Sivut

torstai 20. helmikuuta 2020

Ompelukoneen uusi mekko

Ompelukoneeni on yleensä jatkuvasti työpöydälläni. Kuljetusta varten sille on kassi, mutta käyttöä odotellessaan se joutuu olemaan suojatta.  Pitkään suunnittelin suojahuppua ja se oli ufolistallanikin viime syksystä alkaen. Minulla oli kivoja ompelukonepaneeleita, joita suunittelin käyttäväni suojahuppuun, mutta ne olivatkin liian isoja, enkä halunnut pilkkoa kivaa kuvaa. Siksi menin lentävillä hanhilla, joka on yksi suosikkiblokkini.  


Koneen taso on käytännössä aina paikallaan, ja halusin, ettei sitä tarvitse poistaa konetta huputettaessa. Hanhet asettuivat jonoon, ja vasta sitten kun olin tikannut ja kantannut hupun, keksin, miten olisin voinut hoitaa tuon tyhmän ja tyhjän kulman. Seuraavaan sitten :D

Johdolle tein oman halkion kulmaan. 


Halusin, että sisus on siisti, siksi kanttasin saumavaratkin. Eipä tuo mihinkään näy hupun ollessa käytössä, mutta eipähän roiku langanpätkät tarttumassa koneen ulokkeisiin. 

Seuraavan projektin kankaat kävin ostamassa eilen. Naapurikunnassa, ihan maaseudulla, on Pakkalan Puoti, joka tuo maahan saksalaisia huonekalukankaita. Olin kuullun kaupasta, mutten koskaan käynyt siellä. Olin työkeikalla "vähän" sillä suunnalla, joten päätin poiketa, (20 km poikkeama)  koska kauppa on vain keskiviikkoisin auki, sopimuksesta myös muulloin.


Vähän meni pää sekaisin, ja koitin kovasti palautella mieleeni kotona olevia kankaita, koska niin monesta kaupan kankaasta olisi ollut niin kiva tehdä laukku tai tyyny (tai vaikkapa takki, joita siellä oli valmiina myynnissäkin). Hillitsin itseni todella ansiokkaasti ja ostin vain sen, mitä tulin ostamaankin. kankaat Ritz-tuolien uusiksi päällisiksi. Tuolit ovat hyvin kestäneet aikaa monessakin mielessä, mutta kankaat alkavat olla liikaa nähneet. Suuressa Käsityölehdessä oli vuosia sitten kaavat ko. tuolien irtopäällisiin, ja tuota lehteä olen säilyttänyt näihin päiviin asti.

Kuten kuvasta näkyy, voi tulla jonkinlainen tilkkuversio, kunhan nyt saan ensin kaavat piirrettyä (inhokkihommaa!) ja kankaisiin vähän paremmin tutustuttua.  Kasassa on kangasta todennäköisesti yli kymmenen meriä, harmaa ja turkoosi on metrihintaan pakalta, muut kilotavaraa. Koko kasan hinta 85 €!


Ystävänpäivänä sain ihanan yllätyksen tilkkuystävältä, kauniissa rasiassa mm. ihania kankaita. Säilyttelen niitä näin asetelmana jonkin aikaa, kunnes keksin, mihin raaskin noita ihanuuksia käyttää. Kiitos, Anneli!

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kaupunkipussukoita





Monta kertaa kangasvarastojani myllätessäni oli käteeni osunut kankaanpala, jossa on värikkäitä kerrostaloja pitkissä riveissä. Joka kerran kangasta katsoessani ajattelin laittavani sen pussukan kylkeen.  Asia ei vain edennyt koskaan suunnitelmia pitemmälle.  
Sitten pari viikkoa sitten tuli kummallinen tyhjä kohta ompeluksissa ja kaivoin talot esille. 
Kangasvarastoja tuli pengottua aika syvältä ennen kuin löysin mieleiset kankaat taloja reunustamaan. 
Ihan peruspussukka, vuorissa yksi tasku. Kokoa reilu parisenkymmentä senttiä kanttiinsa.


Ja kun alkuun pääsin, en sitten osannutkaan lopettaa. Kakkoskatu on ensimmäistä lyhyempi ja sisus ilman taskua. Katuosuudesta tuli vähän turhan tumma, mutta siinä se nyt kuitenkin on. 


Kolmosesta tuli oranssi, vähän kalpeahko kokonaisuus.Tämä on samaa kokoa kuin ensimmäinen ja myös sisätaskulla varustettu. 


Kolmoset yhteiskuvassa. Talokangasta on jäljellä noin kuuden talon verran, ja nekin kahdessa palassa. Ne sopivat jollekin ihan pienelle tontille.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Kolttu kalenterille


 Tänä vuonna uuden kalenterin kannet myöhästyivät vuodenvaihteesta, mutta onhan tässä vuotta vielä paljon jäljellä.


Ompelin kolme pikkuhanhiriviä paperiompeluna. Yhden hanhen leveys on 2 cm ja korkeus 1,5 cm. 


Paperien poisnyppiminen oli aika näperrystä.


Hanhirivien väliinkin olisi  voinut jotain tikata, mutta tikkaamatta jäi. Vanuna on ohut, silitetävä vanu, Vlieseline H630 ("pöytäliinavanu"). 

Etukannen sisäpuolelle tein pienen taskun ruokalippuja varten ja takakannen sisäreunassa kapea tasku kynää varten. 




sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Karkkipäivä



Alkuvuodesta 2019 tein Hartolan opistossa Sanna Parankon kurssilla karkkiblokkeja, jotka ompelin siellä jo tilkkupinnaksi. Pinta oli aika pieni kooltaan, ehkä lastenpeitoksi sopiva. Se jäi odottelemaan parempia aikoja - ja kuten myöhemmin selvisi, uutta kurssia. 

Saman vuoden syksynä tein taas lähtöä Hartolaan, ja nappasin tilkkupinnan mukaani sillä ajatuksella, jos sieltä löytyisi hyvä idea reunukseen. Ja löytyihän sieltä, spiraaliblokki. Peitolla ei kuitenkaan silloin ollut sopivaa saajaa tai kohdetta, joten se jäi taas odottelemaan. Yllättäen loppuvuodesta tulikin kiitoslahjan tarve, ja sain puhtia tikata peiton valmiiksi. 


Karkkeihin tikkasin kevyesti kaartuvia viivoja ja valkoiselle taustalle silmukoitua kiemuraa. Välikaitaleisiin kahdesta suunnasta kaunokirjoitusharjoituksia. eli oman kouluaikani formaatin mukaisia l-kirjaimia. Lankana omasta varastosta löytynyt kummallisuus - lohen tai korallinpunainen, vaihtuvavärinen Aurifil, mielestäni aika kammottava sävy. Rulla oli jo korkattu, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin olisin sitä käyttänyt?


Spiraaleihin vaihdoin keltaisen langan. Ja kun käsivaralla menen, eivät viivat ole viivasuoria. Valkoisen pohjakankaan tikkasin valkoisella, jolloin vaihdoin alalangan myös valkoiseksi, kun en halunnut keltaisten pisteiden pomppaavan edes vahingossa oikealle puolelle. 


Reunan tikkaamisen aloitin vailla ajatusta, mitä syntyisi. Piirtelin valkoisen osion jakoa huomioiden siksakkia merkkauskynällä ja kuvio muodostui siinä ommellessä. Tämä on mielestäni aika hauskan näköistä reunassa.


Taustan tein paloista, vaikka olinlin jo jossain vaiheessa kangaskauppaan menossa. Keräsin samansävyisiä keltaisia. Sivuilla olevat kappaleet leikkasin kahdeksi palaksi ja vaihdoin keskelle palat toisinpäin näyttämään siltä, että tämä olisi muka suunnitteltu juuri näistä kankaista näin. :D Ei ihan onnistunut, kun kankaat on niin samanvärisiä. Kun leveydestä jäi vähän uupumaan, tein sitä lisää värikkäillä kaitaleilla. Tikkauksen kokonaisuus erottuu vähän tästä kuvasta, pilvinen ja pimeä päivä ei ollut paras kuvaamisen kannalta. Eroa siinä, onko alalanka valkoinen vai keltainen, ei juuri erota isossa kuvassa.


Laiturikuvissa peitto näyttää leijuvan itsekseen. Illuusion saa aikaan tilkkuilijan paras apu, miespuolinen kannattelija, joka häyttää osaavan hommansa, vaikka joutuukin kyyristelemään itseään lyhyemmän peiton takana. Kuvaaja ei vain oikein saanut tarkkoja kuvia hämärässä ja suttuisessa säässä.

Peiton nimi on Karkkipäivä ja sen koko on n. 125 x 155 cm, välissä on bambuvanu. 
Peiton saa Helena, joka on 15 vuoden ajan mm. imuroinut langanpätkiä ja pyyhkinyt kangaspölyä kodissamme ja antanut minulle monta tuntia kuukaudessa lisäaikaa ommella.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Lahjaompelukset

Joulupukki on jakanut lahjat, nyt voin julkistaa joululahjaompelukseni.
Tein viisi vuotta sitten esikoiselleni Turtles-kassin Amy Butlerin Weekender -kassin mallilla. Kassi on ollut käytössä ainakin mummulamatkoilla ja perhekin on lisääntynyt tuon kassin valmistumisen jälkeen. Miniä mainitsi kerran kassin olevan todella hyvän kokoinen. 

Tilkkukassin ompelemiseen ei ollut aikaa ennen joulua. Kaivoin siis varastoistani joskus Viipurista ostamaani kuviollista puolipellavaa kassin materiaaliksi. Pikaisesti vilkaisin, ettei taida olla väliä, miten päin kankaasta kappaleet leikkaa. Sitten kun olin melkein koko kankaani silpunnut, tajusin, että olikin väliä. Siispä kassissa on lampaat sorkat kohti kattoa. Ei voi mitään, sai kelvata näin - ja kelpasikin.


Kassin malli on todella hyvä, ja se on helppo tehdä. Kankaan tikkasin kovikehuopaan, se riitti tukevoittamaan kassin. Kumpaankaan kassiin en ole tehnyt mallissa vetoketjun alapuolella olevia päätytaskuja, vaan jätin vain ne sujuvasti pois.


Tereen ompelu on ollut se haastavin juttu, sitä kun tulee tehtyä aika harvoin.  Tereet ja hihnat ovat valmista kaupan tavaraa. 


Vuorina on kesäistä, mansikkakuvioista puuvillaa.  Sen piti joskus mennä jonkun peiton taustakankaaksi, mutta ei sitten mennytkään.Vuoriksi varsin passelia.


Ehkä joskus vielä ompelen itsellenkin tämän, kun löydän jostain jotain tosi ihanaa kangasta. Toisaalta, kun on pyörällisiin laukkuihin tottunut, niin viitsisikö kassia retuuttaa reissussa?


Kissatyynyä vähän jo vilauttelinkin FB:n Tilkusta asiaa -ryhmässä. Kissan tein vajaa vuosi sitten Sanna Parankon kurssilla, lopullisen muotonsa se sai vasta nyt jouluksi. Tyyny meni lahjaksi keskimmäisellemme, jolla on kaksi hiukan säikkyä kissaa.


Oikein hyvää  ja iloisen värikästä tilkkuvuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

tiistai 10. joulukuuta 2019

Ei pöllömpää ommella seisten

Treenasin seisoen ompelua, nostin koneen kirjahyllyn (korkeus 95 cm) päälle,  ja kaasuttelin siinä. Onneksi sain muistutuksen tilkkukavereilta, että koneessani on myös ns. käsikaasu, ei tarvinnut yhdellä jalalla seistä, kun toinen oli kaasulla.


 Ja mikä olisikaan ollut parempi tekniikka pystyompeluun kuin paper piecing. Kun joka sauman jälkeen silitetään ja leikataan, minulla oli työhuoneessani kultainen kolmio näille toiminnoille. Samalla tuli vähän askellettua työvaiheiden välillä. 


Olen tätä samaa pöllömallia ommellut aikaisemminkin. Violetin tein ensin (en edes muista, mihin se on päätynyt) ja vähän myöhemmin Ellu sai kahden pöllön tyynyn. Nyt Ellulla on pikkusisko, joka halusi omat pöllöt.Väritoiveina oli pinkki ja keltainen. 

Nämä paper piecing -jutut on sellaisia "vielä-yksi" -ompeluksia. Aloitin ison pöllön illalla ja ajattelin tehdä vain vatsaosan. Koko pöllö oli kuitenkin valmis ennen kuin pään tyynyyn painoin. Joka sauman jälkeen ajattelin, että vielä yhden sauman ompelen ja sitten - ja niihän siinä kävi, että saumat loppuivat ennen kuin ompelijan into.



Olen useimmiten ommellut tyynyihin vetoketjun alareunaan. Nyt palauttelin mieleen kikkaa, jolla vetskarin saa näppärästi suoraan saumaan  tyynyn takapuolelle. Takakappale leikataan toiseen suuntaan n. 4 cm pitemmäksi kuin päällinen on, ja se leikataan kahtia siitä kohtaa, mihin vetoketju halutaan. Palaset laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan n 2 cm päästä reunasta suoralla tikillä yhteen, tikin pituus minulla oli 5 mm. Jatkokäsittelyä helpottaa, jos sauman ompelee eri värisellä langalla. Ommeltu sauma silitetään auki ja vetoketju neulataan nurjalle puolelle niin, että ketjun keskikohta on sauman päällä.  Ketju tikataan oikealta puolelta kiinni ja sauma ratkotaan auki. 

Hoksasin vasta  tyynyn valmistuttua, että tästä olisi voinut tehdä ohjekuvatkin, mutta siinä kohtaa oli jo myöhäistä. Todennäköisesti aika monelle tämä on ihan tuttu juttu.

Tällä tekniikalla voit käyttää myös jonkin verran tyynyn mittaa lyhyempiä vetoketjuja, kunhan vain sisustyyny mahtuu aukosta sisään. Ompele silloin vetoketjun molemmin puolin tulevat saumat normaalipituisella tikillä ja kankaan värisellä langalla. Ns. leninkiketju on tähän paras, minulla oli omissa varastoissa vähän leveämpi vetoketju, se vähän nostaa reunoja ylös ja kurkistelee saumasta. 

Pöllöt parkkeerasivat 40 cm x 40 cm tyynyn päälle. Malli on Cyrille Zellwegerin, ja olen ostanut sen vuosia sitten Etsystä.  
Nyt ehkä pöllöt riittävät, ellei sitten Ellu saa toisenkin pikkusiskon.

torstai 28. marraskuuta 2019

Ikivihreä joulukuusi




 Joulukuusi on valmis, vain tähti ja koristeet puuttuvat.


 Kuusen alareunaan nurjalle puolelle  ompelin 300 g verhopainoja, jotta se riippuisi suorana. Ulkona tuulet kuitenkin sitä heilutteli. 


Kuusihan on kuin mannekiini (nykyisin sanotaan kai malli), pyörähtelee eri asennoissa kuvaajan edessä.




 Vaikka tausta oli valkea (anopini kapioita), niin käytin alalankana samaa väriä kuin ylälankakin oli. En halunnut vihreälle etupuolelle valkoisia langannousuja. Taustalla ei niin ole väliä, kun se tulee seinää vasten. 


Tikkaaminen oli taas ihanaa, melkein harmitti, kun se loppui. 

Ompelen tähän vielä vihreitä nappeja, joihin voi ripustaa koristeita. Tämän kuusen voi laittaa vaikka jo marraskuussa esille, ei tarvitse neulasia lakaista sen alta. Joku ehdottikin, että tästä voisi tehdä joulukalenterin ompelemalla 23 nappia, joihin sitten joka päivä yksi uusi koriste. Ja viimeiseksi jouluaattona tähti latvaan. 

Kriittiset mitat 65 x 192 cm


keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Hartolaa ja vähän Tamperettakin

Aika menee sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä ehtiä. Ompelukset kotona ovat jääneet vähäisiksi, mutta viikonlopun kursseilu tuotti sentään jotain. 

Hartolassa Sanna Parankon kurssilla teemana oli mandalatikkaus, jota kokeilin yhden kuvion verran. Se on tosi kivaa ja alkuun kankaalle suunniteltu kuvio pyrkii leviämään niin kuin se kuuluisa leipätaikina. Ja sitten se katosi. Nimittäin se mandalani. Kotiin sen kyllä toin ja täällä olen sen nähnytkin, mutta tällä hetkellä sijainti on tuntematon. Talosta ulos en ole sitä vienyt, joten jostain kankaiden välistä se varmaan joku päivä suvaitsee ilmestyä esille. 


Laatikkopenaali ja suoraan kehykseen tehty pussukka ovat sentään säilyneet tallessa. Laatikkopenaalin kovikkeena on molemmin puolin silitettävä kovike, ja kun vähän hämärässä Hartolan opiston eteisessä silittelin kirjavaa kangasta siihen, sain aikaan pari kunnon vekkiä. Mutta kirjava kangas pelastaa, ei niitä sieltä juuri huomaa, ellei ihan sormella osoittele. 
Kehyskukkaroon tein hanhet taittelutekniikalla, kiva ja aika nopeakin tapa, mutta jos on kovin nuuka kankaistaan (en ole, kai?), niin kangastahan tuo syö yksinkertaisia hanhia enemmän. Eikä kai esim. peittoon ole kovin hyvä, ellei sitten tikkaa taskuja umpeen. 



Alkuvuodesta Hartolan kurssilla tein karkkiblokkeja ja ompelin ne siellä jo yhteenkin. Sitten työ jäi lepäämään, ja nappasin sen mukaan sillä ajatuksella, että tekisin siihen reunat, jotta se vähän lihoisi.

 Sannan ohjelmassa oli serpentiiniblokki. Ohjeella tulee samantien kahden suuntaisia serpentiinin osia, ja kun en tiennyt, mitä ylimääräisillä blokeilla tekisin, piti keksiä saada kummankin suuntaiset käyttöön. Niinpä pitkien sivujen keskelle tuli kulma, josta lähtien serpentiini kääntyy omaan suuntaansa. 
Kulmia en suunnitellut mitenkään etukäteen. Lähdin vain ompelemaan keskikolmiosta kohti kulmaa ja ajattelin, että mietin sitten, mitä teen, kun pääsen kulmaan. 
Olen todella laiska laskemaan, ja tässä ei ole siis yhtään laskettu, miten blokit osuvat kulmaan päästäessä. Päästelin vain kohti kulmaa, ja sen jälkeen eri värisiä kolmioita kokeilemalla päädyin kyseiseen ratkaisuun. Siinä mielessä kävi tuuri, että ennen kulman oranssia kolmiota olevien keltaisten, pitempien palasten pituus heittää kulman molemmin puolin vain vajaan sentin. Käytännössä tuota eroa ei edes kunnolla huomaa. Tuurilla menin ja tuuria oli. 
Tämä on vielä tikkaamaatta, mutta se homma jää joulun jälkeen.


Tampereen messuilla kävin perjantaina, ja aika niukoin ostoksin. Olin edellisellä viikolla pessyt sekä Birminghamista että Berliinistä ostamani kankaat, niinpä oli hyvässä muistissa (mikä on välillä tosi huono), ettei huutavaa pulaa ollut. 
Aurifilin lankoja ostin, toisen kuudennen sormen Cloverilta, vai onko se sitten jo seitsemäs sormi. Tuo valkoinen on vanha, ja siinä on aika terävä pää joihinkin hommiin. Näin Cloverilla sinisen pallopäisen, mutta kun kotona purin sen paketista, ei päiden välillä kovin isoa eroa ole. Kankaan saa varmaan puhki kummallakin. Mutta tuo sininen on paljon nätimpi... Niin ja ostinhan minä Finn Quiltin uuden t-paidan! Logouudistus oli todella tarpeen, ja voi, miten ilme ihanasti piristyi!

Finn quiltin tilkkuvaatekisa tietenkin kiinnosti,  ja roikkuihan siellä oma kylpytakkinikin, joka kirjaimellisesti kalpeni muiden töiden rinnalla. Voittajatyöt olivat aivan huikeita! Millaista luovuutta ja taitoa! Kännykkäkameralla ottamani kuvat ovat niin epätarkkoja, että jätän ne tässä julkaisematta. Eniten harmittaa voittajatyöstä räpsäisemäni kuva, josta ei tietämätön edes arvaa, mitä kuva esittää. 

Ja kavereiden tapaaminen, se on aina kiva juttu isoissa tapahtumissa! 


 Ainoa kotiompelus viimeisen kuukauden aikana on tämä kovaonninen hanhipussukka. Toisen puolen hanhet pulskistuivat ompeluprosessin aikana salaperäisesti ja jouduin tekemään poikkeusratkaisuja, kun kappaleiden pituus heitti yli 2 cm. 


Siis kaitale pohjaan ja käsitöitä ymmärtämätön ei edes tajua, että virhettä tässä on korjattu. Hanhien lihominen jäi mysteeriksi, mutta opetti taas sen, että niiden mittojen kanssa pitää olla tosi tarkka.




Kun perkasin varastojani ja kassejani etsien piileksivää mandalaa, niin osuin aika moneen ufoon. Osan olemassaoloa en ollut edes muistanut (nolottaa).

Näin jossain Instagramissa tämän tyyppisen ufotaulukon, jota en sitten enää löytänyt uudelleen, mutta värkkäsin omille ufoilleni tällaisen projektisuunnitelmapohjan. Otsikoihin meni nyt enkkua ja suomea sekaisin, kun nuo enkunkieleiset nimet mahtuivat paremmin noihin ruutuihin. Ja joillekin oli vaikea keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, ja jos keksin, se oli melkein metrin mittainen. Vaikka taulukon oli tarkoitus olla vain ufoille, innostuin näköjään kirjoittelemaan sinne jo aloittamattomiakin töitä. :D

Nyt lähden tikkaamaan joulukuusta, että pääsen värittämään joulukuusirivin kaksi viimeistäkin ruutua. Jouluun on enää vain....

(Tulipa taas kilometripäivitys)