Sivut

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Good Luck Star - jo on tähdellä nimi!

Näin Saijan blogissa upean paper piecing -tekniikalla tehdyn tähden.  Laitoin sen heti mielessäni  todella pitkän to-do -listan viimeiseksi. Sitten koitti tylsä hetki, teki mieli tehdä jotain, jossa olisi vähänaivoillekin töitä. No tässä oli, ihan riittämiin.


Paper piecing on kivaa, minulla se syö vaan kangasta ainakin tuplaten todelliseen tarpeeseen nähden. Lieneekö jonkun sortin hahmotushäiriö, kun minulla on oltava iso lohmare kangasta, että se varmasti kääntyy oikein ja riittävästi sauman ompelun jälkeen. Siksi riemuitsin, kun ohjeessa oli valmiiksi piirretyt kaavat palojen leikkaamista varten. 


Yhden illan leikkelin paloja kaavojen mukaan (97 kpl) , ja koetin ymmärtää, mitkä ovat A, B ja C-osiot ja miten värit menevät. Suurin toivein seuraavana aamuna aloitin. No, ei ne valmiiksi leikatut palat kovin paljon auttaneet. Vaikka sain ne muka kohdalleen ommeltua, niin sitten ne eivät kuitenkaan riittäneet kaavan reunaan asti kun käänsin kankaan. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Leikkasin uuden, ison palan kangasta, ompelin viivaa pitkin - ja se oli siinä. Minun logiikkaani ei mennyt mitenkään ensimmäisen kahdenkymmenen neljän osan kanssa, miten päin pala olisi laitettava. 


Olin tehnyt väritystehtävän ennen ompelun aloittamista. Saijan tähtösessä värit kiertyivät kivasti keskikohdan kautta toiselle puolelle. Laskuvirhepaholainen, Saijalla oli kuusi eri väriä, minulla kolme. Ei heittänyt kuin ihan vähän. Mutta toinen virhe oli se, etten mennytkään värieni vähyyden huomattuani katsomaan Saijan tähtöstä, vaan ohjeen. Siellä oli neljä väriä. joten purin pari palaa ja lisäsin neljännen värin. Ja ihmettelin, miksi minun värini eivät kierry. No, ei kiertynyt, kun oli neljä väriä. Se selvisi loppumetreillä, kun vihdoin kävin kurkkaamassa Saijan kuvaa. En purkanut. 


Tulihan se viimein valmiiksi. En kyllä koskaan ole tämän kokoista blokkia tehnyt niin pitkään ja hartaasti, niin paljon ommellen ja purkaen. Siitä tuli kyllä hieno, mutta ei koskaan enää. Tämä päätyy varmaan tyynyyn niin kuin Saijankin tähtönen. Oikea Good Luck Star, se good luck vaan puuttui ompelustani.
Tekniset tiedot: 97 palaa, blokin koko 12 tuumaa kanttiinsa. Aikaa meni kolme iltaa ja yksi melkein kokonainen sunnuntai. Miten sainkin noin paljon aikaa sihen tuhraantumaan?



P:S. Tätä kirjoittaessani olen kaivanut päästäni ja vaatteistani kolme hirvikärpästä, ja edelleen joku juoksee pitkin päätäni ja niskaani. Kävin vain pikaisesti kastelemassa eilen istutettua luumupuuta enkä missään metsässä. En tykkää, siis hirvikärpäsistä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Elokuublues

Keskikesällä menin punaisilla pussukoilla, elokuussa vaihtui väri siniseen. Keräsin sinisävyisiä palasia, joita ompelin yhteen vailla mitään tarkempaa suunnitelmaa. Kotona sattui olemaan vain 25 senttinen, sininen vetoketju, leveys tuli sen mukaan. Korkeutta on saman verran, mutta jotenkin tämä näyttää korkeammalle kuin leveämmälle. Optinen harhako? Tilkkupinta on tikattu rysantti(=krysanteemi)-mallilla


Tasasivuinen kolmio on yksi lempimuodoistani. Kahden ja puolen tuuman kaitaleista leikkelin kolmioita, niitä tuli TAAS leikattua ainakin kaksi kertaa tarve, olen todella huono arvioimaan menekkiä. On laitettu jemmaan, jos riehaannun samalla mallilla toista pussukkaa aloittelemaan.


Tällä on leveyttä 27 cm, korkeutta 23 cm ja pohjan leveys on 13 cm. Tämän tikkasin n. puolen sentin päästä saumoista, minusta tämä ei kaipaa ylimääräistä ryhelmää pinnalleen. En ole kyllä ihan varma, olisiko tuo toinenkaan kaivannut.


Maaliskuussa itse kylvämäni kesäkukat alkavat vihdoin kukkia. Parempi kai elokuussa kuin ei milloinkaan?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiinatein tykkäämiset

Mansetilkku oli ja meni. Monessa blogissa on saatu ihailla näyttelykuvia. Mielenkiintoista on, että vaikka mielestäni vietin Haiharassa melko pitkän ajan ja kuvasin suurimman osan töistä, joissakin blogeissa on tullut vastaan ihan ennen näkemättömiäkin ihanuuksia. Miten jäivätkin paikan päällä silmien väliin?

Elämä on ollut jokasyksyistä kaaosta (suuresti työllistävä uuden lukukauden aloitus; marjoja, jotka eivät meinaa loppua ollenkaan; anopin kasikymppisten puuhaaminen, ja puutarhakin järjestää tekemistä, vaikka olen yrittänyt ehdotella sille jo ainakin vähittäistä talvilepoon valmistautumista). Ylimääräistä aikaa on ollut todella vähän ja postaaminen on jäänyt. Toinen syy blogihiljaisuuteeni Mansetilkku-postauksen suhteen on se, että en oikein tiedä vieläkään, mitä ajatella näyttelystä. Tilkkutyön rajoja oli laajennettu leveälle, paljon oli sellaisia upeita töitä, joita en itse osaa edes ajatella tilkkutöiksi. Kai siksi etenkin Haiharan päärakennuksen monet työt aiheuttivat ihailun lisäksi suurta hämmennystä.


Vasta kun pääsin tallirakennukseen, tunsin oloni kotoisaksi.Tilkkupeittoja, oikeita tilkkupeittoja!  Tähän postaukseen olen poiminut valokuvistani ne työt, jotka voisin ottaa omaan kotiini, siis täysin subjektiivisia valintoja, tekniikat tai tikkaukset eivät ole olleet ratkaisevia, vaan tunnelma, mikä töistä minulle välittyi. Valitettavasti joidenkin töiden tekijöiden tiedot ovat kuvissani jääneet niin epäselviksi, että en pysty sitä tietoa jakamaan. Siis Tiinatein tykkäykset Mansetilkussa:





 Marjatta Ahosen Kesätori


Lea Päivisen Marin kesä


Tiina Saariston Mummola (muistaakseni, mummoon nimi ainakin liittyi). 






Kiitokset näyttelyn puuhanaisille, tällainen näyttely ei synny itsekseen, vaan on vaatinut tekijöiltään aikaa ja vaivaa.