Sivut

maanantai 12. lokakuuta 2015

Sinistä!


Kun sitkeästi ompelee, saa näköjään valmistakin.Tai jos ei ihan valmista, niin ainakin tilkkupinnan. Peiton täytteeksi tulee kierrätyshenkisesti vanha pehmeäksi kulunut huopa, jonka koko määrittelee myös tilkkupinnan koon (125 x 165 cm).


Mitään erityisempää suunnitelmaa minulla ei ollut,  tein peittoa rivi kerrallaan. Aina seuraavan rivin kolmiot mallasin paikoilleen, ompelin riviksi ja saman tien kiinni edelliseen riviin. Jo ekassa rivissä hoksasin, että omaa silmääni miellyttää eniten, että kankaiden ruudut/raidat ovat joko pysty- tai vaakasuoraan. Yhden kolmion ruudut menivät vinottain ja se pisti pahasti silmään (= purkuun).  


Koska kolmiot olivat aseteltuina lattialle, ja jokainen vähänkin tilkkuillut tietää, miten helposti palat kääntyvät ja vaihtavat paikkaa matkalla ompelukoneen paininjalan alle, otin viimein käyttöön kesällä tekemäni "design boardin". Se on jäänyt vähän unohduksiin, kun en mielestäni onnistunut kangaskaitaleen liimaamisessa oikein siististi. (Ohje siihen löytyy Lori Holtin blogista, jos joku tästä innostuu. Ohjeessa mainittua foam core board'ia myydään Suomessa nimellä kapalevy, sitä saa esim. kehystyksiä tekevistä liikkeistä. Tässä on vanu pinnassa, mutta seuraavaan en laita enää sitä, koska se oli kuumaliiman kanssa varsin  hankala yhdistelmä, ainakin minulle, flanellia tai fleeseä jatkossa. Isosta levystä voi tehdä pienen suunnitteluseinän) Mutta alusta olikin tosi kätevä kolmioiden siirtämisessä. Sille mahtui kahdeksan kolmiota, järjestys säilyi ja kolmiot menivät oikein päin tilkkupintaan. Minulla oli jäänyt yhteen kulmaan keltainen langanpätkä, joka oli merkkinä, etten olisi vahingossa pyöräyttänyt alustaa väärin päin.


Ihanan aurinkoisena syysaamuna piti tilkkupintaa sovitella yhteen jos toiseen paikkaan. Laiturikuvat saadakseni minun piti mennä veteen, tulipa testattua saappaiden vedenpitävyys. Ei pitänyt, vasen sukka kastui.


Tässä silityslautakuvassa värit ovat oikein. Ulkokuviin taisi kirkkaan sininen taivas tehdä omia heijastuksiaan.


Taustakankaan kokoan jäljelle jääneistä kolmioista ja niistä kaikkein tylsimmistä sinisistä paidoista.

15 kommenttia:

  1. Ihana! Kyllä sininen on aina sininen. Ensimmäisen tilkkupeittoni tein kolmioista ja ehkä siksi ne on jotenkin jäänyt suosikeiksi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on kaunis. Nyt harmittaa, että aikoinaan on tullut heitettyä paitoja pois ja oon ollut joskus paitatehtaalla töissä. Silloin en ymmärtänyt tilkkutöidtä mitää. Kyl ahdistaa.

    VastaaPoista
  3. Nopeaan syntyi. Tuo on todellinen klassikko.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana peitto! Kolmioista tulee kyllä hienoa tilkkupintaa, olitpas nopea:)

    VastaaPoista
  5. Yksinketaisesti kaunis. Simppeli ja selkeä kuvio tekee työstä rauhallisen ja houkuttelevan.

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis peitto! :-) Mukavaa syksyistä viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  7. Sitkeä ja ahkera olet ollutkin:)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Hieno tulee! Nuo paitapalat kivoja. Tuon alustan olen meinannut tehdä minäkin.

    VastaaPoista
  10. Tulee niin upea... Suunnitteluseinää aina kaipailen, kiitos vinkistä, käyn heti hakemassa levyä!

    VastaaPoista
  11. Ahkerasti olet saanut ommeltua... ja peitosta tuli aivan ihana!

    VastaaPoista
  12. Niin kaunis, tekisi mieli heittäytyä mättäälle pötköttämään sille :)

    VastaaPoista
  13. Kylläpä on kauniit siniset värit!

    VastaaPoista
  14. Kauniit sävyt ja näyttävä työ.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!