20 senttiä suoraa saumaa

Miten voi olla, että 20 sentin suoran sauman ompeluun menee melkein puoli vuotta? Ompelin kesäkuussa Mäntyharjun tilkkukurssilla tukirautakassin. Kassi lähti kurssilta kotiin muuten valmiina, mutta sisäpohjan kääntöaukko jäi ompelematta. Kassi on siitä asti roikkunut työhuoneeni kassikoukussa. Kesäkassini on jo muutaman kuukauden palellut pakkasissa ja tuiskuissa, joten pakko oli ryhtyä töihin.

Olen tämän kassin jo kerran täällä esitellyt, siis keskeneräisenä. Nyt kun se on valmis, niin esittelenpä uudelleen.

Sinisiä, turkooseja ja kaikkea sinne päin batiikkikaitaleiden pätkiä luovasti (= sekalaisesti) yhteen ommeltuina. 

Tummansiniset reunakappaleet tikkasin pikkukivi-kuvioksi. 

Roikkuvassa kassissa tukirauta ei erotu, eikä yhtään kuvaa tullut otettua siitä, miten isoksi kassin suu aukeaa tukiraudan avulla. 

Tapani tuntien en todennäköisesti vedä vetskaria kovin usein kiinni, mutta siinä se on paikallaan, jos on tarvetta. 

Tulipahan edes jotain ommeltua tänään - 20 senttiä suoraa saumaa.

Räknäystä

Batiikkipeiton blokkeja on valmiina 25. Kaitalepinot ovat huvenneet ja pakko oli ruveta laskeskelemaan, riittääkö kotona olevat kankaat ollenkaan. Minulla oli kaksi pakettia batiikkikaitaleita (joista ne vääränväriset on nypitty pois), lisäksi olen ostanut kankaita, joista leikkasin itse kaitaleita.

Lopputulos: ei riitä. Näillä matskuilla valmistuisi maksimissaan 50 blokkia. Yhden blokin koko on 25 x 25 cm. Nykyisen peiton koko on 250 x 260 cm. Eli lähelle tuota päästäkseni tarvitsen sata blokkia. Urakka on nyt keskeytettävät siihen asti, kunnes saan kankaita lisää. Todennäköisesti en kuitenkaan löydä kovinkaan montaa samaa kangasta, silloin olemassa olevia kankaita sekoitetaan uusien kanssa, etteivät ne ihan pomppaa silmille. Nämä blokit jäävät nyt huilaamaan ja odottamaan kangastäydennystä.

Alkukesästä tein Aurifilin miniquiltin, joka on vielä tikkaamatta. Tämä lähtee nyt Ison paininjalan alle.

Batiikkipuuroa

Yritin jo vuosi sitten käynnistellä batiikkipeittoa. Valmiin paketin kaitaleet eivät vain kaikki oikein tuntuneet omilta ja kokeilublokit jäivät kuljeksimaan toimettomina. Keräilin vähitellen lilaan vivahtavia kankaita lisää, ja nyt päätin aloittaa urakan.

Onneksi olin postaukseeni tallettanut linkin blokkiohjeeseen, muuten minulla ei olisi ollut minkäänlaista tuoksua siitä, mistä olisin lähtenyt sitä etsimään. Blokkiohje on napattu täältä, siellä se on niin hyvin selvitetty, etten lähden Missouri Star Quilting Companyn Jennyn kanssa kilpailemaan (jos kestää ne awesome-huudahdukset) 

Leikkelin pitkät kankaani kahden ja puolen tuuman kaitaleiksi. Aika monta blokin alkua ehdin tehdä, kunnes sain kiinni siitä, missä järjestyksessä kaitaleet kannattaa ommella toisiinsa, ja miten välttyä lopullisessa blokissa kahden samanlaisen kankaan vierekkäin joutumiselta.

Kaitaletekniikalla siis mennään. Kaitaleiden toisiinsa ompeleminen on aika tylsää, pitkää suoraa saumaa. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, blokkeja tuleekin kertarysäyksellä useampi. 

Yksi suunnitelmahahmotelma ja väliaikainen suunnitteluseinä: fleecehuopa ja kakkosnelosen pätkä kaapin päälle. Ainoa huono puoli on se, että ompelutarvikkeeni ovat tuolla kaapissa. Ja vaikka kuinka varovasti yrittän raottaa fleecea ja huopaa, blokit putovat alas. Nyt on jo melkein kaikki tarpeellinen siirtynytkin kaapin ulkopuolelle. 

Batiikkien haasteellisuuden hoksasin aika nopeasti.  Kun luin aikaisemman yrityksen postaukseen saamiani kommentteja, ymmärsin vielä paremmin.Vertailin ekan yrityksen ja tämän toisen kuvia vierekkäin, ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä toinen on meidän makuuhuoneeseemme sopivampi. Vierastin ekan kirjavuutta, mutta meninkö ojasta allikkoon ja sain batiikkipuuroa? 

Todellisen ompelijan testin tulos: En liene laskettavissa todelliseksi ompelijaksi (vrt. todellinen prinsessa), koska olen ommellessani istunut nuppineulan päällä ties kuinka monta päivää. Enkä ole huomannut mitään. Vai voisiko testin tulkita päinvastoin?