Silppusenkki

Suivaannuin viime syksynä epämääräisiin kasseihin, koreihin ja laatikoihin, jonne pienet kangaspalat tahtoivat kerääntyä ja sittten niissä lisääntyä. Paljon hyviä silppuja jäi käyttämättä vain sen takia, etteivät  ne osuneet silmään oikealla hetkellä. Lokakuisella Tampereen reissulla äkkäsin ruotsalaisesta pienet toimistokäyttöön tarkoitetut laatikostot. Eivät maksaneet paljon ja mahtuivat hyvin autoon.

Pienen Ikea-askartelun jälkeen ne näyttivätkin enemmän kalusteilta kuin kasalta metalliverkkoa ja -putkia. Ajatukseni oli, että sijoittaisin laatikostot tikkauskoneen alle. Koneen pöytä on niin syvä, että laatikostot mahtuisivat siellä hyvin olemaan, eivätkä haittaisi koneen käyttöä. Olisivathan ne sinne leveyssuunnassakin mahtuneet mutta olin unohtanut pöydän vinottaiset tukirakenteet. Eli korkeus olikin se, mikä vaati etsimään toisen sijoituspaikan. Onneksi tikkauskoneen ja hyllyn välissä oli juuri passeli kolo. 

Suuri havainto silppuja järjestellessäni oli se, miten vähän ne lopulta vievät tilaa silitettyinä ja järjestettyinä. Monta nyssäkkää ja koria tyhjeni, järjestetyt ja silitetyt pinot olivat kooltaan vain murto-osa verrattuna alkuperäiseen röykkiöön. Roskiinkin meni jonkin verran, mutta ei merkittävää määrää. 

Loppuvuoden ärhäkkä jännetupin tulehdus esti neulomisen, joten silppujen silittämisestä tuli telkkarikäsityö. Pieni, hyllynkappaleesta tehty silitysalusta rahin päälle ja homma sujui istuen kuin itsestään TV:n katselun ohessa. Viimeisen pussukan silppuja silitin viime viikolla (jännetuppi päätti taas tulehtua). Todennäköisesti (=toivottavasti) en löydä kaappien kätköistä enää yhtään silppunyssäkkää.

Tavoite on, että sijoitan pienet kangaspalat heti niiden synnyttyä omaan laatikkoonsa. Mitenköhän onnistuu?

Systeemin korkeus on 57 cm ja yhden yksikön leveys 30 cm.

Jouluhaaste

 Ei, en haasta ketään. Kun nykyisin ei saa olla ongelmia, niin nyt on sitten henkilökohtainen jouluhaaste. Tupa on siivottu joulun tulla. Yksi pieni juttu on vielä työhuoneessani.

Siivouksen alta raivasin lattialla olleet tarpeelliset tavarat sängylle. Nyt näille pitäisi löytää paikka, mielummin jostain muualta kuin lattialta. Kuten kuva näyttää, tuo kasa ei ainakaan kokonaan mahdu sängyn alle. Jos  lähden näitä tunkemaan kaappeihin tai muihin säilytystilojen syövereihin, niin sitten joulun jälkeen en niitä löydä. Jouluvieras nukkuisi kai mieluummin peiton kuin tuon kasan alla. Ehdotuksia?

Neulan alla ja pyörien päällä

Väkkärä-, tuulimylly-, hyrrä-, mikä lie-peiton tikkaus on menossa.

Selailin netistä vinkkejä, miten muut ovat tämän tikanneet, ja suunnitelma on yhdistelmä lainattuja ideoita. Lainan takaisin maksusta ei ole kyllä tietoa.

Otin kopioita peiton ohjeesta ja hahmottelin tikkaussuunnitelmia suoraan niiden päälle. Tällä hahmotelmalla ehkä mennään loppuun asti. Huomatkaa; olen kerrankin suunnitellut etukäteen, enkä vasta sitten, kun neula on jo kankassa!

Hermostuin lopullisesti siihen, että aina välineet olivat väärässä paikassa, väärän koneen luona tai kokonaan väärässä huoneessa. Vanhan kirjoituspöydän, jolla ompelen, molemmilla puolilla on ulosvedettävät tasot. Toisella tasolla minulla on pieni silityslauta ja toisella puolella leikkuualusta. Tosi näppärää, mutta kun ompelutarvikkeeni ovat silitysalustan alla olevassa laatikossa. Kun tarvitsen sieltä jotain, on tason päällä olevat tavarat purettava pois. 

Ratkaisu löytyi Ikeasta, Råskog-vaunu. Postin täti kysyi huolissaan, kun kävin pakettia hakemassa, että ei kai ne vaan lähetä sohviakin, ei muuten mahtuisi heidän takahuoneeseensa. Ikea-palapeliä tunti, ja nyt voin kärrätä tarvikkeet sinne missä ompelen. Jos riehaannun niin isoja töitä tekemään, että minun pitää tehdä koneineni siirtymä keittön pöydän ääreen, kulkee tuo kärri sinnekin. Vuorokauden kokemuksella: Hyvä ostos.

Siitä, että kävin alkuviikosta Tallinnassa tytärtä kouluttamassa Karnaluksiin, ei ole paljoa kertomista. (Ihan) vähän tuli kankaita ostettua, tyttären hankinnat olivat äitinsä ostoksia paljon maltillisemmat. Koulutuksen tuloksellisuus jäi vähän arvoitukseksi. Mutta hauskaa meillä oli!

Seiniä ja ergonomiaa

Postasin joskus aiemmin työhuoneeni seinästä, jonne laitettiin koukkulista katonrajaan. Siinä on roikkunut ainosastaan sinisävyinen tilkkutyö tikkauskoneeni kohdalla. Ainakin pieni suunnitteluseinä oli jo silloin ajatuksissani, mutta sen toteutusta en vain jotenkin saanut aikaan.

Eilen töistä palattuani sitten pyöräytin homman alkuun ja kai näiltä osin loppuunkin (ehkä?). Olin tilannut joskun viime vuoden puolella kapalevyjä viiden kappaleen pakkauksen, neljä oli edelleen käyttämättä. Yksi Ikean fleecepeitto riitti kahden levyn päällystämiseen. Kiinnitin fleecen nurjalle puolelle liimapistoolilla (liimapistoolia käyttäneet ymmärtävät, miksen käytä oikean käden etusormea tätä kirjoittaessani). Sitten napsautin yläkulmiin reiät revolveripihdeillä (tämän sanan jouduin katsomaan wikipediasta, koska tunsin välineelle ainoastaan sen ilmaisun, jonka loppuosa on ruma sana). Valkoisella nyörillä tein lenkit reikiin, joihin pujotin sitten siiman, jonka varassa koko komeus (?) roikkuun listassa olevissa koukuissa. 

Ihan en saanut levyjen reunoja vastakkain, olin yksin kotona, ja kantelin keittiöjakkaraa tikkauskoneen puolelta toiselle arviolta kolmisenkymmentä kertaa, kun yritin passata levyjen reunoja mahdollisimman lähekkäin. Siimaan kun olisi pitänyt osata tehdä solmut juuri oikeaan kohtaan. D-insinörillä olisi varmaan ollut joku matemaattinen kaava asiaan, mutta mitäs oli pois, niin ei päässyt osallistumaan. Ja pitihän jättää pientä joustovaraa, jos ylimmän levyn siima vähän venyy käytössä. Alimman levyn siimahan ei veny. 

Tuosta kuvasta näyttää nyt siltä, että tuo sininen tilkkutyö lähtee muualle.

Toinen uudistus lämmittää kovasti istumalihaksiani ja selkääni. Kun tapani on aloittaa tarinani kaukaa, niin tämäkin. Olin alkuvuodesta messuilla, jossa koeistuin Salli-satulatuolia. Jos olisin ottanut Sallin heti kainalooni, olisin saanut aika kivan alennuksen (bussikyydillä Helsingistä satulatuoli kainalossa?). Asia jäi vaivaamaan. Olen kaivannut hyvää ompelutuolia etenkin tikkauskoneen kaveriksi, koska sen pöytää pystyy nostamaan.  Työterveysfysioterapeutin luonna bongasin hänen satulatuolinsa, ja hän vihjasi Satulatuolikeskuksesta ( tämä ei ole maksettu mainos!) ja antoi muutaman hyväksi havaitun tuolin mallin. Kotona bongasin sitten firman sivuilta Outlet-osaston, jossa oli myynnisstä esittelyissä olleita tuoleja.

Kotimainen tuoli, edullinen hinta ja erinomainen palvelu - ja siinä se nyt on ja aivan uutta vastaavana. Ei Salli, mutta hinta noin kuudesosa Sallin hinnasta (edit. pari tuntia myöhemmin;  D-insinööri korjasi, että oli se kuitenkin melkein kolmasosa Sallin hinnasta, kun tuoliin laitettiin pitempi putki, pienempi ristikko ja isommat pyörät, että kulkisi nukkamatollani sujuvasti). Tuoliin vaihdettiin vielä myyjän ehdotuksesta pienempi jalkaristikko, jotta se mahtuu kivutta ja kolhimatta työpöytieni alle.  Tikkauskoneella tuoli on säädetty korkealle, ompelukoneella lasken sen alemmaksi.  Tuolin myötä tikkauskone nostettiin ylös, leikkausalusta mahtuu hyvin koneen pöytätasolle, ja vihdoin voin leikata hyvässä asennossa. 

Ergonomiaa tämäkin, orava ruokatauolla, kuva D-insinöörin. Näyttää se ateriointi sujuvan noinkin.

PS 1. Mietin koko ajan, että jos laittaisinkin neljä tuollaista kapalevykappaletta suoraan seinään ruuvaamalla kiinni. Silloin voisin tuplata tuon suunnittelualueen. Ja voisihan siihen kiinnittää pieniä valmiita töitäkin.Pitänee odottaa, että D-insinööri toipuu ensin sen koukkulistan kiinnittämisestä. 

PS 2. Tykkään ihan hirveästi tuosta blokista, joka on suunnitteluseinällä. Tykkään siitä etenkin siksi, että haamuna taustalle muodostuu isoja ympyröitä. Näetkö sen?

Edit 21.2.2016 Huomasin vasta nyt, että tuossa suunnitteluseinäkuvassahan on kaksi blokkia vaihtaneet paikkaa. Iso ympyräkin näkyisi paremmin, jos ne olisivat oiken, Niin sokea sitä on omille tekemisilleen. 

Tilkkuja seinille

Päivityksiä kyseli edellisen postauksen kommentissa, mihin Spring tiles päätyy. Piti ihan itsekin ruveta asiaa miettimään. Ja päätyihän se, eteisen seinälle, vaatekaapin päätyyn. Minulla oli tässä aikaisemmin yksi halju tilkkutyö, vaihdoin vain Spring tilesit paikalle. Ja sitten keksin ripustaa paikattomana kuljeksineen Tilkkuvirta-työn sen yläpuolelle. Tuon työn tein Imatran Tilkkupäiville, me järjestävän killan jäsenet teimme tuolloin pikkutyön kaikki samalla teemalla. 

Siinä ne nyt ovat, sopivasti ohikulkureitillä, mutta suoraan edessä työhuoneestani ulos tultaessa. Töiden vaihtaminen on helppoa tähän. Kaappi ei ulotu ihan kattoon, ja sen yläreunaan on lyöty kaksi pientä naulaa, työt roikkuvat vahvan siiman varassa noista nauloista. Ei tarvinnut tehdä reikää kaapin seinään, sitten jos noihin kyllästyy, voi vain nykäistä pois. 

Ripustuksesta innostuneena siimailu jatkui työhuoneessani. Ison koneen tullessa sinne, jouduin tekemään pientä möbleerausta. Koneen takana oleva seinällä oli kolme taulua, jotka seurasivat allaan ollutta sänkyä toiselle seinälle. D-insinööri ruuvasi katonrajaan listan, johon oli kierretty pieniä koukkuja n. 20 cm välein. 

Koukkuihin siimaa ja pöytäliinana palvellut tilkkutyö roikkumaan. Taulujen aluset olivat kummallisesti kellastuneita, jos eivät kesällä viimeistään tasoitu, pitää kai heiluttaa vähän telaa seinällä.

Työ ei ensin meinannut asettua suoraan, vaan alakulmat pyrkivät kupruilemaan.  Ei hätää, verhopainot apuun. 

Ompelin pienet kangaspussit, joihin laiton kaksi verhopainoa kumpaankin kulmaan. Johan oikeni. Pussit ihan vain hakaneuloilla kiinni, on sitten helppo riipaista pois, jos haluan tämän takaisin liinaksi pöydälle.

Seinällä on vielä tilaa jollekin muullekin, suunnitelmissa on kaikenlaista. Siima-koukku -kiinnitys varmistaa sen, että voin vaihdella seinän ilmettä mieleni mukaan ilman, että tarvitsee porailla uusia reikiä.  

Ison neulan alla on viikonloppuna ollut testipöllö, jonka tein joskus viime keväänä.

Varsinaiset pöllöt menivät Ellulle, tämä testiversio jäi minulle ja se on odotellut tikkausta aika kauan. Teen tästä ehkä pienen tyynyn - tai katsotaan nyt, mitä siitä syntyy.

Kauan se kesti

Kauan se kesti ymmärtää, miten hirsimökkiblokki oikeasti ommellaan. Aikaisemmat olin tehnyt kai intuition voimalla. Ja ihmetellyt, kun keskikohta ei aina jäänyt keskelle tai kun saumat ovat olleet enemmän tai vähemmän vänkyrät. Nyt katsoin ihan ohjeesta. Ja taisin onnistuakin. Ainakin opin ompelemaan suurinpiirtein suoraan. Ainakin sen jälkeen, kun olin ratkonut pari vinkuraa saumaa.

Kauan se kesti ymmärtää, miten voin hyödyntää työpöytäni ominaisuuksia. Ompelen vanhalla kokopuisella kirjoituspöydällä,  ei ehkä se ergonomisin vaihtoehto, mutta en vaihda. Se on nimittäin kannettu kolmannesta kerroksesta D-insinöörin kanssa kahdestaan alas, pakko oli, kun ilmaiseksi sain eikä kuljetus kuulunut hintaan.  Käsivarret olivat viikon verran puoli metriä pitemmät ennenkuin hoksasivat palautua takaisin normaalimittoihin, sormet olivat jäykistyneet koukkuun ja kämmenissä oli syvät uurteet. En siis vaihda, eikä nyt edes tarvitse.

Kun ompelin hirsimökkejä, pomppasin joka kaitaleen jälkeen leikkaamaan uutta ja silittämän vasta ommeltua saumaa. Kunnes, salama ja väläys! Pöydässä on molemmin puolin laatikoiden yläpuolella ulosvedettävät aputasot. Pieni leikkausalusta vasemmalle puolelle ja silitysalusta oikealle. Silitysalustan laskin vähän ajan kuluttua auki vedetyn laatikon päälle, ihan vain ergonomisista syistä. Nyt ei tarvitse pomppia ylös, riittää kun kääntyilen puolelta toiselle. Kauan se kesti, se välähdys, mutta tulihan se sieltä. (Siis mistä?)

Ihan niin kauan ei kestänyt Pat Sloanin BOMin ompelu. Aika simppeli, mutta silti tunsin itseni tyhmäksi hanheksi. Keskineliötä lähinnä olevat lentävät hanhet tunnistin hanhiksi, mutta ulompia, joissa värit ovat toisinpäin, ryhdyin ensin rustaamaan kahdesta kahden kolmion neliöstä ennen kuin tajusin, että hanhiahan nekin ovat. Voiko tämän tyhmempää ompelijaa olla?

Mitenköhän kauan kestää, että saan selvitettyä työhuoneeni sängyn päällyksen? Siihen on kasautunut Tilkkupäiviltä ostettuja kankaita (pestyjä, niiden pitäisi alkaa muuttua peitoksi), batiikkeja (jotka myös odottavat peitoksi muuttumista), uusia villasukkia (menossa, en tiedä mihin) Kodin Ykkösen tyhjennysmyynnistä ostettuja lankarullia (1 €/kpl, miksen ostanut enemmän?), käsityölehtiä, neulomattomia villalankoja jne. Pitäisi taas kai perustaa uusia projektikasseja, etten vain ompele villasukkia batiikkipeittoon tai ryhdy neulomaan ompelulangoista sukkia.

Hämärähyssyä ja lankarullia

Mitä voi tehdä, kun valonlähteet ovat niukassa ja sähkö on pysähtynyt jonnekin Salpauselän harjulle, linjojen päälle kaatuneen puun alle? Ensimmäinen ilta meni hiljaisuudesta (vasta sähkökatkon tullessa tajuaa, miten paljon eri koneet, joita ei tavallisesti edes huomaa, pitävät ääntä, ilmanvaihto, jääkaappi, pakastimet) ja pimeydestä nauttiessa. 

 Toisena iltana alkoi olla jo vähän tylsää, kun tekemiset olivat aika vähissä. Tunnelmaa ei kyllä puuttunut.

Olin pari päivää aikaisemmin ostanut Lidlistä papereille tarkoitetun pikkulipaston, johon ajattelin sijoittaa ompelulankani. Edellinen systeemini ei oikein toiminut, kun jouduin purkamaan säilytysrasiatornini pitkin lattiaa, koska usein se kaipaamani väri oli juuri alimmassa laatikossa. Siis vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Sähkökatkon aikana voi järjestellä lankarullia. Otsalampusta saa sen verran valoa, ettei mene mustat ja punaiset ihan sekaisin.

Lokerikkoon piti tehdä ensin pieniä korjauksia. Kuvassa näkyy, että laatikoiden pohjassa on reiät (tarvitsevatko paperit tuuletusta?) Pienemmät rullat saattaisivat karata alakertaa, joten ratkaisin reikäongelman teippaamalla ihan tavallista korttipahvia laatikon alapintaan reiän kohdalle.Etureunan reikää tarvitaan laatikon aukaisemiseen, joten sitä ei voinut teipata kokonaan umpeen. Tämä oli pimeyden aikaansaama hätäratkaisu, kehittelen etureunaan jonkun värikoodisysteemin, kunhan vain sen ensin keksin. 

 Juu, tiedän, että tällä säilytyssysteemillä  laatikossa on äkkiä iso lankavyyhti. Yritän kovasti pitää huolen, että lankojen päät on kiinnitetty rullaan, mikäli rullasta löytyy joku konsti sitä varten. Ja ensiksi käytän ne rullat pois, mistä systeemi puuttuu. Suuresti tekisi mieleni tapillista lankatelinettä, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti järkevää paikkaa sille. Ovatpa rihmat ainakin nyt pölyltä suojattuina.

Kankaiden uusi koti ja kangasvaihto

Kankaani ovat muuttaneet kesällä kunnostamaani laatikostoon. Neljätoista pientä laatikkoa vetivät kaikki normaalikokoiset (= suurin osa puolen metrin pätkiä, mukana lyhyempiä ja pitempiä) kankaani, enemmänkin olisi mahtunut. 

 

Ylähyllylle sain sijoitettua laajan miniompelukonekokoelmani (2 kpl), Ystävyys-pystin ja muffinssi-neulatyynyn.

Kankaat jouduin viikkaamaan uudelleen, sillä aikaisempi viikkauskoko ei sopinut laatikoihin.  Tämä homma sitten kesti ja kesti. Työhuoneeni on muistuttanut enemmän kaatopaikkaa kuin midinetin säntillistä ompelimoa. Säilöin aikaisemmin kankaita Ikean muovilaatikoissa, ja  mylläyksessä löytyikin aika monta sellaista kangasta, mitä en muistanut olevan olemassakaan. Nyt näen helposti, mitä minulla on.

Kankaita peratessani syntyi ajatus: Nimipäiväkangasvaihto. Luin joltain jenkkisivuilta kangasvaihdosta, jossa lähetettiin fat quartereita vaihtoryhmän jäsenille synttärilahjoiksi. Kun meillä suomalaisilla on nimipäivät, hyödynnetään niitä. Haastan siis lukijani nimipäiväkangasvaihtoon seuraavin raamein

- voin hallinnoida vaihtoa, eli halukkaat voivat ilmoittautua minulle

- kuvittelisin, että max. 8 jäsentä ryhmässä olisi sopiva koko

- ryhmän jäsenet sitoutuvat lähettämään jokaiselle ryhmän jäsenelle fat quarter* kokoisen kangaspalan nimipäivälahjaksi, ja että kangas on  laadultaan sellainen, jonka itsekin ottaisit vastaan

-  voimme aluksi sopia vuoden vaihtojaksosta, katsotaan sitten haluammeko jatkaa

Käytännön toimia

- voit ilmoittautua kommentoimalla tähän postaukseen, mutta laita lisäksi osoitteesi minulle sähköpostilla tiinatei(at)luukku.com,

- kun ryhmän verran vaihtokumppaneita on kasassa, laitan sähköpostilla jokaiselle ryhmän jäsenelle muiden ryhmäläisten osoitteet

- toistemme osoitteisiin ja muihin henkilökohtaisiin tietoihin suhtaudumme luottamuksellisesti ja yksityisyyttä kunnioittaen

- jokainen  huolehtii tämän jälkeen itse siitä, että vaihtokumppani saa kankaanpalansa nimipäiväksi

- jos nimipäivääsi ei ole almanakassa, ilmoita, milloin vietät sitä

- jos innostuneita on enemmän, voimme muodostaa toisenkin (kolmannenkin jne) ryhmän. Yhden ryhmän kokoa ei liene järkevää kasvattaa kovin suureksi, ettei tästä lystiksi tarkoitetusta jutusta tulisi rasitetta.

- vaihto voidaan käynnistää lokakuun alusta, ilmoittautumiset 1.9. mennessä

Jos sinulla on parempia ehdotuksia toteuttamisesta, otan niitä mielelläni vastaan. Raameja voidaan tarkentaa tarpeen mukaan. Nyt jännittää kamalasti, lähteekö kukaan tähän mukaan? 

Testasin melko tavallisen paksuisella kankaalla: C5-kokoinen (ns. puolen arkin ) kirjekuori + fat quarter = 48 g, postimaksu ykkösluokassa 1 €, kakkosessa 0.90 €
50-100 g kirje ykkösluokassa 1,40€, kakkosessa 1,20 €

* fat quarter 18 x 22 tuumaa eli n. 46 x 55 cm

Kesä-heinä

Kesäkuun BOMit jäivät tekemättä, kun Pfaffini lähti huoltoreissulle. Sain kuitenkin uskolliseen Berninaani tilkkutyöjalan, joten tilkkutouhut pääsivät jatkumaan. Teinkin sitten putkeen kesä- sekä heinäkuun BOMit. Aurifilin BOMeissa mennään hempeällä linjalla.

Pat Sloanin Globetrotting -blokit Lontoo ja Sydney tunnustavat kansainvälisyydestään huolimatta sinivalkoisia värejä. 

 

Kaikki olivat melko yksinkertaisia tehdä. Perusjutuilla mentiin kaikissa, kahden kolmion neliöt olivat ne haastavimmat näissä projekteissa. Muut haasteet tulivat ihan omasta takaa. Leikkasin kesäkuun blokkien kankaat aika kauan sitten, enkä ollut merkinnyt blokkiohjeisiin, mikä kangas omissani leikkuuksissani edustaa mitäkin kangasta mallissa. Kun muka muistaisin muutenkin. Niinpä sitten  Lontoo-blokkiin jouduin leikkaamaan pari neliötä uusiksi, kun ehdin ommella kahden kolmioin neliöiksi pari tilkkua  - siis väärää tilkkua.

 Kesäohjelmaani on kuulunut jo pari kesää jonkun huonekalun kunnostaminen. Kaksi vuotta sitten uudistin ruokapöydän ja kahdeksan tuolia  maalilla, viime kesänä chippendale-hylly sai uuden ehostuksen petsillä ja vahalla. Tänä kesänä kuvassa oleva lokerikko änkesi itsensä pihamökistä autokatokseen odottamaan käsittelyä. Kai sille on jotain tehtävä. Se sopii (tässä tarkoitan tilaan sopimista) aika kivasti työhuoneeni yhteen kulmaukseen.

Lokerikko on peräisin entiseltä työpaikaltani (= nykyisen työpaikkani entisistä tiloista). Työhuoneeni oli aikaisemmin ollut asuinhuone sairaanhoito-oppilaitoksen oppilasasuntolassa. Jokaisessa huoneessa oli kaksi isoa komeroa, joissa kummassakin oli tuollainen. Liekö hoitajatar-oppilaat säilyttäneet hilkkojaan ja nimettömiään noissa laatikoissa? Koko rakennuksessa lokerikkoja oli hätäisen laskutoimituksen perusteella varmaan lähemmäs kaksi sataa. Kun niitä oltiin remontin alta hävittämässä, pelastimme ihan luvan kanssa meille kaksi. Toinen on verstaassa D-insinööri työkalujen säilytyspaikkana, ja tämä toinen on tähän asti odottanut tehtäväänsä. Olisihan noita voinut pelastaa useammankin, laatikot ovat kokopuuta ja runko tukevaa vaneria. Lastulevyä ei varmaan ollut edes keksitty, kun noita on joku puuseppä nikkaroinut.

Laatikoille en todennäköisesti tee mitään, ne ovat siistissä kunnossa. Valkkaan vain verstaassa olevasta siisteimmät tähän täydennykseksi. Rungon maalaan, ja lisään taustalevyn jäykistämään lokerikon suoraksi. Lokerikko on kuvassa kaltevalla alustalla, talomme ei ole noin vinksallaan, mitä kuva uskottelee.  Mietin nyt, voisinko sijoittaa kankaani noihin laatikoihin ( =mahtuvatko)? Tilkkuiluvälineitä minulla ei ole noin moneen laatikkoon. Toisaalta ei isoa murhetta kannata asiasta ottaa; vuosien kokemuksella tiedän, että tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä.

Sekavan ja monipuolisen sääpäivän jälkeen saimme kauniin sateenkaaren!

Vyöryn jälkimainingit

Koko juttu lähti siitä, kun voitin HanneLisen blogiarvonnassa Studios-lehden. Oli se uskottava, työhuoneeni tarvitsi päivitystä. Saadakseni pieneen hyllyyni lisätilaa, roudasin pihamökistä vanhan kirjahyllyn eteiseen, johon kierrättäisin huushollimme kirjoja niin, että saisin kaipaamani väljyyttä ompelutarvikkeilleni. 

Huonekalujen kunnostusoperaatiot teen yleensä kesäaikaan ulkona. En ehtinyt ennen ilmojen kylmenemistä käsitellä kuin välihyllyn. Etenkin yläpinnan lakka hilseili pahasti ja siinä oli paljon kosteuden aiheuttamia laikkuja. Ei muuta kuin liinaa päälle peittämään pahimmat epäsiisteydet!

Pieleen meni. Liina näyttää ihan hyvälle, perhosjulistekin siirrettiin niin, että se on hyllyn keskellä, säästetyt lastenkirja sopivat hyllyyn hienosti. Mutta ei hyvä. Olosuhteet muuttuivat liinan alla. Innostuin lomaviikolla kuitenkin kunnostushommiin. Hioin ja hinkkasin, petsasin ja öljysin, vahasin ja puunasin - ja ta-daa!

Ei tätä voi liinan alle piilottaa, vaikka olisi kuinka hyvä liina. Hukkaanhan tuo urakka peittämällä menisi. Eli uusiksi meni liinanteko. Pari pikkuruista tilkkusta on nyt  työlistalla, kukkaruukun alle ja ehka toinenkin pieni toiselle nurkalle. 

Työhuoneeni hyllyn alaosasto on nyt varattu kahdelle rakkaudelleni, italian oppikirjoille ja käsityökirjoille. Keskimmäinen hylly on toistaikseksi tyhjä - millä ja miten sen täytän, on vielä harkinnassa.

Uudelle ja vanhalle leikkuualustalle teimme oman ripustuskoukun työhuoneeni oven taakse. Ovi on yleensä auki, joten alustat jäävät näkymättömiin, kun eivät ole käytössä. Uudessa alustassa on reikä valmiina, vanhaan painoin sen sähköporalla. Kun alustaa mainostettiin itsensä korjaavana, hiukan huolestutti, onko reikä mennyt aamuun mennessä umpeen.

Uusi alusta sopii täydellisesti pöydän päähän, eikä tarvitse pelätä pöytäliinan silpoutumista. (Ihana syysaurinko paistoi kauniisti pöydälle!) Alusta tuntui myös ensikäytössä hyvälle.

Nyt on aika keskittyä ompelemiseen. Ihan oikeasti etukäteen paperille suunnittelemani työ on tässä vaiheessa:

Tämän enempää en voi paljastaa, seuraavaksi näette tämän työn valmiina joskus ensi vuonna, sillä tämä on hys-hys-työ.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Vyöry

Kaikki alkoi tästä: 

Voitin HanneLisen blogista Studios-lehden. Sen seurauksena katselin pikkuruista työhuonettani uusin silmin. Eihän missään sisustusratkaisuissa näy, että se on intohimoisen kässätyöläisen huone! (Paitsi tietysti niissä kaoottisista kangaskasoista sängyn päällä, lattialla tai työpöydällä). Jotain on pakko keksiä! Aluksi ehkä kirjahyllyyn purnukoita nauhoille ja napeille? Mutta mihin kirjat? Tyhjensin eteisaulan kirjahyllyistä kaksi kassillista kirpparille. Sitten laitoin tyhjentyneeseen tilaan ensin ne kirjat, jotka lojuivat siellä kirjarivien päällä. Tilaa huoneestani siirrettäville kirjoille jäi täsmälleen sanakirjarumilusten verran. Mutta sainpas vähän tilaa purnukoille!

Hyllyn toinen pää, alahyllyistä puhumattakaan, ovat vielä kirjoja täysi, eikä mitään paikkaa niille. Siispä roudasin pihamökistä vanhan kirjahyllyn eteiseen ulko-oven suuhun. Vähän meni ahtaaksi, mutta emme itse käytä tätä ovea juuri koskaan ja vieraat pysykööt hoikkina. 

Hain rautakaupasta pintakäsittelyaineet, ja ehdin käsitellä ainoan hyllylaudan ulkotiloissa (hiukan ätäkän tuoksuiset aineet) ennenkuin jäätävän kylmät säät tulivat. Siispä yläpinnassa olevien muutamien kosteuden aiheuttamien laikkujen päälle laitoin liinan ja kukkamaljakon. Kunnostus jatkukoon säiden lämmettyä. Eteisaulan hyllystä siirrän kaikki säästetyt lastenkirjat tähän (kunhan D-insinööri löytää hyllylle riittävän kestävät kannakkeet, nyt siinä on käsinveistetyt puutikut) ja sitten roudaan ammattikirjani työhuoneesta eteisaulaan. Sitten voin täyttää oman hyllyni - vaikka millä.

Hyllyä pihamökistä kaivaessani näin sinne aikoinaan haudatun lokerikon. Se on kotoisin edellisen työhuoneeni (siis leipätyöhuoneen) komerosta. Talo oli aikaisemmin ollut oppilasasuntolana, ja jokaiselle sairaanhoitajaoppilaalle oli komerossaan oma lokerikko. (Liekö tavoitteena ollut opettaa tulevat hoiturit yksityiselämänkin puolella järjestelmälliseen elämäntapaan?) Mittavan remontin uhatessa korjasimme talteen kaksi lokerikkoa ehkä parista sadasta vastaavasta. Mihin se toinen on joutunut, ei aavistusta, mutta tämä toinen löytyi vielä.

 

Laatikostolla on korkeutta noin 180 cm, leveyttä n. 40 cm ja syvyyttä 30 cm. Siinä on kuusitoista kokopuista laatikkoa. D-insinööri on jo muutaman kerran ollut laittamassa tätä juhannuskokkoon, mutta olen päässyt väliin. Tuon kummenpaa kuvaa en siitä saanut, se kun on siellä kaikkien muiden tarpeellisten tavaroiden keskellä. 

Mittanauha kourassa kuljin ympäri pientä työhuonettani - ja haa! Löysin yhden nurkan, johon laatikoston voisi sijoittaa. Täytyy sitä ennen neuvotella vastaavan mestarin (=D-insinöörin) kanssa yhdestä tiellä olevasta pistorasiasta. Laatikosto vaatii pientä siistimistä, siksi tätä projektia suunnitellaan huolella tuleva talvi ja mahdolliset kunnostustyöt aloitetaan kevään lämpimien koittaessa.Tai voisihan noita laatikoita ottaa sisälle yksi kerrallaan siistittäväksi. Vaikka yksi viikossa, tai joka toinen viikko...

Kun postauksen alussa mainittu lehti on kuvatunlaisen vyöryn saanut aikaan, laitan vahingon kiertämään. Joten jos haluat muutosta elämääsi, ilmoita kommetissa halustasi vastaanottaa Studios-lehti, niin ohjaan vyöryn suuntaasi. Jos halukkaita on useampi, niin arvon lehden saajan. Aikaa ilmoittautua vyöryn kohteeksi on tämän kuun loppuun.

Mukavaa viikonloppua kaikille!