Sivut

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Korkojen kanssa



Ompeluaika ja -tehot ovat olleet viimeisen kahden kuukauden aikana tosi vähissä. Jotain olen kuitenkin saanut aikaan - ja  ihan korkojen kanssa! Peitto valmistui jo muutama viikko sitten, mutta siinä pelossa, että peiton saaja eksyy blogiini ennen peiton saamista, olen pitänyt tuotoksen piilossa täältäkin. 


Koko peiton idea on vaaleassa kankaassa, jossa on kenkiä ja laukkuja. Ystäväni on punaisten korkokenkien ystävä, itseasiassa niitä voi jopa kutsua hänen tavaramerkikseen. Kenkäkangasta minulla oli vähän fat quarteria suurempi pala, Tilkusta asiaa-ryhmän kautta sain sitä lisää. Toisessa saamassani palassa oli vyöte mukana, siitä selvisi kankaan ostopaikka ja tilasin sitä vielä lisää.


Mallin kanssa olin aika eksyksissä pitkään. Tein jopa kymmenkunta blokkia toisella mallilla, vain todetakseni, etteivät valitsemani kankaat toimi siinä ollenkaan. Malli olisi vaatinut toisen vaalean kankaan, ja sen löytämisessä oli niin paljon haastetta, että hautasin ompelemani blokit jonnekin korin pohjalle ja aloitin ihan alusta. Tämä malli löytyi Fons&Porterin kirjasta Star Quilts. 


Risteyskohdissa olevien tähtien kangasvalinnan kanssa tuskailin pitkään. Vaikka yksiväriset tähdet ovat saman värisiä kuin kenkäkankaan pohja, niin ne näyttävät valkoisille ja tuntuivat hyppäävän silmille. Kenkäkankaalla pinnasta tuli taas levoton. Kokeilin keskipalaksi pinkkejä kankaitakin, mutta aika vilkkaaksi meni niinkin. Tähdet pomppii,  mutta pomppikoot. 


Taustakankaaksi löytyi omista varastoista pakanpää Marimekon Lumimarjaa. Kangasta oli himpun verran liian vähän, siispä ompelin jatkot kumpaankin päähän. 


Tähtiblokkeihin on tikattu aurinkokuvio varsin luovasti, välikaitaleisiin lehtikuviota, valkoiseen reunukseen e-kirjaimen kaunokirjoitusharjoituksia ja uloimpaan reunukseen spiraaleja. 




Nimilapun tein ompelukoneella. Nimi peitolle putkahti mieleen, kun aikani pyörittelin korko-sanaa.


Peiton koko on 133 x 180 cm. Sisällä on bambuvanu ja se on tikattu Viipurista löytämälläni Mettlerin tikkauslangalla. Lankakaupat tehtiin ihan perinteisesti tiskin takaa pyytämällä. Ilmeisesti pinkki ei ole venäjäksi mitään pinkin tapaistakaan, koska jouduin aika monta kertaa sanomaan njet, kun myyjä osoitteli eri värejä telineessä. Mutta osui sitten lopulta oikean rullan kohdalle.

Tänään ystäväni saa tämän syntymäpäivälahjakseen. 

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Silppusenkki

Suivaannuin viime syksynä epämääräisiin kasseihin, koreihin ja laatikoihin, jonne pienet kangaspalat tahtoivat kerääntyä ja sittten niissä lisääntyä. Paljon hyviä silppuja jäi käyttämättä vain sen takia, etteivät  ne osuneet silmään oikealla hetkellä. Lokakuisella Tampereen reissulla äkkäsin ruotsalaisesta pienet toimistokäyttöön tarkoitetut laatikostot. Eivät maksaneet paljon ja mahtuivat hyvin autoon.


Pienen Ikea-askartelun jälkeen ne näyttivätkin enemmän kalusteilta kuin kasalta metalliverkkoa ja -putkia. Ajatukseni oli, että sijoittaisin laatikostot tikkauskoneen alle. Koneen pöytä on niin syvä, että laatikostot mahtuisivat siellä hyvin olemaan, eivätkä haittaisi koneen käyttöä. Olisivathan ne sinne leveyssuunnassakin mahtuneet mutta olin unohtanut pöydän vinottaiset tukirakenteet. Eli korkeus olikin se, mikä vaati etsimään toisen sijoituspaikan. Onneksi tikkauskoneen ja hyllyn välissä oli juuri passeli kolo. 


Suuri havainto silppuja järjestellessäni oli se, miten vähän ne lopulta vievät tilaa silitettyinä ja järjestettyinä. Monta nyssäkkää ja koria tyhjeni, järjestetyt ja silitetyt pinot olivat kooltaan vain murto-osa verrattuna alkuperäiseen röykkiöön. Roskiinkin meni jonkin verran, mutta ei merkittävää määrää. 

Loppuvuoden ärhäkkä jännetupin tulehdus esti neulomisen, joten silppujen silittämisestä tuli telkkarikäsityö. Pieni, hyllynkappaleesta tehty silitysalusta rahin päälle ja homma sujui istuen kuin itsestään TV:n katselun ohessa. Viimeisen pussukan silppuja silitin viime viikolla (jännetuppi päätti taas tulehtua). Todennäköisesti (=toivottavasti) en löydä kaappien kätköistä enää yhtään silppunyssäkkää.

Tavoite on, että sijoitan pienet kangaspalat heti niiden synnyttyä omaan laatikkoonsa. Mitenköhän onnistuu?
Systeemin korkeus on 57 cm ja yhden yksikön leveys 30 cm.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Tilkkukampukselta tarttunutta

Kahdet edelliset Tilkkupäivät jäivät minulta väliin, ja siksi Kankaanpään opiston Tilkkukampus tuntui ihan juhlalle! Uutta olivat pitemmät kurssit ja siksi päivistä tulikin aika kiireisiä. Osa näyttelyistä jäi aika kevyelle katselmukselle, mutta töistä ottamiani kuviahan voi tutkailla vielä kotonakin. 


Osallistuin Katri Eskelisen lomittaiset kolmiot- kurssille ja ehkä vähän pääsin jyvälle kolmioiden sielunelämästä. Kahden tilkkupinnan kanssa tulin kotiin, ja nyt nämä ovat odottamassa jatkojalostusta.  Harmaapohjaisesta saattaa tulla pussukan kylki, kelta-vihreästä ehkä pääsiäisliina. Paljon ajatustyötä ja oppimista tämä tekniikka vaatii ainakin minulta ennen kuin juonesta saan kiinni. 


Ostoksien kanssa olin maltillinen (ainakin omasta mielestäni!) ja tein pääasiassa etukäteen suunniteltuja täsmäostoksia. Pinkkejä kankaita tarvitsen seuraavassa työssä, joten niitä lähti mukaan. Yksi pinkeistä on vanhaa varastoa, minkä pesemättömänä nakkasin samaan koneeseen uusien kanssa, mutta en enää muista, mikä se noista on. Lankarullan halaajia olin joillain jenkkisivuilla katsonut, nyt niitä oli Ullakalla jopa tarjouksessa. Add-a-Quarter viivaimen ostin, Roosa-nauha versiona, vaikka yksi sellainen on kotonakin. Kotona oleva on vain leveämpi ja mielestäni kompelö käytössä, etenkin kun opin viivaimen käytön tällä hoikemmalla versiolla. (Jos joku kaipaa leveää ko. viivainta, ekaksi ilmoittautunut saa).


Halaajat hommissa. Toimii hyvin! Halaajia kaipasin etenkin liukkaiden viskoosilankojen vahdiksi, ne kun tahtovat suorastaan valahtaa rullan päältä pois. 

Iso yllätys ja ilo Tilkkukampuksella oli vanhan (ei kuitenkaan iältään!) kaverin tapaaminen. Edellisen kerran olimme nähneet melkein 40 vuotta sitten, jolloin istuimme Kätilöopiston opiskelija-asuntolan käytävän lattialla maailmaa parantamassa. Vähän se parantamamme maailma oli meitå heitellyt ja kolhinutkin (eli ihan valmiiksi ei sitä silloin saatu), mutta kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.


Kotona valmistui kalenterin kannet työkaverille. Hän valitsi itse murrettuja ruskeita, vihreitä ja turkoosia. Olin näiden värien kanssa ihan solmussa, ja siksi työ ei tuntunut etenevän. Nämä värit eivät vain ole minun juttuni, minusta nämä yhdessä on  aikamoista sekameteliä (koiranoksennusta?). Onneksi kuvan värit eivät ole kohdallaan, tämä on luonnossa ihan oikeasti vähän paremman näköinen. Katsotaan ensi viikolla, kelpaako, vaan tehtailenko uuden. Kalanruodon alle silitin ohuen vanun, ja tikkasin saumoja pitkin.  Muuten kansiosa on tikattu flanellin päälle. 

Nyt lähden leikkaamaan pinkkejä ja sitten ompelen niitä taas yhteen. :D

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kevätvauvoille

Kevät on vauvojen aikaa, ja niinpä koneeni neulan alle sijoittui kaksi köllöttelyalustaa huhtikuisille pikkuprinsessoille. 


Kumpikaan ei ole varsinainen tilkkutyö, mutta tikkaamistaitoja pääsin kyllä treenailemaan. Ensimmäisen peiton ihana punainen kangas on peräisin tulevan vauvan isoäidin äitiysmekosta. Tätä mekkoa hän käytti odottaessaan vauvan äitiä. 
Minusta tämä on niin ihana oivallus isoäidiltä, tuleva pienokainen on kirjaimellisesti suvun helmoissa.:D. Ja siksi myös päätimme, ettei kangasta pilkota, vaan käytetään se kokonaisena.

Kangas on ihan pehmeää puuvillaa ja edelleen hyvässä kunnossa. Peiton toiselle puolelle löytyi omista varastoista hauska tilkkupuuvilla. Pintaan tikkasin sydänketjua ja peiton reunoihin Nuku, nuku, nurmilintu- laulun sanat niin pitkälle kun reunaa riitti.

Reunuksen väri kuvassa on taas ihan jotain muuta kuin oikeasti :(



Toisessa peitossa on keskellä Marimekon Myllymäki-kuosia, reunoilla Finlaysonin palalaarista pelastettua kaksiväristä puuvillaa. 


"Myllymäet" tikkasin vapaamuotoisilla spiraaleilla, reunaan tein kulmikkaita kukkasia. 


Taustakankaana on samaa Finlaysonin puuvillaa kuin reunuksissa. 


Peitot ovat noin metrin verran tai vähän alle kanttiinsa, välissä on bambuvanu. 
Kiva tehdä välillä näinkin, mutta nyt taas sukellan tilkkuihin!

lauantai 16. helmikuuta 2019

Nappeja ja namusia

Vietin helmikuun toisen viikonlopun Hartolassa Itä-Hämeen opistossa tilkkukurssilla. Enkä ole koskaan lähtenyt kurssille niin pienellä kangasvarastolla kuin nyt.  Reilu puolikas kestokassillista oli kangasta mukana ja sillä pärjäsin. Pakkaamista auttoi Parankon Sannan kurssikirje, josta valitsin jo kotona, mitä aion tehdä ja heittelin kankaita kassiin sen mukaan. Myönnettävä on, että nakkasin sinne  vielä "kaiken varalta"-nipun päälle, eihän sitä koskaan tiedä, mitä eksyy tekemään. 


Hartolassa kokonaan valmistunut työ oli nappipussukka. Tämä värien rakastaja otti mukaansa grafiitinharmaata pellavaa, vaikka kotona olisi ollut valita aika monta muutakin väriä? Miten paljon kivemmalta tämä näyttäisi vaikka puolukan punaisena tai voimakkaana lilana? 


Olin jo menossa nappikauppaan, kun muistin, että minulla on laatikollinen (=1056 kpl) pahvisissa nappilistoissa kiinni olevia nappeja. Kaikki valkoisia. Ei oikein innostanut, mutta nyt oli ajan tarpeen kaupita tavara. Onneksi sain laatikon sisällöstä jaettua aika ison osan kurssikavereille!


Miten lie tähän pussukkaan kasautunut sellaisia materiaaleja, joista eivät oikein ole sytyttäneet tekemisen riemuun, niin kuin tuo monivärinen tikkauslanka? Onneksi Sanna keksi, että nappien ompelussa voisi käyttää eri värisiä lankoja. Ja kun tikkauslanka oli tricolorin väreissä, samoilla väreillä menin nappien ompelussakin. Ja pussukassa on ensimmäiset koskaan koneella ompelemani napit! Ensimmäisen ompelin melkein silmät kiinni, kun hirvitti, että neula osuu nappiin ja paukkuu poikki. Niin ei käynyt, ja nyt on ihan uusi taito hallussa!


Pussukan toiselle puolelle on tikattu vahvistetulla suoralla ompeleella samanlaista vinoruudukkoa kuin on nappiosastossakin. 

Pussukka on iso, leveys on 38 cm, korkeus 26 cm ja pohjan leveys 11 cm. Mikään lentomatkapussukka tämä ei ole, napit ovat kai jotain vanhaa kestomateriaalia ja tosi painavia. Pussukan paino on melkein kaksinkertainen napittomaan, tilkkupuuvillasta valmistettuun pussukkaan verrattuna.


Karkkiblokilla aloitin ensimmäisenä kurssi-iltana, tein nappipussukan väliin ja sitten kokosin blokit pieneksi peittopinnaksi. Olin ensin jättämässä blokkien kasaamisen kotiin, koska ajattelin laittavani yksivärisen välikaitaleen. Karkit kuitenkin polttelivat, ja nappeja ommellessani keksin, että voin ainakin testata karkkikangaskaitaleita väleihinkin. Vain reunat jäivät sitten kotiin tehtäviksi, kun mukana ei ollut riittävän suurta määrää sopivaa kangasta.


Ja nämä kankaat ovat juuri niitä, jotka nakkasin kassin päälle varoiksi. Muutama vuosi sitten lahjaksi saamani kankaat ovat nyt tässä namusina. 


Sähköiskun saaneen kissan ehdi aloittaa Hartolassa, viimeistelin sen heti maanantaina kurssin jälkeen. Ihan hirveästi en mallista innostunut, mutta halusin muistutella mieleeni paperiompelutaitoa Add-a-Quarter -viivaimen avulla. Joku kumma kupru kissan toiseen suupieleen tuli, mutta talttui onneksi painehöyryllä. Eikä tämä katti sitten hullumpi olekaan, ja tälle on jatkosuunnitelma olemassa.

Porukassa ompelu on aina kivaa, niin oli nytkin. 
Kotiinkin pääsin kurssin jälkeen, vaikka sunnuntaina lähdön hetkellä kurssipaikan piha oli pehmennyt sellaiseksi sohjoksi, ettei ainakaan minun kaksivetoisellani ollut mitään asiaa oven eteen. Tavarat oli vietävä kantaen reilun sadan metrin päässä olevalle autolle. 
Onneksi niitä kankaita ei ollut kuin yhdessä kassissa ja nappilaatikonkin paino oli vajunut reilusti tulotilanteeseen verrattuna.  

maanantai 14. tammikuuta 2019

Marraskuu



 A Postcard from Sweden sai valmistuttuaan uuden nimen, Marraskuu. Tein peitosta suurimman osan marraskuussa, ja tuolloin vuoden pimeimpänä kuukautena väriterapia on tarpeen.


Ehkä nimessä on vähän kapinaakin pimeyttä vastaan. Ja jos on oikein marraskuu-moodissa. voi kääntää päällepäin peiton harmaan takapuolen, vaikka sinnekin on vähän väriä saatu ylijäämäblokeista. 


 Puhtaalla lumella ja kauniissa pakkassäässä tätä oli ilo kuvata.


Tikkauslangan värin valintaan kyselin apuja Tilkusta asiaa-ryhmästä, ja sain kaupan päälle muutaman tikkausvinkinkin. Minulla oli itselläni jo ajatus peiton tikkaamisesta, ja hetkeksi sitten eksyinkin vieraille vesille tikkaamisen suhteen. Vähän käytin sitten ratkojaa ja palasin alkuperäiseen suunnitelmaani tikkauksen mallista. Eli vetelin ihan suoraa tikkiä, mutta vaihdoin tikkauksen suuntia välillä seuraamaan blokkien suuntia. Itse olen tikkaukseen tyytyväinen. Tilkkupinnan puolella lanka on vaalea beige ja taustalla grafiitin harmaa.


Marraskuun koko on n. 150 x 190 cm. Torkkupeittokokoisen olisi saanut, jos 5x5 tuuman neliöiden sijaan olisin leikannut 4x4 neliöitä. Tämän huomasin ohjeessa vasta kun olin leikellyt jo kaikki neliöt. Mutta eipä palele pitkän loikoilijan varpaita, kun peitolla on u
Välissä on bambuvanu. 

Peiton ohje (Jeli Quilts) ei ollut kovin täsmällinen. Esimerkiksi kankaiden värejä ei oltu kirjattu auki, oli vain nimet enkä ilman  Kona Cottonin värikarttaa olisi selvinnyt värien sijoittelusta. Ostamassani paketissa olivat ohjeen lisäksi kankaat valmiina, joko fat quartereina
 tai puolen jaardin paloissa. Värejä on yhteensä 36, joten jokunen tovi meni niitä selvitellessä. Muutamaa kangasta ei ollut riittävästi, mutta onneksi joitakin oli ylimääräistä, joten vähän olen päässyt itsekin säveltämään lay-outissa. Ja ihan kiva kasa kankaita jäi vielä tähteeksikin.

Tykkään tästä niin että melkein halkeen...

(Edit. huomasin juuri tätä julkaistessani, että tämä on 501. postaukseni!)