Korjausaskartelua

 Tilkkutie tarvitsee nyt aukaisua. Edellinen postaus on ollut puoli vuotta sitten, ja olen miettinyt, jatkaako vai haudatako koko Tilkkutie hankeen. Jonkinlaista tekohengitystä yritän nyt antaa, jos blogi jaksaisi vielä hangen alta nousta. 

Tarvitsin pienen tilkkutyön ja silppusin yksivärisiä tuuman kaitaleiksi ja ompelin niistä kalanruotoa - vai miksiköhän tuota sanotaan. Onnistun aina saamaan tähän jonkun optisen harhan: kun tasasin reunat, niin kalanruoto näytti aina vain toisesta päästä leveämmälle vaikka mittanauha kertoi toista. Tälle oli ihan tietty paikka tulossa. 

Mistä kaikki lähti? Tästä törkeän näköisestä kotelosta.

 ADDIn pyöröpuikkosetin säilytyskotelo oli pinnaltaan pahoin kärsinyt. Sen sisäpuoli oli ihan käyttökelpoinen vielä, mutta vinyylipinta oli vuosien kuluessa raapiutunut ja ruhjoutunut rumaksi. Ratkoin sisäpuolen ja ulkopuolen eroon toisistaan ja kiskoin kovikkeena olleet pahvit kaavoiksi uusille kovikkeille.

Käytin Peltex72F silitettävää kovikemateriaalia pahvin sijaan. Sen silitin tilkkupinnan nurjalle puolelle, tilkkupinnan olin tikannut vanuun kiinni ennen sitä. Kuluneesta päällisestä otin magneettinepparien puoliskot talteen ja siirsin ne uuteen päälliseen. Sitten vanha sisäosa tilkkupinnan kanssa päällekkäin nurjat puolet vastakkain, ja ompelin ympäri ihan reunasta. Kuvittelin jossain vaiheessa pystyväni ompelemaan päällisen ja sisäosan pussiin, mutta aika pian totesin sen mahdottomaksi. 

Kanttasin koko komeuden päällikankaasta leikatullla vinokantilla ja ompelin viimeisen reunan käsin. Minun oli pakko kääntää kantti oikealle puolelle, koska sisäpuoli on mokkanahkaa (tai sen jäljitelmää) ja ajattelin, että menee ikä, terveys, hermot ja sormenpäät, jos yritän sille puolelle kanttia käsin kiinnittää. 

Magneettinepparitkin osuivat melkein kohdalleen. Kovin paljon en tarvitse säätää, että napsahtavat kiinni. Todennäköisesti kun kotelo asettuu muotoonsa, nepparitkin menevät itsestään kohdilleen niikuin tapahtui alkuperäisessä kokoonpanossa. 

 

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka se ajoittain vaatikin melkoista askartelua ja pähkäilyä. Tilkkupinta oli se helpoin juttu tässä. 

 Ai, mitä kuuluu Shadow Play-peitolle?
Se on valmiina odottamassa tikkausta. Kahden viikon takainen keikkuni jäisellä työpaikan pihalla pisti kaksi kylkiluuta palasiksi. Peiton pyörittämiseen koneen neulan alla tarvitsen kaikki (tai ainakin melkein) ylävartalon lihakset, ja vielä ei pysty. Mutta peitto on tikkausvalmiudessa, ja kunhan tästä tokenen, laitetaan menoksi.

Oli ihan pakko...

... kokeilla tätä. 

Facebookissa (en enää löydä sitä) oli joku (kiitos joka tapauksessa!) linkittänyt youtube-videon, jossa oli ohje hauskalle langanpätkien ym. pienen silpun pikkuroskikselle. Oli ihan pakko tehdä testikappale, etenkin kun tiesin heti, mitä kangasta käyttäisin. 

Kankaan nimi on varmaan Ihanat naiset rannalla. 

Pystysauma sattui ihan mukavaan kohtaan.

Ohjeessa vuori ja päällikangas oli tehty samasta kappaleesta, mutta kun en halunnut naisia pää alaspäin roskiksen sisälle, vuoritin sen kokonaan erilaisella kankaalla. Video ohjeisti käyttämään yläreunan pannassa tyhjästä Pringles-purkista leikattua rinkulaa. Ei ollut Pringles-purkkia, ei tyhjää eikä täyttä. Pengoin kaappeja, ja viimein löytyi viinipullon lahjapakkauksena ollut kartonkikartio, josta sain reunaan pannan.

 Reunan juju on, että roskiksen voi sulkea kiertämällä pohjaa ja reunusta eri suuntiin sekä painamalla pohja reunuksen sisään. Matkamalli siis.

Kun omilta opiskelijoiltani tivaan arvioinneissa, mitä he  tekisivät toisin, jos saisivat uuden mahdollisuuden, esitin saman kysymyksen itselleni. Vastaukset: (1) Laittaisin naiset istumaan vähän alemmas, ettei pannan reuna katkaisi kauloja ja tekisi ennenaikaisia ryppyjä* kasvoihin. (2) Tekisin vuorin pystyraitaisesta kankaasta, jolloin kasaan laitettuna muodostuisi ehkä kaunis kuvio. Kaikesta huolimatta roskiksesta tuli mielestäni aika hauska.

*Juttelin mennäviikolla artesaaniopiskelijoiden opettajan kanssa, ja tulin maininneeksi hänelle sanan ryppylanka. Hän korjasi, että oikea termi on poimutuslanka. Ryppy on tarkoittaa kuulemma  virhettä.

Miten sitten vuosien myötä kerääntyneet naururypyt, virheitäkö nekin?

Tekniset tiedot: Halkaisija n. 8,5 cm ja korkeus n. 10 cm.

Ohje löytyy täältä

Pussukkatehtailua

Ensimmäisenä kesälomapäivänä työhuoneeni muuttui pussukkatehtaaksi. Olin näitä jo esivalmistellut parina iltana, mutta nyt ompelin valmiiksi. 

Jokaiseen pieneen pellavasta ommeltuun pussiin on koneella kirjailtu kaksi nimeä, ohut punainen silkkinauha on pussin sulkemista varten. Ainoa kinkkisempi vaihe oli sivusaumaa ommellessa saada nauha pysymään paikallaan. Nauha oli liukasta ja helposti kiemurtelevaa ja karkasi helposti kankaiden välistä. Mutta sitten muistin nipsut (tai tähän riitti yksi nipsu), jotka olin joskus varusteluinnossani hankkinut. Ne olivatkin todella hyödyllisiä apuvälineitä liukkaan nauhanpään vangitsemiseksi.

Nyt tämä korillinen odottaa siistimistä, kääntämistä, täyttämistä ja nauhojen kauniille rusetille solmimista.