Sivut

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Pistoja ja silmukoita

 

Blogi on ollut ihan hunningolla tämän vuoden aikana. Edellisessä postauksessa, päivälleen kaksi kuukautta sitten, järvessä oli vielä jäät, nyt on jo uimakelit. 

Olen puuhastellut (tai ainakin ajatellut puuhastelevani) paljon EQA kuvanvaihtotyön kanssa. Toisen työn olen saanut jo valmiiksi, toiselle olen laittanut kasaanlaittamisen deadlinen huomiselle. Ajatus on, mutta toteutus puuttuu - eikö se ole silloin jo puoliksi tehty? Näitä töitä saa esitellä vasta myöhemmin kesällä. 

Etätyöaikana kokouksissa ja koulutuksissa ovat puikot kilisseet. Kassillinen kaapissa marinoitunutta lankaa silmukoitui huiviksi. Päätin, että neulon kaiken langan huiviin ja siksi siitä tulikin kokoa XXXXL. 

 
Mitään erityisempää mallia minulla ei ollut Aloitin niskasta ja lisäilin silmukoita keskellä ja reunoissa. Kuviointi syntyi oikeista ja nurjista silmukoista, vähän aina tunnelman mukaan.

Huivin valmistuttua neuloin vielä kahdet sukat, toiset sai eläköitynyt työkaveri, toiset menivät opiskelijalleni, joka saa heinäkuussa vauvan. Saatte itse arvata, kummat on kumman. :D

Kun nämä oli saatu pois puikoilta, päätin, etten aloita uutta neuletta ennen syksyä, vaan keskityn Millefiorin edistämiseen. Telkkaria katsoessa pitää olla käsillä jotain tekemistä, ja hyvin sujuu käsinompelukin neulomisen sijaan. 

Ensimmäisessä tämän postauksen kuvassa on Millefiorin kaksi suurinta rosettea valmiina ja liitetty jo toisiinsakin yhdellä pienellä rosetella. Kun kuvan oikeassa yläreunassa oleva rosette valmistui, tajusin, että tässä on koko työn värit. Olin muutaman pienen roseten tehnyt jo valmiiksi, mutta niistä osa meni uusiksi, kun vaihdoinkin värejä toisiin.

Mustikkarosette on tuorein ja siitä puuttuu vielä kymmenen viisisakaraista tähteä reunasta. Sitten kiinnitän sen vasemman puoleisen roseten jatkoksi, siellä on jo kolot valmiina. 

Auringonvaloa terveyssyistä karttavalle ystävälle ompelin isolierisen hatun Vuokko Nurmesniemen kaavalla ja Marimekon Unikosta. Nyt ei päivä paista nenänpäähän eikä niskaan. 

Uusia välinehankintoja joutuu välillä tekemään. Silitysraudan uusin jo alkuvuodesta, edelliset tehot alkoivat hyytyä, mutta kyllä sillä olikin silitetty! (Ei niinkään vaatteita vaan tilkkuja)

Vanha silityslauta alkoi puolestaan olla ihan kuopalla keskikohdastaan. Tilasin uuden laudan Prisman verkkokaupasta koronarajoitusten aikaan, ja se taisi kiertää maapallon ympäri ennen kuin ehti tänne. Mutta hyvää kannatti odottaa. Lauta on 45 cm leveä ja siinä on vielä ulosvedettävä "laajennus", joka auttaa isojen pintojen silittämisessä.


Odotan kovasti viimeisen EQA-työn valmistumista, koska olen antanut itselleni luvan vasta sitten aloittaa uuden peiton tai jonkun muun tilkkutyön.
Keskeneräisiäkin olisi tarjolla...

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Peitto t-paidoista

 

Tytär on toiminut kansainvälisessä lasten ja nuorten kansainvälisyyskasvatusjärjestössä CISVissä pikkutytöstä alkaen. Tapahtumista ja leireiltä oli kertynyt t-paitoja iso kassillinen. Ehdotin, että voisin ommella niistä peiton, näin muistot jäisivät talteen eivätkä katoaisi kierrätykseen. Paidat olivat hyväkuntoisia, osaa ei oltu montaa kertaa käytetty. N. 40 paidasta tehtiin karsintaa sen perusteella, miten hyvin printit olisivat hyödynnettävissä.

T-paidoista leikattujen palojen taakse silitin ohuen tukikankaan estämään venymistä. Kokosin paloista pinnan ompelemalla niiden väliin puuvillasta kaitaleet. Sommittelu oli haastavaa erikokoisten palojen kanssa - ja nyt kun näen peiton valmiina, muutaman kohdan olisi voinut tehdä toisin.

Tilkkupinnan silittäminen olikin temppu! Paitojen painatukset eivät kestäneet silitystä, joten 2-3 liinan kanssa peitin kuviokohdat, että pääsin silittämään ommellut saumat ja kaitaleet. Silti sain parista paidasta vähän värin siirtymää, kun raudan reuna olikin ottanut painatukseen kiinni.

Kerrosten rakentamiseen käytin ensimmäistä kertaa Biltemasta hankkimiani puristimia. Homma sujui näiden avulla sukkelaan eikä tarvinnut teippailla. Ainoa haaste oli se, että puristimet olivat niin tiukkoja, että jouduin kaksin käsin puristamaan ne paikoilleen.Tuli käsien puristuvoimatreenit samalla. Idea puristimien käyttöön löytyi täältä

Tikkasin kaitaleisiin ja reunoihin kahdeksikon muotoista kiemuraa. Tätä en sitten vähään aikaa kyllä tee, muuttui puolivälissä niin tylsäksi, vaikka olikin nopeaa tehdä. 

Tikatessa paljastui nolo moka. Olin noudattanut em. videon ohjeita kirjaimellisesti ja merkinnyt tilkkupinnan paikan vanuun nuppineuloilla. Ei olisi pitänyt. Sillä en muistanut ottaa niitä pois (tästä kyllä varoiteltiin videolla). Osan neuloista sain pois irroittamalla muutaman hakaneulan ja pujottamalla käden tilkkupinnan ja vanun väliin. Osa ilmoitti itsestään vasta tikkausvaiheessa, vaikka olin ennen tikkaamisen aloittamista käännellyt ja väännellyt pintaa niistä kohdista, joihin tiesin neuloja laittaneeni. Onneksi ne olivat lituskapäisiä neuloja. Pakotin neulan kärjen näkyviin, otin pihdeillä otteen neulasta, toisella kädellä pidin kiinni peiton sisällä olevasta neulan päästä ja kiskoin neulan irti muovilituskasta. Peiton sisällä on nyt ainakin kolme pientä muovinpalaa. Tämän operaation jälkeen luin jostain vinkin käyttää hammastikkuja, koska ne tuntuu käteen, kun pintoja siloittelee yhteen. Totta, mutta nepä olisi vielä vaikeampi saada sieltä pois, jos ne sinne unohtuu. Käytän haihtuvaa merkkauskynää seuraavan kerran.

Peiton tyhjäksi jääneeseen kulmaan tikkasin tyttären käden. Yksi kiemura karkasi kädenselällekin. En aluksi tykännyt tästä, se kun mielestäni muistutti tilkkupinnalle lätkäistyä muovihanskaa, mutta kyllä tuohon silmä sitten tottui.

Kun tikkauksen edetessä irroittelin hakaneuloja, meinasin ssaada sätkyn kurkistaessani taustapuolelle. Hakaneulat ovat jättäneet likaiset pisteet! Ja niitä on vaikka kuinka monta.


No, onneksi ei ollut niin, vaan ne olivatkin taustakankaan hippojen silmät :D

 
Reunakanttiin hain samoja värejä kuin t-paidoissa. jotta reunaan tulisi edes jotakin eloa.

Joitakin palojen yhdistämisiä tein, koska yhteenkuuluvat tekstit olivat paidan eri puolilla, ja ajatus olisi hävinnyt, jos ne olisivat olleet erikseen.

Nyt peitto lennähtää paitojen omistajalle!

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen. 

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja  tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.


Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä. 


Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko. 


Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa. 

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan. 


Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!


maanantai 15. helmikuuta 2021

Neulakirja kukkaronkehyksestä

 


 Osallistuin facebookissa haasteeseen, jossa lupasin viidelle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle tämän vuoden aikana jotain itsetehtyä. Kolme ilmoittautuneista oli tilkkuystäviä; mitä ihmettä heille oikein keksisi? He kun osaavat ja omistavat jo kaikkea käsintehtyä!

Sitten muistin nähneeni kukkaronkehyksestä tehdyn kännykkäkotelon - ja siitä se sitten lähti. Kahdeksan senttiä leveä kukkaron kehys, ja siihen lähdin rakentamaan neulakirjaa. Tässä ohje, jos joku innostuu näitä ompelemaan. Eikä ole vaikea!

Tein ensin kaavan kartongista. Tuohon kehyskokoon kaavan mitat ovat 8 x 8 cm, ja kulmat pyöristin silmämääräisesti kehykseen sopivaksi.

 Kaavan testasin vielä auki levitetyssä kehyksessä. 


Piirsin sitten kaavan avulla ommelviivat kaksinkertaiselle kankaalle ja ompelin viivaa pitkin. Kääntöaukko yhteen reunaan, on helpompi pyöräyttää oikein päin.

Hakitin pyöreät kulmat ja käänsin kappale oikein päin. Leikkasin huopakovikkeesta (itse käytin Eurokankaan huopakoviketta) aavistuksen kaavaa pienemmän kappaleen ja pujotin se kääntöaukosta sisään ja asettelin paikalleen.

Taitoin kääntöaukon saumavarat sisäänpäin ja tikkasin koko kappaleen ympäri ihan reunasta. 

Ompelin neulakirjan sivuiksi keskelle kappaletta napakkaa vanua, huopakin käy hyvin, oikeastaan vielä vanua paremmin.

 Pursotin kehyksen uraan liimaa (Gutermannin HT2 toimii aina). Annan liiman kuivahtaa 2-3 minuuttia ennen kuin pujotan ompelemani kappaleen uriin. Näin liima ei tuhri kangasta niin helposti kuin jos laittaisin sen juuri pursotettuun liimaan. Painelin naskalilla kappaleen reunat kunnolla uraan. Jos kappale on juuri sopivan kokoinen, se asettuu paikalleen helposti ja sen voi jättää kuivumaan ilman kummempia temppuja. 

Valmista!

Ensimmäisestä tekeleestäni tuli harjoituskappale...

... sillä eihän tuo auennut kirjan tavoin, kun kappale jatkui saranan alapuolelle. Noloa!  Ompelin harjoituskappaleesta sarana alapuolisen osan käsin kiinni, siinähän voi säilyttää tai kuljettaa kaikkea pientä ja litteää. 

Kehittelimme yhden neulakirjan saaneen Marlen kanssa, mihin muuhun neulakirjamallia voisi käyttää kuin neulakirjaksi. Marle keksi, että sinne mahtuu muistitikku, minä yritin tunkea sinne huulipunan, mutta vaikka etsin hoikimman huulipunani, sekin oli kukkaroon liian pullukka. 

Mitä sinä laittaisit näin pieneen minikukkaroon?

tiistai 26. tammikuuta 2021

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Viittä vaille valmista


 Piti ihan käydä täältä blogista tarkistamassa, milloin olen aloittanut Paved with Purple-seinävaatteeni. Vapun aikoihin on ensimmäiset palaset ommeltu käsin yhteen. Keskustasta eteenpäin on jatkettu koneella. Tämä on edennyt jotenkin tosi hitaasti, vaikka olen koko ajan ollut sitä tekevinäni. 

Syksy meni pitkälti työkiireissä ja marraskuun lopussa tuli ranneoperaatio, joka teki minusta yksikätisen melkein jouluun asti. Joulun alla pystyin kyllä tavallista suoraa saumaa ompelemaan, mutta tikkaamaan en. Mutta nyt on tikkausurakka hoidettu!

 Mitään ihmeempää suunnitelmaa minulla ei ollut, aloitin keskeltä ja etenin reunoja kohti milloin milläkin kuviolla.

 
Oman mielikuvituksen loppuessa kaivoin esille 180 More Doodle Quilting Desigs-opuksen ja löysin sieltä kivan Peacock Tips-tikkausmallin, jonka on suunnitellut Dara Tomasson. Säädin vähän kuvioiden välisiä suhteita ja tikkasin kahden kolmion neliöt tällä. Samaa kuviota hyödynsin myös uloimmissa osissa.

Tikkauslangan värin valinta oli haastavaa, eikä ehkä mennyt ihan kohdalleen joka suhteessa. Käytännössä tikkaukset eivät juuri erotu oikealta puolelta, siksi tässä nurjaa puolta esittelen. Vaikka oli tosi kivaa huristella kiemuroita, mietin koko ajan, panostanko liikaa tikkeihin, jotka katoavat kankaiden kuvioihin. Sovittelin kankaalle vaikka kuinka montaa erilaista lankaa, mutta oikeastaan mikään ei näyttänyt selkeästi toisia paremmalle. Alalankana on Aurifilin vaaleahko lila, osassa kuvioita se on myös ylälankana, osassa on tummaa lilaa. 

Nyt se on reunakanttia vajaa ja sitten se nakataan seinälle.
Kokoa tällä on reilu 160 cm kanttiinsa.


perjantai 11. joulukuuta 2020

Vähätilkkuinen loppuvuosi

 Tämä loppuvuosi on ollut hyvin niukka tilkkujen suhteen. Etätyö on valloittanut ompeluhuoneeni, ja kun koko päivän olen siellä istunut, illalla haluaa jo pois huolimatta tilkkujen houkutuksista. Jotain on kuitenkin tehty, joskaan ei kovin paljon valmistunut.

 English paper piecing, Millefiori-työni La Tarantella hyppääsi syysloman aikaan aimo harppauksen eteenpäin, vaikka puuhaa sen kanssa on vielä pitkään. Mutta tämähän onkin kymmenen vuoden projekti, joten tästä ei ole paineita, kova hinku vain tekemään. Suurin rosette valmistui, pienissä roseteissa oli niin paljon mallineita kiinni, että niiden vapauttamiseksi harppasin tässä vaiheessa suurimman ompeluun. Nyt pääsen liittämään tähän pienempiä ja saan mallineet uusiokäyttöön. Tämä työ seisoo nyt toistaiseksi, vasenta käpälääni operoitiin reilu viikko sitten parempaan kuntoon, ihan vielä ei kärsi käsin ommella. 

Tilkkukauppa Tilkkusen mukimattovaihtoon ehdin kuitenkin mukaan ennen operaatiota. Tein pienistä lentävistä hanhista lumisia kuusia ja tikkasin käsin kultaisella langalla vähän säihkettä. Sattuneesta syystä nurjaa puolta en esittele, on meinaan tikit siellä vähän vinksallaan. 

 Itse sain Annukalta todella ihanan mukimaton: Niin kaunis ja huolellista työtä. Tätä ei mukin alle päästetä suttaantumaan, vaan se sai paikan pienen sivupöydän liinana. Ikinä en ole nähnyt näin siististi kiinnitettyä reunakanttia!


Tilasin aiemmin syksyllä Cladia Pfeilin mallin Poppy Fields. Vaikka kaksi työtä odottaa tikkaamista, niin laitoin tämän alulle. Leikattu käsi ei vielä kestä ison peiton vääntämistä tikkauskoneella, mutta ompelu alkoi onnistua reilu viikko operaatiosta tervekäsipainotteisesti vasemman lähinnä huilatessa.


Leikkaamiseen sain apua aluksi mieheltä viivaimen pitelijänä. Kun en voinut etätyöläistä jatkuvasti juoksuttaa, palkkasin kaksi kahvakuulaa viivaimen painoksi Milja Samilan vinkistä.  Hyviä työntekijöitä olivat (yhteensä 16 kg), eivät leipää eivätkä palkkaa huudelleet ja pitivät viivainta paremmin paikallaan kuin minä itse . 


Unikot ja "suojatiet" ovat valmiit, niitty vielä puuttuu ympäriltä. Aion jatkaa työtä isommaksi, mitä se ohjeen mukaan on (n.71 x 180 cm). Tuo koko on vähän hankala, mutta reunuksia lisäämällä unikkopellosta saa vaikka....
Mutta ei kerrota kaikkea joulun alla :D