Sivut

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Camden Bag




Birminghamin messuilta tuotu tarvikepakkaus ja Bali Pops kaitalepakettu ovat  saavuttaneet halutun muotonsa. Oli aika tylsä ommeltava, pitkiä saumoja vaan päästä päähän. Varsinkin patukoiden yhteen liittäminen oli hidasta, neulan alla oli paksusti tavaraa ja hurjastelu katkasi helposti langan, joten ihan rajoitusten mukaan painoin kaasua. 


 Ei ehkä koskaan enää, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tämä on nyt koettu ja uudet kujeet seuraavaksi työn alle. 


Pari juttua tästä jäi hyödynnettäväksi jatkoon.Pohjan kovikkeena on Camden Bag bottoms, kaksi valmiiksi muotoonsa leikattua levyä. Pohja- ja vuorikankaat silitettiin levyyn kiinni, reunoihin ommeltiin kantti, joka käännettiin ja silitettiin nurjalle puolelle. Sen jälkeen levyt silitettiin yhteen ja vielä ommeltiin tikkaus kantin ompelusaumaan, joka varmisti vielä kiinnityksen. Sitten ommeltiin kassin sivukappaleet pohjaan käsin kiinni. En tiedä, saako Suomesta tuota pohjamateriaalia, mutta näppärä oli, ja pohjasta tuli kivan napakka. Materiaalin valmistaja on Bosal, ja jos oikein ohjeesta ymmärsin, sitä on saatavana myös "pakalta" (Craf-Tex Plus).


 Toinen kiva juttu oli kassin sangat. Napakka tukimateriaali silitettiin kangaskaitaleisiin. Kaitale taitetiin kahtia ja tikattiin ihan reunasta. Sangan sisään työnnettiin kaitaletta viisi tuumaa lyhyempi muoviletku. Päät kiinni, ettei letku karkaa ja kaitaleen päät kassiin kiinni. Ne olisi pitänyt ommella käsin, mutta laiskuuteni tarmollai onnistuin tunkemaan kassin kappaleet paininjalan alle ja ompelin ne koneella. Sanka asettuu luontevasti käteen ja on mukavan pehmeä.


Napit on osoitus erinomaisesta palvelusta. Kävin paikallisesta kangaskaupasta nappeja etsimässä, ja kun en löytänyt sopivia, myyjä haki minulle nappikuvaston ja sanoi, että tilataan, mitä haluat. Niin minulle tilattiin kaksi nappia, tulivat neljässä päivässä (viikonloppu välissä). Tuota voi kutsua palveluksi.

Kriittiset mitat: korkeus 28 cm, pohjan pituus 35 cm ja leveys 24 cm. 

Kassista tai oikeastaan kopasta tulee töihin tavaroiden tunnille roudaamisväline. Kantelen yleensä papereita, kansioita, puhelinta ym. kainalossani sillä seurauksella, että välillä keräilen niitä lattialta. Nyt voin mennä tunnille kuin täti Monika, kassi heiluen.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Pitkää saumaa

Pitkää ja suoraa saumaa olen ommellut iltakaudet.


Ostin Birminghamista Camden Bag - pakkauksen, jossa oli kankaita lukuunottamatta tarvikkeet valmiina kassin tekoon. Kankaiksi ostin paketin Bali Popseja, jotka paketissa näyttivät violeteille, mutta kun paketin sisuksia perkasin, siellä olikin ruskeaa! Melkein pääsi hyi, ja olin lempata ruskeat paketista kokonaan pois. Omista varastoista ei kuitenkaan löytynyt riittävästi korvaavia batiikkeja, ja niin ruskeatkin pääsivät armosta mukaan. (Paitsi yksi, jonka oli niin kamala, etten sitä halunnut laukkuni kyljessä nähdä.)


Paketissa oli rulla valmiiksi leikattua vanua, jossa oli liima molemmin puolin. Vanu silitettiin kaitaleisiin ja kaitaleet taitettiin kahtia pituussuunnassa. Ja sitten ommeltiin. Ensin kaitaleet suoralla tikillä ja sitten kaitaleista syntyneet patukat puskusaumalla yhteen. Ja sitä saumaa riitti!  Suoraa tikkiä sellaiset 20 metriä ja tiheää siksakia vähän vähemmän. Maailman tylsin tilkkutyö, jos tätä nyt tilkkutyöksi edes voi sanoa. 


Lankaakin joutui vaihtamaan vähän väliä, kun en halunnut siksakkien paistavan silmiin. Vaikka minulla on aika kirjava lankavalikoima, piti Eurokankaasta käydä hakemassa yhtä kummallista sävyä. Siitä on tuossa kuvassa enää rippeet jäljellä. 


Tulihan tästä aika hauskan näköinen pinta,vaikka onkin noita ruskeita joukossa. Eikä ne kuvassa edes näytä kovin ruskeille. :D


Seuraavaksi pohja, sitten muotoon askartelu. Hantaakeihin on paketissa muoviletkua ja jotain napakkaa silitettävää vanua, mutta en ole lukenut ohjetta vielä niin pitkälle, että tietäisin, miten niistä kantohihnat rakennetaan. Ja kiva nappikin pitäisi jostain löytää.

lauantai 31. elokuuta 2019

Birminghamin terveisiä

Pisin koskaan pitämäni blogitauko päättyy nyt. Kesä on ollut niin täynnä tilkkuilua tärkeämpiä asioita, mutta onneksi blogi on malttanut kiltisti odottaa.


Reilu kolme vuotta sitten päätimme tilkkuystäväni kanssa, että 2019 lähdemme Birminghamin tilkkufestareille. Aloitimme matkakassan kerryttämisen laittamalla euron päivässä säästöön. Minulla oli kummallinen kukkamaljakko säästöpossuna, jonne kuukausittain pudottelin sen kuukauden säästösumman talteen. Oli aika kiva potti vaasissa, kun matkasta alkoi tulla oikeasti totta.

Yan Liu: Infinity. Mielestäni kaunein työ näkemistäni
 Matka oli monessakin suhteessa unohtumaton. Tapahtuma on valtava kooltaan ja siellä maalaistyttö silmät ymmyrkäisinä vaan ihmetteli. Näyttelytöitä oli 777, jos oikein laskin käsiohjelmasta. Kaikkia niitä emme ehtineet kahden päivän aikana nähdä. Jossain vaiheessa tuli vastaanottamisen haasteitakin, ei millään enää olisi pieneen nuppiini kaikkea mahtunut. 

Claudia Pfeillin työ, joka voitti Contemporary Quilts -sarjan. Valaistus häiritsi kuvaamista. Alla yksityiskohta työstä


Festareilla oli myös iloisia kohtaamisia. Instagramissa seuraamani Tilikkunoita teki ostoksia samalla tiskillä ja ehdimme vaihtaa kuulumisia.  Enpä häntä ennen tuntenut, mutta suomen kieli paljasti yhteisen kotimaan. Pariin muuhunkin suomalaiseen törmäsimme festaripäivien aikana, jälkeemme tulleen ystäväkaksikon kanssa kävimme jopa musikaalissa Birminghamin Hippodromessa.

Ruth Archer and The Quilt Room Dorking: The autumn Leaves. Kiva blokki!
 
Näyttelytöiden taso oli yllättävän kirjava. Oli aivan huipputyötä upeine sommitteluineen, huolellisine ompeluineen ja mahtavine tikkauksineen. Vieressä saattoi roikkua työ, joka näytti keskeneräiseltä tai siltä, että oli tullut hurja kiire ja viimeistely oli jäänyt tekemättä. Suurin osa näkemistäni töistä oli kuitenkin kaikin puolin hyvää jälkeä.


Nicholas Ball: Trianglr Colour Study
En kuljettanut isoa järjestelmäkameraa mukaan, joten kuvat ovat kännykkäkameralla otettuja, enemmän tai vähemmän tarkkoja. Kuvaamisessa haasteena oli ihmisjoukot, harvoin pääsi kuvaamaan suoraan edestä ja ihmisiä oli tai liikkui lähellä työtä.

Judith Lyons: Scraps from Scrapheap 2019

Kovin paljon en kuvannut muutenkaan, pääasiassa sellaisia töitä, jotka omaa silmää miellyttivät tai joissa oli joku kiinnostava juju. 

Natalie Taylor and Frances Meredith: Jody's Birthday Quilt


Liz Jones:Moving On


Beatrice Bueche: Tree in the Moonlight, yksityiskohta


Näyttelyalue oli kohtalaisen väljä. Kauppojen luona  ja väleissä olisi sen sijaan voinut olla tilaa vähän enemmän.


Joulupallomiehet Arne ja Carlos Norjasta ovat aloittaneet kankaidenkin suunnittelun

'
Pieniä kangaskääröjen myyntipaikalla kävi aika sutina
Meillä oli menomatkalla ystäväni kanssa yhteensä kaksi lentolaukkua ja yksi iso, tyhjä ruumaan menevä matkalaukku, jonka sisällä toinen lentolaukku matkusti. Paluumatkalle pakkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vaan ostokset mahtuivat helposti noihin pakaaseihin.


Ostin yhdeltä vanukauppiaalta vanunäytteitä. Kymmenen tuuman neliöitä erilaisista vanuista, jokaisessa näytteessä tarkka selostus, millaiseen käyttöön suositellaan, miten tikata jne. Ostin samasta paikasta polyesterivanua, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt, ei mitään höttöä ja paljon meikäläistä vanua tiiviimpää, mutta silti pehmeää ja notkeaa. Kerron kokemuksia kun niitä saan. 
'

Punnan edullisuuden näki tuotteiden hinnassa. Matkabudjetissa pysyminen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Kassi"kit", on vielä "kittinä" ehkä joskus muuttuu kassiksi.


Malleja oli paljon tarjolla, mutta mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin tuo ympyrä. Lisänä saranalliset, alumiiniset (=kevyet) kassi/pussukkaraudat. Mietin koko ajan, tilaisinko muutamat lisää ennen kuin brexit mahdollisesti tekee hommasta vaikeamman. Laukkuun pakattiin myös pari "irto"kangasta, jotka eivät jättäneet rauhaan, vaan vaativat päästä pois maasta.


Nämä oli reissun herkut. Edelleen paketissa, ja niitä kohdellaan kuin koriste-esineitä.


Ja koko reissun fiksuin ostos: Fiskarsin leikkuri, jonka teräosan saa käännettyä kolmeen asentoon. Näin vinosti sivulle käännettynä rannevammainenkin pystyy leikkaamaan ranne ihan suorana. 

Ehkä vielä joku vuosi uudelleen. Kummallinen kukkamaljakko saa siis jatkaa hommiaan säästöpossuna.

P.S: Eka kuva + kolme valkoisella taustalla olevaa tuliaiskuvaa ovat poikani ottamia. Muut itse sähläämiäni. 

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Korkojen kanssa



Ompeluaika ja -tehot ovat olleet viimeisen kahden kuukauden aikana tosi vähissä. Jotain olen kuitenkin saanut aikaan - ja  ihan korkojen kanssa! Peitto valmistui jo muutama viikko sitten, mutta siinä pelossa, että peiton saaja eksyy blogiini ennen peiton saamista, olen pitänyt tuotoksen piilossa täältäkin. 


Koko peiton idea on vaaleassa kankaassa, jossa on kenkiä ja laukkuja. Ystäväni on punaisten korkokenkien ystävä, itseasiassa niitä voi jopa kutsua hänen tavaramerkikseen. Kenkäkangasta minulla oli vähän fat quarteria suurempi pala, Tilkusta asiaa-ryhmän kautta sain sitä lisää. Toisessa saamassani palassa oli vyöte mukana, siitä selvisi kankaan ostopaikka ja tilasin sitä vielä lisää.


Mallin kanssa olin aika eksyksissä pitkään. Tein jopa kymmenkunta blokkia toisella mallilla, vain todetakseni, etteivät valitsemani kankaat toimi siinä ollenkaan. Malli olisi vaatinut toisen vaalean kankaan, ja sen löytämisessä oli niin paljon haastetta, että hautasin ompelemani blokit jonnekin korin pohjalle ja aloitin ihan alusta. Tämä malli löytyi Fons&Porterin kirjasta Star Quilts. 


Risteyskohdissa olevien tähtien kangasvalinnan kanssa tuskailin pitkään. Vaikka yksiväriset tähdet ovat saman värisiä kuin kenkäkankaan pohja, niin ne näyttävät valkoisille ja tuntuivat hyppäävän silmille. Kenkäkankaalla pinnasta tuli taas levoton. Kokeilin keskipalaksi pinkkejä kankaitakin, mutta aika vilkkaaksi meni niinkin. Tähdet pomppii,  mutta pomppikoot. 


Taustakankaaksi löytyi omista varastoista pakanpää Marimekon Lumimarjaa. Kangasta oli himpun verran liian vähän, siispä ompelin jatkot kumpaankin päähän. 


Tähtiblokkeihin on tikattu aurinkokuvio varsin luovasti, välikaitaleisiin lehtikuviota, valkoiseen reunukseen e-kirjaimen kaunokirjoitusharjoituksia ja uloimpaan reunukseen spiraaleja. 




Nimilapun tein ompelukoneella. Nimi peitolle putkahti mieleen, kun aikani pyörittelin korko-sanaa.


Peiton koko on 133 x 180 cm. Sisällä on bambuvanu ja se on tikattu Viipurista löytämälläni Mettlerin tikkauslangalla. Lankakaupat tehtiin ihan perinteisesti tiskin takaa pyytämällä. Ilmeisesti pinkki ei ole venäjäksi mitään pinkin tapaistakaan, koska jouduin aika monta kertaa sanomaan njet, kun myyjä osoitteli eri värejä telineessä. Mutta osui sitten lopulta oikean rullan kohdalle.

Tänään ystäväni saa tämän syntymäpäivälahjakseen. 

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Silppusenkki

Suivaannuin viime syksynä epämääräisiin kasseihin, koreihin ja laatikoihin, jonne pienet kangaspalat tahtoivat kerääntyä ja sittten niissä lisääntyä. Paljon hyviä silppuja jäi käyttämättä vain sen takia, etteivät  ne osuneet silmään oikealla hetkellä. Lokakuisella Tampereen reissulla äkkäsin ruotsalaisesta pienet toimistokäyttöön tarkoitetut laatikostot. Eivät maksaneet paljon ja mahtuivat hyvin autoon.


Pienen Ikea-askartelun jälkeen ne näyttivätkin enemmän kalusteilta kuin kasalta metalliverkkoa ja -putkia. Ajatukseni oli, että sijoittaisin laatikostot tikkauskoneen alle. Koneen pöytä on niin syvä, että laatikostot mahtuisivat siellä hyvin olemaan, eivätkä haittaisi koneen käyttöä. Olisivathan ne sinne leveyssuunnassakin mahtuneet mutta olin unohtanut pöydän vinottaiset tukirakenteet. Eli korkeus olikin se, mikä vaati etsimään toisen sijoituspaikan. Onneksi tikkauskoneen ja hyllyn välissä oli juuri passeli kolo. 


Suuri havainto silppuja järjestellessäni oli se, miten vähän ne lopulta vievät tilaa silitettyinä ja järjestettyinä. Monta nyssäkkää ja koria tyhjeni, järjestetyt ja silitetyt pinot olivat kooltaan vain murto-osa verrattuna alkuperäiseen röykkiöön. Roskiinkin meni jonkin verran, mutta ei merkittävää määrää. 

Loppuvuoden ärhäkkä jännetupin tulehdus esti neulomisen, joten silppujen silittämisestä tuli telkkarikäsityö. Pieni, hyllynkappaleesta tehty silitysalusta rahin päälle ja homma sujui istuen kuin itsestään TV:n katselun ohessa. Viimeisen pussukan silppuja silitin viime viikolla (jännetuppi päätti taas tulehtua). Todennäköisesti (=toivottavasti) en löydä kaappien kätköistä enää yhtään silppunyssäkkää.

Tavoite on, että sijoitan pienet kangaspalat heti niiden synnyttyä omaan laatikkoonsa. Mitenköhän onnistuu?
Systeemin korkeus on 57 cm ja yhden yksikön leveys 30 cm.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Tilkkukampukselta tarttunutta

Kahdet edelliset Tilkkupäivät jäivät minulta väliin, ja siksi Kankaanpään opiston Tilkkukampus tuntui ihan juhlalle! Uutta olivat pitemmät kurssit ja siksi päivistä tulikin aika kiireisiä. Osa näyttelyistä jäi aika kevyelle katselmukselle, mutta töistä ottamiani kuviahan voi tutkailla vielä kotonakin. 


Osallistuin Katri Eskelisen lomittaiset kolmiot- kurssille ja ehkä vähän pääsin jyvälle kolmioiden sielunelämästä. Kahden tilkkupinnan kanssa tulin kotiin, ja nyt nämä ovat odottamassa jatkojalostusta.  Harmaapohjaisesta saattaa tulla pussukan kylki, kelta-vihreästä ehkä pääsiäisliina. Paljon ajatustyötä ja oppimista tämä tekniikka vaatii ainakin minulta ennen kuin juonesta saan kiinni. 


Ostoksien kanssa olin maltillinen (ainakin omasta mielestäni!) ja tein pääasiassa etukäteen suunniteltuja täsmäostoksia. Pinkkejä kankaita tarvitsen seuraavassa työssä, joten niitä lähti mukaan. Yksi pinkeistä on vanhaa varastoa, minkä pesemättömänä nakkasin samaan koneeseen uusien kanssa, mutta en enää muista, mikä se noista on. Lankarullan halaajia olin joillain jenkkisivuilla katsonut, nyt niitä oli Ullakalla jopa tarjouksessa. Add-a-Quarter viivaimen ostin, Roosa-nauha versiona, vaikka yksi sellainen on kotonakin. Kotona oleva on vain leveämpi ja mielestäni kompelö käytössä, etenkin kun opin viivaimen käytön tällä hoikemmalla versiolla. (Jos joku kaipaa leveää ko. viivainta, ekaksi ilmoittautunut saa).


Halaajat hommissa. Toimii hyvin! Halaajia kaipasin etenkin liukkaiden viskoosilankojen vahdiksi, ne kun tahtovat suorastaan valahtaa rullan päältä pois. 

Iso yllätys ja ilo Tilkkukampuksella oli vanhan (ei kuitenkaan iältään!) kaverin tapaaminen. Edellisen kerran olimme nähneet melkein 40 vuotta sitten, jolloin istuimme Kätilöopiston opiskelija-asuntolan käytävän lattialla maailmaa parantamassa. Vähän se parantamamme maailma oli meitå heitellyt ja kolhinutkin (eli ihan valmiiksi ei sitä silloin saatu), mutta kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.


Kotona valmistui kalenterin kannet työkaverille. Hän valitsi itse murrettuja ruskeita, vihreitä ja turkoosia. Olin näiden värien kanssa ihan solmussa, ja siksi työ ei tuntunut etenevän. Nämä värit eivät vain ole minun juttuni, minusta nämä yhdessä on  aikamoista sekameteliä (koiranoksennusta?). Onneksi kuvan värit eivät ole kohdallaan, tämä on luonnossa ihan oikeasti vähän paremman näköinen. Katsotaan ensi viikolla, kelpaako, vaan tehtailenko uuden. Kalanruodon alle silitin ohuen vanun, ja tikkasin saumoja pitkin.  Muuten kansiosa on tikattu flanellin päälle. 

Nyt lähden leikkaamaan pinkkejä ja sitten ompelen niitä taas yhteen. :D

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kevätvauvoille

Kevät on vauvojen aikaa, ja niinpä koneeni neulan alle sijoittui kaksi köllöttelyalustaa huhtikuisille pikkuprinsessoille. 


Kumpikaan ei ole varsinainen tilkkutyö, mutta tikkaamistaitoja pääsin kyllä treenailemaan. Ensimmäisen peiton ihana punainen kangas on peräisin tulevan vauvan isoäidin äitiysmekosta. Tätä mekkoa hän käytti odottaessaan vauvan äitiä. 
Minusta tämä on niin ihana oivallus isoäidiltä, tuleva pienokainen on kirjaimellisesti suvun helmoissa.:D. Ja siksi myös päätimme, ettei kangasta pilkota, vaan käytetään se kokonaisena.

Kangas on ihan pehmeää puuvillaa ja edelleen hyvässä kunnossa. Peiton toiselle puolelle löytyi omista varastoista hauska tilkkupuuvilla. Pintaan tikkasin sydänketjua ja peiton reunoihin Nuku, nuku, nurmilintu- laulun sanat niin pitkälle kun reunaa riitti.

Reunuksen väri kuvassa on taas ihan jotain muuta kuin oikeasti :(



Toisessa peitossa on keskellä Marimekon Myllymäki-kuosia, reunoilla Finlaysonin palalaarista pelastettua kaksiväristä puuvillaa. 


"Myllymäet" tikkasin vapaamuotoisilla spiraaleilla, reunaan tein kulmikkaita kukkasia. 


Taustakankaana on samaa Finlaysonin puuvillaa kuin reunuksissa. 


Peitot ovat noin metrin verran tai vähän alle kanttiinsa, välissä on bambuvanu. 
Kiva tehdä välillä näinkin, mutta nyt taas sukellan tilkkuihin!

lauantai 16. helmikuuta 2019

Nappeja ja namusia

Vietin helmikuun toisen viikonlopun Hartolassa Itä-Hämeen opistossa tilkkukurssilla. Enkä ole koskaan lähtenyt kurssille niin pienellä kangasvarastolla kuin nyt.  Reilu puolikas kestokassillista oli kangasta mukana ja sillä pärjäsin. Pakkaamista auttoi Parankon Sannan kurssikirje, josta valitsin jo kotona, mitä aion tehdä ja heittelin kankaita kassiin sen mukaan. Myönnettävä on, että nakkasin sinne  vielä "kaiken varalta"-nipun päälle, eihän sitä koskaan tiedä, mitä eksyy tekemään. 


Hartolassa kokonaan valmistunut työ oli nappipussukka. Tämä värien rakastaja otti mukaansa grafiitinharmaata pellavaa, vaikka kotona olisi ollut valita aika monta muutakin väriä? Miten paljon kivemmalta tämä näyttäisi vaikka puolukan punaisena tai voimakkaana lilana? 


Olin jo menossa nappikauppaan, kun muistin, että minulla on laatikollinen (=1056 kpl) pahvisissa nappilistoissa kiinni olevia nappeja. Kaikki valkoisia. Ei oikein innostanut, mutta nyt oli ajan tarpeen kaupita tavara. Onneksi sain laatikon sisällöstä jaettua aika ison osan kurssikavereille!


Miten lie tähän pussukkaan kasautunut sellaisia materiaaleja, joista eivät oikein ole sytyttäneet tekemisen riemuun, niin kuin tuo monivärinen tikkauslanka? Onneksi Sanna keksi, että nappien ompelussa voisi käyttää eri värisiä lankoja. Ja kun tikkauslanka oli tricolorin väreissä, samoilla väreillä menin nappien ompelussakin. Ja pussukassa on ensimmäiset koskaan koneella ompelemani napit! Ensimmäisen ompelin melkein silmät kiinni, kun hirvitti, että neula osuu nappiin ja paukkuu poikki. Niin ei käynyt, ja nyt on ihan uusi taito hallussa!


Pussukan toiselle puolelle on tikattu vahvistetulla suoralla ompeleella samanlaista vinoruudukkoa kuin on nappiosastossakin. 

Pussukka on iso, leveys on 38 cm, korkeus 26 cm ja pohjan leveys 11 cm. Mikään lentomatkapussukka tämä ei ole, napit ovat kai jotain vanhaa kestomateriaalia ja tosi painavia. Pussukan paino on melkein kaksinkertainen napittomaan, tilkkupuuvillasta valmistettuun pussukkaan verrattuna.


Karkkiblokilla aloitin ensimmäisenä kurssi-iltana, tein nappipussukan väliin ja sitten kokosin blokit pieneksi peittopinnaksi. Olin ensin jättämässä blokkien kasaamisen kotiin, koska ajattelin laittavani yksivärisen välikaitaleen. Karkit kuitenkin polttelivat, ja nappeja ommellessani keksin, että voin ainakin testata karkkikangaskaitaleita väleihinkin. Vain reunat jäivät sitten kotiin tehtäviksi, kun mukana ei ollut riittävän suurta määrää sopivaa kangasta.


Ja nämä kankaat ovat juuri niitä, jotka nakkasin kassin päälle varoiksi. Muutama vuosi sitten lahjaksi saamani kankaat ovat nyt tässä namusina. 


Sähköiskun saaneen kissan ehdi aloittaa Hartolassa, viimeistelin sen heti maanantaina kurssin jälkeen. Ihan hirveästi en mallista innostunut, mutta halusin muistutella mieleeni paperiompelutaitoa Add-a-Quarter -viivaimen avulla. Joku kumma kupru kissan toiseen suupieleen tuli, mutta talttui onneksi painehöyryllä. Eikä tämä katti sitten hullumpi olekaan, ja tälle on jatkosuunnitelma olemassa.

Porukassa ompelu on aina kivaa, niin oli nytkin. 
Kotiinkin pääsin kurssin jälkeen, vaikka sunnuntaina lähdön hetkellä kurssipaikan piha oli pehmennyt sellaiseksi sohjoksi, ettei ainakaan minun kaksivetoisellani ollut mitään asiaa oven eteen. Tavarat oli vietävä kantaen reilun sadan metrin päässä olevalle autolle. 
Onneksi niitä kankaita ei ollut kuin yhdessä kassissa ja nappilaatikonkin paino oli vajunut reilusti tulotilanteeseen verrattuna.