Sivut

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ratkojalla töitä

Ei mennyt kuin Strömsössä tämän viikonlopun ompelut. Ensiksikin se kiemuraliina. Viikonlopun tavoite oli saada se valmiiksi. Tikkasin sen ommelviivaan, tai ainakin melkein. Kaikki meni hyvin kanttiin asti. Liinan kankaista raitakangas oli ainoa vaihtoehto. Muita kankaita oli niin vähän, että vinoon leikatun kantin olisi joutunut tekemään todella pienistä pätkistä. Myönnetään, että pienipalloista kangastakin on, mutta mielestäni se on niin kaunista, että haluan säästää sitä muihin töihin. Hiukan vierastin raitakanttia, etenkin kun raidat vinoonleikattuna menisivät myös vinoon. Tein kuitenkin kantin ja ompelin kiinni. Liina vaikutti tivoliin sopivalle. Ratkojalle tuli töitä. Minulla on nyt kolme ja puoli metriä vinoon leikattua kanttia valmiina, pitänee kehitellä joku siihen sopiva työ.

 Huomenna menen ja ostan valmista vinokanttia. Toivottavasti löydän oikean väristä.

Kiemuraliinan tekemisestä jäi neljä kaitaletta. Ompelin ne parittain yhteen ja lisäsin molemmille sivuilla samoja kankaita ajatuksena tehdä niistä pussukka. Kaivoin vaihtuvavärisen tikkauslangan (lilaa ja vihreää) ja tikkasin ympyrää. Alalanka loppui ja jouduin ottamaan työn paininjalan alta pois. Tikkaus näytti kamalalle. Lanka oli aivan liian tummaa ja vei kokonaan huomion tilkkupinnalta. Ratkojalle tuli töitä.


Unohdin ympyrät ja palasin turvalliseen lainehtivaan tikkauksen. Siinä vaiheessa huomasin, että olin unohtanut lisätä yläreunaan suunnittelemani raitakaistaleen. Ompelin sen sinne tikkaamisen jälkeen, kaksinkertaiseen  kaitaleeseen silitin tukikankaan, että sain sen vähän napakammaksi. Sain kun sainkin pussukan valmiiksi. Mutta en ymmärrä, miten olen oikein tilkkupintaa tehdessäni sitä katsellut, tai siis etten ole katsellut. Lienen ommellut silmät kiinni. Pienet pallot on pienten pallojen vieressä ja isot pallot isojen, kun piti olla juuri päinvastoin. Ja että huomaan sen vasta pussukkaa kuvatessani. Ratkojalle ei tule töitä!


Jotain positiivista: Ensimmäistä kertaa kohdalle osui sellainen vetoketju, että sain kangasrenksun vetimen reiästä helposti läpi.
Toistaiseksi pussukka on nimetön. 

Tavoitteena oli tehdä tänä viikonloppuna muutama pikkutähti. Onneksi en enää jaksa, ne olisivat todennäköisesti sammuneet tai pudonneet taivaalta.

Se oli sitten Sellainen Viikonloppu.

12 kommenttia:

  1. Aina ei vaan hommat mene ihan nappiin tai niinkuin toivoo. Minusta pussukassa olevat pallopinnat ovat aivan hyvin noin. En olisi edes ajatellut kertomaasi vaihtoehtoa.

    VastaaPoista
  2. Ympyrätikkaus näytti ihan ok:lta! Olisit voinut jättää sen myös. Pallot ja pilkutkin olivat hyvin noin. Varmaan olisivat olleet hyvin toisinkin, ei siinä mitään. Sun tilkkupoliisisi taidat olla sinä itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tunnustan, poliisin vikaa on - ja sukua. Isoisäni on ollut siellä pääkaupunkiseudulla ratsupoliisina vähän vajaa 100 vuotta sitten. :D Tuskin kuitenkaan on tilkkuja vahtinut...

      Poista
  3. Valmistunut pussukkasi on oikein onnistunut, kauniit värit ja palat juuri niillä paikoilla, kun olla pitää. Aaltotikkaus on nätti, mutta hyvin olisi sopineet ympyrätkin.

    VastaaPoista
  4. Pussukassa kauniit värit ja mielestäni palat ihan hyvillä paikoilla, mutta tietysti kun itsellä on ajatus harmittaa jos ei mennäkään niin kuin oli aikonut, tiedän tunteen...
    Tikkaus mielestäni hyvä, mutta kyllä ympyrätkin olisi sopineet.

    VastaaPoista
  5. Vinokantille tulee varmasti käyttöä, joten ei sen leikkaaminen hukkaan ole mennyt. Itselläni niitä tuppaa tulemaan liian pitkälti, kun en aina jaksa laskea pituutta. Mutta säilytän ylijäämiä vessapaperirullien ympärille käärittynä, niin ovat helposti työstettävissä sitten kun niiden aika tulee - jos tulee... Liinasta on tulossa kauniin keväinen ja raikas. Samoin pussukkasi: yhdyn edellisiin kommentoijiin täysin, tosin ymmärrän myös että jos tikkauslanka on liian tumma, niin se voi tosiaan varastaa huomion.

    VastaaPoista
  6. Ihan kiva pussukka. Samaa mieltä olen kuin muutkin... olisi ne pyörylät sopineet tuohon pintaan.

    VastaaPoista
  7. Pyörylä tikkaus on sievä, turhaan itseäsi soimaat, kauniin pussukan saitkin aikaisksi!!

    VastaaPoista
  8. Tuo ratkominen on sitten hermoja raastavaa hommaa ja kun tietää, että ei voi kun katsoa peiliin. Pussukka on kyllä ihan kivan näköinen.

    VastaaPoista
  9. Mikkään käsityä ei o kunnolla tehty, jossei sitä o vähintäs kertaallens jostai kohtaa purettu. Sun pussukkas o nyssitte tosi hyvi tehty! mukavan keväiset värit o ainaski.

    VastaaPoista
  10. Mikä siinä onkin, että kun menee pieleen, niin menee. Juuri vähän aikaa sitten koin itse samoja juttuja ja kiroilin. Välillä virheitä ei edes muut huomaa.

    VastaaPoista
  11. Käsityö opettaa kärsivällisyyttä meille se on hyvä, vaikka välillä harmittaakin. Ihanat värit on sinun kiemuraliinassa. Pussukkakin on pirteän keväinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!