Sivut

tiistai 4. marraskuuta 2014

Vain lähtöitkuja vajaa


Sain elokuussa koekäyttöön Suomessa ihka uuden Pfaffin Powerquilter- tikkauskoneen. Aluksi sillä piti ommella ihan hys-hys - ja salaa, konetta kun ei oltu vielä virallisesti julkistettu. Syyskuussa sain sitten paljastaa koneen olemassaolon. Olen tikannut sillä kaksi peittoa, etenkin ensimmäisen kanssa hurmoidun tikkaamisen helppouteen ja sitten menikin jo vähän överiksi. Anopin joulupeitosta tuli aika tiivisti tikattu. Edellisen postauksen Läikähdys punaista-peitto on myös Isolla Pfaffilla tikattu. Pussukka- ja kassipintoja syntyi, pari sohvatyynyn päällistäkin. Koneella työskentelyssä viehätti helppous, kone oli aina valmiina ja suuressa kainalossa mahtui pyörittelemään isoakin työtä.

Siihen nähden, miten kauan kone on työhuoneessani ollut, sillä on saatu aika vähän aikaan. Kun ensin pitäisi olla jotain, mitä tikata. Pari reissusta ostettua pellavaista pikkuliinaa tikkasin pussukkatarpeiksi, ja ovat edelleen pussukkatarpeina. Eivätkä edisty, koska eivät soita minkäänlaisia kelloja inspiraatiolleni. Minä tarvitsen väriä.

Vähäinen käyttö (=vähäinen käytettävissä oleva aika) sai aikaan päätöksen, ettei kone jää meille, vaikka sainkin siitä kohtuullisen tarjouksen. Hinta oli edelleen kova suhteessa mahdolliseen aikaan hyödyntää konetta.  Kokonaan en sen omistamismahdollisuutta ole kuitenkaan hylännyt. Säästöpossu on hankittu, ja nyt testaan, minkälaista elämä on ilman Isoa Pfaffia. Jos ikävä ei helpota, odotan possun pulskistumista. Jos taas ikävä ajan kuluessa laimenee olemattomiin, keksin  possun sisällölle kyllä käyttöä. (Säästäminen taitaa olla vanhanaikaista, mutta mielestäni se on keino varmistaa, haluaako jotain ihan aikuisten oikeasti. Sanoo entinen kultapossukerholainen.)

Tänään kone matkaa kotiinsa Kouvolan Konetikkiin. Isot Kiitokset Marjalle koeajosta. Palataan... Menen nyt etsimään nenäliinoja = (

6 kommenttia:

  1. Hyvät on perusteet koneen palautukselle.
    Vallan upea tuo viikonloppuna kuvaamasi peitto!

    VastaaPoista
  2. Hei on nuo sinun työsi niin upeita mitä olet tikannut tällä että älä vie konetta pois. Kyllä meidän naisten täytyy saada " leluja" millä leikkiä. Hyvät perustelut sinulla kyllä oli. Jokainen tietöä itse mitä haluaa

    VastaaPoista
  3. Varmasti on ero vaikeaa:) Varsinkin kun pääsit jo makuun ja kertomasi perusteella käyttö ei tuottanut ongelmia. Vankat perustelut ovat päätöksellesi vaikka siellä hiven epävarmuuttakin pilkahti:)
    Olen juuri ostamassa uutta ompelukonetta vaikka nykyinenkään ei ole kovin vanha ja on hyväkuntoinen ja muutenkin ihan ompelukelpoinen. Uudessa koneessa on aika vähän parempia ominaisuuksia mutta tein kuitenkin päätöksen ja ostan uuden. Päätöksentekoon vaikutti myös erään henkilän lause: vaihtavathan miehetkin autoja;) Vanhaa en kuitenkaan anna vaihdossa pois, siitä olisi saanut vain pienen korvauksen joten kohta olen kahden koneen koukussa:)

    VastaaPoista
  4. No kyllähän se itkettää, kun tuollaisesta namusta pitää luopua.Siellä se odottaa Kouvolan Konetikissä säästöpossun pulskistumista ja muuttaa pian takaisin luoksesi.

    VastaaPoista
  5. Voi, kyllä varmasti kirpaiseeko luopua noin hienosta koneesta:(

    VastaaPoista
  6. Voi, tuo olisi aivan unelmien vekotin!!!!! Kiva kun sait kokeilla sitä. Minäkin hankin säästöpossun tuota varten.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!