Vähätilkkuinen loppuvuosi

 Tämä loppuvuosi on ollut hyvin niukka tilkkujen suhteen. Etätyö on valloittanut ompeluhuoneeni, ja kun koko päivän olen siellä istunut, illalla haluaa jo pois huolimatta tilkkujen houkutuksista. Jotain on kuitenkin tehty, joskaan ei kovin paljon valmistunut.

 English paper piecing, Millefiori-työni La Tarantella hyppääsi syysloman aikaan aimo harppauksen eteenpäin, vaikka puuhaa sen kanssa on vielä pitkään. Mutta tämähän onkin kymmenen vuoden projekti, joten tästä ei ole paineita, kova hinku vain tekemään. Suurin rosette valmistui, pienissä roseteissa oli niin paljon mallineita kiinni, että niiden vapauttamiseksi harppasin tässä vaiheessa suurimman ompeluun. Nyt pääsen liittämään tähän pienempiä ja saan mallineet uusiokäyttöön. Tämä työ seisoo nyt toistaiseksi, vasenta käpälääni operoitiin reilu viikko sitten parempaan kuntoon, ihan vielä ei kärsi käsin ommella. 

Tilkkukauppa Tilkkusen mukimattovaihtoon ehdin kuitenkin mukaan ennen operaatiota. Tein pienistä lentävistä hanhista lumisia kuusia ja tikkasin käsin kultaisella langalla vähän säihkettä. Sattuneesta syystä nurjaa puolta en esittele, on meinaan tikit siellä vähän vinksallaan. 

 Itse sain Annukalta todella ihanan mukimaton: Niin kaunis ja huolellista työtä. Tätä ei mukin alle päästetä suttaantumaan, vaan se sai paikan pienen sivupöydän liinana. Ikinä en ole nähnyt näin siististi kiinnitettyä reunakanttia!

Tilasin aiemmin syksyllä Cladia Pfeilin mallin Poppy Fields. Vaikka kaksi työtä odottaa tikkaamista, niin laitoin tämän alulle. Leikattu käsi ei vielä kestä ison peiton vääntämistä tikkauskoneella, mutta ompelu alkoi onnistua reilu viikko operaatiosta tervekäsipainotteisesti vasemman lähinnä huilatessa.

Leikkaamiseen sain apua aluksi mieheltä viivaimen pitelijänä. Kun en voinut etätyöläistä jatkuvasti juoksuttaa, palkkasin kaksi kahvakuulaa viivaimen painoksi Milja Samilan vinkistä.  Hyviä työntekijöitä olivat (yhteensä 16 kg), eivät leipää eivätkä palkkaa huudelleet ja pitivät viivainta paremmin paikallaan kuin minä itse . 

Unikot ja "suojatiet" ovat valmiit, niitty vielä puuttuu ympäriltä. Aion jatkaa työtä isommaksi, mitä se ohjeen mukaan on (n.71 x 180 cm). Tuo koko on vähän hankala, mutta reunuksia lisäämällä unikkopellosta saa vaikka....
Mutta ei kerrota kaikkea joulun alla :D

 

Never say never

Hämärästi muistan joskus sanoneeni, ettei käsinompelu ole minun juttuni (ja ehkä jopa pyytänyt kutsumaan valkotakkiset paikalle, jos siihen haksahdan). Olen haksahtanut, ihan totaalisesti, olen ihan koukussa. Loppukesä on ollut todella kiireinen ja ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt ollenkaan. Seurasin Instagramissa Millefiori-peittojen edistymistä ja kun kaipasin pientä käsityötä, tilasin Millefiori 3 kirjan ja valmiiksi valikoidun paketin siinä tarvittavia mallineita.

 Peiton valmistumisen takaraja on laitettu kymmenen vuoden päähän ja ajatus todella oli, että teen sitä ihan pikkuhiljaa, ompelen silloin tällöin sauman tai pari.

Ensimmäisenä ompelin suurimman rinkulan, tai rosetin, kuten mallin suunnittelija Willyne Hammerstein niitä kutsuu.  Sitten tulin katsoneeksi kirjan kuvia (ja ohjettakin) tarkemmin ja huomasin, että useimman rosetin keskusta ja muitakin osia on leikattu ja ommeltu fussy cutting-tekniikalla.

Ei muuta kuin opettelemaan. Mustikkakankaasta tuli aika hauska keskusta, vai mitä?

Olisi ehkä kannattanut valita joku muu väri keskustan viereen? Taas opin.

Tämän keskusta tehtiin niin kapeista paloista, että keskikohtaa piti vähän pakottaa aloilleen silityraudalla. Opin, että ehkä on parempi ommella keskikohdasta ulospäin eikä päinvastoin? Joku pala ei ole ihan mennyt kohdalleen mallineen päälle, ja kuvio vähän ontuu.

Rinkularosetista tuli vähän musta lammas tai ruma ankanpoikanen, erottuu muista roseteista väriensä puolesta. Mutta saa luvan sulautua joukkoon, sillä teen sille kavereita.

Fussy cuttingin seurauksena minulla on nyt useampi kangas, jossa on reikiä keskellä kangasta. Vähän hirvitti aluksi ruveta sillä tavalla leikkelemään, mutta kangastahan se vain on. Ja tilkkutöissä voi hyvin käyttää ne reikien välit.

Mallineet eivät ole koolla pilattuja, etenkin B ja E ovat aika haastavia, kun nurjalla puolella tuntuu olevan kangasta paljon enemmäm kuin oikealla puolella.

Ompeluvälineille ja mallineille kasasin pienen kopan, jossa kaikki tarpeellinen pysyy samassa paikassa.

Niin, se pikkuhiljaa ompelu. Työ on edennyt nopeammin kuin etukäteen kuvittelin. Olemattomat vapaa-hetket menee koppa sylissä. Ja niin helposti käy - ompelen vielä yhden sauman - ja vielä yhden - ja vielä yhden - ja vielä...

Dead-line on kyllä vieläkin siellä kymmenen vuoden päässä.