Sivut

maanantai 7. elokuuta 2017

Vihdoin (melkein) valmista

Batiikkipeiton tikkaus on päättynyt. Työskentelyaikataulu (jota ei oikeastaan edes ollut) venyi ja paukkui säiden ja innostuksen mukaan. Jossain vaiheessa heinäkuuta päätin, että töihin en lähde ennenkuin peitto on tikattu. Ihan kuin se olisi ollut minun päätettävissäni, töihin lähtö nimittäin. Peiton tikkaus sen sijaan oli.


  440 pientä lehdykkää ja saman verran suurempia syntyi jokaisen blokin keskustaan. Tikkaamisessa hyödynsin blokissa olevia saumoja enkä piirrellyt tai merkannut erikseen tikkauslinjoja.


Lehdyköiden väliin tuli pareittain spiraaleja. Siinä 89. blokin kohdalla hoksasin, etä nämähän ovat kuin kärhöjä, terälehdet ja kiemurat. Jokaiseen blokkiin tuli kahdeksan spiraalia, koko peitossa niitä on yhteensä 880.

Kellotin tikkauksen alkupuolella yhden blokin tikkausajan. Se oli kahdeksan minuutin kieppeillä. Tein saman loppupuolella, ehkä puoli minuuttia olin oppinut matkan varrella kirimään. Itsekin huomasin polkevani konetta hiukan reippaammalla vauhdilla työn edetessä,vaikka kovempaakin pääsisi. Se on sitten eri juttu, minkälaista jälkeä hurjastelulla saisi aikaan.


Tikkasin mielestäni blokkeja järjestyksessä. Selkä huusi jo pitkästä istumisesta apua, kun kuvittelin tikkaavani viimeistä kulmaa. Tsekatessani tilannetta löytyi melkein peiton keskeltä kaksi tikkaamatonta blokkia. Vähän venyttelyä, ja ne kaksikin saivat vielä tikkauksen pintaansa. Nyt puuttuu enää kantti reunoista.


Peittoon upposi 209 260 tikkiä, lankaa (Aurifilin Mako 40) meni ainakin kaksi kilometriä, mutta ei kolmea. Koska puolasin eri rullalta kuin ompelin, minulle jäi kaksi vajaata rullaa, ja siksi langankulutus on arvio. 

Se ainakin tuli todistettua, että Pfaffin Powerquilterilla pystyy tikkaamaan helposti myös isoja pintoja.   Peitto on suuri, n. 285 x 260.

20 kommenttia:

  1. En osaa muuta kuin ihmetellä! Olet ihan uskomaton! Rajaton luovuus, taito toteuttaa suunnitelmat ja sitten vielä tavaton sitkeys! Saat kaiken ihailuni.

    VastaaPoista
  2. Voi maailma sentään mitä lukuja! Ei sitä tajua ollenkaan, jos ei itse ensin tee. Hienot tikkaukset ja kannatti taistella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä oli todella kannattava ja jopa nautimmollinen taistelu!

      Poista
  3. Kyllä olet ollut ahkera. Upea kärhö-peitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena. En tiedä, voiko ahkeruudesta puhua, kun peittoa on väännetty pari vuotta. No, ehkä loppupinnistyksen kohdalla tuli vähän ahkeroituakin :D

      Poista
  4. Voi hitsi,kyllä on upea peite.Olet kyllä sitkeä sissi.Tikkaukset ovat kauniit.Aivan ihana tuo tikkauskoneesi.

    VastaaPoista
  5. Aivan huikeaa! Mahtavan työn olet tehnyt!

    VastaaPoista
  6. Hienosti tikattu. Tuossa on niin paljon saumoja, että lisäviivat tikkausta varten eivät olisi mitenkään tukeneet lopputulosta. Ison tilkkutyön liikutteleminen spiraaleihin on varmaan raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kvilttaaja. Raskasta ei ollut kun varasin liikutteluvaraa tarpeeksi neulan ympärille ja katsoin, ettei pöydän reunat kisko työtä tai ettei se takerru niihin, niin aika pienellä liikuttelulla kuviota syntyivät.

      Poista
  7. Valtava urakka takana! Nyt voit sitten istua ihailemassa kättesi ja koneesi jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istun todellakin ja ompelenreunakantin viimeistä kiinnistysreunaa. Vähän lämmin on peiton alla.

      Poista
  8. Peittosi oli vielä upeampi "elävänä" nähtynä! Ihanat värit ja kiva malli! Oli hienoa, että pääsin käymään luonasi katsomassa sitä ja viihtymässä muutenkin!

    VastaaPoista
  9. Kiitos Tilkunviilaaja. Kuvat eivät todellakaan kerro aina kaikkea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!