Näyttelyreissu

Kyllä Lappeenrannastakin käy Vaasassa tilkkunäyttelyssä, eikä mennyt kuin 20 tuntia koko reissuun. Aamulla lähtö 5.30, kaverin kyytiin Utista, Lahden kiltalaisten matkaan Lahdesta ja hyvin ehdittiin. Matkalla poikettiin Tilkkuvirtojen Makasiininäyttelyssäkin. 

Näyttelykuvia on ollut blogeissa ja facebookissa, joten olen ottamistani kuvista poiminut vain muutaman parhaiten mieleen jääneen ja omaa silmää miellyttäneet työt. 

Tilkkuvirrat-näyttelyssä oli kaunis neljän (toivottavasti muistin määrän oikein) sarja Mustarastaiden Krakova, tekijänä  Raija Manninen.Töissä oli sama lintuteema, mutta eri värisin taustoin. Todella viehättävät pienet työt.

 Vaasan näyttelyssä yksi lempitöitäni oli Irina Maluykovan The Sun and The Moon. New York Beauty - blokkeja oli mielestäni käytetty kivalla, luovalla tavalla ja tikkaus oli upeaa. En yleensä innostu kovin tämän tyyppisistä töistä, mutta tämä oli kaunis. Harmi vain, että kuvastani tuli epätarkka.

Tämä Kerttu Vihantan Round Robin toivotti näyttelyvieraat tervetulleeksi heti kättelyssä. En ole ruskeiden sävyjen ystävä, mutta sinisen olen, ja tässä nämä kaksi väriä kohtasivat sulassa sovussa. En erityisesti riehaannu myöskään sampler-tyyppisistä töistä, mutta tämän peiton samplerit hoksasin vasta kotona valokuvista. Vaikka on paljon erilaisia blokkeja, yleisilme on todella rauhallinen. 

Yayoi Kusaman inspiroima Virpi Tuomivaaran Kusaman saappaissa kolahti oikein kunnolla. Itse en tämän kaltaista työtä varmaan koskaan tekisi, enkä osaisikaan, mutta tässä oli joku juttu, mikä vetosi. Silppulaatikkoa on saatu vähän tyhjennettyä, ja lopputulos on ihana väri-ilottelu. 

Oma näyttelytyöni Karkulainen kuvattuna kotilaiturilla. Nimen taustan olen kertonut aikaisemmassa postauksessa, omalta paikaltaan karkuun lähteneestä neliöstä, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa kun karkulaisen yläpuolinen osa oli tikattu. En purkanut, jätin karkulaisen uudelle paikalleen. 

Kuulin kahden näyttelyvieraan keskustelun peittoni äärellä. Heidän mielestään virhe oli tahallaan tehty, eikä siis virhe ollenkaan. En oikaissut. 

Ja opin sen, ettei kovin painavia sanoja kannata kovin suureen ääneen lausua, tekijä saattaa olla kuulolla. :D

On myönnettävä, että pikkuisen reissukrapulaa sairastin seuraavana päivänä, kotona olin puoli kaksi aamuyöllä ja viimeiset 68 km ajoin itse hirviä peläten. Mutta en nähnyt yhtään. Onneksi.

Vähän valmista, mutta paljon iloa

Tämän kesän Mäntyharjun tilkkukurssille pääseminen oli pitkän sairastelun jälkeen kiikun-kaakun. Eka kurssi, jolle olin ilmoittautunut, meni sivu suun, mutta onneksi juhannuksen jälkeiselle kurssille löytyi vielä paikka. Paras ompeluterä kuitenkin puuttui, siksi keskeneräisiä töitä lähti kotiin aikaisempia vuosia enemmän, eikä niitäkään paljon. Todella iloinen olen kuitenkin siitä, että sain viiden päivän tilkkuterapiaa oikein tehoannoksen. Uusia ja vanhoja (eikä suinkaan iältään!) tilkkuystäviä, livetutustumista someystäviin ja paljon naurua. Mitä sitä tilkkuviikolla muuta tarvitsee ompelun ja uuden oppimisen lisäksi?

Tämä pinta koottiin neljännesheksagoneista. Tätä n. 50 x 80 cm tilkkua kokosin puolitoista päivää. Palojen leikkaamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Tykkään pinnasta, vaikka heksagonien erottuminen olisikin vaatinut enemmän kontrastia. Eikä ole mitään hajua siitä, mihin tämä lopulta muotoutuu. Valmiiksi leikattuja paloja on vielä jäljellä, joten todennäköisesti pala suurenee joskus. 

Vinoketjupussukan otin seuraavaksi ohjelmaan ihan vain siksi, että halusin saada jotain valmistakin aikaan. Enkä lähtenyt leikkimään tilkkujen kanssa, vaan ompelin sen yhdestä kankaasta, Marimekon pellavasta. 

Tilkkukavereiden innoittamana kokeilin twistiä, joka oli reppuohjeen yksi osa. Sitä oli kiva tehdä, eikä varmasti jää viimeiseksi twist-kokeiluksi. Noiden reppupaneeleiden pitäisi kai olla saman kokoisia, mutta eivät ole. Reppua niistä tuskin tulee, mutta eiköhän nuo paikkansa löydä. Mittasin juuri, että twististä saisin kalenteriini kannet pienillä lisäyksillä. 

Tähti foundation paper piecing- tekniikalla. Noin mustissa aatoksissa en kuitenkaan ollut, halusin vain testata, miten toimii mustalla taustalla. Kehystin tähden jo Mäntyharjulla, tämä päätyy tyynyn päälliseksi. Kuvan värejä oikeammaksi säätäessä sain näkyviin kiiltäviksi silittämäni saumavaratkin.

Kesä jatkui viikon lomalla Virossa. Ja Karnaluksin keikka oli varsin maltillinen; ompelukoneen neuloja, hyäksi havaittuja silmäneuloja, leikkurin teriä, Prymin neulaviuhka rikkoutuneen tilalle, tikkausviivain, vetskareita, varaosapuikot Addi Clickin puikkosettiin mutkalle istumieni tilalle, ja vain yksi ainoa kangas, jolle on selvä käyttötarkoitus. En ollut käynyt Karnaluksin uudistetussa ympäristössä, ja ihan oikeasti tuntui siltä, että paikan alkuperäinen henki on kadonnut - vaikka tavarat olivatkin nyt paljon helpommin löydettävissä ja ympäristö siisti. 

Loppukevennyksenä Pärnun lähistöllä tapaamamme alpakat, jotka olivat niiiiiiin ihania. Ystävällisiä, leikkisiä, vähän ujojakin. Ja nahistelivat keskenään, niin kuin pikkupoikien kuuluukin.  Ja hinkuivat tyttöjen aitaukseen.