Ystäväni toi minulle kassillisen edesmenneen äitinsä Marimekkoja: kaksi Iloista takkia, Pippurikerä-kankaasta tehdyn mekon ja pinkin pilkullisen, josta oli jo otettu kangasta johonkin muuhun tarkoitukseen. Isomummolle oli syntynyt kaksi lastenlastenlasta hänen poismenonsa aikoihin. Ystäväni toivoi, että tekisin mekoista kummallekin vauvalle kollöttelyalustat. Tehtävä oli minulle mieluinen ja kangasta mekoissa oli runsaasti, sitä vanhaa ja vahvaa Marimekkoa.
Iloisten takkien harmaata kangasta oli eniten, mutta halusin väriä pintaan. Tumma harmaa tuntui synkältä vauvan alustaksi. Leikkelin ensin mekosta 6,5 tuuman neliöitä niin, että taskut jäivät niiden keskelle. Jotkut taskut olivat niin lähekkäin, että ratkoin ne irti ja ompelin uudelleen taskuttomasta kohdasta leikkaamilleni neliöille.
Reunaan tein Asterisk-blokkeja, sain näin upotettua harmaata etupuolelle ilman että se näytti kovin tummalle. Kirjava kangas on omista varastoistani, eikä ole Marimekkoa, mutta siinä sattui kivasti punaisen ja turkoosin sävyt kohdalleen.
Väliin laitoin puuvillavanun ja tikkasin kokonaiset blokit kukkakuviolla, taskujen ympärille tein silmukallisia kiemuroita ja Asteriskeihin sakaroiden väliin myös kiemuroita. Ylälangan väriä vaihdoin alla olevan blokin mukaan, alalankana harmaa.
Taustan sain mekkojen harmaista osista, palojen väleihin riitti pinkistä mekosta ohuet kaitaleet. Yksi pieni taskukin pääsi takapuolelle. Reunakantti on omista varastoista.
Toisen peiton tilkkupinnan tein samaan tahtiin ensimmäisen kanssa, lähinnä varmistaakseni, että blokkeihin riittää tasapuolisesti kangasta. Pinta on muuten samanlainen, mutta kirjava kangas on kissakangasta omista varastoista. Tähän taustan rakennan Pippurikerä-mekosta. Se ei tule kokonaan riittämään, mutta enköhän keksi jotain täydennystä siihen. Peittojen koko on n. metri x metri.
Pienet tytöt pääsevät isomummonsa helmoihin, vaikka eivät ehtineetkään häneen tutustua.
