Ihan kuin olisi ollut sunnuntai...

Eipä ole aikoihin ollut niin riemukas nimipäivä kuin tänä vuonna. Pehmeitä kirjekuoria oli kerääntynyt pinoon jo ennen varsinaista juhlapäivää. mutta maltoin antaa niiden olla kiinni. Ja  mitä ihanuuksia niistä sitten paljastuikaan! Yritin ensin mahduttaa kaikki samaan kuvaan, mutta aina jäi jotain alimmaiseksi tai takarivin varjoon, siispä jokaisen kuoren sisältö omana kuvanaan.

Vaikka kangasvaihdon idea oli lähettää yksi fat quarter, niin kaikenlaista pientä kivaa oli eksynyt paketteihin kankaan lisäksi.

Nappeja, nauhoja, herkkuja, blokkiohjeita, pussukkakaavoja, ommeltavia merkkejä, jopa nimelläni kirjailtu patalappu ja valmis pussukka.

Oli hauska huomata, että jotkut olivat hyvin selvillä värimieltymyksistäni, jotkut tarjosivat haasteita tuleviin ompeluksiin mielenkiintoisilla väreillä tai kuvioinneilla. 

Mukava juttu oli se, että olen jo vähän aikaa katsellut ruosteenruskeita kankaita ajatuksena yhdistää sitä tummaan lilansiniseen, mutta niitä ei ole tullut aikaisemmin vastaan. 

 Ja nyt sain näitä ruosteen ruskeita kaksi kappalein!

Huomatkaa pussukan hauska idea: pieni avain vetoketjun vetimenä!

Postimerkitkin taisivat olla tarkkaan suunniteltuja. Kaikissa kuorissa oli erilaiset merkit - ja tosi hauskat ja kauniit.

Ystäväni Tilkkutaiturin Tytär oli perheineen juhlimassa kanssamme, hän oli ommellut minulle ison pussin erilaisten rullien tilkkukursseille kuljettamista varten . Sisällä oli jo valmiina kovikehuoparulla.

 

Kaikkien lahjusten availun jälkeen oli jo hirmuinen nälkä. Helpotusta asiaan löytyi ravintola Kippurasarvesta, joka ruokalistalla on yksi ainut ruokalaji, särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä.

Tuntitolkulla uunissa hautunutta karitsanpaistia saa syödä niin paljon kuin vatsa vetää, ja päälle vielä makiaa soppaa. Tällainen hentoinen naisihminen täyttyy jo kahdesta annoksesta (ennätys on 13 annosta, mutta se EI ole minun nimissäni). Kuvut pinkeinä vyöryimme kotiin päiväkahville ja mansikkakakulle. Sitten vatsaa vajuttamaan ja kevyelle jaloittelulle satamaan tämän vuotista hiekkalinnaa tarkastamaan. Ja iltapalaksi vielä Satamatorilla vedyt. 

Kun ajoimme satamaan, ihmettelin tietöissä olevaa kaivurijoukkuetta, että mikä kiire tuolla hommalla on, että pitää sunnuntainakin tehdä töitä. Seurue ystävällisesti huomautti, ettei ole sunnuntai vaan arkipäivä ihan keskellä viikkoa. Mutta kun tuntui ihan sunnuntaille!

Muistaakseni Marle kirjoitti joku aika sitten, että hän laittaa valmiiksi saamansa työt sellaiseen paikkaan, jossa niitä voi katsella. Minulla on nyt tällainen pino katseltavana. En vielä malta purkaa sitä säilytykseen. Kiitokset kaikille ihanasta nimipäivästä!

PS: Tänään ei ole ollut kovin nälkäinen olo, on ollut ihan riittävää, kun olen syönyt silmilläni kauniita kankaita.