Tilkkukurssiterkkuja

 Kesäkuun eka viikko kului perinteisesti Mäntyharjun tilkkukurssilla. Oma kurssini jäi tällä kertaa päivää lyhyemmäksi tärkeän tilaisuuden vuoksi. Mutta neljässäkin päivässä ehtii ja ohjeita jäi vielä kotiinkin tuomiseksi. 

 Ensimmäisenä päivänä tartuin olkalaukun ompeluun. Olin varautunut ja kaivellut Viipurista ostetuista pellavista petroolin värisen paksun pellavan mukaan. 

Minulla on pieni kammo tämän tyyppisiä töitä kohtaan, koska aika usein kohtaan  pienemmän tai suuremman katastrofin jossakin kohtaa. Joku kappale ei istu paikalleen, on liian pieni - suuri- lyhyt - pitkä tai muuten väärän muotoinen. Pellavan elävyyden taltutin silittämällä tukikankaan kankaan taakse ennen kuin edes leikkasin osat. Liekö auttanut se, vai erinomainen kaava. Vaikka odotin sitä katastrofia, ei sitä tullutkaan. Jopa Kankaisen pop-up -puodista ostamani hihna oli sävyltään enemmän kuin sopiva. 

 Kirjava lila kangas on PeeKaalta, siitä tuli tasku sekä läpän vuori. Vieruskaverini kurssilla laittoikin läpän sisäpuolella olevan taskun fiksusti läpän alareunaan. Niin tavarat ei pääse karkaamaan, jos läppää nostaa ylös laukun ollessa olkapäällä. Minä en ollut niin nokkela, ja joudunkin nyt tarkasti miettimään, mitä säilytän läppätaskussa. Laukun sisällä on yksi vetoketjutasku ja yksi tasku ilman vetoketjua. Tukimateriaalina on laminoitu vaahtomuovi (Soft&Stable), joka toimii tässä todella hyvin. Tämä on taas niitä töitä, joita oli kiva tehdä ja tuloskin on hyvä, mutta käytänkö vai jääkö kaappiin koristeeksi? 

 Pieneen pussukkaan sain upotettua osan yhdestä lempikankaastani. Olen sitä säilönyt ja odottanut sopivaa kohdetta. Tässä pussukassa vähän  lintsasin; jätin tekemättä sisään keskelle haitarimaisen lisäosan. 

Sisuksissa on pikkutaskuja sivuilla vaikka huulipunille. Vaikka ei minulla ole koskaan yhtä huulipunaa enemmän mukana. Voihan sinne laittaa vaikka särkylääkkeet tai muuta tarpeellista. 

 En enää muista, mikä tämän blokin nimi oli, mutta opettaja Sanna oli tehnyt siihen kolme eri kokovaihtoehtoa.Tämä on keskimmäinen, koko on vajaa puoli metriä kanttiinsa. Suurimmassa kaitaleet olivat 2,5 tuumaisia, tässä 1,5 tuumaisia. Vähän enemmän olisi voinut eroa olla kahden sisimmän kankaan kohdalla, mutta niistä tehtiin mitä oli, eikä Kankaiseltakaan löytynyt apua. Ompelin blokin saman tien nuppupeitoksi, vain kantin käsin kääntäminen jäi kotitöiksi. Välissä on puuvillavanu ja takakankaana flanelli. 

 Tämän mallin nimi on Pirullinen Jane, mutta ei ollut yhtään pirullinen ommella. Kuvassa on yksi neljäsosa tilkkupinnasta, kolme osaa on vielä tekemättä. En oikein tiedä, mihin tämä päätyy, mutta sainpa sinisiä kankaita käytettyä ihan kiitettävästi. Kaitaleet ovat 2,5 tuumaisia. Muutaman kankaan saatan vaihtaa, jos varastoista löytyy parempia. En tykkää neliön mallisistä peitoista, mutta en vielä keksinyt (en ole kyllä miettinytkään), miten tuota voisi jatkaa suorakaiteeksi. 

 Itämainen niskatyyny oli kurssilla suosittu malli, sen tekivät varmaan melkein kaikki kurssilaiset. En löytänyt mieleisiä kankaita omista varastoistani, niinpä käväisin Kankaisen kaupassa ostamassa kankaat. Luulin, että nämä ovat turkooseja, mutta enemmän vihreiltä näyttävät. Tereet tein samasta kankaasta kuin laukun läpän vuorin. Ompelin yhteen saumaan vetoketjun, koska minusta tiukasti täytetyn tyynyn tai pehmolelun käsin sulkeminen on vaikeaa, ja harvoin saan saumasta siistiä. Onneksi ompelin, sillä jouduin aika pian korjaamaan tupsut.

Olin tehnyt tupsut helmilangasta ja ne olivat monikertaisella langasta tehdyllä nyörillä kiinni. Lankanyöri oli ommeltu tyynyyn tiukasti koneella kiinni. Lapsenlapsi pyöritti yhden illan sormissaan toista tupsua ja sai sen osittain irti.  Vetskari auki, täytteet pois ja laitoin tupsut satiininauhaan ja ompelin koneella kiinni. Toinen tupsu oli vielä kunnolla kiinni, mutta kun olin purkanut täytteet pois, tein sille samanlaisen muutoksen kuin rikkoontuneellekin. Ei ehkä ole niin nätti kuin nyöri, mutta kestää. 

 Kirjoitin ompelukoneella tyynyyn sopivan mietelauseen. Se on muistaakseni katalanialainen sanalasku.

Yhdessä ompeleminen, se on aina kivaa ja kurssien suola.  

Kurssista on jo kuukausi, mutta mitään en tyynyn korjausta lukuun ottamatta ole ommellut sen jälkeen. 
Syksyä jo vähän odottelen.  

 

 

Ei (ehkä) koskaan enää

 Olen Instagramissa ihaillut Minki Kimin (@zeriano) pussukoita, rasioita ja muita käsitöitä. Ostin hänen ohjeensa pienen silitysraudan kuljetukseen tai säilytykseen.

 

 Ajattelin, että kyllä tällä ompelukokemuksella pystyn yhden kotelon vääntämään. Se kuuluisa ylpeys ja lankeemus. Ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Tai hyvin meni siihen asti, kun päällistä ja pohjaa ryhdyin yhdistämään sivukappaleeseen. Vaikka kuinka olin osaset mitannut tarkasti, niin sivukappale oli liian pitkä pohjan ja päällisen reunoihin. Purin takaosan irti (kaikki päällitikkaukset, siksakit ja muutkin ompeleet. Mittasin reunan ja kavensin takakappaletta. Olisi pitänyt kaventaa enemmän, mutta toista kertaa en lähtenyt ratkomishommiin, kangas alkoi reunoiltaan jo liestyä. Vähän jouduin päätykappaletta survomaan, että sain sen paikoilleen. Siellä on sitten poimuja survominen seurauksena. 

 

 

Ohjeessa olevissa kuvissa näkyy, kuinka vetoketju menee jonkin matkaa takapuolelle, minulla ei mene, vaikka kavensin takakappaletta. Ehkä nämä pikkutarkat piiperrykset eivät vain ole minun juttujani. Tai muutaman vuoden kuluttua en enää muista tätä ja tuskailen taas jonkun työn kanssa. Saa muistuttaa ja varoittaa, jos meinaan haksahtaa uudelleen tällaisiin. 

 Ok, menetteleehän se ja hommansa hoitaa, mutta ei todellakaan ole ompelutaitoni kukkanen. 
Ensiksikin, se on mielestäni hiukan iso raudalleni, vaikka ohjeen kuvassa on ihan samanlainen pikkurauta. En ehkä halua säilyttää rautaani kotona ollessa tässä, koska se vie isomman tilan kuin pelkkä rauta. Eli pussukka tulee olemaan kuljetusversio. (Tämä ei ole minun vikani)
Toiseksi, tuo pitkään säilömäni hopeinen metrivetoketju on tuossa ihan väärässä paikassa. Olisi pitnyt luottaa intuitioon ja unohtaa moinen hienostelu. Sen vaihtaminen olisi kuitenkin sellainen urakka, että olisi nopeampaa tehdä koko pussukka uudelleen ja pienempänä versiona. (hmmm 😏, toivottavasti en siihen ryhdy)

Yksi työvoitto kuitenkin tuli, josta olen ylpeämpi kuin koko tuotoksesta. Käsivammani takia kahden käden yhteistyössä tehtävät hienomotoriset hommat ovat haasteellisia, mutta nyt laitoin elämäni ensimmäisen kerran ihan itse lukot metriketjuun.👏Siihen meni kyllä hurjasti aikaa ja aika monta senttiä vetoketjuakin, mutta onnistuin. 

 

 

. 

Pieniä ja isoja

 Ranskan matkan jälkeen ei ole tullut ommeltua kuin pussukoita, vaikka yhden peiton kankaatkin ovat odottamassa. 

Pieniä avaimenperäkukkaroita olen ommellut melkein sarjassa. Näitä on kiva tehdä, ja ovat aika sukkeliakin ommella. 

Samalla näihin saa upotettua paikkaansa löytämättömiä vetoketjuja, myös niitä lyhyitä pätkiä. Pikkupussukan korkeus on n. 10 cm. Päällikankaassa on silitettävä tukikangas, vuorissa ei. Ohjeita näihin löytyy useita, itse olen hyödyntänyt Wandee easy sewingin videota (https://www.youtube.com/watch?v=ad_aJYzWawQ&t=104s), koska siinä on ohje kaavan tekoon.

Vetoketjun ompelen videosta poiketen päällisen ja vuorin väliin, on vähän siistimpi sisäpuolelta niin, vaikka sinne ei kovin paljon mahdukaan kurkkimaan. 

Vaikka kolikoita ei nykyisin juuri mukana kuljetetakaan, muutama huulirasvariippuvainen ystävä on ottanut tämän mielihyvin vastaan. 

Aiemmin syksyllä ompelin ystävän lapsenlapselle Överipinkki-pussukan. Ja kävi, niin kuin minulle usein käy, että leikkasin 1½ tuuman kaitaleita yli yhden pussukan tarpeen, ja kun mekkokuvia oli vielä jäljellä, niin ompelin sitten toisenkin. 

Korkeus 23 cm, leveys yläreunasta mitattuna 30 cm ja pohja 13cm.

Harmittaa vain hirmuisesti, että Eurokankaassa aiemmin myytävänä ollutta tukihuopaa ei enää saa, vaan tilalla on letrumpi versio. Ei ehkä kuvasta näy, mutta minusta nämä näyttävät vähän lysähtäneiltä. Jos joku tietää, mistä voisi saada EK:n huovan kanssa vastaavaa, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan. Tykkään liimattomasta tukihuovasta, koska tikkaan sen kuitenkin tilkkupintoihin kiinni, liima on ihan turha kemikaalien ja hinnan lisä. 

Liinavaatekaapissa toimettomana pyörinyt keittiöpyyhe siirtyi kangaslaatikkoon. Pyyhe oli todella kovaa ja tiukkaa kangasta, eikä pehmennyt pesuissakaan. Lisäksi siinä oli taustapuolella tumma, lähtemätön  tahra, joka oli siinä jo uutuuttaan, ehkä jotain kone- tms. öljyä. 

Aluksi suunnittelin leikkeleväni pyyhkeen palasiksi, kukkia ja lintuja, sekä käyttäväni kankaan niin. Mutta kun aloin mallailla leikeltäviä paloja, totesin, että paljon kaunista menee hukkaan. Alaosaan ja pohjaan lisäsin sinistä kangasta, ettei mikään kaunis vain joutuisi pohjaan piiloon. Pyyheosion tikkasin vaaleista kohdista pienellä kiemuratikkauksella tukihuopaan kiinni, pohjan vaakasuoralla tikillä.

Tässä pussukassa em. tukihuopa toimii kohtalaisesti, koska kangas on niin topakkaa itsessään. Vetoketjun kiinnitysidea on Noodleheadin Open wide zippered pouch- ohjeesta, siksi tämä aukeaa vähän isommaksi kuin överipinkki. 

Korkeus 23 cm. leveys yläreunasta mitattuna 28cm ja pohjan leveys11cm.

Minusta tämä kangas on kauniimpi pussukkana kuin pyyhkeenä 😊

Aivovoimistelua

 Törmäsin joskus viime syksynä netissä ohjevideoon, jossa tehtiin pieni avaimenperäpussukka. Laitoin ohjeen heti testiin, kun satuin omistamaan heloja, joilla avainrengas kytkettiin ompelukseen. Kiva ja helppo ohje, ja pussukkakin valmistuu aika nopeasti.

Kaivelin menneellä viikolla vetoketjukoriani ja totesin, että siellä on monta sellaista vetoketjua, jotka eivät kovalla toivomisellakaan lukeudu lempiväreihini tai edes lähelle niitä. Ne on tulleet omistukseeni jonkun vetoketjulajitelman mukaan ja jääneet kuljeksimaan, kun en ole niille järkevää paikaa löytänyt. Päätin aloittaa rumanväristen vetoketjujen tuhoamisviikot ja upottaa ne avaimenperäpussukoihin. 

Tuumasin, että parasta lienee edetä vetoketjulähtöisesti. Otan ruman vetoketjun ja etsin siihen sopivan kankaan toiveena, että vetoketjukin kaunistuisi saadessaan sopivaa seuraa. 

Ja nyt näitä on sitten kolme uutta tuon ensimmäisen lisäksi. Eikä nuo ketjut näytä yhtään niin kamalille kuin yksinään näyttivät. 

Viimeiseksi ompelun jälkeen hela puristetaan pihdeillä kiinni. Liimaan kylläkin helan toisen reunan pussukkaan, että saan helan laitettua suoraan ja pääsen sen asentoa säätämään ennen puristusta. Nahkatilkku väliin ja sitten pihdeillä kiinni. Oranssin kanssa kävi vahinko, vetoketjun lukko oli jäänyt myös pihtien leukojen väliin ja sehän sitten teki pienen lommon helaan. 

Aivovoimisteluksi homma meni, kun en millään keksinyt ompelujärjestystä, jonka hoksasin ekassa pussukassa. Ohjeessa on viimeinen ommeltava kohde koiran (vai kissan-)korvat kulmiin. Ne on ohjeen mukaan ommeltu sisäpuolelta vuori ja päällinen yhdessä niin, että saumavarat jäävät sisäpuolella näkyviin. (Oikeasti ne pitää kaivaa sieltä esiin, jos haluaa nähdä ne) 

Kun ompelin ekaa pussukkaa, löysin keinon, millä saan kaikki saumavarat jäämään päällisen ja vuorin väliin ilman mitään isoa operaatiota. Muistan ihmetelleeni, ettei ohjeen tekijä ollut sitä hoksannut, kun se oli mielestäni niin ilmiselvää. Ja nyt olen kolme pussukkaa ommellut, eikä minulla ole aavistustakaan, miten sen silloin tein. Kolmannessa luulin jo kaivaneeni tekotavan aivosolujeni sopukoista, mutta ei - ei toiminut. Näitä on siis tehtävä lisää, että saan tuon ompelu- ja kääntämistempun palautettua mieleeni. Onneksi vetoketjuja riittää. :D

Kurssiompeluksia

 

Kesäkuun keskimmäinen viikko kului rattoisasti Päivölän opiston tilkkukurssilla, opettajana oli Hannele Wakkari. Helteestä huolimatta ompelutila pysyi onneksi viileänä koko viikon, mahdollinen hikoilu ei johtunut säästä. 

Oma tavoitteeni oli ommella, mutta tulla kotiin mahdollisimman vähän keskeneräisten kanssa. Tästä johtuen kävikin sitten niin, että minulla oli yksi täysin valmis pussukka ja tilkkupintavalmiudessa oleva peitto. 

(Kamukassista on kyllä päällikankaat leikattu, mutta valmistuneeko koskaan?)

Tämän nimi oli helppo pussukka, mutta kyllä se jonkun verran taisi kirvoittaa painokelvottomia ajatuksia. Omastani tuli vähän vänkyrä, ei taineet kulmat osua ihan niin kohdalleen kuin oli tarkoitus. Kuvassa pussukka on pakattu täyteen pyyhkeitä, että se näyttäisi edes vähän säälliselle.

Tilkkuvoileipä pussukkaa varten tikattiin ensimmäisenä, josta sitten leikattiin pussukan osat. Minulle tuli tuota tikattua pintaa kotiin viemisiksikin, kun meni tuumat ja sentit ihan vähän vaan sekaisin. Onneksi oikein päin sekaisin. 

 Tikkaamista vaille valmis tilkkupinta. Blokin nimi on Hullaanus (Simple Swoon) ja se on iso, 24 tuumaa kanttiinsa. Ajattelin, että kuudesta tulisi torkkupeitto, mutta tulikin vähän isompi.

Tähän olin varannut kaksi Kaffe Fassetin fat quarter -nippua. Ajatuksena oli hyödyntää kohtalaisen isoissa paloissa isokuvioinen kangas. 

 

Hannelen ohjeessa oli kankaiden asettelu oli niin, että keskitähden kankaasta tulisi myös suunnikkaat, jotka tilkkupinnassani ovat tummansiniset. Sattuipa sitten niin, että leikkasin ensimmäiseen blokkiin liikaa vääriä paloja, joten fat quarterista ei enää riittänytkään suunnikkaisiin.

 Mutta onni onnettomuudessa, näin kirjavat kankaat tykkäävät rauhoittavasta tummasta sinisestä, ja se myös yhdistää kaikenkirjavat blokit aika tehokkaasti.

Kankaat valitsin kahdesta nipusta kauneuskriteerillä. Reunukseen poimin sitten jäljelle jääneistä kankaista punasävyiset, kun en enää keltaista tai vihreää halunnut sotkea tähän. Leikkasin kankaat paloiksi, jotka sekoittelin sitten peräkkäin reunukseksi. Ompelin reunuksen neljännen kurssipäivän iltana suoraan kiinni yhteen ommeltuihin blokkeihin. Mietin yön yli ja ratkoin sen aamulla auki ja lisäsin väliin kaksi tuumaa valkoista. Vähän tuli ilmavamman oloinen näin.  

Tilkkupinta on nyt tikkausjonossa, pari kolme työtä on vielä sen edellä, mutta onhan minulla nyt kaikessa rauhassa aikaa suunnitella tikkausta. 

Kurssiohjelmaan kuului myös vierailu (lue:ostosmatka) kangastukku Tekstiilipalveluun. Enpä ole samaan aikaan kovin montaa kertaa nähnyt sellaisia määriä kankaita. Tilkkupintaan löysin sieltä taustakankaan, todella värikkään batiikin. Monenlaista vanua ja huopaa lähti myös matkaan. Varsinaisia tilkkupuuvilloja ei juurikaan ollut, mutta muuta katseltavaa yllin kyllin. Minimiostosmäärä kankaissa oli viisi metriä, se vähän jarrutti ostohaluja.

Täällä ei mittakepeillä pelattu, vaan koneet mittasivat ja rullasivat kankaat koneenkäyttäjän käskyjen mukaan. 

Koko alkukesän tilkkuilun jarruna on ollut EQA:n kuvanvaihtotyö. Vaikka se on pieni (20x40 cm), sen tekeminen on maistunut tervalle. Toisen työn tein melko nopeasti jo kevättalvella, mutta oma kuvavalintani, jonka käyttölupaan jouduin vielä näkemään vähän vaivaa, on tuntunut liian isolta palalta haukattavaksi. Jouduin laittamaan itselleni rajoituksen, ettei uusia töitä (kurssia lukuunottamatta) saa aloittaa ennen työ on valmis.  Nyt, kun deadline painaa päälle, se on vihdoin viimeistelty ja kuvattu, ja voin viimein alkaa tehdä jotain muuta tai ainakin tikata.

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen. 

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja  tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.

Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä. 

Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko. 

Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa. 

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan. 

Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.