Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

On sitä sittenkin

Nimittäin joulunjälkeistä tilkkuelämää. Opiskeltuani kolme päivää Sadulta saamaani blokkiohjetta rohkaisin mieleni ja tartuin leikkuriin. Eikä se niin kamalaa sitten ollutkaan. Uskalsin siis silputa lahjaksi saamani kankaat ja yllättävän sujuvasti se kävi. Muutaman kankaan lisäsin omista varastoistani.


Four Patchit on ommeltu valmiiksi, samoin kahden kolmion neliöt, jotka ovat kaksi tuumaa kanttiinsa. Ja sitten aloitin neliöiden trimmaamisen. Niitä on yhteensä 144, ja kahdenkymmenen jälkeen alkoi puhti jo loppua. Päätin piristää itseäni, ja ommella yhden blokin neljänneksen kokoon, ja kerätä samalla intoa loppukasan trimmaukseen. Päädyin sitten sellaiseen työskentelytekniikkaan, että trimmaan kymmenen neliötä ja sitten ompelen yhden blokin neljänneksen kokoon. Siten olen aina vähän edellä neliöiden kanssa ja voin säädellä värejä niin, ettei viimeisiin blokkiin jää kaikki samanväriset neliöt. Kyllä tästä vielä valmista tulee. Nimittäin Jersey Girl.
( Hauska sattuma on, että Kanaalisaarista Jersey on ollut haavematkakohteeni sitten ensimmäisten Bergeracin jaksojen. Työn nimi taitaa olla kuitenkin peräisin hiukan suuremman meren takaa.)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Saatua ja annettua



Joulupukki  piipahti  jättämässä lahjat kuusen alle sillä aikaa kun olimme saunassa. Kummallisen kiireinen ukko nykyään, ennen ehti istua ja lauleskella kanssamme, mutta nyt vain leikkii piilosta! 
Näitä saamiani tilkkuilijan lahjoja kelpaa esitellä (vaikka ovatkin kuvatut niiiiin pimeänä päivänä, mutta nyt ei ole ollut muunlaisia päiviä tarjolla). 
Tilkkutaiturin Tytär oli urakoinut valkoviiniglögipullon ympärille tyylikkään asusteen. Hauskaa liivissä on se, että ostimme molemmat tuota kangaspakkakangasta Kankaiselta eräällä shoppailureissullamme. Blogini bannerissa on tuota samaa kangasta sinisenä. Samasta pajasta tuli tarpeellinen nenäliinojen suojuspussi. Hyvästi kassin pohjalla nuhjaantunut niistimet! Kiitos, liivinaluset nautitaan yhdessä uutena vuotena!

Iso yllätys oli tilkkuystävä Sadulta saamani kangaslajitelma - ihania siniseen taittuvia sävyjä koko paketillinen täydennettynä blokkiohjeella. Tätä pakkaa hiplatessa ja ohjetta tutkiessa meni aattoilta ja osa joulupäivääkin. Kankaat ovat niin ihania, että taidan tehdä harjoitusblokin omista varastoistani ensin, etten vain silppua näitä ihanuuksia pilalle. Kiitos Satu ja Fenix!

Antamistani tilkkulahjoista ole sukutyynyt jo esitellyt, mutta ompelukonepaneelit vain keskeneräisinä. Niistä kehittyi pussukka Tilkkutaituirin Tyttärelle. 


Hätäpäissäni ehdin sen kuvata ennen paketoimista ja toimittamista aputontun mukaan. Tikkasin kuvion vaalean taustan kiemuratikkauksella ja osan kuvioiden ääriviivoista. Sisällä on kaksi taskua, ja pussukan sisään piilotin pienet sakset, sormineulatyynyn (joka oli tehty pienen metallisen pullonkorkin päälle), vaaleanpunaiset tikkaushanskat (mallia Guide, löytyivät Prisman puutarha-osastolta, toimivat, testattu on!), kolmemetrisen mittanauhan, jonka toisella puolella on tuumat ja toisella sentit (kotoisin Töölön Tilkkupajasta) sekä tietysti tilkkuilijaa vahvistavaa lääkettä, suklaata.


Tulin kai siivonneeksi ompeluhuoneeni liian steriiliksi joulua varten, nyt on ompelun starttaaminen hiukan kankeata. Ideoita on, mutta kankaisiin en ole saanut tartuttua. Pitää ehkä kaivaa silppukori esille ja aloittaa vaikka pussukalla. jos se siitä käynnistyisi. Onneksi lomaa on vielä aika monta päivää!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!



Hyvää ja levollista joulua!
toivottaa Tiinatei

Joulumössön resepti

250 g voita
2 dl sokeria
1½ dl siirappia
1½ tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta

Laita ainekset kattilaan, levy aluksi teholle 9, kun voi alkaa sulaa, vähennä teholle 4. Mene ompeluhuoneeseen tikkaamaan tähtiliinoja hetkeksi. Käy välillä ripustamassa pyykit kuivaustelineelle. Laita uusi koneellinen pyykkiä pyörimään. Mene takaisin  ompeluhuoneeseen tikkaamaan. Havahdu reilun kahden tunnin kuluttua siihen, että joku haisee kitkerälle. Muista hellalla oleva keitos. Ryntää keittiöön. Nosta kattila levyltä. Yritä sekoittaa keitostasi. Jos keitos jymähtää välittömästi sekoitusvälineeseen, keittoaika on ollut liian pitkä. Yritä saada mössö irti puulastasta ja kattilasta. Jos ei muu auta, lämmitä keitosta hetken lämpimällä levyllä. Kippaa keitos biojätteeseen. Laske niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee kattilaan ja yritä saada rippeet irtoamaan astioistasi.Etsi tehokkain jynssäysvälineesi ja puhdista kattila. Puulastan voit laittaa saunapesään aattoiltana, saat samalla jouluiset löylytuoksut. Kirjoita joulupukille pikakirje, että tarvitset uuden puulastan. 


Jos haluat tehdä joulupipareita, aloita homma alusta. Älä poistu kattilan viereltä ennenkuin keitos on kiehahtanut. Jäähdytä se, ja vatkaa joukkoon 2 kananmunaa. Sekoita n. litraan jauhoja 1 tl suolaa ja 2 tl soodaa, ja lisää kuivat aineet seokseen. Piilota taikina itseltäsi ja perheenjäseniltä seuraavaksi yöksi kylmään paikkaan. Jos sitä on seuraavana päivänä  vielä jäljellä,  leivo pipareiksi. 

Kiitos runsaista arvauksista ja tarjoamistanne hauskoista hetkistä. Erityisesti mieltä lämmitti, että useimpien vastauksien perusteella minua pidetään varsinaisena kokkina. Mutta tällä kertaa ei ollut onnistumistarina, vaan epäonnistumis - Irman ensimmäinen arvaus osui siis kohdalleen! Voittaja ja kaikki muutkin saavat napata tästä mukaansa erinomaisen pipariohjeen. Ilman tuota ensimmäistä mutkaa tietenkin. Ovat mureita, maukkaita ja erittäin helppoja leipoa (on testattu lasten kanssa). Ohje on peräisin Marita Joutjärven kirjasta Kotileipurin neljä vuodenaikaa.

(Tähtiliinojen tikkaukset sen sijaan onnistuivat mainiosta. Milloin pääsen niitä kuvaamaan, onkin jo toinen juttu.Tuuli paiskoo pimeässä maisemassa vettä ikkunoihin sellaisella voimalla, ettei tule mieleenkään mennä ulos niitä  kuvaamaan. Pitänee siis aloittaa joulusiivous, sellainen kevytversio, koska pihalle tuulettumaan ei voi viedä yhtään mitään. Paitsi tämän kirjoittajan päälle se voisi tehdä hyvää.)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kuva-arvoitus


Arvatkaapa, ihanat blogiystävät, mitä on kuvassa!
Iloisia joulunaluspäiviä kaikille!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tähtipakkomielle


Ystävälle tehty tähtiliina jäi niin vaivaamaan, että päätin ihan tässä viime kiireillä tehdä oman olohuoneen pöytätasoille pikkuliinat. Minulle tyypillistä; saada joku päähänpisto viime tipassa ja pakkomielle toteuttaa se, vaikka olisi muutakin tekemistä. Tähdet onnistuivat värien valinnan suhteen, hmm, joku paremmin ja joku ei ihan niin hyvin. Hämärissä ompelun seurauksena yhden tähden sakarat katosivat kokonaan. Pitää yrittää tikkaamisella korjata  näkyvyyttä.Punaiset eivät taaskaan kuvassa toistu oikeanlaisina, sävyjen pitäisi olla enemmän puolukanpunaisen suuntaan kuin tuollaisen oranssi-lilaa. Näyttävät tuossa oikeastaan aika kummallisille.


Nämä ovat nyt tilkkupintoina, seuraavaksi tikkaan ja teen reunat. Piparien ja laatikoiden paiston lomassa. Sitten laitan ompelukset sivuun muutamaksi päiväksi. Jos maltan.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tähdet, tähdet

Viimein sain  tehtyä joulukuun BOMin! Kankaat alkoivat olla rippeitä vain, mutta jotain sain sentään kasaan. Seuraaviin BOMeihin osaan toivottavasti varautua pitkäjänteisemmällä ajatuksella  ja mietitymmällä  kangasvarastolla.


Good Vibrations valmiina. Ihan liian imelää makuuni. Olen tykännyt BOMien tekemisestä, oppinut myös, ja olen muuten tyytyväinen BOM-kokoelmaani - paitsi väreihin. Tapani mukaan en juuri ajatellut värivalintojani ensimmäistä blokkia ommellessani. Ja kun jatkoin samoilla kankailla, tulos on "nätti" sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta ainakin tässä vaiheessa sellaista" romantiikkahömppää", joka ei vastaa ollenkaan omaa makuani. Kertauksena tilanne lokakuussa. Ruusupuskalta vaikuttaa!

Seuraava, joulunjälkeinen haaste on näiden yhdistäminen. Layout-ehdotus on tämän näköinen, pitäisi löytää sopivat kankaat välikaitaleisiin ja reunukseen. Apua!


Ruusupuskatunnelmista jouluisempiin.


Ystävälle joululahjaksi valmistui tähdellinen pikkuliina. Tähti on ollut jemmassa jo hyvän aikaa, nyt reunustin sen, tikkasin ja ompelin kantin. Vapaaseen konetikkaukseen olen ihan hullaantunut! Keskustan, tähden sakarat, kulmapalat ja reunuksen tikkasin hiukan eri tavoilla.Tikkauksia on tunnetusti vaikea saada kuvaan.






Tykkään, tykkään kovasti. Niin kovasti, että jos liina ei olisi omille pöydilleni liian iso, niin se jäisikin kotiin. Taidan ehtiä vielä ennen joulua ommella kotiin pari pikkuista tähtiliinaa...

Hennalle tervetuloa lukijakseni!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Treppenviertel-sukat

Lankahelvetti-blogissa näin hauskat sukat, ja pinnasin kuvan muistiin suoraan Ravelrysta. Nyt kun prinsessojen sukat on tehty, päätin palkita itseni uusilla sukilla. Jotenkin on ollut sellainen Suutarin Lapset ry- olo, sukkaa pukkaa, mutta omat vanhat sukat eivät ole oikein esittelykelpoisia.  Lankana Regia Aquarius.

Varressa joustinneule vaihtuu kiilamaisesti poikittaisiin nurjien silmukoiden raitoihin, jotka jatkuvat jalkaterän päälle. Kirjavassa langassa kuvio ei erotu kovin selvästi. Ravelryn ohjekuvassa sukan idea näkyy paremmin. Apukuvaaja on reissussa, joten piti yrittää itse kääntää omaa kinttuaan  kuvattavaksi.


Sukat istuvat jalkaan todella hyvin!


Heijastinnauhasta tein pimeässä hohtavia koruja työkavereille. Nauhaa oli helppo leikata pyöröleikkurilla kapeiksi nauhoiksi. Koko jutun vaikein tehtävä oli löytää helmiä, joissa oli riittävän iso reikä.


torstai 12. joulukuuta 2013

Virka vaarassa

Toimitin eilen ystävälleni Pikku E:n ja Seitsemän prinsessan sukkapaketin. Ja huolestuin. Joudunko luopumaan sukan kilkuttajan virasta? Ystäväni keittiön pöydällä komeili säästölipas. 



Jos säästötavoite täyttyy ja ystäväni oppii neulomaan, niin minähän jään ihan toimettomaksi! 
(Pahoittelen kuvien huonoa laatua - kännykkäkameran syytä)

Hiukan huolta huojensi ja mieltä piristi, kun tänä aamuna tallasin leipävirkapaikalleni. Opiskelijakunta halusi ilahduttaa meitä opeja, ja jokaisen opettajanhuoneen edessä oli punainen matto! Tuntui aika ruhtinaalliselta astella hoitamaan virkaansa  punaista mattoa pitkin.


Meitä hellittiin lisäksi suklaalla ja ruokasalin pöytien tuoreilla ruusuilla! Hauska tapa ilahduttaa meitä vuoden viimeisimmillä työviikoilla. Ihania nuoria!

Uusille lukijoille tervetuloa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sukua ja ompelukoneita

D-insinööri innostui sukutyynyistä, ja niinpä anoppikin saa omansa. 


Hommaan tuli (ainakin) kaksi haastetta.
1. Ruskeat sävyt. Eivät siis ensinkään ole omia värejäni, enkä myöskään osaa toimia niiden kanssa. Saan mielestäni ruskeista kankaista (joita omistan aika vähän) vain likaiselta näyttäviä yhdistelmiä aikaan. Eikä kuva paranna sävyjä yhtään. Vaalea kaista ei ole noin vaalea, eivätkä punaiselta näyttävät punaisia tai roosaa, vaan enemmänkin  punertavan ruskeaa
2. Tyynyn reunat katosivat. Silitin saumavaroja yhteen ja erikseen, mutta ei auttanut. Tummin reunakaitale kääntyi aina vain nurjalle.

Ruskeille en voinut mitään, mutta reunoille kyllä.


Tikkasin reunimmaisen tumman ruskean kaitaleen reunasta koko tyynynpäällisen läpi, jolloin sain ns. siipityynyliinan. Reunaongelma on ratkaistu. Kuva on otettu sisällä kirkasvalolampun valossa, eivätkä väri ole vieläkään kohdallaan. Ei voi mitään. 

Itsenäisyyspäivän tikkasin hartiat tanassa. Ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen!



Hauskat ompelukonepaneelit löysin Tilkkutexistä. Olin tilaamassa sieltä uutta viivainta, mutta kun tilaukseen vaadittava summa ei tullut täyteen, oli löydettävä jotain pientä lisäksi. Kuvien välit olivat yksiväristä mustaa, halusin siitä eroon ja ompelin paneelien ympärille siniset kaitaleet. Vapaalla konetikkauksella, jonka tekemisestä tykkään aina vain enemmän (niska ja hartiat eivät) tikkasin kuvan vaalean taustan, lankana Aurifilin ihana luonnonvalkea tikkauslanka. Sinisille reunoille löysin ihan omista varastoista (hamstraamisen edut tulevat esiin etenkin juhlapyhinä!) vaihtuvaväristä Cotton Sulkyä, jossa on samoja värejä kuin paneelissakin. 
Ai mitä näistä tulee? Tuli jo, mutta lopputuloksen kerron myöhemmin, sillä joulun alla ei voi kaikkea paljastaa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Suku tyynyllä vai tyyny suvulla?


Näiden tyynyjen piti mennä marraskuussa mummille syntymäpäivälahjaksi ja ukille isänpäivälahjaksi. Mutta eivät menneet, kun eivät valmistuneet. Epäonni kuvien tulostamisen kanssa sai homman tökkimään ja oli muka muita kiireitä. Siispä ne menevät joululahjaksi. Kuvan ottamisen jälkeen oikeanpuoleista tyynyä on vielä fiksattu. Valokuva katoaa harmaaseen mössöön (jonka olisi loppujen lopuksi voinut jättää kokonaan pois!),  hento köynnösmäinen tikkaus kuvan reunoilla ei riitä. Siispä ompelin sen ympärille samalaiset tikkaukset leveällä ja tiheällä siksakilla kuin vasemmanpuoleisessakin on.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pikku E ja seitsemän prinsessaa

Ystävälläni on kahdeksan lastenlasta, pikku E ja seitsemän prinsessaa. Vanhin on 6-vuotias ja nuorin kaksi kuukautta. Lupasin pitää joukon sukissa ainakin toistaiseksi.




Ensimmäiset koskaan tekemäni junasukat. Minusta malli on ruma, mutta kun kaikki junasukkia käyttäneet (tai siis heidän äitinsä) kehuvat niiden pysyvän hyvin jalassa, niin kolme pienintä saa nyt sellaiset.


Suurin osa sukista on tehty Seitsemästä Veljeksestä (vaikka ne menevätkin Seitsemälle Prinsessalle), junasukat Novita Woolista, Regia Aquariuksesta ja Hjertegarmin Baby Truntesta
Huomaatko kuvissa jotain kummallista?

Kuten kuvasta näkyy, meillekin on vihdoin tullut talvi! Uutta myrskyäkin on ennustettu, lieneekö se meillä sitten Oskari vai Unelma. Juomavesi on varattu kanisteriin, taskulamput on ladattu, kynttilät ja tikut etsitty valmiiksi, pihasaunan kiukaan vesisäiliöön on laskettu vettä. Nyt syöksyn ompelemaan niin kauan kuin sähkö vielä kulkee!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hiilikuidun hurmiossa

Ohuemmat sukkapuikkoni olivat neulomisen tuiskeessa muotoutuneet varsinaisiksi vänkyröiksi. Niillä alkoi muutenkin olla jo antiikkiarvoa, joten päätin päästää ne leppoisille eläkepäiville ja investoida uusiin tikuttimiin. Ja hifistelyksi meni. Ostin hiilikuitupuikot.


Ja hurmaannuin! Kevyet, eivät ole liukkaat eivätkä putoile kesken työn. Silmukat kulkevat silti erinomaisesti. Ja puikot tuntuvat kädessä lämpimille, en kyllä ymmärrä miksi. Olen kokeillut erilaisia puisia puikkoja, mutta eivät ole minun juttuni. Puupuikkojen pitäisi olla ainakin numeron pienemmät kuin metallipuikot minun käsialallani. Saan puisilla aikaan niin löysää neuletta, ettei kehtaa omakseni tunnustaa. Jos jotakin kehittämistä pitäisi näiden hifipuikkojen kohdalla keksiä, niin voisikohan niitä saada muun värisiä? Juu, tiedän, että hiili on mustaa, mutta ei kai tuo ole nyt juttu eikä mikään värjätä (vai onko?). Tumma lanka nimittäin uppoaa puikon väriin niin, että saa etsiä sen kirkkaimman lampun ja tehokkaimmat rillit, että saa silmukat laskettua. Mutta silti en vaihtaisi!
(En ole saanut tästä postauksesta taloudellista hyötyä.)

Tampereelta ostetut kankaat on pesty, mutta mitään muuta en olekaan niiden (enkä kyllä paljon minkään muunkaan) suhteen saanut aikaan. Koko viikonlopun olen muka nyhrännyt jotain, mutta missään ei näy. Pimeys selvästi hidastaa erilaisia toimintoja tai tekee tulokset näkymättömiksi. Tulisi edes lunta. Tai jos ei sitä, niin sitten kevät. Siis heti joulun jälkeen, tai vaikkapa jo ennen.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Messukeikka

Perjantaipäivä meni leppoisasti Tampereen Kädentaitomessuilla. Aika monta muutakin tilkkuilijaa siellä taisi olla, ainakin blogipostausten perusteella. Kankaisen kangaskasoja kaivellessani vaihtoin muutaman sanan toisen kangasaddiktin kanssa, vasta jälkikäteen kävi mielessä, olisiko hän voinut olla Satu, Tilkkureppu, Anne, Eija, Vekki tai joku muu blogiystäväni? Olihan meitä siellä aika paljon. Eikä tyhjjin käsin tarvinnut kotiin tulla!


Kouvolan Konetikin pisteestä löytyivät nämä kangasmallit
Kangasmalleja samoin Kouvolan Konetikistä, palat ovat yllättävän isoja.
Tätä kissakangasta en voinut vastustaa, vaikka en ilmiömäinen kissafani olekaan. Tykkään niin kankaan väreistä!


Suunnitteilla olevaan projektiin, mitäpä muuta kuin lilaa, sinistä ja roosaa.


Arja Noran herkkä siipihenkari sijoittuu tyttöjen vessan seinälle ja siihen ripustan korujani.


Hellyttävä tonttupariskunta täydentää tonttukokoelmaani. 

Vaikka vannoin, etten osta uusia lankoja, niin Taito Pirkanmaan puodista Roosanauha-sukkalankoja ohjekirjasineen kulki kuitenkin mukanani kotiin. Ihan vain siltä varalta, että innostuisin vihkosen kauniista kirjoneulesukista.

Tampereen reissun iso ilo oli tavata myös ystäviäni, kiitokset Maire ja Maria, teitä oli ilo nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Keskimmäiselle kiitokset yösijasta! Museokeskus Vapriikille kiitokset Terrakottasotilas-näyttelystä, lauantaina kävin siellä haltioitumassa. 

Messukeikka täydensi alkuviikon kuntoutusta juuri sopivalla tavalla. Aslakin kuntoutuspsykologin ohje oli tehdä mahdollisimman paljon asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Tunnen itseni aika tottelevaiseksi oppilaaksi! Tänäänkin oli pakko ottaa rennosti, sähköt olivat poikki yhdeksän tuntia, sukkaa pukkasi ja lukeminen maistui otsalampun valossa. Hiukan harmitti, kun en päässyt pesemään ja silittelemään ostamiani kankaita, ompelemisesta puhumattakaan. Mutta menihän se päivä näinkin.

torstai 14. marraskuuta 2013

Eat your Fruits n' Veggies

Syödään vaan vihannekset ja hedelmät, mutta nämä ovat karkkia!


Kotimatka Suomen kansallismaisemasta kotiin keskeytyi miellyttävällä tavalla. Minulle soitettiin kuljetusliikkeestä ja kerrottiin, että paketti Italiasta on odottamassa. Voittamani Aurifilin lankapaketti oli saapunut - ja todella nopealla toimituksella.  Kieppasin kotimatkalla noutamassa sen ja pakkohan kahteen kuplapussiin pakattu aarre oli avata jo parkkihallissa. Toivottavasti viereiseen autoon pakkautuva herrasväki ei säikähtänyt riemukasta hihkumistani. Ihania värejä, ja miten moni omaan värimaailmaani sopivia!  Näitä namusia voi syödä jo silmillään, ja oikein odotan, että pääsen niillä tikkaamaan!
Thank you Pat Sloan, grazie mille Aurifil!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pussukan kaksi puolta

Keskimmäinen toivoi mobiililaitteidensa vara-akulle (tai siksi minä ainakin sitä mötikkää luulen) pussukkaa. Laitteen kulmat ovat todella terävät ja toivomuksena oli tyköistuva asuste suojaamaan käyttäjää teräviltä kulmilta. 

Tälle pussukalle tuli kaksi ihan erilaista puolta.


Harmailla kankailla haettiin tummista väreistä tykkäävälle oikeita sävyjä, tilkkuraidat tikattiin punaisella langalla, mallina koneen valmis koristetikki, vetoketjukin on punainen. 

Pussukan ilme on toiselta puolelta ihan erilainen. Käyttäjän toivomuksesta  tein toisen puolen isäni lapsuuden aikaisesta perhekuvasta, jonka  väreistä osa liukeni viemäriin. Kontrasti puolten välillä on mielestäni aika vahva, ehkä liiankin, mutta pussukka kelpasi kuitenkin hyvin Keskimmäiselle. Vara-akku menee juuri juuri pussukkaan, joten tyköistuvuus toteutui turhankin hyvin. Sitä ei toisaalta tarvitse ottaa sieltä ollenkaan  pois, koska liitännät ovat mötikän kapeassa päässä, ja vetoketjun avaaminen toisesta reunasta riittää.

 

Päätin urakoida marraskuun BOMinkin. Tehokasta lisäpotkua sain, kun luin Flickrin Aurifil ryhmän sivuilta, että olin lokakuun BOM-voittaja, ja minulle on tulossa Aurifilin lankapalkinto. Jihuu! Muutaman kauhunhetken koin, kun tajusin, että henkilökohtainen ilmoitus asiasta on mennyt Flickrin (siis Yahoon) sähköpostiin, jonka tunnukset minulla kyllä jossain on, koska posti tuli kaupan päälle, kun liityin Aurifilin Flickr-ryhmään. Postitiliä en ole koskaan käyttänyt. Tunnuksia en muistanut enkä löytänyt, salasanan uusiminen ei onnistunut, koska Yahoo ei tunnistanut mistään vinkistä tiliäni. Onneksi vanhasta muistikirjasta pitkähkön etsimisen jälkeen löysin tunnukset ja pääsin ilmoittautumaan palkinnon vastaanottajaksi. Postia on siis tulossa. 


Marraskuun BOM oli helppo, ohjeet olivat selkeät ja helppolukuiset. Yhden uuden kankaan jouduin ujuttamaan joukkoon, koska osa aikaisemmissa blokeissa käyttämistäni kankaista on loppu.

Alkuviikon jatkan keväällä alkanutta Aslak-kuntoutumista Suomen kansallismaisemassa ja kerään voimia mm. Tampereen Kädentaitomessuja varten, jonne hurautan melkein suoraan kuntoutuksesta perjantaiaamuna.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Haastetta kerrakseen 1

10 kuvaa kesään 28.9.2013

 Jos Tilkunviilaaja ei olisi vastannut omassa blogissaan saamaansa haasteeseen, olisin unohtanut kokonaan minulle osoitetut haasteet. Anteeksi Turkoosi Kangasviidakko-blogista ja Saara SaLaa  tehty -blogista. Elämä on viime aikoina ollut aikamoista haipakkaa työrintamalla.

Kummassakin haasteessa on samanlaiset säännöt
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.   
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.   
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.  
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
6. Ei takaisin haastamista. 

Koska olen aika hyvä osittamaan asioita, niin teen nytkin. Hoidan tuosta tehtävälistasta kaksi ensimmäistä tehtävää, ja loput jätän tuonnemmaksi, koska ainakin 3 ja 4 ovat aika vaativia juttuja. 

Siis 11 asiaa itsestäni (ihan kuin olisin joskus jo vastannut tähän?)
1. Olen horoskooppimerkiltäni härkä, sillä ei kuitenkaan ole merkitystä itselleni
2. Kiinalainen horoskooppimerkkini on sika, silläkään ei ole merkitystä
3. Syön aika harvoin härkää tai sikaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä merkkieni kanssa
 4. Olen neljännessä koulutusammatissani
5. En ole jäämässä vielä (liian) moneen vuoteen eläkkeelle
6. Minä ja kaksi kolmesta lapsestani olemme syntyneet kuukauden viimeinen päivä, joka on ollut torstai
7. Jos kolmas lapseni olisi malttanut vielä kolme päivää, hänkin olisi syntynyt kuukauden viimeisenä päivänä ja torstaina
 8. Vanhin ompelukoneeni on valmistettu vuonna 1878 
9. Mummoni äiti syntyi samana vuonna
10. Hullu huvini on tirkistellä ihmisten koteihin Oikotiellä
11. En juo olutta, kahvia enkä kauheasti tykkää saunomisesta (kollegan mukaan näiden kolmen puuttuminen ihmiselämästä johtuu aivojen väärinkytkennästä)

10 kuvaa kesään 28.10.2013
Ja sitten Turkoosin kysymyksiin:

1. Mitä pihatyötä teit viimeksi?
Kävin kippaamassa viimeiset kesäkukat kompostiin ( siis marraskuussa!)
2. Lempipiirakka?
Kaikenlaiset kasvispiirakat taktiikalla otetaan mitä kaapissa on
3. Mukavin kotityö?
En ole kotityöfani, mutta jos on pakko jotain valita, niin ehkä leivon mieluiten
4. Mitä käsityötä teit viimeksi?
Neuloin sukkia pikku-E:lle ja seitsemälle prinsessalle, ystävän lapsenlapsille
5. Millaisia kirjoja luet?
Kaikkea muuta paitsi fantasiaa ja scifiä
6. Mitä kirjaa suosittelet?
Niitä on paljon, mutta liian harva tuntee norjalaisen Karin Fossumin dekkareita, suosittelen vaikkapa niitä
7. Mihin haluaisit matkustaa?'
Aina Italiaan, mutta haaveeni päästä myös Kanaalisaarille ja Norjaan Hurtigruten-risteilylle ovat vielä toteutumatta
8. Kaunein kukka?
Mäkitervakko
9. Lempipaikkasi?
Sohvanmutka kotona
10. Mitä odotat joulupukilta?
Marimekon Pitkämekko-yöpaitaa
11. Mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?
Kollegalta saatu palaute

Ja sitten Saaran kysymykset:
1. Mitä teet työksesi /opiskelet?
Teen työkseni mm. kysymyksiä ja annan vastauksia. Siinä sivussa yritän takoa mm. järkeä 16-vuotiaiden päähän. 
2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi?
Koska en mm. taloudellisista syistä voi olla tilkkukangaskauppias, olen
3. Mitä kaikkea harrastat?
Käsitöitä, käsitöitä ja käsitöitä. Jossain välissä luen, liikun ja opiskelen (laiskasti) italiaa. 
4. Mitä katsot TV:stä?
Siltaa, Downton Abbeyta, nyt hurahdin Suomen kauneimpaan kotiin, vaikka en yleensä olekaan sisustusohjelmien suurkuluttaja.  
5. Mikä on parhaiten mieleesi jäänyt käsityö?
Virkatut lapinlapaset, jotka tein 9 -vuotiaana. Äitini ystävä opetti eikä uskonut, että saan lapasia koskaan valmiiksi. Mutta sain.  
6. Miksi harrastat käsitöitä?
Parasta pääntyhjennystä päänkäyttöä vaativan työn rinnalla  
7. Miten vietät joulua?
Hyvin perinteisesti läheisten kanssa. 
8. Itse tehdyt vai ostetut joululahjat?
Sekä että. Kirjat kuuluvat jouluun enkä tee niitä itse. 
9. Mikä on lempimuumihahmosi?
Vilijonkka 
10. Millä laitteella surffaat netissä? (Pöytäkone, läppäri, tabletti, puhelin...)
Pääasiassa läppärillä, reissussa tabletilla 
11.  Mitä käsityölehtiä tilaat?
Tällä hetkellä en mitään, hyllyt pursuavat alan lehtiä ja kirjoja, eikä ikä riitä kaikkien niiden juttujen toteuttamiseen, joita haluaisin tehdä. 


Huh-huh, olipa urakka! Tällaista jälkeä syntyy kun on työpäivän jälkeen niin uupunut, ettei jaksa liikuttaa itseään edes ompelukoneen ääreen. Oli niin rankat haasteet, että kakkososaan pitää kerätä runsaasti lisää voimia. Tuli jotenkin lapsuuden ystävänkirjat mieleen...

PS. Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti?

lauantai 2. marraskuuta 2013

Suora


Valmis pussukka aseteltu kuvattavaksi, mutta miksi tuo toinen lenksu on noin pitkä? Kääk, sen toinen pää ei olekaan kiinnittynyt saumojen väliin. Ratkoja tänne! Vuorin kääntöaukko auki, pussukka nurinpäin, sauma lenksun kohdalta auki (oli ommeltu kahdesti yli että varmasti kestää), ja kaikki taas uudelleen kasaan. 


Valmis! En kauheasti jaksanut pähkäillä tikkausten kanssa, joten pudottelin vain suoria viivoja lilalla, vaihtuvavärisellä langalla. Näytti aluksi perin tylsälle, mutta ei niin kovasti enää pussukan valmistumisen jälkeen. Nimeksi en kumminkaan viitsinyt laittaa Tylsää, joten olkoon Suora. Tilkkupinnan ja vuorin välissä on huopakovike (tai sillä nimellä sitä Eurokankaassa myydään). Aloitin pussukanteon aikanaan kaarevilla yläreunoilla, ja palasin siihen malliin nyt vaihteeksi takaisin. Mitat: korkeus 24 cm, leveys 18 cm ja pohjan leveys 8 cm.


Talviaikaan siirtyminen lisäsi kuvaamisen haasteita kertaheitolla, etenkin kun en juuri viikolla ole valoisaan aikaan  kotona. Ylimmäisen kuvan nappasin illalla kirkasvalolampun avulla; kohtalainen valoapu, syviä varjoja on vain vaikea tuolla konstilla välttää.

Vaikka olen välillä olevinani muka kovinkin innokas puutarhaihminen (etenkin kevällä, into hiipuu jo juhannuksen alla) en jaksa kovin kummoisesti perehtyä kasvien sielunelämään. Pihallani ne joko elävät tai kuolevat.  Mutta onko normaalia, että rhodot näyttävät marraskussa tällaisille? Ihan kuin aloittelelisivat kukkimista? (Tulipa nyt paljastettua taas tietämättömyyteni)




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pimeitä kuvia


Halusin kokeilla kankaalle tulostamista, siirtää muutaman vanhan kuvan kankaalle ja käyttää niitä isänpäivä- ja äitini syntymäpäivälahjassa. Tulostusohjeet olivat hyvät, mutta näin kauhukuvia, että kangas jumittuu tulostimeen, ja joudun kiskomaan sen aparaatin sisuksista lanka kerrallaan. Mutta läpi kangasarkki tuli, vaikkakin reunat rispaantuneena. Kuivattamisen jälkeen huuhtelussa väriä lähti aika paljon, ja kuvat haalistuivat mielestäni ihan liikaa. En tiedä, johtuuko siitä, että kangas on puuvillatwilliä, kankaan epätasaiseen pintaan väri ei ehkä tartu kunnolla ihan joka kohtaan.

Päällimäisen kuvan pieni pellavapää on äitini n. 80 vuotta sitten, alimmaisessa kuvassa isäni istuu jalat ristissä etummaisena, kuva on ehkä vuodelta 1936 . 

Otin uusiksi ja tummensin kuvia.Meni vielä enemmän pieleen, huuhteluvaiheessa osasta kuvaa väri meni ihan sutuksi. Tämän rinnalla nuo ensimmäiset kuvat näyttävätkin ihan hyvälle. Kovin montaa harjoittelukappaletta en viitsi tehdä, arkin hinta on kaksi ja puoli euroa.


Taidan kuitenkin käyttää nuo ensimmäiset kuvat. Tämän epäonnistuneen voin sitten joskus käyttää johonkin taiteellisempaan viritykseen...

Kuvien kanssa pelatessa koko juttu alkoi jo tympiä, mieli teki ommella, mutta en oikein saanut mistään hommasta kunnolla kiinni. Otin lila-turkoositöistä jääneen silppukasan ja aloin ommella niitä yhteen sen kummempia suunnittelematta. Lopputuloksena tilkkupinnat pussukkaan.


Päivän jo uhkaavasti pimentyessä ehdin napata terassilla kuvat, kotona valoisaan aikaan taidan olla seuraavan kerran vasta seuraavana viikonloppuna. Sisällä otettu vuorikuva onkin sitten kai sitä, mihin tässä talven aikana pitää tottua; väritykseltään todella surkeisiin kuviin! Vuori ei todellakaan näytä luonnossa noin kamalalle!