Sivut

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Tikkausjono

Helle lie pehmittänyt Berninankin aivot, ja se lähtee maahantuojalle päivitettäväksi. Muutama työ oli ompelujonossa, mutta ne jäävät nyt odottamaan. Jos aion tilkkuilla, on tartuttava tikkaamista odottaviin töihin. Lomaa on jäljellä enää x päivää (en halua edes laskea niitä päiviä!), ja urakoin eilen ja tänään  useamman työn tikkausvalmiuteen. Töiden alkaessa voi sitten istahtaa vaikka pieneksikin hetkeksi tikkaamaan.

Claudia Pfeilin Poppies-mallista pöytäliinaksi suurentamani työ on tikkausjonon kärjessä. Kärkipaikka ei suinkaan tule siitä, että se olisi roikkunut jonossa kauimmin, vaan siitä, että tiedän (tai luulen tietäväni), miten tämän tikkaan. Taustakangas on valkoista Ikean Ditteä, ja väliin laitoin flanellin.Tuli muuten aika painava, mutta pysyypä sitten pöydällä. 


Taustakankaaseen piti ommella sauma, ja vanha Berninani, vm. 1983, pääsi hommiin. Hyvä ja toimiva kone, mutta niitä pieniä automaattijuttuja kaipaan.


Tämä on tämän kesän Päivölän kurssin tuotos. Tikkausideat ovat vielä mietinnässä, siksi tämä joutuu ehkä jonon hännille. Pinnassa on mielenkiintoisia muotoja, valkoinen risti ja sakaroiden väliin jäävät neliöt. Näitä kuvioita vielä hauduttelen


Kesän 2020 Perheniemen kurssin hirsimökkimuunnelma. Tämä on odottanut tässä kuosissa nyt reilun vuoden. Ehkä on jo aika päästä neulan alle. Tyyny tästä varmaan tulee, muuta en ainakaan tähän hätään keksi. 


Parin viikon takainen työ, malli on Make Modern-digilehdestä. Oli pakko tehdä melkein heti, kun tämän näin. Suunnittelija on Anke B. Calzada (www.pasacana.com). Värit ovat samat kuin lehden mallissa. Yritin kyllä vääntää tähän muita värejä, mutta kun tämä kokonaisuus kolahti, ei mikään muu oikein tuntunut hyvältä. Tämä saattaa päätyä tikkauspöydälle aika nopeasti, tiedän, miten tämän tikkaan. Tyynyksi tämäkin.

Vaikka koneen rikkoutuminen vähän harmittaakin, voi olla, että minulla riittää puuhaa jonon purkamisessa. Ja jos todella tiukka paikka tulee, kaivan vanhan koneen esille.

(Laitoin kommentointiin hyväksynnän päälle ainakin joksikin aikaa, sillä joku lähettelee tiuhaan tahtiin arabiankielisiä hävyttömyyksiä kommentteihini)

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kurssiompeluksia

 

Kesäkuun keskimmäinen viikko kului rattoisasti Päivölän opiston tilkkukurssilla, opettajana oli Hannele Wakkari. Helteestä huolimatta ompelutila pysyi onneksi viileänä koko viikon, mahdollinen hikoilu ei johtunut säästä. 

Oma tavoitteeni oli ommella, mutta tulla kotiin mahdollisimman vähän keskeneräisten kanssa. Tästä johtuen kävikin sitten niin, että minulla oli yksi täysin valmis pussukka ja tilkkupintavalmiudessa oleva peitto. 

(Kamukassista on kyllä päällikankaat leikattu, mutta valmistuneeko koskaan?)

Tämän nimi oli helppo pussukka, mutta kyllä se jonkun verran taisi kirvoittaa painokelvottomia ajatuksia. Omastani tuli vähän vänkyrä, ei taineet kulmat osua ihan niin kohdalleen kuin oli tarkoitus. Kuvassa pussukka on pakattu täyteen pyyhkeitä, että se näyttäisi edes vähän säälliselle.

Tilkkuvoileipä pussukkaa varten tikattiin ensimmäisenä, josta sitten leikattiin pussukan osat. Minulle tuli tuota tikattua pintaa kotiin viemisiksikin, kun meni tuumat ja sentit ihan vähän vaan sekaisin. Onneksi oikein päin sekaisin. 


 Tikkaamista vaille valmis tilkkupinta. Blokin nimi on Hullaanus (Simple Swoon) ja se on iso, 24 tuumaa kanttiinsa. Ajattelin, että kuudesta tulisi torkkupeitto, mutta tulikin vähän isompi.

Tähän olin varannut kaksi Kaffe Fassetin fat quarter -nippua. Ajatuksena oli hyödyntää kohtalaisen isoissa paloissa isokuvioinen kangas. 

 
Hannelen ohjeessa oli kankaiden asettelu oli niin, että keskitähden kankaasta tulisi myös suunnikkaat, jotka tilkkupinnassani ovat tummansiniset. Sattuipa sitten niin, että leikkasin ensimmäiseen blokkiin liikaa vääriä paloja, joten fat quarterista ei enää riittänytkään suunnikkaisiin.


 Mutta onni onnettomuudessa, näin kirjavat kankaat tykkäävät rauhoittavasta tummasta sinisestä, ja se myös yhdistää kaikenkirjavat blokit aika tehokkaasti.

Kankaat valitsin kahdesta nipusta kauneuskriteerillä. Reunukseen poimin sitten jäljelle jääneistä kankaista punasävyiset, kun en enää keltaista tai vihreää halunnut sotkea tähän. Leikkasin kankaat paloiksi, jotka sekoittelin sitten peräkkäin reunukseksi. Ompelin reunuksen neljännen kurssipäivän iltana suoraan kiinni yhteen ommeltuihin blokkeihin. Mietin yön yli ja ratkoin sen aamulla auki ja lisäsin väliin kaksi tuumaa valkoista. Vähän tuli ilmavamman oloinen näin.  

Tilkkupinta on nyt tikkausjonossa, pari kolme työtä on vielä sen edellä, mutta onhan minulla nyt kaikessa rauhassa aikaa suunnitella tikkausta. 

Kurssiohjelmaan kuului myös vierailu (lue:ostosmatka) kangastukku Tekstiilipalveluun. Enpä ole samaan aikaan kovin montaa kertaa nähnyt sellaisia määriä kankaita. Tilkkupintaan löysin sieltä taustakankaan, todella värikkään batiikin. Monenlaista vanua ja huopaa lähti myös matkaan. Varsinaisia tilkkupuuvilloja ei juurikaan ollut, mutta muuta katseltavaa yllin kyllin. Minimiostosmäärä kankaissa oli viisi metriä, se vähän jarrutti ostohaluja.

Täällä ei mittakepeillä pelattu, vaan koneet mittasivat ja rullasivat kankaat koneenkäyttäjän käskyjen mukaan. 


Koko alkukesän tilkkuilun jarruna on ollut EQA:n kuvanvaihtotyö. Vaikka se on pieni (20x40 cm), sen tekeminen on maistunut tervalle. Toisen työn tein melko nopeasti jo kevättalvella, mutta oma kuvavalintani, jonka käyttölupaan jouduin vielä näkemään vähän vaivaa, on tuntunut liian isolta palalta haukattavaksi. Jouduin laittamaan itselleni rajoituksen, ettei uusia töitä (kurssia lukuunottamatta) saa aloittaa ennen työ on valmis.  Nyt, kun deadline painaa päälle, se on vihdoin viimeistelty ja kuvattu, ja voin viimein alkaa tehdä jotain muuta tai ainakin tikata.


lauantai 5. kesäkuuta 2021

Pistoja ja silmukoita

 

Blogi on ollut ihan hunningolla tämän vuoden aikana. Edellisessä postauksessa, päivälleen kaksi kuukautta sitten, järvessä oli vielä jäät, nyt on jo uimakelit. 

Olen puuhastellut (tai ainakin ajatellut puuhastelevani) paljon EQA kuvanvaihtotyön kanssa. Toisen työn olen saanut jo valmiiksi, toiselle olen laittanut kasaanlaittamisen deadlinen huomiselle. Ajatus on, mutta toteutus puuttuu - eikö se ole silloin jo puoliksi tehty? Näitä töitä saa esitellä vasta myöhemmin kesällä. 

Etätyöaikana kokouksissa ja koulutuksissa ovat puikot kilisseet. Kassillinen kaapissa marinoitunutta lankaa silmukoitui huiviksi. Päätin, että neulon kaiken langan huiviin ja siksi siitä tulikin kokoa XXXXL. 

 
Mitään erityisempää mallia minulla ei ollut Aloitin niskasta ja lisäilin silmukoita keskellä ja reunoissa. Kuviointi syntyi oikeista ja nurjista silmukoista, vähän aina tunnelman mukaan.

Huivin valmistuttua neuloin vielä kahdet sukat, toiset sai eläköitynyt työkaveri, toiset menivät opiskelijalleni, joka saa heinäkuussa vauvan. Saatte itse arvata, kummat on kumman. :D

Kun nämä oli saatu pois puikoilta, päätin, etten aloita uutta neuletta ennen syksyä, vaan keskityn Millefiorin edistämiseen. Telkkaria katsoessa pitää olla käsillä jotain tekemistä, ja hyvin sujuu käsinompelukin neulomisen sijaan. 

Ensimmäisessä tämän postauksen kuvassa on Millefiorin kaksi suurinta rosettea valmiina ja liitetty jo toisiinsakin yhdellä pienellä rosetella. Kun kuvan oikeassa yläreunassa oleva rosette valmistui, tajusin, että tässä on koko työn värit. Olin muutaman pienen roseten tehnyt jo valmiiksi, mutta niistä osa meni uusiksi, kun vaihdoinkin värejä toisiin.

Mustikkarosette on tuorein ja siitä puuttuu vielä kymmenen viisisakaraista tähteä reunasta. Sitten kiinnitän sen vasemman puoleisen roseten jatkoksi, siellä on jo kolot valmiina. 

Auringonvaloa terveyssyistä karttavalle ystävälle ompelin isolierisen hatun Vuokko Nurmesniemen kaavalla ja Marimekon Unikosta. Nyt ei päivä paista nenänpäähän eikä niskaan. 

Uusia välinehankintoja joutuu välillä tekemään. Silitysraudan uusin jo alkuvuodesta, edelliset tehot alkoivat hyytyä, mutta kyllä sillä olikin silitetty! (Ei niinkään vaatteita vaan tilkkuja)

Vanha silityslauta alkoi puolestaan olla ihan kuopalla keskikohdastaan. Tilasin uuden laudan Prisman verkkokaupasta koronarajoitusten aikaan, ja se taisi kiertää maapallon ympäri ennen kuin ehti tänne. Mutta hyvää kannatti odottaa. Lauta on 45 cm leveä ja siinä on vielä ulosvedettävä "laajennus", joka auttaa isojen pintojen silittämisessä.


Odotan kovasti viimeisen EQA-työn valmistumista, koska olen antanut itselleni luvan vasta sitten aloittaa uuden peiton tai jonkun muun tilkkutyön.
Keskeneräisiäkin olisi tarjolla...

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Peitto t-paidoista

 

Tytär on toiminut kansainvälisessä lasten ja nuorten kansainvälisyyskasvatusjärjestössä CISVissä pikkutytöstä alkaen. Tapahtumista ja leireiltä oli kertynyt t-paitoja iso kassillinen. Ehdotin, että voisin ommella niistä peiton, näin muistot jäisivät talteen eivätkä katoaisi kierrätykseen. Paidat olivat hyväkuntoisia, osaa ei oltu montaa kertaa käytetty. N. 40 paidasta tehtiin karsintaa sen perusteella, miten hyvin printit olisivat hyödynnettävissä.

T-paidoista leikattujen palojen taakse silitin ohuen tukikankaan estämään venymistä. Kokosin paloista pinnan ompelemalla niiden väliin puuvillasta kaitaleet. Sommittelu oli haastavaa erikokoisten palojen kanssa - ja nyt kun näen peiton valmiina, muutaman kohdan olisi voinut tehdä toisin.

Tilkkupinnan silittäminen olikin temppu! Paitojen painatukset eivät kestäneet silitystä, joten 2-3 liinan kanssa peitin kuviokohdat, että pääsin silittämään ommellut saumat ja kaitaleet. Silti sain parista paidasta vähän värin siirtymää, kun raudan reuna olikin ottanut painatukseen kiinni.

Kerrosten rakentamiseen käytin ensimmäistä kertaa Biltemasta hankkimiani puristimia. Homma sujui näiden avulla sukkelaan eikä tarvinnut teippailla. Ainoa haaste oli se, että puristimet olivat niin tiukkoja, että jouduin kaksin käsin puristamaan ne paikoilleen.Tuli käsien puristuvoimatreenit samalla. Idea puristimien käyttöön löytyi täältä

Tikkasin kaitaleisiin ja reunoihin kahdeksikon muotoista kiemuraa. Tätä en sitten vähään aikaa kyllä tee, muuttui puolivälissä niin tylsäksi, vaikka olikin nopeaa tehdä. 

Tikatessa paljastui nolo moka. Olin noudattanut em. videon ohjeita kirjaimellisesti ja merkinnyt tilkkupinnan paikan vanuun nuppineuloilla. Ei olisi pitänyt. Sillä en muistanut ottaa niitä pois (tästä kyllä varoiteltiin videolla). Osan neuloista sain pois irroittamalla muutaman hakaneulan ja pujottamalla käden tilkkupinnan ja vanun väliin. Osa ilmoitti itsestään vasta tikkausvaiheessa, vaikka olin ennen tikkaamisen aloittamista käännellyt ja väännellyt pintaa niistä kohdista, joihin tiesin neuloja laittaneeni. Onneksi ne olivat lituskapäisiä neuloja. Pakotin neulan kärjen näkyviin, otin pihdeillä otteen neulasta, toisella kädellä pidin kiinni peiton sisällä olevasta neulan päästä ja kiskoin neulan irti muovilituskasta. Peiton sisällä on nyt ainakin kolme pientä muovinpalaa. Tämän operaation jälkeen luin jostain vinkin käyttää hammastikkuja, koska ne tuntuu käteen, kun pintoja siloittelee yhteen. Totta, mutta nepä olisi vielä vaikeampi saada sieltä pois, jos ne sinne unohtuu. Käytän haihtuvaa merkkauskynää seuraavan kerran.

Peiton tyhjäksi jääneeseen kulmaan tikkasin tyttären käden. Yksi kiemura karkasi kädenselällekin. En aluksi tykännyt tästä, se kun mielestäni muistutti tilkkupinnalle lätkäistyä muovihanskaa, mutta kyllä tuohon silmä sitten tottui.

Kun tikkauksen edetessä irroittelin hakaneuloja, meinasin ssaada sätkyn kurkistaessani taustapuolelle. Hakaneulat ovat jättäneet likaiset pisteet! Ja niitä on vaikka kuinka monta.


No, onneksi ei ollut niin, vaan ne olivatkin taustakankaan hippojen silmät :D

 
Reunakanttiin hain samoja värejä kuin t-paidoissa. jotta reunaan tulisi edes jotakin eloa.

Joitakin palojen yhdistämisiä tein, koska yhteenkuuluvat tekstit olivat paidan eri puolilla, ja ajatus olisi hävinnyt, jos ne olisivat olleet erikseen.

Nyt peitto lennähtää paitojen omistajalle!

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen. 

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja  tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.


Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä. 


Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko. 


Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa. 

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan. 


Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!


maanantai 15. helmikuuta 2021

Neulakirja kukkaronkehyksestä

 


 Osallistuin facebookissa haasteeseen, jossa lupasin viidelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle tämän vuoden aikana jotain itsetehtyä. Kolme ilmoittautuneista oli tilkkuystäviä; mitä ihmettä heille oikein keksisi? He kun osaavat ja omistavat jo kaikkea käsintehtyä!

Sitten muistin nähneeni kukkaronkehyksestä tehdyn kännykkäkotelon - ja siitä se sitten lähti. Kahdeksan senttiä leveä kukkaron kehys, ja siihen lähdin rakentamaan neulakirjaa. Tässä ohje, jos joku innostuu näitä ompelemaan. Eikä ole vaikea!

Tein ensin kaavan kartongista. Tuohon kehyskokoon kaavan mitat ovat 8 x 8 cm, ja kulmat pyöristin silmämääräisesti kehykseen sopivaksi.

 Kaavan testasin vielä auki levitetyssä kehyksessä. 


Piirsin sitten kaavan avulla ommelviivat kaksinkertaiselle kankaalle ja ompelin viivaa pitkin. Kääntöaukko yhteen reunaan, on helpompi pyöräyttää oikein päin.

Hakitin pyöreät kulmat ja käänsin kappale oikein päin. Leikkasin huopakovikkeesta (itse käytin Eurokankaan huopakoviketta) aavistuksen kaavaa pienemmän kappaleen ja pujotin se kääntöaukosta sisään ja asettelin paikalleen.

Taitoin kääntöaukon saumavarat sisäänpäin ja tikkasin koko kappaleen ympäri ihan reunasta. 

Ompelin neulakirjan sivuiksi keskelle kappaletta napakkaa vanua, huopakin käy hyvin, oikeastaan vielä vanua paremmin.

 Pursotin kehyksen uraan liimaa (Gutermannin HT2 toimii aina). Annan liiman kuivahtaa 2-3 minuuttia ennen kuin pujotan ompelemani kappaleen uriin. Näin liima ei tuhri kangasta niin helposti kuin jos laittaisin sen juuri pursotettuun liimaan. Painelin naskalilla kappaleen reunat kunnolla uraan. Jos kappale on juuri sopivan kokoinen, se asettuu paikalleen helposti ja sen voi jättää kuivumaan ilman kummempia temppuja. 

Valmista!

Ensimmäisestä tekeleestäni tuli harjoituskappale...

... sillä eihän tuo auennut kirjan tavoin, kun kappale jatkui saranan alapuolelle. Noloa!  Ompelin harjoituskappaleesta sarana alapuolisen osan käsin kiinni, siinähän voi säilyttää tai kuljettaa kaikkea pientä ja litteää. 

Kehittelimme yhden neulakirjan saaneen Marlen kanssa, mihin muuhun neulakirjamallia voisi käyttää kuin neulakirjaksi. Marle keksi, että sinne mahtuu muistitikku, minä yritin tunkea sinne huulipunan, mutta vaikka etsin hoikimman huulipunani, sekin oli kukkaroon liian pullukka. 

Mitä sinä laittaisit näin pieneen minikukkaroon?