Neulakirja kukkaronkehyksestä

 

 Osallistuin facebookissa haasteeseen, jossa lupasin viidelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle tämän vuoden aikana jotain itsetehtyä. Kolme ilmoittautuneista oli tilkkuystäviä; mitä ihmettä heille oikein keksisi? He kun osaavat ja omistavat jo kaikkea käsintehtyä!

Sitten muistin nähneeni kukkaronkehyksestä tehdyn kännykkäkotelon - ja siitä se sitten lähti. Kahdeksan senttiä leveä kukkaron kehys, ja siihen lähdin rakentamaan neulakirjaa. Tässä ohje, jos joku innostuu näitä ompelemaan. Eikä ole vaikea!

Tein ensin kaavan kartongista. Tuohon kehyskokoon kaavan mitat ovat 8 x 8 cm, ja kulmat pyöristin silmämääräisesti kehykseen sopivaksi.

 Kaavan testasin vielä auki levitetyssä kehyksessä. 

Piirsin sitten kaavan avulla ommelviivat kaksinkertaiselle kankaalle ja ompelin viivaa pitkin. Kääntöaukko yhteen reunaan, on helpompi pyöräyttää oikein päin.

Hakitin pyöreät kulmat ja käänsin kappale oikein päin. Leikkasin huopakovikkeesta (itse käytin Eurokankaan huopakoviketta) aavistuksen kaavaa pienemmän kappaleen ja pujotin se kääntöaukosta sisään ja asettelin paikalleen.

Taitoin kääntöaukon saumavarat sisäänpäin ja tikkasin koko kappaleen ympäri ihan reunasta. 

Ompelin neulakirjan sivuiksi keskelle kappaletta napakkaa vanua, huopakin käy hyvin, oikeastaan vielä vanua paremmin.

 Pursotin kehyksen uraan liimaa (Gutermannin HT2 toimii aina). Annan liiman kuivahtaa 2-3 minuuttia ennen kuin pujotan ompelemani kappaleen uriin. Näin liima ei tuhri kangasta niin helposti kuin jos laittaisin sen juuri pursotettuun liimaan. Painelin naskalilla kappaleen reunat kunnolla uraan. Jos kappale on juuri sopivan kokoinen, se asettuu paikalleen helposti ja sen voi jättää kuivumaan ilman kummempia temppuja. 

Valmista!

Ensimmäisestä tekeleestäni tuli harjoituskappale...

... sillä eihän tuo auennut kirjan tavoin, kun kappale jatkui saranan alapuolelle. Noloa!  Ompelin harjoituskappaleesta sarana alapuolisen osan käsin kiinni, siinähän voi säilyttää tai kuljettaa kaikkea pientä ja litteää. 

Kehittelimme yhden neulakirjan saaneen Marlen kanssa, mihin muuhun neulakirjamallia voisi käyttää kuin neulakirjaksi. Marle keksi, että sinne mahtuu muistitikku, minä yritin tunkea sinne huulipunan, mutta vaikka etsin hoikimman huulipunani, sekin oli kukkaroon liian pullukka. 

Mitä sinä laittaisit näin pieneen minikukkaroon?

Joku joulunaksahdus?

Olen tehnyt litteitä kehyskukkaroita, mutta nyt halusin testata, miten sujuisi "pohjallisten" tekeminen. Sujuihan se, tuli ensin yksi,

tuli toinen, 

 tuli kolmas,

  

tuli neljäs,

ja sitten sekosin jo laskuista.

Jossain vaiheessa tuli mieleen, että jouluviikolla voisi ehkä tehdä muutakin kuin pussukoita.

Klaani ei ehkä innostu, jos näitä joulupöytään katan. Aika kuivia eväitä.

Lähdenkin siis paistamaan laatikoita ja leipomaan pipareita.

Tai jos yhden vielä ompelisin...

Aika kansiin

 Mäntyharjun kurssilla viime kesänä aloittamani repun kolme kappaletta ovat roikkuneet suunnitteluseinälläni heinäkuusta alkaen. Jotenkin kyllä arvasin jo reppua aloittaessani, ettei siitä ikinä ehkä reppua tule, kun en oikein ole reppuhenkilö. Mutta halusin opetella ainakin twist-blokin tekemisen, ja ajattelin, että kappaleet löytävät kyllä paikkansa. 

Ja niin kävi jo yhdelle kappaleelle. Siitä tuli kannet tulevan vuoden kalenteriin. Koko oli aika sopiva, pienet kaitaleet jouduin molempiin päihin ompelemaan. Valmiin kappaleen jatkamisessa oli haasteena se, ettei tummaa lilaa taustakangasta ollut jäljellä kuin pienet palaset ja yksi vähän pitempi kaitale. Ja vaikka penkasin koko kangasvarastoni läpi, ei sitä löytynyt enempää. Siksi jouduin vähän säveltelemään. 

Ja taas turkoosi on kuvassa jotain muuta kuin luonnossa :(

Nämä ovat ehkä viidennet tai kuudennet kannet, jotka olen tehnyt. Kaikki aikaisemmat olen tikannut flanellille, joten pinta on ollut melko tasainen ja sileä. Nyt päätin kokeilla vanua. Silitin ohuen vanun tilkkupintaan ja sen alapuolelle jouduin laittamaan vielä "vuorikankaan", koska pelkäsim vanun hiulautuvan käytössä olemattomiin. Tikkasin yksinkertaisesti ommelsaumoja pitkin. 

Luulen, että tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi vanukokeiluksi. Vaikka pinta ei olekaan kovin pullukka, tykkään enemmän sileästä pinnasta.  

Kalenteri sujahtaa näppärästi kannen sisäpuolella oleviin taskuihin. 

Tai niin luulin. 

Käytin ommellessani mittana viime vuoden kalenteria, joka oli joutunut luopumaan koltustaan, kun tämän vuotinen peri vaatetuksen siltä. Täysin valmista kantta ryhdyin sitten pukemaan ensi vuoden allakalle. Eipä mahtunut, tulevan kannet eivät olleetkaan saman kokoiset, vaan puolisen senttiä  korkeussuunnassa suuremmat. Leveyssuuntaa en päässyt edes kokeilemaan, koska kannet eivät mahtuneet taskuihin. Pieni kauhunhetki ehti jo yllättää, hiki kohosi otsalle ja pulssi alkoi takoa reippaita lukemia. Verenpainekin ehkä ehti kohota. 

Onneksi kannet ovat irtotavaraa, ja allakan sisukset olivat pysyneet samankokoisina. Siispä viime vuotinen kalenteri kuoriutui nahkakorsetistaan ja luovutti sen tulevalle, 

kansia vaihtamalla ongelma ratkesi. 

Takakannen reunassa on hoikka tasku, johon mahtuu kaksi solakkaa kynää vierekkäin, lyijy ja muste sulassa sovussa. 

 Yhden kehyskukkaron tein pitkästä aikaa työkaverin toiveesta. Siihen käytin lempimustaa kangasta, jossa on pienen pieniä eri värisiä pilkkuja. Olen ostanut tätä kangasta aikanaan ainakin kahteen otteeseen Soilin käsityötarvikkeesta, viimeisellä ostokerralla taisin viedä pakan lopun, kun olin tähän  niin ihastunut. Vielä sitä vähän on, harkiten käytän ennen kuin loppuu. 

Olen potenut jo ainakin kuukauden ärhäkkää jännetuppitulehdusta vasemmassa  kädessä. Kummallista, koska en ole vasuri, enkä tiedä tehneeni mitään erityistä vasemmalla kädellä.  Neulepuikot on olleet koskemattomina viikkotolkulla ja ompelupuuhissakin olen pärjännyt vain pienten töiden kanssa. Siksi Ruotsalainen postikortti odottaa vieläkin tikkaamista, koska en pysty sitä nyt neulan alla pyörittelemään. Mutta se on levällään työhuoneessani, joten voin ainkin ihailla sen värejä.

Punaista

Kun ajattelen joitakin ihmisiä, minulle tulee usein mieleen joku väri, mikä kuvaa heitä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä värisiä vaatteita he käyttävät, minkä värisessä talossa asuvat tai autolla ajavat. Ystäväni, jonka olen tuntenut yli 40 vuotta, ja jonka lapsen kummi olen, ja joka on minun lapseni kummi, täytti pyöreitä. Hän on energinen, aikaansaapa ja iloinen - siis ilmiselvä punainen. Lahjusten väriä ei tarvinnut miettiä yhtään.

Tämä on maatuskakassi. Kassin sisään pakkasin Birmingham-pussukan (selitys Birminghamille löytyy täältä) ja pienen kukkaron. Tyhjää tilaa täytin mm. jalkojenhoitotuotteilla.

Pussukan tein kahden tuuman tilkuista ja pinnan tikkaisin "puolikkailla" katedraalinikkunoilla. Piti tehdä kokonaiset, mutta kun olin toisen suunnan tikannut, tuntui, että pienessä tilkussa tulee ahdasta, jos tikkaan toisenkin suunnan. Ja niin jätin sen näin.

Pikkukukkaron tein kukkakankaasta, koska ystäväni pihalla on aivan mahdottoman paljon kukkia.

Kuvasin tuotoksia juuri ennen juhliin lähtöä, joten esim.sisuskuvat jäi kiireessä ottamatta. mutta sisukset on kaikissa, punaista sielläkin. Kassissa on tasku ja avainlenkki, pussukassa tasku, mutta ei avainlenkkiä. Kukkakukkaroon kätkin lilassa purkissa oleva huulirasvan,kun ei löytynyt punaisessa purkissa olevaa.

Nyt on tämän kesän aikataulutetut tilkkutyöt tehty. Pitäisiköhän vähän marjastaakin välillä, sorsat riemuitsevat oman pihan mustikkamättäillä niin, että jäämme kohta itse ilman marjoja. Ja käyttävät rontit laituriamme vessanaan - (en osannut kiukkuiselle murinalle tehdä hymiötä)

Uusi koti huulipunalle

Tein joskun kesällä heksagoneja yhteenompelua vaille valmiiksi. Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, mihin tulen ne käyttämään, ompelinpa vain ajankuluksi ja pienten silppujen hävittämiseksi. Toissa keväänä opetin Marttatreffeillä oman kylän naisille heksagonien ompelua  (koska se oli ja on edelleen ainoa käsinommeltava tilkkutyö, jonka edes jotenkuten osasin itse).

Tuo opetuskeikka poiki sitten uuden Marttojen pop-up -tapahtumaan. Sinne piti saada joku pieni valmis työ näytille, ja niinpä ompelin heksagonit pieneksi kehyskukkaroksi. Kehyksen leveys on 8 cm.Yhden heksagonin reuna on 1,5 cm. 

Suunnittelin yksiosaista kukkaroa, mutta kun kotoa ei löytynyt kuin kaksiosaisia kehyksiä, piti tyytyä siihen.

Huulipuna, pikkupeili ja kynsiviila muuttavat tänne hataraksi käyneestä Marimekon kukkarosta.

Pikkuisia puuhia

Kovin pitkäjänteisiin ja isoihin ompeluprojekteihin ei ole ollut aikaa eikä oikein energiakaan. Mutta sellaisiin sateiden aikana surruteltaviin kyllä. Otin keväällä talteen Aurifilin mini-quiltin ohjeen, se kun kolahti minuun oikein kunnolla. Siinä on väriä, ja sitä kuuluisaa "jotain". Tykkään kovasti pienistä mustavalkoisista tiimalaseista värikkäiden neliöiden välissä.

Kankaat eivät tietenkään ole samaa, mitä mallissa on, mutta samaa ilmettä tavoittelin. Alla suunnittelijan valinnat, kuva on lainattu Aurifilin sivuilta.

 

Yhtenä iltana leikkasin kankaat valmiiksi, siten saatoin pienissäkin väleissä tehdä työtä eteenpäin. Eikä siinä loppujen lopuksi kauan mennyt, pinnan koko on vain n. 45 x 45 cm. Suunnittelija Lynn Carson Harris on antanut tälle nimen Spring Tiles, mutta  minulla nämä kevätkaakelit menivät heinäkuulle. Seuraavaksi on vuorossa tikkaus. Jotain muuta suunnittelen kuin mitä Lynnin työssä on.

Mäntyharjun kurssilla kesäkuussa opin tekemään kehyskukkaroita. Miniä toivoi uutta meikkipussia, ja hän valitsi itse kankaat.

Päälliseksi löytyi tyttären vanhan hameen jämät, kaksiosaiseen sisukseen tuli sitten oma väri kumpaankin osastoon. 

Aika monta isoa projektia odottaa joko aloittamista tai keskeneräisinä eteen päin viemistä, mutta ne joutuvat nyt odottamaan aikaa parempaa. Sitten kun tämä kesä loppuu...