksen kanssa. Olen myös tottunut purkamaan, kai se sitten on ihan normaali työvaihe, kuten sanoit.

    VastaaPoista
  9. Kaunis pussukka ja tikkaukset aivan upeat. Joskus kysyy pitkää pinnaa nämä käsillä tekemiset.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!