Sivut

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Aikamoista veivaamista

Vihdoin pääsin aloittamaan batiikkipeiton kerrosten kokoamisen. Ajatukseni oli, että yksi päivä riittäisi, mutta oli aika väärin arvioitu. Taustakangas minulla oli valmiina, mutta sitä ei ollut vielä ommeltu tilkkupinnan kokoiseksi. Äkkiäkös nyt suoria saumoja päästelee. Joo-o, päästelee. mutta kun niitä on kilometritolkulla. Pari vuotta sitten Viron Vörysta halvalla ostettua kangasta (Rowanin tilkkupuuvilla 3,90/m) oli seitsemän metriä, mutta sekään ei ihan riittänyt, yhteen kulmaan piti laittaa lisäpalaa toisesta kankaasta. Kovin tarkaksi en uskaltanut taustakangasta tehdä, kun pelkäsin jossain vaiheessa kangasta puuttuvan jostain nurkasta.  Sai siinä silitysrautaa heilutella, kun silittämisen aika koitti. (Kuvassa on joku kumma vaalea rantu, kankaassa sitä ei ole)


 Kun olin taustan hikoillut sileäksi, oli tilkkupinnan vuoro. Aurinko paistoi kauniisti tilkkupinnan läpi sen roikkusessa silityslaudalla.


Sitten kerrokset pöydälle, kaikkien pintojen keskikohdat päällekkäin ja neuloilla kiinni. Nyt ei pöydän pituus riittänyt peiton leveydelle, mutta hyvin selvisin. Liukkaalla pöydällä oli rakennelmaa helppo liikutella.



Ompelin aputikkaukset saumaan stabiloidakseni kerrokset toisiinsa. Etenin saumaväli kerrallaan, eli kun olin kiinnittänyt keskimmäisen sauman molemmin puolin hakaneulat,  kiikutin (= raahasin) työn koneelle ja ompelin ojaan. Takaisin pöydälle, silottelin seuraavan välin, hakaneulat, koneelle, tikkaus ja pöydälle takaisin. Tein tämän pyörityksen 12 kertaa. Meillä on muuten nyt aika pölytöntä reitillä ruokapöytä - tikkauskone. Kun yritin saada peiton kuljetuksen ajaksi käsiini niin, että saan sen suoraan koneen neulan alle, osa siitä laahasi välillä maata. Yhden pöytäkellonkin huiskaisin kaapin päältä lattialle.
Keskellä peittos olevat aputikkaukset ompelin kahdesta suunnasta, eli aloitin keskeltä peittoa, ompelin reunaan, pyöräytin (= kampesin) peiton toisin päin ja ompelin sauman toisen puolen myös keskeltä peittoa aloittaen. 


Reunoille päästessäni aloin ommella sauman reunasta reunaan yhdellä ompeleella. Tikkasin saumaan Isolla (Pfaff Power quilter), joka ei työnnä kangasta edellään, vaan hyppii pinnalla, joten totesin, että saan samaa jälkeä nopeamminkin, ja yksi veivaaminen jäi välistä pois. 


Suunnitteltu yksi päivä venyi  kahdeksi melkein täydeksi päiväksi ja kahdeksi illaksi. Aluksi suunnittelin, että puran aputikkaukset pois sitten kun varsinainen tikkaus on tehty. Taidan kuitenkin jättää ne paikalleen, ne uppoavat näkymättömiin päällipuolella ja taustassa ne tuskin erottuvat. Ja jos joskus kaipaan kovasti purkamista, voinhan sitten iltapuhteina nyppiä ne pois (en taida kuitenkaan, laskin just että niitä on yhteensä melkein 34 metriä).

Tikkausmallin suunnittelu on vielä vähän vaiheessa, ideoita on, mutta odottelen vielä tilaamaani tikkauskirjaa, jos siellä olisi jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt kun työ on tässä vaiheessa, voin ottaa välitöiksi muita ompeluksia ja tikata tätä tästä eteenpäin, kun siltä tuntuu, ja niska antaa myöten. Kun kerrokset ovat nyt kiinni toisissaan, voin huoletta veivata työtä jatkossakin.

23 kommenttia:

  1. Upea ja kunnioitusta herättävä projekti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppy, töitä riittää vielä.

      Poista
  2. On siinä urakkaa. Työ näyttää laskostuvan mukavasti koneen suureen kainaloon. Oma tikkaustyöni on kovin jäykkä ja pistää koko ajan hanttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, hyvin asettui tikattavaksi. Sivuille piti tehdä virityksiä, jotka kannattelivat peittoa, muuten tuli vetoa sivuun.

      Poista
  3. Kyllä niitä saumoja on metritolkulla, kun ompelee suurta peittoa. Tuo sinun koneesi näyttää tosi mukavalta tikkaamiseen. Tilkkupinta on myös kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saumaa on, ei ihan heti lopu :)

      Poista
  4. Saa siinä käännellä työtä vielä muutaman kerran ennen kuin on valmis:) Urakan arvoinen peite on kuitenkin valmistumassa.

    VastaaPoista
  5. Ihailen sinnikkyyttäsi tehdä tällaisia suuria töitä.
    Värit näyttävät upeilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TeSa. Ensimmäinen tämä näin suuri on, enkä kai ihan heti toista tee :)

      Poista
  6. On tuossa vääntelemistä, mutta isolla koneella se sujuu hyvin!
    Iso urakka, vaan sinulla on hyvä suunnitelma sen tekemiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilkkureppu. Pakko on välillä vääntämisen välillä huilata ja tehdä joitain pienempiä töitä.

      Poista
  7. Huh, onneksi on nyt tehty! Kylla noin ison pinnan teko on hankalaa. Sinun idea tehda noita sauma-tikkauksia on tosi hyva! Tama on upea tilkkutyo ja peitosta tulee komea! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Teje! Loppu on kyllä nyt helpompaa, kun kerrokset ovat toisissaan kiinni.

      Poista
  8. Voi hyvät hyssykät,kyllä on valtava urakka mutta kaunis on peite.En edes uskalla haaveilla moisesta urakasta.Hyvän suunnitelman olet kehittänyt.....onnittelut urakkaan tikkauksen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnea tässä tarvitaankin - ja hyvin hartiavoimia.

      Poista
  9. Hyvin veivasit! Metrejä kertyy - osasitko varata lankaa tarpeeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilkkuilo. Lankaa oli ja jäi vielä tähteeksikin.

      Poista
  10. Voi valtavaa mitä tilkkupainia. Eipä tarvita kuntosaleja. Mutta kyllä työ on palkinnut, koska tuo peitto on niin kaunis ja hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Hyvä ilmaisu, tilkkupaini!

      Poista
  11. Voi hyvät hyttyset, miten ihmeessä sinä jaksat ommella kilometrikaupalla. Olet tosi sitkeä! Miten sama henkilö voi olla sekä ideoija että toteuttaja - eivätkös nämä ominaisuudet tavallisesti ole kahdessa eri ihmisessä. Me ihastelemme kättesi työn jälkeä, toivottavasti myös sinä sekä annat tunnustusta itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, kyllä työ palkitsee, ja jos saa hyvää jälkeä aikaan, siitä saa bonukset :)

      Poista
  12. Kyllä on suuri työ mutta hieno on tulossa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!