Hyvää joulua!

Haasteet selätetty, kasat kesytetty, tupa kuusitettu, jääkaapit täynnä ruokaa, jouluvalot sytytetty ja perhe koossa. Joulu voi alkaa. 

Olkoon joulusi juuri sellainen kuin haluat sen olevan, sinulle hyvä!

Jouluhaaste

 Ei, en haasta ketään. Kun nykyisin ei saa olla ongelmia, niin nyt on sitten henkilökohtainen jouluhaaste. Tupa on siivottu joulun tulla. Yksi pieni juttu on vielä työhuoneessani.

Siivouksen alta raivasin lattialla olleet tarpeelliset tavarat sängylle. Nyt näille pitäisi löytää paikka, mielummin jostain muualta kuin lattialta. Kuten kuva näyttää, tuo kasa ei ainakaan kokonaan mahdu sängyn alle. Jos  lähden näitä tunkemaan kaappeihin tai muihin säilytystilojen syövereihin, niin sitten joulun jälkeen en niitä löydä. Jouluvieras nukkuisi kai mieluummin peiton kuin tuon kasan alla. Ehdotuksia?

Joulukiireitäkö?

Ei taida olla, kun otin vielä työn alle Novitan joulukalenterisukat, vaikka yksi keskeneräinen villatakkikin roikkuu neulekorissa. Kalenterisukistahan menee maku, jos niitä vasta tammikuussa  neuloisi ja näkisi ohjeessa koko sukan valmiina. Ja sitten voi olla, ettei niistä tykkääkään ja sitten ei neulokaan. Myöhästyin aloituksesta viisi päivää ja nyt olen tällä viikolla yrittänyt kiriä kiinni. Pari päivää olen vielä jäljessä. 

En ole kovin nopea kirjoneuleen tekijä ja olen viimeisiä vuosina tehnyt sitä tosi vähän. Otin molemmat sukat samanaikaisesti työn alle ja neulon niitä kerros kerrallaan. Toisen sukan kohdalla kirjoneulekerros menee sitten jo vanhasta muistista. Ja jos tekisin nyt yhden sukan, niin todennäköisesti toinen ei valmistuisi tällä vuosisadalla. (Neulekorissa on yksi varpaista varteen-sukka ilman paria ja on ollut jo kauan).Toisen sukan viimeisessä kirjoneuleraidassa on joku vika. Lienen katsonut siinä kohtaa jotain jännittävää ohjelmaa ja muutama silmukka on saanut väärän värin. Mutta virhettähän ei oteta huomioon, eihän? Sehän vain todistaa, että nämä ovat käsityötä.

Vieläkin pussukoita

Kun niin tykkään pussukoiden rustaamisesta, niin enpä naytä osaavan osaa sanoa pyyntöihin ei. Yksi sininen piti vielä tehdä, se poiki sitten pyynnön toisesta sinisestä, ja minähän siis suostuin. Oikeastaan periksiantamisen syy oli itsenäisyyspäivä, ylimääräinen päivä ommella. Mutta tässä se alkuperäinen sininen sivusaumojen ompelemista odottelemassa

Tässä vuoripuoli. Sisuksiin laitoin laukkukangasta, jonka olin unohtanut kokonaan, koska se oli hautautunut kahden muun kankaan väliin kangashyllyssäni. (Pitäisi siivota useammin!)

Lisää kuvateksti

Ja tässä valmiina. Minulla on edelleen pieni pala sinistä Marimekon Vihkiruusukangasta. Olen käyttänyt sitä säästellen, koska se on minusta niiiiiin kaunista. Samaa kangasta on kyllä roikkunut keittön ikkunoissakin nelisen vuotta, mutta ruusujen kauneus ei ole silmissäni kadonnut mihinkään.

Marle joutui mielikuvittelemaan edellisen postauksen kassin avonaisen kidan, tässä ihan konkreettinen kuva siitä. Tukiraudan pitkä sivu on n. 25 cm, ja se todella aukaisee ja pitä kassin suun kunnolla auki.

Käytössä huomasin, että kassin hihnat olisivat saaneet olla vähän pitemmät. Mitan otin vanhasta kassista, jossa ei rautoja ollut. Tykkään kantaa kassia olkapäällä, ja hihnassa pitää olla reilusti pituutta jotta kassi ei kyhnytä ihan kainalossa. Tukiraudaton kassi antaa yläreunastaan periksi, ja siten tilaa tulee riittävästi. Raudallinen reuna on joustamaton, ja vaikka hihnan mitta on sama kuin edellisessä kassissa, hihnan sisään jäävä tila tuntuu pienemmälle. Paksun toppatakin kanssa melkein jo ahdisti.Mutta näillä hihnoilla mennään.

Teje pyysi esittelyä tukiraudoista. Nämä ovat lyhyemmät ja pussukkaan tarkoitetut, mutta kassin raudat ovat samanlaiset, mutta pitemmät. Raudat ommellaan vetoketjun viereen omaan kujaansa. En ole vielä ihan sinut rautojen kanssa. Pussukan tai kassin ollessa kiinni, en saa mielestäni kulmia asettumaan kauniisti. Mutta haitanneeko tuo?

20 senttiä suoraa saumaa

Miten voi olla, että 20 sentin suoran sauman ompeluun menee melkein puoli vuotta? Ompelin kesäkuussa Mäntyharjun tilkkukurssilla tukirautakassin. Kassi lähti kurssilta kotiin muuten valmiina, mutta sisäpohjan kääntöaukko jäi ompelematta. Kassi on siitä asti roikkunut työhuoneeni kassikoukussa. Kesäkassini on jo muutaman kuukauden palellut pakkasissa ja tuiskuissa, joten pakko oli ryhtyä töihin.

Olen tämän kassin jo kerran täällä esitellyt, siis keskeneräisenä. Nyt kun se on valmis, niin esittelenpä uudelleen.

Sinisiä, turkooseja ja kaikkea sinne päin batiikkikaitaleiden pätkiä luovasti (= sekalaisesti) yhteen ommeltuina. 

Tummansiniset reunakappaleet tikkasin pikkukivi-kuvioksi. 

Roikkuvassa kassissa tukirauta ei erotu, eikä yhtään kuvaa tullut otettua siitä, miten isoksi kassin suu aukeaa tukiraudan avulla. 

Tapani tuntien en todennäköisesti vedä vetskaria kovin usein kiinni, mutta siinä se on paikallaan, jos on tarvetta. 

Tulipahan edes jotain ommeltua tänään - 20 senttiä suoraa saumaa.