Sivut

torstai 4. syyskuuta 2014

Haaveissa vainko oot mun?

 Ompeleva ompelukonekauppiaani Marja Kouvolan Konetikistä kiikutti työhuoneeseeni elokuun alkupuolella uuden uutukaisen Pfaff Powerquilter 16.0 tikkauskoneen. Käsittääkseni ensimmäisen laatuaan suloisessa Suomessamme.

Saattaa, tää unta olla saattaa...


Kone pöytineen hädintuskin mahtui pikkuruiseen työhuoneeseeni, koska se vie neliömetrin verran tilaa, ja nimenomaan neliönä. Ensimmäisenä iltana ompelin vanhoihin lakananriepuihin kaikenlaisia kiemuroita, mutta en vielä rohjennut testata konetta "oikeisiin töihin".

Loma loppui, ja aina kiireinen lukuvuoden aloitus vei kaiken ajan, marjat kirkuivat puskissa poimijaa ja pakastajaa, ja elämä täyttyi monesta arkisesta. En ehtinyt koskea koneeseen oikeastaan ollenkaan pariin viikkoon, eikä minulla ollut siinä vaiheessa oikein järkevää tikattavaakaan. Lakana alkoi olla jo täyteen kirjailtu.

Mustavalkoisen peiton tilkkupinnan sain onneksi valmiiksi ja pikapikaa ompelin myös viimevuotiset Aurifilin blokit tilkkupinnaksi. Ja sitten kone laulamaan! (Videolla se kuulostaa lähinnä traktorilta!)

Miten voi tikkaaminen ollakin näin ihanaa! Ihan vaan pikkasen karkasi tikkausmopo käsistä, ja BOM-peitto tulikin tikattua aika tiiviisti. Mutta tulipa treenattua.


Tästä kokeilusta rohkaistuneena uskalsin ottaa työn alle mustavalkoisen peiton.


Hätäpäissäni en keksinyt kuin kiemuraa silmukoilla, samalla mallilla, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, olen tikannut pienempiä töitä. Tikkaus sujui melko vaivattomasti, tikkasin n. 30 cm leveää aluetta kerrallaan peiton reunasta reunaan.



Koneen paininjalka (tai ei kai se ole paininjalka, kun se ei paina) kulkee vajaan sentin tikattavan pinnan yläpuolella. Mihinkään kohtaan nurjalle puolelle ei tullut vekkejä, vaan kaikki kerrokset asettuivat nätisti kohdakkain.. 

Tikkasin kummankin peiton täysin vapaalla konetikkauksella liikuttamalla tikattavaa pintaa neulan alla. Konepakettiin kuuluu myös tikintasaaja. Langaton mötikkä välittää koneen johtoportaalle tiedon kankaan liikutteluvauhdista, ja se tasaa sitten tikin ennalta määriteltyyn pituuteen.



Mötikän valkoinen osa tulee tikattavan pinnan alle ja musta magneettinappi päälle. Mötikän voi kiinnittää myös nipsuilla tikattavaan pintaan kiinni. 

Testasin tikintasaajaa vain muutaman kerran, mutta en innostunut siitä. Mötikkä vaatii siirtämistä kesken tikkaamisen, ja silloin kun on hyvä draivi päällä, en halua keskeyttää. Enkä isossa työssä haluasi väistellä sitä. Mutta sen käyttö on varmaan myös tottumiskysymys.



Puolaaminen tapahtuu erillisellä laitteella, ja puolat ovat isoja! Mustavalkoista peittoa tikatessani puolasin kaksi kertaa lisää, ja viimeisestä puolasta tuli käytettyä vain vähän. Muovipuola kuvassa on tavallisesta ompelukoneestani. 



 Puolakotelo on pöydän reunan alla luukun takana. Jos sinne haluaa nähdä, pitää kumartaa konetta. Itse kurkin sinne vain pari kertaa, opin nopeasti laittamaan  puolan käsikopelolla paikalleen. 


Koneen näytöltä voi lukea mm. tikattujen tikkien määrän. Alempi luku on tällä hetkellä kymmenkertainen...


Koska todellakin on niin, että kone on vain haaveissain mun, ja se on minulla koekäytössä, tikkasin sitten kaikkea mahdollista ottaakseni siitä kaiken hyödyn irti.  Italiasta ostetut pellava-puuvillasekoite pöytäliinat muuttuivat pussukka-aihioiksi, tikkasin pitkin niiden kuvioita. 

Summa summarum:
 Vapaatikkauksen hurmio on mahdollista kokea tämän aparaatin kanssa. Neulan takana on 40 cm tyhjää tilaa. Mustavalkoinen peitto on n. 140 x 200, ja sen pyörittely oli vaivatonta kun sain taktiikasta kiinni. Pieniä lastentauteja on, esim. lyhyehkö jalkapainikkeen johto. Alalangan nostamiseen tarvitaan vauhtipyörän pyöräytys, pyörä jää koneen edessä istuttaessa koneen taakse. Minä yletyin juuri ja juuri tekemään sen istuallani, mutta alle 170 senttiset joutuvat pomppaamaan pystyyn. Kone teki hyvää jälkeä, lankojen kiristyksen säätäminen oli helppoa, mutta ylälangan säätönupista puuttui asteikko? Sormituntumalla mentiin kiristyshommissa. 

Haaveissa vainko oot mun?
Koneen hinta suhteessa käytössäni olevaan ompeluaikaan ratkaisi sen, ettei kone jää työhuoneeseeni.

Oi, Pfaff sua kaipaan, niin kauheesti kaipaan, ei kuole mun rakkautein...

Teen heti raha-anomuksen Veikkaus Oy AB:lle , odottelen palkankorotusta (turha toivo!) ja amerikanperintöjä (vielä turhempi toivo). Mutta ennenkaikkea toivon, että minulla olisi joskus enemmän aikaa, jolloin voisin tikata sydämeni kyllyydestä!

En koskaan saata tietää...

19 kommenttia:

  1. Voiko koneessa määrätä neulan asennon jäämään alas tai ylös, kun pysähtyy? Kuulostaa oudolta tuo käsipyörästä kääntäminen, netissä näkemissäni malleissa niin ei kyllä tarvitse tehdä. Tuolla saa varmasti äkkiä tikkausjuonesta kiinni, jos on harjoitellut perinteisellä kotikoneella, hienosti näyttää sinultakin sujuvan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulan asennon voi määritellä joko ylös tai alas. Ohjekirjan mukaan alalangan noston voi tehdä myös ko. toimintoa käyttämällä.

      Poista
    2. Näin ajattelinkin - sitä toimintoa käytän omassa pitkäkätisessäni :)

      Poista
  2. Onnittelut, että olet saanut tikkailla ja kokeilla tuollaista aparaattia. Olen kokeillut Kvilttaajan ompelukonetta, jossa on semmoinen lasersilmä vahtimassa, että tikeistä tulee tasapitkää. Se oli hieno ominaisuus, jota ei omassa koneessa ole.

    VastaaPoista
  3. Voi, että on hieno kone. Mielenkiintoista olisi kokeilla kuinka ompelu onnistuu. Hyvin näyttää sinulta sujuvan.

    VastaaPoista
  4. Hmmm. Mulla nyt ei oo vielä paljon kokemusta tikkauksesta, mutta vaikuttaa siltä, että olen ihan tyytyväinen perus pfaffiini. Paljonkohan tuollainen maksaa? Jos joskus tikkaisin yötä päivää niin sitten vamaan hankkisin jonkun liikuteltavan long armin. Tuo näyttää silti kököttävän pöydällä ja peittoa pitää liikuttaa. Hauskaa, että pääsit testaamaan kuitenkin! Mullakin on olemassa erilaisia rajoitteita tikkausharrastukseen; aika, raha, tila jne... Tää tilkkuilu onkin melkosta välineurheilua, kun tässä vähän edistyy :D

    VastaaPoista
  5. Konetikkauskuume näyttää leviävän Suomessa. Kiitos oikein hyvästä tilannekatsauksesta. Todella mielenkiintoinen kokeiluraportti. Isot koneet vievät paljon tilaa ja vaativat paljon aikaa. Kaikki kaksi tänä vuonna valmisunutta tilkkupeittoani pystyin tikkaamaan tavallisella ompelukoneellani. Pitäisi olla hurjan tuottava, jotta erilliseen tikkauskoneeseen kannattaisi investoida. Haaveilin sellaisesta jo 90-luvulla mutta realismi voitti.

    VastaaPoista
  6. Voi ihanuus mitä olet saanut kokeilla, varmasti oli kivaa ja hyvin se näytti sinulta sujuvan:)
    Toivottavasti on Tampereen käsityömessuilla näytillä ja olihan mielenkiintoinen kokeilukatsaus.

    VastaaPoista
  7. No, nyt minunkin haaveissani ( toteutumattomissa ) on uusi kone, niin helpolta näytti tikkaamisesi. Nöyrästi pitää kuitenkin kumartua oman Pfaffini eteen.

    VastaaPoista
  8. Tosi mielenkiintoista olisi kokeilla tuollaista konetta. Tehokkaasti sait testattua. Minkä hintaluokan kone tuo on?

    VastaaPoista
  9. Ooh, niin helppo uskoa tuollaiseen ihastuvan!

    VastaaPoista
  10. Kiva kun kerroit kokemuksiasi. Itse odottelen Berninan vastaavaa laitetta, ja jos ei kohta kuulu, niin saatan päätyä esittelemääsi :)

    VastaaPoista
  11. Hyvin dokumentoitu kokeilu. Saat tuon kaiken vaikuttamaan niin itsestään selvältä ja helpolta.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen kone! Ompelukoneen ja longarm-koneen välimuoto tavallaan. Ehdit tehdä monta upeaa tikkausta!

    VastaaPoista
  13. Hei! Kavin taalla eilenkin muttei suostunut valittamaan viestiani. Tosi kiva etta paasit kokeilemaan tuota konetta! Nyt tiedat ainakin haluatko haaveilla siita. Itse alan taas miettia joko hankkisin uuden hyvan ompelukoneen. Terveisin Teje

    VastaaPoista
  14. Olipa jännittävää seurata tikkaustasi! Kone tuntuu pätevältä, Berninan käyttäjänä kadehdin hieman tuota isoa kainaloa ;)... ja onpa milenkiintoinen tuo tikintasaaja mötikkä...

    VastaaPoista
  15. Olisipa kiva päästä kokeilemaan, en tiennyt tuollaisia pieniä tikkauskoneita olevan! Mukava nähdä kone tosi toimissa!

    VastaaPoista
  16. Voi että mikä ihanuus tämmöinen kone. Tuli mieleeni, että minullakin on jo kaksi konetta, jos vielä tikkauskone, niin koneita on melkoinen rivi. Oliskohan kukaan keksimässä yhtä apparaattia, mikä tekis kaiken.

    VastaaPoista
  17. Oi kun ihana, tuollaisen minäkin haluan. Kuinkahan paljon maksaa. Hienoja tikkauksia olet saanut.

    VastaaPoista

Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!