Vähän Oikeitakin Töitä

Tänään iltapäivällä nostin ompelukoneen pöydälle pitkästä aikaa ja surautin kaksi patalappua tuliaisiksi isäntäperheeseeni Italiaan. Kun en tiedä lappusien tulevan kodin värejä, niin pelasin varman päälle: Yksi lappunen jouluksi ja toinen pääsiäiseksi.

Tykkään tuosta hirsimökkiblokin tekemisestä, mutta en optisesta harhasta, joka siihen joskus tulee ilmeisesti kangasvalinnoista riippuen. Nytkin tuo joululappunen näyttää ihan kierolle, vaikka se on viivottimella moneen kertaan tarkastettu suoraksi. Olisikohan tuo tummin punainen pitänyt olla vasemmassa reunassa samalla tavalla kuin pääsiäislapun voimakkain keltainen? Vai olenkohan jotenkin oikea- tai vasensilmäinen, kun joululapun keskilinja vetää ainakin minun katsomanani liikaa oikealle, vaikka se on ihan samalla kaavalla tehty kuin keltainenkin, joka (ainakin minusta) näyttää ihan suoralle.Tai sitten se harha on minun päässäni.

Väliin laitoin ensimmäistä kertaa (oikeaa?) patalappuvanua. Toivottavasti saan ostamani metrin kulumaan nopeasti, sillä en yhtään tykännyt vanun ompelemisesta. Taidan painua kirpparille metsästämään vanhoja huopia.  Silppusin viime keväänä tekemieni lappujen väliin muutaman perinteisen viltin. Pitävät hyvin kuuman lapun toisella puolella ja olivat suopeampia ommeltaviksi kuin tämä näiden väliin joutunut.

Metsää rullalta

Tästä kaikki alkoi. Hyrynsalmelaista mustikkametsää kääretorttuina. Kahdeksan rullaa, kymmenen neliötä rullassaan.

Viisi tuntia myöhemmin. Metsäpohja näyttää siltä kuin se olisi aina ollut paikallaan. Mustikat oli onneksi joku kerännyt pois jo Hyrynsalmella. 

Varvikko näyttää hiukan harmaalta, koska rullasta oli edellisen kerroksen pohjasta tarttunut savista hiekkaa päällipuoleen. Huomiseksi ennustettu sade huuhtelee ylimääräisen harmauden pois. 

Ainoa moottorikäyttöinen työkalu oli moottorisaha, jolla leikkasimme rullista siirtokokoisia paloja. Palat kannoimme tai raahasimme d-insinöörin kanssa talikoilla paikalleen. Urakan jälkeen emme  jaksaneet edes kissaa sanoa, muista elikoista puhumattakaan. Tuskin tarvitsee saunan jälkeen kovin kauan nukkumattia odotella.

Lankoja, neuloja ja puikkoja

Ihan kirkkaan vihreänä täällä olen lukenut muiden blogeja. Hienoja tilkkutöitä valmistuu huikealla vauhdilla ja uusia projekteja käynnistyy. Minä vain jahnaan harvakseltaan puikkojen kanssa, tilkkuihin en ole puuttunut sitten lintukassin. Liekö leipätyön kaikennielevyys mikään selitys, mutta aikaa on ollut todella vähän käytössä muihin hommiin. Viikon kuluttua sunnuntaina olen jo matkalla Italiaan, ja noin miljoona pikkuhommaa pitäisi saada tehtyä ennen sitä. Kasvimaan tyhjennys on kesken, ja toissailtana saapui Hyrynsalmelta koko perheen viikonlopun tilkkutyö, 80 m2 kunttaa, eli mustikkaista metsäpohjaa. Se pitäisi viikonlopun aikana asetella rantasaunan edustalle ja päätyyn. Yritin kysellä, onko siellä ehkä marjatkin mukana (en todellakaan halua poimia yhtään mustikkaa enää tänä syksynä!), mutta kuskit eivät tienneet eikä tiukkoihin rulliin ole päässyt vielä sisälle kurkistamaan.

Juhannuksen alla aloitettu villatakki on vihdoin pingotusta vaille. Syvästi inhoamani lankojen päättely tuli tehtyä tällä kertaa yhdellä istumalla  ja tuloksena oli kuohkea kasa pätkiä. Pitäisiköhän säästää ne kevääksi linnuille pesätarpeiksi?

Toisen etukappaleen sain pingotettua jumppa-alustan päälle (sillä ei ole koskaan jumpattu, näkyy kai etukappaleen mitoissakin). Tuohon hupenivat melkein kaikki nuppineulani. Eli pingottaminen etenee hitaaaaasti.

Seiskaveikasta käynnistin sukat, ja ihan itselleni. Ensimmäistä kertaa neuloin bambupuikoilla, jotka hankin matkapuikoiksi, kun kuulin, että ne voi viedä lentokoneeseen. Ihan ei ensineulomalta iskeneet puiset tikuttimet. Ainoa ilonaihe alussa oli, että silmukat pysyivät hyvin puikoilla. Tykkään valmiiksi raidoitetuista langoista silloin, kun ei ole aikaa miettiä omaa designia. Päättelyhommistakin selviää huomattavasti helpommalla.

Joudun ehkä unohtamaan tilkkuilun ennen matkaani. Ajatuksena oli kyllä tehdä isäntäperheelleni vaikka patalappuja (kaikki italialaisethan kokkaavat innolla ja intohimolla?), mutta nyt säät ratkaisevat niiden kohtalon. Jos sataa kaatamalla tulevalla viikolla, ehkä ehdin. Jos taas paistaa, on kyseenalaista pystynkö nostamaan koneen pöydälle, pihahommat on pakko saada niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Jos vaikka talvi erehtyisi tulemaan matkani aikana...

Tunisialainen virkkaus -ohje ohjeisiin

Neulanhaltija kysyi edellisen postauksen kommentissa ohjetta tunisialaiseen virkkaukseen. En uskalla tehdä debyyttiä virkkuuohjeiden laatijana, vaan ohjaan valmiille ohjeille. Mm.  Eilen tein -blogissa on hyvä video aiheesta sekä sen tekstistä löytyy lisälinkkejä hyviin ohjeisiin. Vaikka yritin eilen jättää virkkuun odottamaan, niin en ihan malttanut...

Uusi koukku

Pitihän se arvata. Uusi koukku, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Martta-illassa oli mahdollista opetella tunisialaista virkkausta. Ostin koukun ja olinkin sitten koukussa. Helppoa ja mukavaa. Aloitettu lapanen jää todennäköisesti tähän vaiheeseen odottamaan, kunnes saan kiireisemmät neulomukset tehtyä. Toisaalta tämä olisi hyvä matkakäsityö...

Valmis lintukassi

Lintukassin viimeistelyssä on käytetty ihan oikeaa harkintaa. (Jos unohdetaan se väärään reunaan ommeltu päätykappale edellisessä postauksessa.) Halusin kassin kokonaan suljettavaksi, ja sitä asiaa pitikin sitten pähkäillä ihan perusteellisesti. Tuumailun lopputuloksena ompelin kassin levyisen, päistään kiinniommellun vetoketjureunuksen, jossa ei ole vanua tai huopaa välissä 

 (Onpa vaikea on selittää tekemisiään sanoilla). 

Vetoketjureunus on alla olevassa kuvassa kassin päällä oikeat puolet vastakkain. Punainen vetoketju näkyy kuvassa vihreäpohjaisen vuorikankaan reunassa kapeana viivana. Tässä vaiheessa (onneksi!!) hoksasin, että kassissa olisi hyvä olla jonkinlaiset kantohihnatkin.

 Yhdistin ensin kassin vuorin (yksivärinen punainen) ja tilkkupäällisen (joka oli tikattu huopakovikkeeseen) yläreunoistaan kiinni toisiinsa varmistaakseni, että ne pysyvät paikoillaan. 

Sitten ompelin vetoketjureunuksen päällikankaan (raidallinen punainen) ja kassin yhteen, samalla ompeleella kiinnittyivät myös kassin sangat.

 Käänsin vetoketjureunuksen nurjalle ja tikkasin kassin reunan päältäpäin, jolloin myös reunus kääntyi alaspäin.

Tässä kassi nurjalta puolelta. Kaksilokeroinen sisätasku on ommeltu kaksinkertaisesta tinttikankaasta. Vetoketjureunuksen vihreä vuorikangas on vielä risareunalla ja kiinnittämättä. Ompelin sen käsin peittämään alle jäävää saumaa. Tässä kohtaa on vielä tuotekehittelyn paikka, miten välttyisin tältä viimeiseltä käsinompelulta. Yhdistäisinkö vuorikankaat toisiinsa (vihreä ja punainen) ompelemalla oikeat puolet vastakkain ja jättäisin punaiseen vuoriin kääntöaukon? Vuoriosuus pitäisi kuitenkin saada kiinnittymään kassin "runkoon", jotta vetoketjun käyttäminen onnistuisi. Mihin kohtaan tuo kiinnityssauma sijoittuisi valmiissa kassissa? Tätä on mietittävä ennen seuraavaa kassia.

Valmis kassi. Vetoketjureunus "putoaa" kassin sisäpuolle ja sulkee koko kassin.

Uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa!

Kiitos Tarjalle!

Sain Tarja Raakelilta Tarjan tilkkupuutarha-blogista iloisen yllätyksen. Postipate toi tänään hauskassa muumipaketissa kauniin pussukan, aurinkovärjättyä (?) kangasta ja pienen rullamitan. Lämmin kiitos Tarjalle! Hauska idea oli, että pussukan kyljessä oli Euran rinkeleiden resepti.

Ja siitäpä heti keksin pussukalle käyttötarkoituksen! Nyt eivät piparimuottini enää vaeltele pitkin laatikonpohjia ja katoa sitten kummallisesti joulun alla. Ne saivat kauniin ja pehmoisen asumuksen. Ennen joulupiparien leipomista kokeilen kyllä Euran rinkeleitä.

Oma lintukassini etenee vähitellen. Toisen kappaleen tikkasin ihan ompelukoneen valmiilla aaltomaisella tikkauksella. Sen ompeleminen oli tylsää! Vapaan tikkauksen pieni jännitys puuttui ja koneen jurraaminen tuntui puuduttavalle. Lankana käytin Karnaluksista ostamaani  Mettlerin Quilting -lankaa, joka osoittautui erinomaiseksi laadultaan. Rullassa on 457 m ja se maksoi yhden euron. Tätä on muutama  rulla varastossakin (noin neljätoista eriväristä, tolkku meni, myönnettäköön).

Ja taas moka! Huomasin sen vasta valokuvasta. Tein kassin päädyt kapeista suikaleista - ja olenkin ommellut ne samaan päätyyn. Taas tuli ratkojalle töitä. Taitaa totuus paljastua teille muillekin pikkuhiljaa työskentelytyylistäni, roiskaisen vain menemään - ja puran. Onneksi en ole tikannut vielä toista kappaletta. Läksy minulle: Aloita harkitsemisen harjoittelu. Nyt.

Syyssiivous

Blogini ulkoasu kaipasi tuuletusta ja uutta ilmettä. Uhkaava flunssa saa pysymään siisteissä sisätöissä ja pääsin näpräilemään ulkoasua uudeksi. Hiukan ukkosmainen on nyt sivujen tunnelma. Vähän raikkaampaa ilmettä hain, mutta tällainen siitä tuli. Yritän säätää vielä värejä uudestaan toisella kertaa.

Eilisiltaiset tuskailut tinttien kanssa ovat muisto vain, kiitos Kvilttaajan. Miten sitä voikin olla niiiiiin tumpelo, ettei huomaa itsestään selviä vaihtoehtoja. Illalla valmistui myös aikaisemmin aloittamani pikakolmiopussukka, jossa pääsin taas kerran harjoittelemaan purkamisen taitojani.

Ensin mätti tikkaus. Luulin pääseväni käyttämään kerrankin kaunista vaihtuvaväristä tikkauslankaa, jonka olin hankkinut tienvarsikaupastani (Gutermanin Sulky Cotton 30). Mutta kone katkoi lankaa ja teki hyppytikkejä. Langoitin uudelleen, vaihdoin neulaa, säädin kireyksiä, ja sama uudelleen varmaan kymmenen kertaa. Lopulta luovutin ja vaihdoin tikkauslankaa. Toinen kappale oli tikattu puoliväliin huonolla tikillä, joten se piti ensin purkaa.

Pussukkaa kasatessani vetskari meni aavistuksen vinoon. Ei ollut kovin monesta millistä kiinni, mutta kun tilkkukuvio aiheutti vielä optisen harhan, niin koko pussukka näytti ihan kierolle. Kääntöaukon sulkemista vaille valmis pussukka joutui purkukuurille ja käytännössä ompelin sen kokoon uudelleen. Ratkoja vaikuttaa olevan ompelukoneen ohella useimmin käyttämäni työkalu. Jos valmiista pussukasta ottaa nyt mittoja, niin sen pitäisi nyt olla kierossa, mutta se ei ole sitä. Omituista?

Kaiken muun lisäksi kuva valehtelee värit: Tuo vihertävä on heleä lehmuksen vihreä, eikä ollenkaan tuollainen halju. En saa värejä(kään) asettumaan kohdalleen. Mutta turha luulla, että lannistun: Eteenpäin mennään, vaikka ääni vain pihisee kurkussa ja nielaiseminen koskee kuin yrittäisin parsineuloja puristaa kurkustani alas.

Lankaongelmakin on tässä matkan varrella ratkennut. Soitin ompelevalle ompelukone- ja tienvarsikauppiaalleni Marjalle, joka lähetti minulle päällitikkausneuloja ja ohjeisti kokeilemaan niillä. Ja voi, mitä tikkiä niillä syntyikään! Kaunista, tasaista ja katkeamatonta. Samassa kirjekuoressa tuli superstretch-neuloja, jotka ovat kuulemma oiva ase taistelussa hyppytikkejä vastaan vaativilla materiaaleilla.

Nyt tinttien kimppuun!

Tintit syrjällään

Kesäiseltä Jokioisten-Forssan-Humppilan kierrokselta tarttui mukaan lintukankaita linnunystävän kassia varten. Vanhasta Suuresta Käsityölehdestä löytämäni blokkiohje tuntui kokeilemisen arvoiselta. Tykkään erilaisista pikatekniikoista, niissä kun pääsee näyttämään itseään taitavammalta.

Ompelin kuusi kymmensenttistä kaitaletta yhteen kahdeksi leveäksi kaitaleeksi. Alkuperäisessä mallissa oli kolme erilaista kangasta. Halusin molemmat lintukankaat mukaan, joten ratkaisin asian näin.

Seuraavaksi leikkasin kaitaleista kymmensenttisiä siivuja...

... ja ompelin ne yhteen.

Seuraavaksi leikkasin blokin neljään osaan.

Sitten vain hiukan palojen pyörittelyä ja uudelleen muotoutuminen blokiksi.

Ja tässä kävi juuri niinkuin pelkäsin. Puolella tipusista on varpaat kohti taivasta. Epäilin, että näin voisi käydä, mutta kun en jaksanut etukäteen järkeillä, miten päin tilkut kääntyilevät, ajattelin, että se selviää kokeilemalla. Selvisihän tuo. Vaihtoehtoja on. Joko siedän vinksallaan olevat tintit. Tai ryhdyn ankarasti pohtimaan, miten päin seuraavat kaitaleet pitäisi ommella, jotta saisin kaikki oikein päin. Tai ryhdyn tekemään sitä, mikä on minulle turhankin tuttua. Puran väärinpäin oleva palat ja ompelen oikein päin. Ei vaikuta pikatekniikalle, arggh!

Uusille lukijoille tervetuloa!

Paluu entiseen...

... neuleeseen. Juhannusviikolla  aloittamani villatakki on huilannut matonvirkkuun ja muiden käsitöiden ajan. Käynnistelin työtä uudelleen, ja hiukan piti ohjeita lukea, kun en ollut oikein varma, missä olen menossa.

Takakappale on pingottamista vaille valmis. Ristikko tulee siihen kohtaan, missä yleensä on, tai on ollut, vyötärö. Neuloin ristikon kohdan varmuuden vuoksi kahteen kertaan. En (taaskaan!) lukenut ruutupiirrosta riittävän huolella, ja käänsin risteyksissä silmukat aina samaan suuntaan. Lopputulos näytti aika tylsälle eikä yhtään ristikolta. Aikani katselin, ja purin. Ja opin sen, että sellaisten palmikoiden purkaminen, jossa silmukoita liikutellaan joka toisella kerroksella,  voi koitua todella hankalaksi. Tätä en voi liikaa muistuttaa itselleni: Lue ohjeet huolella ennen neulomista.

Vaikka olen varmaan eloni aikana kymmenittäin villatakkeja ym. nappilistallisia juttuja tullut vääntäneeksi, niin ensimmäistä kertaa törmäsin tähän, todella käyttökelpoiseen kikkaan. Nappilista (kuvassa on jo kauluskin menossa) neulotaan kaksinkertaisella langalla. Ohjeessa neuvottiin tekemään pieni kerä nappilistaa varten ja siitä otetaan lanka sitten kyytiin reunan neulomisen ajaksi. No, ihan kaikessa en ohjeita totellut, vaan otin reilusti toisen kokonaisen kerän. Listasta yksikertaiseen neuleeseen siirryttäessä on sitten ihan sama, kumman langan nappaa. Samoin näin voi taktikoida sen, ettei listaan tule langan jatkopaikkoja. Reunasta tulee todella napakka eikä lerpsuta missään kohtaa.

Ohje on Dropsin, lanka on Tampereen Lankamaailmasta hankittua Hjertegarnin Limaa.

Tavoitteena on saada takki pikaisesti valmiiksi, sillä istun (toivottavasti) viiden viikon päästä tähän samaan aikaan junassa Rooman ja Montepulcianon välillä matkalla kahden viikon kielikurssille. Italissa ei vielä lämmitetä lokakuussa, ja tällainen pohjoismaalainen vilukissa tarvitsee aitoa villaa ylleen etenkin sisätiloissa. Kuumavesipullo pakataan myös mukaan, hiustenkuivaajalla vuoteen lämmittäminen voi käydä isäntäperheen sähkölaskun päälle. Muutama pari sukkia olisi myös saatava mukaan. Nykyiset ovat kaikki etenkin kantapäistä hiutuneet olemattomiksi, eivätkä paljoa enää lämmitä.

Montepulciano. Kuva: Il Sasson kotisivut