 |
| Mallin nimi on A Postcard from Sweden. Kuva ohjeesta. |
Tiedättehän ne nopeat leipomispakkaukset kaupan jauhohyllyllä? Ne ainespussit, joihin lisätään vain vesi ja sitten voidaankin jo nauttia kotonatehdyistä leivonnaisista, toscakakusta ja muusta? Ai, miten nämä liittyvät tilkkuiluun? Älähän hätäile.
Joitakin vuosia sitten lipasahdin ostoksille Craftsyn verkkokauppaan, ale kun oli. Ostin kaksi tilkkupeiton valmispakkausta, joita olen sitten marinoinut kaapissani huolella. Suhtautumiseni niihin on ollut kuin noihin valmiisiin toscakakkupusseihin. Eihän tämä oikeastaan ole edes itse tehty, pistän vain kasaan, jonka joku muu on tehnyt jo pitkälle puolestani. Päätin nyt kuitenkin huitaista ainakin toisen valmiiksi, eihän siinä ole muuta kun leikkaa paketissa olevat fat quarterit neliöiksi, sitten kolmioiksi ja surauttaa ne yhteen ohjeen mukaan.
Iltapäivällä oli pari tuntia sopivasti aikaa, ja ajattelin hoitaa leikkuuhomman alta pois. Niinhän minä luulin. Paketissa oli 36 fat quarteria, ohessa lista, miten monta neliötä leikataan kustakin väristä. Ja tarkka piirros, mikä väri tulee minkäkin värin kaveriksi lopulliseen layoutiin. Yksi aika oleellinen juttu vain puuttui. Missään ei kerrottu, mikä väri kangaskasassa on fern, thistle, carnation, pomegranate tai breakers. Punaisiakin oli pionia, huulipunaa, unikkoa? Alkoi jo hiki nousta pintaan, vaikka en tehnyt muuta kuin huokailin.
Kunnes muistin! Saamissani tilkkuystävän jäämistöissä oli Kona Cottonin värikartta! En ymmärrä, miten olisin selvinnyt ilman sitä. Sitä huolimatta tuli muutaman kerran äitiä ikävä, kun ei kaikille kankaille millään meinannut löytyä nimeä. Välillä ajattelin, että on ihan sama, onko koulubussin vieressä haltija vai purukumi, järvi vai sininen ruoho. Mutta parin tunnin pähkäilyn jälkeen joka kankaassa oli teipattuna sen (oletettu) nimi.
Leikkuu jää siis johonkin toiseen ajankohtaan. Silti on vähän voittajan fiilis, kun ensimmäisestä vaiheesta selvisin (ehkä) kunnialla. Nuo värit ovat kyllä niin ihania, että voisin tuijotella pelkästään niitä ja unohtaa koko ompelemisen. Mutta ei sitä toscakakkupussiakaan tuijoteltavaksi hankita, mutta ei se ole noin kauniskaan.
Välitöinä tein kolme pientä pussukkaa. Pussukan tarvitsija halusi eläinkuoseja ja valitsi mustapohjaisen kissakankaan ja harmaapohjaisen lehmä-possu-kana-kissakankaan. Näitä tekijä ei millään saanut taipumaan samaan pussukkaan, ei, vaikka kuinka yritti. Tarvitsija saa nyt itse valita, ottaako nämä kaikki, vai tyytykö vain yhteen.
Oikealta vasemmalle
-'Kissanpäivät', ensimmäisenä tehty ja omaa silmää eniten miellyttävä
- 'Munia ja pekonia' (pekonipossu on toisella puolella), uskomattoman tylsä. Usein tylsä alku piristyy, kun se pääsee pussukan muotoon, mutta tälle kävi täsmälleen päinvastoin. Musta pohjakin jää ihan piiloon, vaikka siinä on aika hienot, oranssit kiemuratikkaukset.
- Piippolan vaarin talo - toinen yritys lehmä-possu-kana-kissakankaasta. Vähän edellistä harjoitusta parempi, mutta tuosta harmaasta jää mielestäni niin pliisu vaikutelma.
Vastuu siis näistä siirtyy vastaanottajalle.
