Hexagon-haksahdus

Saa nähdä, haksahdanko hexagoneihin pitemmäksikin aikaa? Kylämme naisväen toivomuksesta (ensin kyllä vähän itse johdattelin) kehittelin Marttatrefffeille Marittan avustuksella (kiitos vielä kerran Maritta!) pientä yhden illan käsinommeltavaa tilkkutyötä. Ja hexagoneihin höpsähdin. En ollut ikinä tehnyt ja olin ajatellut niiden olevan jotenkin vaivalloisia. Kankaan harsiminen paperin ympärille kuulosti mielestäni jo riittävän monimutkaiselle ja hankalalle. Mitä se ei suinkaan ollut! Näitä oli oikeasti hauska tehdä.

Mallinehexagonit (vai onko se malline?) tulostin netistä hexagongeneraattorilla (klik) 160 grammaiselle kopiopaperille. Toimi hyvin! Näistä harjoittelukukkasista tulee kai lasinalustoja tai pikku liinoja vaikka sinivuokkopurkin alle.

Värijumini on edelleen lilassa ja turkoosissa. Voin tietysti puolustella, että tilaaja toivoi näitä värejä. Tästä tilkkupinnasta tulee säilytys/kuljetusväline piirtopöydälle. Olen jo ommellut tilkkupinnan molemmin puolin yksivärisen mustan kankaan ja tikannut työn lilalla langalla kovikehuopaan. Nyt se jää odottamaan pehmeäpintaista vuorimateriaalia, jota saan parin viikon päästä.

Käväisin viikonloppuna Tallinnassa mm. Marja Matiisenin Tilkkutalossa hurmioitumassa hänen tilkkutarinoistaan. Karnaluksin kangasvalikoimat olivat lisääntyneet sitten edellisen käynnin, hiukan tuli varastoja täydennettyä, kankaiden hinnat kun olivat 5-6 € metri. Mukaan lähti lisäksi leikkurin teriä, ompelukoneen neuloja, tasasivuinen kolmioviivain (joka vielä mahtuikin DI:n tekemään telineeseen) ja tikkauslankoja. Harmikseni sieltä aikaisemmin ostamaani ja hyväksi havaitsemaani Mettlerin puuvillaista tikkauslankaa ei enää löytynyt.

Reissussa ilahdutti erityisesti kaunis keväinen sää ja huippumukava seura. Kiitos mukana olleille, etenkin Tilkkutaiturin Tyttärelle!

Viimeiset villahousut (ja ehkä talviturkkikin)

Olen tehnyt tuttavuutta hahtuvan kanssa ja puikotellut puoli tusinaa hahtuvavaippapöksyjä tilaustyönä. En ollut koskaan aikaisemmin hahtuvasta mitään neulonut ja hiukan hirvitti tarttua kevyeen ja helposti katkeavaan villakuituun. Lankamyyjä sanoikin, että jos jollakulla on todella tiukka neulekäsiala, hän ohjaa harjoittelemaan löysempää neulomista hahtuvalla. Lanka katkesi kuitenkin vain ehkä alle 10 kertaa koko satsin aikana, ja silloinkin oli syynä se, että hahtuvakiekko oli juuttunut sohvan jalan taakse tai tarttunut neulekorin ripoihin. Resorit on neulottu merinovillasta.

Kaikki nämä pöksyt tulivat kahdesta hahtuvakiekosta. Myyjä sanoi, että niistä saisin ehkä neljät pöksyt. Lankaa on jäljellä vielä ainakin yksiin, ehkä kaksiinkin pöksyihin.

Olen säilyttänyt tilkkutyöviivaimiani ompelupöytäni (joka on ihan tavallinen kirjoituspöytä) laatikossa, ja sen alimmaisen kaivaminen on aina vähän hankalaa. Esittelin Amazonin sivuilta D-insinöörille viivaintelineitä - ja vihje meni perille. 

D-insinööri tarttui lankkuun ja sahaan , ja tuloksena on seinäteline viivaimilleni. Minä avitin ehostamisessa eli sudin maalia lankun kylkeen. 

Lankku kiinnitettiin työhuoneeni oven taakse leikkuualustojeni yläpuolelle. D-insinööri halusi jättää kunnolla väliä alustoihin, keksin kuulemma vielä joku päivä ruuvata koukkuja telineen alapintaan ripustaakseni niihin jotain tarpeellista. Mistähän se tuon sai päähänsä? D-insinöörin tarkkuudella teline on suunniteltu niin, että viivaimeni mahtuvat siihen tietyssä järjestyksessä. Tuleville ei ole kyllä enää tilaa, mutta onneksi yläpuolelle mahtuu tarvittaessa toinen teline :D.

Niin, se talviturkki. Sen olen suunnitellut heittäväni tänään. Perheen miesväki ehti eilen, ja se käy vähän luonnon päälle. Edellinen kunnon ennätykseni on vuodelta 1976, jolloin kävin uimassa viikkoa ennen äitienpäivää jäiden seassa. Olisihan tuo aika jo uudistaa. Apua, nyt se sitten kai pitää tehdä, kun tuli tännekin kirjattua!

Puikkojen uusi kevätmekko

Tytär pyysi ompelemaan sukkapuikoilleen uuden kevätmekon (oikeasti niillä ei ole ollut vanhaakaan mekkoa, vaan ovat kulkeneet ihan nakuina tähän asti). Kankaat hän valitsi itse, ja designissa päädyin perinteiseen ruutukaavaan. Malli ei siedä kovin suurta määrää saumoja, säilytin kun pitäisi saada nätisti rullallekin

Vaalean keltainen kantti näyttää kuvissa tosi valjulle, oikeasti se on keltaisempi. Ja kuvista huomaan, että turkoosi kantti olisi ollut aika nappi juttu! En silti pura, sillä tuon kantin paikalleen äheltäminen, ja etenkin kulmien saaminen edesinhimillisen näköisiksi ei ollut ihan piece of cake. Kuvaaja näyttää fiksusti rajanneen ko. kulmat pois kuvista.

Tuotekehittelyäkin on tapahtunut.Itselleni pari vuotta  sitten tekemä puikkomekko kun ei salli  keikauttamista ylösalaisin, puikot hulahtavat lattialle. Tähän tein taitettavan yläreunan, joka pitää puikot paikallaan, oli säilytin miten päin tahansa.

Tikatun tilkkupinnan taitekohtaan ompelin tikkauksen niin että yläreuna taittuu paremmin puikkojen päiden yli. 

Tie Las Vegasiin

Sunnuntain pikkuompelus oli pyöräilylaukkuun sopiva kännykkäpussi D-insinöörille. Hyödynsin siinä Maritalta saamaani karttakangasta (kiitos vielä kerran!). Tumma kangas näyttää omalla näytölläni tumman sinililalle, mutta on oikeasti tummaa ruskeaa.

Taitettavasta läpästä tuli pitkä, koska D-insinööri halusi etupintaan pienen taskun avaimille ja rahalle (jos rengas puhkeaa, pääsee taksilla kotiin). Tasku jää kokonaan läpän alle ja läppä sulkee samalla senkin. Taskun alasauma jää tarranauhan alle ja yläreuna on samalla tasolla pussukan reunan kanssa. 

Vuoriksi laitoin, myöskin Maritalta saamaani, rekisterilaattakangasta. Toivottavasti pyöräilijä ei suunnista tämän kartan avulla, takapuolelta löytyy nimittäin tiet Las Vegasiin.

Viime viikolla tein pitkästä aikaa kangassiivousta ja -inventaariota.

Viikkasin, järjestelin värien mukaan, otin pienet tilkut välistä pois - ja sain kankaat aika hyvään järjestykseen. Ainakin vähäksi aikaa. D-insinööri yritti valistaa, että inventaariossa lasketaan varaston arvo. Onhan näillä arvoa, kauneus- ja tunnesellaista! (Isommat kankaat eivät ole tässä inventaarossa mukana, ne on saunan lauteiden alla hyvässä järjestyksessä)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Jersey Girl (lue: Kotkan tyttö)

Viikonloppu kului mukavasti tikkauspuuhissa. Siniset kankaat sekä mallin tähän tilkkutyöhön (n. 91 x 91 cm) sain Quilttalesin Sadulta joululahjaksi. Tilkkupinnan ompelin valmiiksi jo heti alkuvuodesta, sitten Tilkkupäivin puuhat valtasivat ajan, ja Jersey Girl jäi odottamaan. Nimi muuttui tekovaiheessa Kotkan tytöksi Quilttalesin kotipaikan mukaan.

Tikkausmallia mietin pitkään. Sitten Satu ehkä tietämättään antoi minulle vinkin. Hän kertoi sähköpostiviestissään blokin muistuttavan vaahteranlehteä. Ja siitä se sitten lähti. Piirsin pahville vaahteranlehden ja jäljensin sen avulla summittaiset ompelulinjat häviävällä merkkauskynällä suoraan tilkkupinnan päälle. Tikkasin jokaiseen blokkiin neljä vaahteranlehteä kannat kohti pientä turkoosia tilkkua seuraten apuviivojani. Sitten tein tikatun lehden sisään reilun sentin etäisyydelle toisen tikkausviivan, koska yksi lehden ääriviiva vaikutti liian harvalle.

Reunoilla sitten päätin antaa mennä ihan käsivaralla. No, aika harva noista yrityksistä vaahteranlehteä muistuttaa, ennemminkin jotain kummallisia puskia. Mutta rohkeus vapaaseen tikkaukseen kasvoi roppakaupalla!

Kantin ensimmäisen reunan ompelin koneella, viimeisen reunan kiinnitin käsin nurjalle puolelle. Ja sitten, silitysvaiheessa iski pahapeikko perfektionismi . Yksi kulma näytti hivenen suuremmmalle kuin 90 astetta. Kulmaviivottimen mukaan näköhavainto ei valehdellut. Ratkojaa tarvittiin taas. 

Kantti irti kulman kohdalta, lisää mittauksia,  ja reilu puolen sentin siipale kulmasta pois. Kantista noin sentti pois ja sen takaisin ompelu. Tämä työ on ainakin viimeistelty!

Yritin ehtiä terassille kuvaamaan ennen kuin aurinko ehtii kääntyä sinne, mutta noissa viimeistelyhommissa vierähti tovi tai sitten tuo taivaallinen mollukka on tänään sukkelalla tuulella.

Taustakankaaksi oli ihan pakko laittaa orvokkikangasta. Kangashan on käytössä ollutta pöytäliinaa, ja se on esiitynyt blogissani jo ensimmäisissä postauksissa syksyllä 2011. Kotkan tyttöön orvokit yhdistää se, että sain muutama vuosi sitten Sadulta pikkuliinan, jossa on tuota samaa kangasta. Muuta vaihtoehtoa taustakankaaksi ei yksinkertaisesti ollut.

Tästä blokista tuli ompelun myötä yksi lemppareistani. Siinä on oikeastaan kaksi eri blokkimallia sisäkkäin; tummat siniset kankaat muodostavat vaahteranlehden, mutta kun ottaa vaaleamman tilkun laskuihin mukaan, niin se onkin karhuntassu. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Kiitokset Sadulle kivasta ja opettavaisesta tilkkumatkasta Kotkan tytön kanssa.

Lukijajoukossa on uusi kymmenluku pyörähtänyt alkuun. Tervetuloa, 50. lukija, Heidi!

Hempeää hölmöilyä

Kirjoitin edellisessä postauksessa Globetrotting BOMista oppimiani asioita. Lisää oppia oli tiedossa toisen BOMin kanssa, elinikäisen oppimisen poluilla siis ollaan. 

Aurifilin huhtikuun BOM on Bear Paw -blokki, jonka on suunnitellut Angela Yosten. 

Ompeluvirhe 2. Meni karhunkynnet väärälle reunalle, miten lie päässyt näin käymään. Ratkoja esiin. Opetus: tarkista ainakin pariin kertaan, että ompelet juuri ne reunat vastakkain, mitkä on tarkoituskin.

 

Valmis karhunkäpälä ...

... ja tämän vuoden valmiit blokit. Vähän sekalainen seurakunta, ei oikein istu omaan silmään. Mutta keskeneräinenhän tuo vielä on. 

Ompeluvirhe 1: Ompelin blokin (taas!) ihan vääristä kankaista. Maaliskuun blokkiinhan vaihdoin kankaat, se vasta sekalainen ripokirjavuus olikin.  Huhtikuun ensimmäisessä versiossa tuon vaaleanpunaisen paikalla oli kirkkaampaa punaista, mutta ei se suostunut siinä olemaan, vaan vaati kovasti kiljuen päästä pois. Ja armollinen ompelija kun olen, niin päästin kangasparan pälkähästä (=blokista). Pari kynsiriviä jäi muistoksi. 

Opetus: Älä tartu ensimmäiseen kohtalaisen sopivaan kankaaseen, vaan pengo lootasi pohjia myöten, etsi kaikki kangaskätköt, ja mallaa kankaita keskenään. Nuku yön yli (ellei ole Ihan Pakko päästä hommiin välittömästi) ja katso aamulla uudelleen.  Jos vähänkin epäröit, unohda kangas. Ja vaikka olet löytänytkin sen täydellisen, varaudu silti ratkomiseen ja kankaan vaihtamiseen.

Huhtikuun pakolliset opinnot on nyt suoritettu, ja voin siirtyä vapaasti valittaviin kursseihin. Vuorossa on Jersey Girlin tikkaus, esi- ja alkuopetus siitä on jo suoritettuna, jatkoluokilla mennään. Ehkä se tutkinnonosa jopa valmistuu viikonlopun aikana.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Globetrotting of April

Huhtikuun maailmanmatkaaja tarjosi mukavan ompelukäynnistyksen Tilkkupäivien jälkeen. Teen nyt toista vuotta BOMeja, viime vuonna Aurifilin ja nyt taas Aurifilejä ja lisäksi vielä näitä Globetrottereita.  Viime vuotiset BOMit odottavat kokoamista, välikaitalekangas on jo ostettu. 

BOMit ovat olleet minulle harjoitustöitä, käytännön oppia, ompelemalla oppimista. Viime vuotinen paper piecing taisi kyllä jäädä viimeiseksi yritykseksi. Oppinut olen ainakin tarkan mittaamisen ja blokin osien trimmaamisen oikeaan kokoon. 

Huhtikuussa maailmanmatkaaja vierailee Puerto Ricossa.

Keskusblokki Washington ja kolme valmista, Venetsia, Chicago ja Puerto Rico, näyttävät tältä:

Suunnitteluseinäni raot (Lue: komeron ovet) hiukan haittaavat vaikutelmaa.

Mitä Puerto Rico opetti?

 

1. Pidä terävästi kärkeen asti leikkaavat saksesi kaukana tekeillä olevista blokeista! Lienenkö katkonut langanpäitä vai mitä, mutta jossain välissä sakset olivat nirhaisseet ihan kunnon aukon kankaaseen (eivätkä nuo kulmatkaan näytä olevan ihan kohdallaan, joutikin pois). Huomasin aukon vasta, kun olin blokin kokoamisessa jo aika pitkällä. Ratkojalle töitä.

2. Sillä ON väliä, miten päin ompelet väkkärän (pinwheel) osat toisiinsa. Ei mennyt kuin Strömsössä, kaksi väkkärää oli väärin päin. Ratkojalle töitä.

Aurifilin BOM on myös jo julkaistu...

Ennen Tilkkupäiviä

Ennen Tilkkupäiviä tuli puuhattua kaikenlaisia juttuja, joita vain varovaisesti vilauttelin täällä, mutta nyt on paljastusten vuoro. Täällä esittelemäni tähtöset päätyivät kahden kiltakaverin tekemien blokkien kanssa ensin keittiön lattialle ...

 

... ja tarttuivat toisiinsa kolmen ompelijan pienellä avustuksella...

 

ja päätyivät lopulta Imatralle Kulttuurikeskus Virran ala-aulaan pylvään peitoksi.

Oman kiltamme jäsenet tekivät pieniä tilkkutöitä teemana Tilkkuvirta, kokona 30x30 cm. Omassa työssäni halusin laittaa tilkut virtamaan, ihan ei alkuperäinen ajatus välittynyt, mutta yritystä pikkutilkkujen kanssa kyllä oli...

... ja etenkin sen metallilangoilla toteutetun tikkauksen kanssa (jota on todella vaikeaa saada näkyviin kuvissa)

Ja ne ruususet ...

 ... ne heiluivat koko Tilkkupäivien ajan sarafaanini edustassa. Jokainen kiltamme jäsen oli pukeutunut joko sarafaaniin tai feresiin. Osa niistä oli tehty vartavasten Tilkkupäiville, osa oli aikaisemmin omistettuja, osa lainattuja. Mutta erotuimme joukosta!

Alkuviikko on mennyt Tilkkupäivistä toipuessa, ja eiköhän tästä vähitellen päästä taas normaaliin elämään ja ompelemaan ihan omia töitä.

PS: Ostoksista en mainitse tässä mitään...

Lisäys:
Tietysti se veska unohtui. Ensin ajattelin tehdä sen, sitten en, ja sitten tein sen kuitenkin. Viime tipassa.