Sivut

lauantai 4. helmikuuta 2017

Puikoilta

En ihan koko aikaa surruta ompelukonetta, vaan neulomuksiakin valmistuu koko ajan (pitämässä minua hereillä telkkaria katsoessa). Ihan joka sukkaa (niitä neulon eniten) en viitsi tänne postata, mutta kun saavuttaa  jotain ennen kokematonta, ylittää se julkaisukynnyksen. 


Myöhäisheranneenä tartuin Novitan joulukalenterisukkiin muistaakseni vasta itsenäisyyspäivän aikoihin. Neuloin oikeaa ja vasenta rintarinnan. Epäilin viitsimistäni, tulisiko toinen sukka koskaan tehtyä, kun ensimmäinen valmistuisi. Ikinä en ole kokonaan kirjoneuleisia sukkia tehnyt, ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, etten tee tämän jälkeenkään. 


Mutta näistä tuli niin kivat, eikä tekeminenkään loppujen lopuksi hullumpaa ollut, joten ehkä joskus vielä. Mistään lankadominansseista tai muista hienouksista en ollut ennen näitä sukkia kuullutkaan, mutta tuli nämä silti tehtyä. Ehkä seuraaviin sukkiin opiskelen sitten asiaa tarkemmin. 


Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta loppiaiseksi kyllä. Terään jouduin säveltämään vähän lisäkuvioita, että olisivat mahtuneet jalkaani. Nyt katsellen varsikin olisi voinut olla vähän pitempi. Jos vielä vastaaviin repsahdan, niin vartta pitänee myös kasvattaa pitemmäksi. Pitkäsäärisyyden haittoja. Ohje Novitan, lankana Nalle. Sukkakuvat on D-insinöörin ottamia.


Nyt puikoilla on lastenpeitto lastensairaalaan, Marttojen operoima projekti. Tiedän, että kaikki vanhemmat eivät tykkää pastellisävyistä, joten valitsin väriksi tumman turkoosin. Lankana Teeteen Salla. 


Tämä huivi ei ole minun tekemäni, mutta kun tekijän olen tehnyt (tai ainakin jotenkin vaikuttanut siihen), on tämäkin pakko esitellä täällä. Tytär on pitsihuivifriikki ja näitä syntyy kuin tehtaassa. Lankana joku ihana käsinvärjätty merinovilla. Ostin tämän huivin innoittamana itsellenikin huivilangat, mutta valmistuksen ulkoistan sille, joka sen osaa. Minulla tuollaisen tekeminen loppuisi siihen, kun ensimmäinen silmukka karkaisi puikolta.

Tilastoista huomaan, että täällä lappaa välillä väkeä ihan ruuhkaksi asti: ilahtuisin niidenkin kävijöiden kommenteista, jotka eivät koskaan aikaisemmin kommentoineet. Ja sanasen voi jättää nimettömänäkin, jos muuten ujostuttaa.

24 kommenttia:

  1. Jahas, käsityötaito on periytynyt! Upeat sukat ja huivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Ehkä tekemisen mallillakin on vaikutusta perimän lisäksi :D

      Poista
  2. Tosiupeat sukat! Noista pyöröpuikkotöistä minäkin tykkään, helppo kuljettaa mukana eivätkä silmukat karkaa. Vauvalle uni maistuu kyllä voimakkaankin värisen peiton alla. Terveisin Raita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raita kommentistasi! Minä en ole vuosi(kymmeni?)in käyttänyt pitkiä puikkoja, kaikki sukkia lukuunottamatta menee pyöröillä :D

      Poista
  3. Upeat sukat. En onnistuisi tekemään tuollaisia ihanuuksia. Äitini oli kirjoneuleiden osaaja. Tytär on pitsihuivien taikoja. Tilkkutyöt ja tikkaus on mun juttu. Taipumus käsitöiden tekemiseen näköjään periytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kvilttaaja. Perintöä voi tarkastella myös toiseen suuntaan, äitini isä oli suutari, mutta kenkiin emme ole ajatelleet laajentaa.

      Poista
  4. Så vackra saker du stickat. Sockorna är underbara,för fina att använda.-))

    VastaaPoista
  5. Hei Leena! Todella upeat sukat ja tyttaresi huivi on myos oikea taidon nayte! Kaikki aidit eivat ole todellakaan vauva varien ystavia joten oikein kiva vaihteeksi tuo voimakas vari! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teje! Minusta tuntuu, että nykyiset äidit haluavat enemmän juuri muuta kuin perinteisiä vaaleanpunaisia tai -sinisiä.

      Poista
  6. Aivan superhienot kirjoneulesukat! Kovasti katselin kaikkia kalenterisukkaohjeita, mutta onneksi pysyin järjissäni ja tekemättä. Nuo sinun on vielä niin ihanan väriset, ehkä joskus... Tyttäreisi on todella taitava, jäisi pitsihuivit minultakin siihen lankojen hankintaan. Hyvä ajatus tehdä hieman voimakkaammasta väristä vauvanpeitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marle. Perussukilla minäkin menen normaalitilanteissa, mutta mikä lie iskenyt, kun nuo urakoin. Ehkä teen joskus toisetkin kirjoneuleiset, mutta arkea ne eivät minulle ole. Enkä ole raaskinut ottaa noita vielä edes käyttöön.

      Poista
  7. Sukat on kyllä upeat! Tuohon urakkaan en kyllä ryhtyisi, voisi kuuluua äärräpäitä ja säästän kanssa-asujan siltä:)
    Lastenpeiton langan väristä tykkään erityisesti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Peitto on nyt valmis, ja siitä tuli mielestäni tosi kaunis.

      Poista
  8. Tosi kauniit kirjoneulesukat sitten neuloit.....alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo,vai kuinka se meneekään.Noh huhhuh mikä huivi,aivan kateeksi käy....terveiset tekijälle.Hyvään tarkoitukseen on neulomasi peite menossa....kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en noita kirjoneuleisia ihan joka vuosi (ehkä) aio neuloa, perussukilla mennään suurimmalta osin.

      Poista
  9. Kyllä on hienot sukat! Ja mikä silmukoitten laskeminen. Tyttäresi huivi on aivan upea myös. Olen joskus yrittänyt noita kuvioita tehdä mutta aina virheitä ja en onnistu. Haaveilen vielä, että kyllä mä vielä joskus tollasen huivin teen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Minä haaveilen, että tytär tekee minulle huivin, ja se haave taitaa toteutuakin :D

      Poista
  10. Ihanat sukat! Noihin täytyy todella keskittyä, ettei mene kuviot sekaisin. Ja kaunis on huivikin, väri on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija! Huivin väri ei koko hehkussaan tule oikein esille, kunnollisen kuvauspaikan löytäminen oli aika haasteellista.

      Poista
  11. Tyylikkäät kirjoneulesukat sopivat Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen mainiosti. Huivi ja peitto ansaitsevat myös kunniamaininnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena! Kun vain raaskisin noita sukkia käyttää, toistaiseksi roikkuvat tuolin selkämyksellä. Ja itse asiassa ne ovat aika lämpimät ainakin sisällä, sen verran kuvauksen aikana huomasin.

      Poista
  12. Ihanan seesteiset värit sukissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TeSa, väritys on ihan ohjeen mukainen, itse en ehkä olisi ymmärtänyt laittaa esim. tuota pellavan sävyä mukaan, mutta lopputulos on tasapainoinen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!