Sivut

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kiemuroita

Edellisessä postauksessa kerroin Globetrotting-peiton tikkaamisesta. Sitä on todellakin tehty Seuraavaksi soitankin hierojalle, jotta saisin pääni kääntymään ja olkapäät laskeutumaan korvista alemmas. Ei muuten mitään hätää, mutta en tahdo kuulla enää mitään, kun hartiat estävät ääniaaltojen kulun korviini. Tikkauskuviot kähvelsin peiton suunnittelijan Pat Sloanin fb-sivuilta, jonne joku näppärä henkilö oli oman tikkaussuunnitelmansa laittanut.


En ole aikaisemmin suhtautunut tikkaamiseen näin vakavasti (no, ehkä vähän Ruusupuskapeitossa, kun pääsin kokeilemaan Pfaffin tikkauskonetta). Ja tämä Globetrottingin tikkaussessio oli samalla myös melkoinen oppimissessio. Sain paljon ideoita, mm. miten tikkauksella voi muuttaa tilkkupinnan ulkonäköä...


... tai saada mitään sanomattomaan pintaan eloa, kuten alla olevassa kuvassa tylsään välikaitaleeseen  tikatut "lentävät hanhet" osoittavat.


Ihan kaikki kuviot eivät ole just kohdallaan, vaan enemmän tai vähemmän vinksahtaneita mahtuu joukkoon monta. Suorat tikkaukset eivät ole aina suoria, tikkien pituus vaihtelee tilanteen mukaan ym. käsityön leiman antavia tekijöitä löytyy ihan riittävästi.


Mutta tyytyväinen olen suoritukseeni. Ja myös siihen, että meillä taas voi syödä ruokapöydässä. Tikkausrupeamani valtasi pöydän viikoksi, se kun on meillä ainoa paikka, jossa on ko. puuhalle riittävästi tilaa.




Taustakankaaksi löysin Eurokankaan palalaarista siniraitaista puuvillaa, ainoa järkevältä vaikuttava vaihtoehto koko kaupungin  kangaskaupoista (3 kpl). Hyvä laatu ja kaunis, mutta ei tasaraitaa enää koskaan taustakankaaksi. Tilkkupinnan asettelu suoraan suhteessa raitoihin oli aika ison säätämisen takana, pientä heittoa on siitä huolimatta. Tilkkupinnalla suorana kulkevat kuviot eivät aina kuljekaan taustassa raitojen mukaan. Oppirahat on näköjään maksettava aina.


Ylälangan katkeilu kiristi välillä ompelijan pinnaa, mutta kiitos ompelevan ompelukonekauppiaani, Kouvolan Konetikin Marjan ehdotuksen, ylälanka hyppäsi Kivi-tuikkukuppiin ja pudotettiin lattialle. Mikä lie taika, mutta auttoi. Lankana on Aurifilin tikkauslanka, joka on aikaisemmin kulkenut koneessa vaivatta. Liekö hiukan normaalia paksumpi vanut aikaansaanut langan ajoittaisen takkuilun? Tuntuu usein, että tikkauksen onnistumiseen vaikuttavia palikoita on niin monta, että on loppujen lopuksi vaikea sanoa, mikä lopulta on syynä ja mikä  auttaa.


Nyt urakka on valmis ja peitto odottaa vain reunakanttia.

17 kommenttia:

  1. Aikamoisen urakan olet tehnyt tikkauksien kanssa. Itse sitä katsoo työnsä jälkeä kriittisesti, toiset eivät välttämättä huomaa mitään erikoista. Oppiahan nuo harjoittelut meille kaikille ovat ja mestareita tulee kun vaan jaksaa harjoitella:) (Paljon on vielä tekemistä minullakin että siihen asti päästään).

    VastaaPoista
  2. Upeita koukeroita olet saanut aikaan, ei ihmekään, että hartiat hipoo korvia. Ruman työn voi aina tikata kauniimmaksi ja kauniin työn vielä kauniimmaksi! Aika mieletön urakka, mutta työn lopputulos palkitsee.

    VastaaPoista
  3. Upeaa urakointia. Tikkauksen suunnittelu ei ole ihan helppoa ja siksi kannattaa ottaa oppia sellaiselta, joka on jo miettinyt asiaa (siis laitana toisen suunnitelmaa).Ihmisen tekemän tikkauksen on hyvä olla ihmisen tekemän näköistä ei liian täydellistä. Hieno suoritus kerrassaan.

    VastaaPoista
  4. Hienot tikkaukset tuli! Käytitkö viivotinta tai ohjuria suoriin viivoihin? Joskus mulla auttaa, että piirrän ekat mutkat, että pääsee vauhtiin. Sitten vaan vapaalla kädellä. -aivosolu

    VastaaPoista
  5. Hienot tikkaukset. Valtavan työn olet tehnyt. Nyt vaan sitten rentouttamaan hartioita ;D

    VastaaPoista
  6. Upeat tikkaukset, hienoa jälkeä olet tehnyt ja nyt on sitten hyvin ansaittu lepohetki ja hartioiden leputtelua!

    VastaaPoista
  7. Kauniista upeaksi. Kyllä tikkaus kruunaa tilkkutyön!

    VastaaPoista
  8. Upeaa!!
    Kivi-tuikku pitää muistaa väriltään yhteensopivaksi myös seuraavan työn kanssa! :o)

    VastaaPoista
  9. Valtava tikkausurakka! Hienoa, että sait tehdyksi! Tuikkuviritys on mielenkiintoinen. Kysyit kirjan nimeä. "Blocks, borders, quilts" ja kirjoittaja on Sunny Steinkuhler. Ostin kirjan myös itselleni, se oli niin hyvä.

    VastaaPoista
  10. Olet nytmonta kiemuraa ja kokemusta rikkaampi, ja se aina kannattaa! Tuikkuviritys on lähestulkoon yhtä mielenkiintoinen kuin pari päivää sitten Bonnie Hunterin blogissa näkemäni limupullo, jonka pohja oli leikattu auki, jotta sen sai laitettua lankarullan päälle. Sitten vain lanka ulos pullon suusta ja toimi kuulemma :) Jännityksellä odotan "kokovartalokuvia" työstäsi!

    VastaaPoista
  11. Olet tehnyt upeaa tikkausta. Itse näkee pienet kauneusvirheen, muut huomaavat kokonaisuuden. Tikkaus vie mukanaan ja olen huomannut saman kuin sinä, että matkan varrella mielikuvitus lähtee lentoon.

    VastaaPoista
  12. Mielettömän hienoa tikkausta!

    VastaaPoista
  13. Ihastuttavaa ja kekseliästä tikkausta, antaa todellakin aivan eri ilmeen työhön. Kaunista on tulossa !

    VastaaPoista
  14. Upea! Hartiajumitus kuulostaa kovin tutulta, koitahan saada paranneltua ne.

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti hartiasi on jo hierottu pehmeiksi. Peiton tikkaus on täydellinen, vaikka niin paljon kaikkia vikoja siinä luettelit. Sininen väri on kaunis niin peitossa kuin tuikkukupissakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!