Sivut

maanantai 15. helmikuuta 2021

Neulakirja kukkaronkehyksestä

 


 Osallistuin facebookissa haasteeseen, jossa lupasin viidelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle tämän vuoden aikana jotain itsetehtyä. Kolme ilmoittautuneista oli tilkkuystäviä; mitä ihmettä heille oikein keksisi? He kun osaavat ja omistavat jo kaikkea käsintehtyä!

Sitten muistin nähneeni kukkaronkehyksestä tehdyn kännykkäkotelon - ja siitä se sitten lähti. Kahdeksan senttiä leveä kukkaron kehys, ja siihen lähdin rakentamaan neulakirjaa. Tässä ohje, jos joku innostuu näitä ompelemaan. Eikä ole vaikea!

Tein ensin kaavan kartongista. Tuohon kehyskokoon kaavan mitat ovat 8 x 8 cm, ja kulmat pyöristin silmämääräisesti kehykseen sopivaksi.

 Kaavan testasin vielä auki levitetyssä kehyksessä. 


Piirsin sitten kaavan avulla ommelviivat kaksinkertaiselle kankaalle ja ompelin viivaa pitkin. Kääntöaukko yhteen reunaan, on helpompi pyöräyttää oikein päin.

Hakitin pyöreät kulmat ja käänsin kappale oikein päin. Leikkasin huopakovikkeesta (itse käytin Eurokankaan huopakoviketta) aavistuksen kaavaa pienemmän kappaleen ja pujotin se kääntöaukosta sisään ja asettelin paikalleen.

Taitoin kääntöaukon saumavarat sisäänpäin ja tikkasin koko kappaleen ympäri ihan reunasta. 

Ompelin neulakirjan sivuiksi keskelle kappaletta napakkaa vanua, huopakin käy hyvin, oikeastaan vielä vanua paremmin.

 Pursotin kehyksen uraan liimaa (Gutermannin HT2 toimii aina). Annan liiman kuivahtaa 2-3 minuuttia ennen kuin pujotan ompelemani kappaleen uriin. Näin liima ei tuhri kangasta niin helposti kuin jos laittaisin sen juuri pursotettuun liimaan. Painelin naskalilla kappaleen reunat kunnolla uraan. Jos kappale on juuri sopivan kokoinen, se asettuu paikalleen helposti ja sen voi jättää kuivumaan ilman kummempia temppuja. 

Valmista!

Ensimmäisestä tekeleestäni tuli harjoituskappale...

... sillä eihän tuo auennut kirjan tavoin, kun kappale jatkui saranan alapuolelle. Noloa!  Ompelin harjoituskappaleesta sarana alapuolisen osan käsin kiinni, siinähän voi säilyttää tai kuljettaa kaikkea pientä ja litteää. 

Kehittelimme yhden neulakirjan saaneen Marlen kanssa, mihin muuhun neulakirjamallia voisi käyttää kuin neulakirjaksi. Marle keksi, että sinne mahtuu muistitikku, minä yritin tunkea sinne huulipunan, mutta vaikka etsin hoikimman huulipunani, sekin oli kukkaroon liian pullukka. 

Mitä sinä laittaisit näin pieneen minikukkaroon?

tiistai 26. tammikuuta 2021

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Viittä vaille valmista


 Piti ihan käydä täältä blogista tarkistamassa, milloin olen aloittanut Paved with Purple-seinävaatteeni. Vapun aikoihin on ensimmäiset palaset ommeltu käsin yhteen. Keskustasta eteenpäin on jatkettu koneella. Tämä on edennyt jotenkin tosi hitaasti, vaikka olen koko ajan ollut sitä tekevinäni. 

Syksy meni pitkälti työkiireissä ja marraskuun lopussa tuli ranneoperaatio, joka teki minusta yksikätisen melkein jouluun asti. Joulun alla pystyin kyllä tavallista suoraa saumaa ompelemaan, mutta tikkaamaan en. Mutta nyt on tikkausurakka hoidettu!

 Mitään ihmeempää suunnitelmaa minulla ei ollut, aloitin keskeltä ja etenin reunoja kohti milloin milläkin kuviolla.

 
Oman mielikuvituksen loppuessa kaivoin esille 180 More Doodle Quilting Desigs-opuksen ja löysin sieltä kivan Peacock Tips-tikkausmallin, jonka on suunnitellut Dara Tomasson. Säädin vähän kuvioiden välisiä suhteita ja tikkasin kahden kolmion neliöt tällä. Samaa kuviota hyödynsin myös uloimmissa osissa.

Tikkauslangan värin valinta oli haastavaa, eikä ehkä mennyt ihan kohdalleen joka suhteessa. Käytännössä tikkaukset eivät juuri erotu oikealta puolelta, siksi tässä nurjaa puolta esittelen. Vaikka oli tosi kivaa huristella kiemuroita, mietin koko ajan, panostanko liikaa tikkeihin, jotka katoavat kankaiden kuvioihin. Sovittelin kankaalle vaikka kuinka montaa erilaista lankaa, mutta oikeastaan mikään ei näyttänyt selkeästi toisia paremmalle. Alalankana on Aurifilin vaaleahko lila, osassa kuvioita se on myös ylälankana, osassa on tummaa lilaa. 

Nyt se on reunakanttia vajaa ja sitten se nakataan seinälle.
Kokoa tällä on reilu 160 cm kanttiinsa.


perjantai 11. joulukuuta 2020

Vähätilkkuinen loppuvuosi

 Tämä loppuvuosi on ollut hyvin niukka tilkkujen suhteen. Etätyö on valloittanut ompeluhuoneeni, ja kun koko päivän olen siellä istunut, illalla haluaa jo pois huolimatta tilkkujen houkutuksista. Jotain on kuitenkin tehty, joskaan ei kovin paljon valmistunut.

 English paper piecing, Millefiori-työni La Tarantella hyppääsi syysloman aikaan aimo harppauksen eteenpäin, vaikka puuhaa sen kanssa on vielä pitkään. Mutta tämähän onkin kymmenen vuoden projekti, joten tästä ei ole paineita, kova hinku vain tekemään. Suurin rosette valmistui, pienissä roseteissa oli niin paljon mallineita kiinni, että niiden vapauttamiseksi harppasin tässä vaiheessa suurimman ompeluun. Nyt pääsen liittämään tähän pienempiä ja saan mallineet uusiokäyttöön. Tämä työ seisoo nyt toistaiseksi, vasenta käpälääni operoitiin reilu viikko sitten parempaan kuntoon, ihan vielä ei kärsi käsin ommella. 

Tilkkukauppa Tilkkusen mukimattovaihtoon ehdin kuitenkin mukaan ennen operaatiota. Tein pienistä lentävistä hanhista lumisia kuusia ja tikkasin käsin kultaisella langalla vähän säihkettä. Sattuneesta syystä nurjaa puolta en esittele, on meinaan tikit siellä vähän vinksallaan. 

 Itse sain Annukalta todella ihanan mukimaton: Niin kaunis ja huolellista työtä. Tätä ei mukin alle päästetä suttaantumaan, vaan se sai paikan pienen sivupöydän liinana. Ikinä en ole nähnyt näin siististi kiinnitettyä reunakanttia!


Tilasin aiemmin syksyllä Cladia Pfeilin mallin Poppy Fields. Vaikka kaksi työtä odottaa tikkaamista, niin laitoin tämän alulle. Leikattu käsi ei vielä kestä ison peiton vääntämistä tikkauskoneella, mutta ompelu alkoi onnistua reilu viikko operaatiosta tervekäsipainotteisesti vasemman lähinnä huilatessa.


Leikkaamiseen sain apua aluksi mieheltä viivaimen pitelijänä. Kun en voinut etätyöläistä jatkuvasti juoksuttaa, palkkasin kaksi kahvakuulaa viivaimen painoksi Milja Samilan vinkistä.  Hyviä työntekijöitä olivat (yhteensä 16 kg), eivät leipää eivätkä palkkaa huudelleet ja pitivät viivainta paremmin paikallaan kuin minä itse . 


Unikot ja "suojatiet" ovat valmiit, niitty vielä puuttuu ympäriltä. Aion jatkaa työtä isommaksi, mitä se ohjeen mukaan on (n.71 x 180 cm). Tuo koko on vähän hankala, mutta reunuksia lisäämällä unikkopellosta saa vaikka....
Mutta ei kerrota kaikkea joulun alla :D
 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Joulu jo vähän mielessä

Uusi käsitöihin erikoistuva kauppa, Senttijatuuma, lähetti seitsemälle tilkkuilijalle punaisen, pienillä valkoisilla tähdillä somistetun fat quarterin. Tehtävänä oli valmistaa kankaasta jouluinen mukimatto. Sain kunnian aloittaa viikon kestävän mukimattokavalkadin.Kaikki mukimatot löytyvät Instagramista hashdagilla #SenttiJaTuumaChristmasMugRug, niitä julkaistaan yksi matto joka päivä viikon ajan tästä päivästä lähtien.

Kun ryhdyin miettimään mukimaton toteutusta, mielessäni kummitteli Snowflake Quilt, ja jopa hetken kuvittelin hyödyntäväni mallia paljon pienemmässä mittakaavassa. Aika pian tajusin kuitenkin, että jollen halua tehdä puolen sentin kahden kolmion neliöitä, on viisainta unohtaa ajatus.

Lumihiutale-teema ei kuitenkaan jåttänyt minua rauhaan. Aikani surffailtuani löysin Amy Friendin suunnitteleman paperiompelumallin. Mielestäni neliön muotoinen malli asettuisi jotenkin hölmösti suorakaiteen muotoiseen mukimattoon. Keksin sitten pilkkoa lumihiutaleen osiin, puolikkaan sijoitin toiseen reunaan, neljänneksen kulmaan. Valmiin mukimaton koko on 7,5 x 9 tuumaa. 

Tikkauksella en halunnut sotkea kuviota yhtään. Lumihiutaleen osaset on tikattu vain reunoistaan, muuten tikkaus on kiemuroita pienillä silmukoilla punaisella langalla. 

Itse olen lopputulokseen tyytyväinen (vaikka mies sanoikin lumihiutaleitani risukoiksi :D )

Kiva tähtikangas on Andover Fabricsin Star Bright, väri Dark Red. Kiitos Senttijatuumalle kivasta ideasta ja mukaan pääsemisestä!

Kuvat on poikani ottamia.

perjantai 11. syyskuuta 2020

Creative Scissors ja muita muistoja

 

Tytär siivosi keväällä varastoaan ja löysi pari kassillista CISV-paitojaan ja huppareitaaan, (Children's International Summer Village) parinkymmenen vuoden mittaisen CISV-uran muistoja.  Kansainvälisillä leireillä on aina oma paitansa, samoin leiriin osallistuvat eri maiden delegaatiot lahjoittavat oman maansa CISV-paitoja toisilleen. Kun tytär pähkäili paitojen loppusijoitusta, kiirehdin ilmoittamaan, että t-paidoista voin tehdä peiton, roskiin tai kirppareille näitä muistoja ei viedä.

Leikkasin paitojen painatuskohdat suorakaiteiksi tai neliöiksi riippuen kuvan tai tekstin muodosta. Puolen tusinaa paitaa on vielä leikkelemättä, kunhan ratkaisen, miten saan painatuksista järkevän muotoisia. Osa teksteistä on sellaisia, että ne alkavat takakappaleelta ja jatkuvat etukappaleelle tai päinvastoin, niidenkin kanssa on vielä mietittävä, miten ne on järkevä yhdistää, jotta ajatus säilyy.

Seuraavaksi silitän palat ohuelle tukikankaalle. Palojen väliin teen kaitaleet yksivärisestä vihreästä puuvillasta. Paidoissa olleita pieniä kuvia ja STAFF-tekstejä laitan ehkä takakangasta somistamaan.

Tämä kasa on leikattujen paitojen rippeitä. Roskiin ne eivät mene vieläkään, vaan perheen pyöräilijöiden pyöränpuhdistusräteiksi.

PS. Tuo Creative Scissors on yhden leirin nimi ja se löytyy peräti kahdesta paitapalasta.


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Never say never

Hämärästi muistan joskus sanoneeni, ettei käsinompelu ole minun juttuni (ja ehkä jopa pyytänyt kutsumaan valkotakkiset paikalle, jos siihen haksahdan). Olen haksahtanut, ihan totaalisesti, olen ihan koukussa. Loppukesä on ollut todella kiireinen ja ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt ollenkaan. Seurasin Instagramissa Millefiori-peittojen edistymistä ja kun kaipasin pientä käsityötä, tilasin Millefiori 3 kirjan ja valmiiksi valikoidun paketin siinä tarvittavia mallineita.


 Peiton valmistumisen takaraja on laitettu kymmenen vuoden päähän ja ajatus todella oli, että teen sitä ihan pikkuhiljaa, ompelen silloin tällöin sauman tai pari.


Ensimmäisenä ompelin suurimman rinkulan, tai rosetin, kuten mallin suunnittelija Willyne Hammerstein niitä kutsuu.  Sitten tulin katsoneeksi kirjan kuvia (ja ohjettakin) tarkemmin ja huomasin, että useimman rosetin keskusta ja muitakin osia on leikattu ja ommeltu fussy cutting-tekniikalla.


Ei muuta kuin opettelemaan. Mustikkakankaasta tuli aika hauska keskusta, vai mitä?


Olisi ehkä kannattanut valita joku muu väri keskustan viereen? Taas opin.


Tämän keskusta tehtiin niin kapeista paloista, että keskikohtaa piti vähän pakottaa aloilleen silityraudalla. Opin, että ehkä on parempi ommella keskikohdasta ulospäin eikä päinvastoin? Joku pala ei ole ihan mennyt kohdalleen mallineen päälle, ja kuvio vähän ontuu.


Rinkularosetista tuli vähän musta lammas tai ruma ankanpoikanen, erottuu muista roseteista väriensä puolesta. Mutta saa luvan sulautua joukkoon, sillä teen sille kavereita.

Fussy cuttingin seurauksena minulla on nyt useampi kangas, jossa on reikiä keskellä kangasta. Vähän hirvitti aluksi ruveta sillä tavalla leikkelemään, mutta kangastahan se vain on. Ja tilkkutöissä voi hyvin käyttää ne reikien välit.


Mallineet eivät ole koolla pilattuja, etenkin B ja E ovat aika haastavia, kun nurjalla puolella tuntuu olevan kangasta paljon enemmäm kuin oikealla puolella.


Ompeluvälineille ja mallineille kasasin pienen kopan, jossa kaikki tarpeellinen pysyy samassa paikassa.

Niin, se pikkuhiljaa ompelu. Työ on edennyt nopeammin kuin etukäteen kuvittelin. Olemattomat vapaa-hetket menee koppa sylissä. Ja niin helposti käy - ompelen vielä yhden sauman - ja vielä yhden - ja vielä yhden - ja vielä...
Dead-line on kyllä vieläkin siellä kymmenen vuoden päässä.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kurssiompeluksia

Juhannuksen jälkeisen viikon vietin Iitissä Perheniemen opiston tilkkutyökurssilla. Puitteet Vanhassa kartanossa olivat hulppeat eikä palellakaan tarvinnut missään vaiheessa. 


 Kurssin teemana olivat värisävyt ja ympyrät, mutta paljon muutakin oli mahdollista tehdä.


 Aloitin vinksahtaneista ympyröistä (wonky circles). Näistä tuli tyynynpäällinen. Tuo silmiinpistävä vaaleansininen kangas vaihtui toiseksi työskentelyn aikana. Samoin jouduin tekemään joihinkin blokkeihin lisäkaaria, että sain ne tarvittavaan mittaan.


Sitten siirryin reikiin, joka olikin tosi hauska juttu. En aloittaessani tiennyt, mihin reiät laittaisin, niistä tuli sitten kansion päällinen. Reiät ommeltiin hauskalla tekniikalla hyödyntäen kaavapaperia. Paperille piirrettiin ympyrä, se laitettiin kankaan päälle ja ommeltiin pitkin viivaan. Kangas leikattiin ympyrän sisältä pois ja saumavara hakitettiin. Paperi käännettiin toiselle puolelle, silitys  - ja siinä oli kaunis, tasareunainen reikä. Minä laitoin taustalle kirjavan kankaan, jonka tikkasin ympyrän reunoja pitkin kiinni. Opettajalla oli mm. pussukka, johon oli laitettu kristallimuovi-ikkuna ympyrään. Viimeisenä revittiin paperi välistä pois. Saumavaroihinhan jää pienet hakitetut paperikulmat, mutta ei ne siellä ketään haittaa. 


Viimeistelyssä tikkausmopo lähti käsistä. Innostuin tikkaamaan pientä piiperrystä, mallit nappasin kirjavan kankaan kuvioinnista.  


Takapuolella on vain yksi reikä. Tikkausta olisin voinut  jatkaa vielä lähemmäksi reunaa, se jäi mittavirheen takia  vähän autioiksi.

 Tekniikka on  hauska, ja sillä saa helposti kauniita ympyröitä soikioita tai mitä sitten haluaakaan tehdä. 


 Ympyrähulluttelun jälkeen vähän säntillisempiin töihin. Muunneltu hirsimökki paperiompelulla. Tämä oli varsinainen kuntojumppa. Kun jokaisen ommellun sauman jälkeen nousin seisomaan, silittämään  ja leikkaamaan, tuli noita ylösnousuja melkein sata. Kotona tämä olisi mennyt yhdellä istumalla, mutta kurssiolosuhteissa se ei onnistunut. Ei paha juttu ollenkaan! Ompelussa piti olla tarkkana, että kuvio lähtee kiertymään sinne, minne oli tarkoituskin. Tästä(kin) kummallisesta kuviosta tulee ehkä joskus tyyny. 

Värjäysjutut oli yksi asioista jotka halusin Perheniemessä oppia. Värjäsimme väriliukumia, ja opettajalla oli ohjeita töihin, joissa saattoi käyttää saman värin eli valoisuusasteita. 


Itse värjäsin kolmella sävyllä. Punainen ja sininen ovat suoraan purkista, lilan sekoitin itse noista kahdesta. Värjäys tehtiin pusseissa, ja oli kyllä vähän sotkuista puuhaa, vaikka tapaa sisäsiistiksi mainittiinkin. Vasemman puoleiset kankaat ovat ensimmäisestä väriliemestä, oikeanpuoleiset jälkivärejä. Ensin värjättyjä kävin möyhentämässä usein, ja sainkin kohtaisen tasaista, mutta eivät näytä kuitenkaan tehdasvärjätyiltä. Jälkivärjätyt olivat väriliemessä kahden yön yli, ja aika voimakasta tuli vieläkin. Näitä kävin vain kerran kääntelemässä, joten ovat kirjavampia. 


Jälkivärissä liotetut kankaat. Ei tarvinnut kauan ododtella kuivumista, kun lämpömittari näytti tukahduttavaa + 30.

 Olin varautunut värjäyksiin kumihanskoilla ja -esiliinalla, mutta silti sitä luulee osaavansa toimia sotkematta.


 Heti ensimmäiset värit tulivat (kai liian täyteen täytetystä) pullosta käsille. Vieläkin kynnenvierukset sinertää, vaikka värjäyssessiosta on jo kohta kaksi viikkoa. 



Tämä taisi olla japanilainen korinpohja, tai jotain sinnepäin.  Ehkä nämä sijoittuvat kassiin, tykkään niistä noin yhtenäkin rivinä (alla), aivan kuin boordina. 

 Torstai-iltana kuumuus alkoi tehdä tehtäväänsä ja tarvitsin aivotonta tekemistä. Aloin ommella silpputilkkuja yhteen pareittain, sitten leikkasin ne suurinpiirtein suorakulmaisiksi ja ompelin parit taas yhteen. Värien suhteen ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kuin että otin toisen tilkun esim. punaisten pussista ja toisen sinisten.

 Tämä oli niin hauskaa, että jatkoin sitä vielä kotonakin - ja nyt minulla on vanhan autoni takakontti riemunkirjava! Olen Sanna Parankon autossa nähnyt tällaisen alustan ja ajattelin, että tähän voisi upottaa silppuja. Blokkeja tuli aika monta ylimääräistä, ja todennäköisesti tämä aivoton työ jatkuu, koska se on niin kivaa.

Tilkkupinta on tikattu parketinalushuovan päälle Se on mielestäni  hyvin samankaltaista kuin askartelutarkoituksiin myytävä kierrätyshuopa, mutta iloisempaa (vähän kirjavampaa) ja paljon halvempaa. Ainoa haittapuoli oli, että rautakaupasta piti ostaa koko 15 rulla, mutta rakentaja-alennusten kanssa metrihinnaksi tuli reilu 2 €. Suunnitelmissa on kasseja ja koreja, joihin voisin tuota huopaa upottaa. 
Ja olipa kiva lastata tänään ostokassit takakonttiin!

Kiitokset Ulla Meskaselle ja kurssikavereille kivasta kurssista!