Sivut

perjantai 11. syyskuuta 2020

Creative Scissors ja muita muistoja

 

Tytär siivosi keväällä varastoaan ja löysi pari kassillista CISV-paitojaan ja huppareitaaan, (Children's International Summer Village) parinkymmenen vuoden mittaisen CISV-uran muistoja.  Kansainvälisillä leireillä on aina oma paitansa, samoin leiriin osallistuvat eri maiden delegaatiot lahjoittavat oman maansa CISV-paitoja toisilleen. Kun tytär pähkäili paitojen loppusijoitusta, kiirehdin ilmoittamaan, että t-paidoista voin tehdä peiton, roskiin tai kirppareille näitä muistoja ei viedä.

Leikkasin paitojen painatuskohdat suorakaiteiksi tai neliöiksi riippuen kuvan tai tekstin muodosta. Puolen tusinaa paitaa on vielä leikkelemättä, kunhan ratkaisen, miten saan painatuksista järkevän muotoisia. Osa teksteistä on sellaisia, että ne alkavat takakappaleelta ja jatkuvat etukappaleelle tai päinvastoin, niidenkin kanssa on vielä mietittävä, miten ne on järkevä yhdistää, jotta ajatus säilyy.

Seuraavaksi silitän palat ohuelle tukikankaalle. Palojen väliin teen kaitaleet yksivärisestä vihreästä puuvillasta. Paidoissa olleita pieniä kuvia ja STAFF-tekstejä laitan ehkä takakangasta somistamaan.

Tämä kasa on leikattujen paitojen rippeitä. Roskiin ne eivät mene vieläkään, vaan perheen pyöräilijöiden pyöränpuhdistusräteiksi.

PS. Tuo Creative Scissors on yhden leirin nimi ja se löytyy peräti kahdesta paitapalasta.


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Never say never

Hämärästi muistan joskus sanoneeni, ettei käsinompelu ole minun juttuni (ja ehkä jopa pyytänyt kutsumaan valkotakkiset paikalle, jos siihen haksahdan). Olen haksahtanut, ihan totaalisesti, olen ihan koukussa. Loppukesä on ollut todella kiireinen ja ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt ollenkaan. Seurasin Instagramissa Millefiori-peittojen edistymistä ja kun kaipasin pientä käsityötä, tilasin Millefiori 3 kirjan ja valmiiksi valikoidun paketin siinä tarvittavia mallineita.


 Peiton valmistumisen takaraja on laitettu kymmenen vuoden päähän ja ajatus todella oli, että teen sitä ihan pikkuhiljaa, ompelen silloin tällöin sauman tai pari.


Ensimmäisenä ompelin suurimman rinkulan, tai rosetin, kuten mallin suunnittelija Willyne Hammerstein niitä kutsuu.  Sitten tulin katsoneeksi kirjan kuvia (ja ohjettakin) tarkemmin ja huomasin, että useimman rosetin keskusta ja muitakin osia on leikattu ja ommeltu fussy cutting-tekniikalla.


Ei muuta kuin opettelemaan. Mustikkakankaasta tuli aika hauska keskusta, vai mitä?


Olisi ehkä kannattanut valita joku muu väri keskustan viereen? Taas opin.


Tämän keskusta tehtiin niin kapeista paloista, että keskikohtaa piti vähän pakottaa aloilleen silityraudalla. Opin, että ehkä on parempi ommella keskikohdasta ulospäin eikä päinvastoin? Joku pala ei ole ihan mennyt kohdalleen mallineen päälle, ja kuvio vähän ontuu.


Rinkularosetista tuli vähän musta lammas tai ruma ankanpoikanen, erottuu muista roseteista väriensä puolesta. Mutta saa luvan sulautua joukkoon, sillä teen sille kavereita.

Fussy cuttingin seurauksena minulla on nyt useampi kangas, jossa on reikiä keskellä kangasta. Vähän hirvitti aluksi ruveta sillä tavalla leikkelemään, mutta kangastahan se vain on. Ja tilkkutöissä voi hyvin käyttää ne reikien välit.


Mallineet eivät ole koolla pilattuja, etenkin B ja E ovat aika haastavia, kun nurjalla puolella tuntuu olevan kangasta paljon enemmäm kuin oikealla puolella.


Ompeluvälineille ja mallineille kasasin pienen kopan, jossa kaikki tarpeellinen pysyy samassa paikassa.

Niin, se pikkuhiljaa ompelu. Työ on edennyt nopeammin kuin etukäteen kuvittelin. Olemattomat vapaa-hetket menee koppa sylissä. Ja niin helposti käy - ompelen vielä yhden sauman - ja vielä yhden - ja vielä yhden - ja vielä...
Dead-line on kyllä vieläkin siellä kymmenen vuoden päässä.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kurssiompeluksia

Juhannuksen jälkeisen viikon vietin Iitissä Perheniemen opiston tilkkutyökurssilla. Puitteet Vanhassa kartanossa olivat hulppeat eikä palellakaan tarvinnut missään vaiheessa. 


 Kurssin teemana olivat värisävyt ja ympyrät, mutta paljon muutakin oli mahdollista tehdä.


 Aloitin vinksahtaneista ympyröistä (wonky circles). Näistä tuli tyynynpäällinen. Tuo silmiinpistävä vaaleansininen kangas vaihtui toiseksi työskentelyn aikana. Samoin jouduin tekemään joihinkin blokkeihin lisäkaaria, että sain ne tarvittavaan mittaan.


Sitten siirryin reikiin, joka olikin tosi hauska juttu. En aloittaessani tiennyt, mihin reiät laittaisin, niistä tuli sitten kansion päällinen. Reiät ommeltiin hauskalla tekniikalla hyödyntäen kaavapaperia. Paperille piirrettiin ympyrä, se laitettiin kankaan päälle ja ommeltiin pitkin viivaan. Kangas leikattiin ympyrän sisältä pois ja saumavara hakitettiin. Paperi käännettiin toiselle puolelle, silitys  - ja siinä oli kaunis, tasareunainen reikä. Minä laitoin taustalle kirjavan kankaan, jonka tikkasin ympyrän reunoja pitkin kiinni. Opettajalla oli mm. pussukka, johon oli laitettu kristallimuovi-ikkuna ympyrään. Viimeisenä revittiin paperi välistä pois. Saumavaroihinhan jää pienet hakitetut paperikulmat, mutta ei ne siellä ketään haittaa. 


Viimeistelyssä tikkausmopo lähti käsistä. Innostuin tikkaamaan pientä piiperrystä, mallit nappasin kirjavan kankaan kuvioinnista.  


Takapuolella on vain yksi reikä. Tikkausta olisin voinut  jatkaa vielä lähemmäksi reunaa, se jäi mittavirheen takia  vähän autioiksi.

 Tekniikka on  hauska, ja sillä saa helposti kauniita ympyröitä soikioita tai mitä sitten haluaakaan tehdä. 


 Ympyrähulluttelun jälkeen vähän säntillisempiin töihin. Muunneltu hirsimökki paperiompelulla. Tämä oli varsinainen kuntojumppa. Kun jokaisen ommellun sauman jälkeen nousin seisomaan, silittämään  ja leikkaamaan, tuli noita ylösnousuja melkein sata. Kotona tämä olisi mennyt yhdellä istumalla, mutta kurssiolosuhteissa se ei onnistunut. Ei paha juttu ollenkaan! Ompelussa piti olla tarkkana, että kuvio lähtee kiertymään sinne, minne oli tarkoituskin. Tästä(kin) kummallisesta kuviosta tulee ehkä joskus tyyny. 

Värjäysjutut oli yksi asioista jotka halusin Perheniemessä oppia. Värjäsimme väriliukumia, ja opettajalla oli ohjeita töihin, joissa saattoi käyttää saman värin eli valoisuusasteita. 


Itse värjäsin kolmella sävyllä. Punainen ja sininen ovat suoraan purkista, lilan sekoitin itse noista kahdesta. Värjäys tehtiin pusseissa, ja oli kyllä vähän sotkuista puuhaa, vaikka tapaa sisäsiistiksi mainittiinkin. Vasemman puoleiset kankaat ovat ensimmäisestä väriliemestä, oikeanpuoleiset jälkivärejä. Ensin värjättyjä kävin möyhentämässä usein, ja sainkin kohtaisen tasaista, mutta eivät näytä kuitenkaan tehdasvärjätyiltä. Jälkivärjätyt olivat väriliemessä kahden yön yli, ja aika voimakasta tuli vieläkin. Näitä kävin vain kerran kääntelemässä, joten ovat kirjavampia. 


Jälkivärissä liotetut kankaat. Ei tarvinnut kauan ododtella kuivumista, kun lämpömittari näytti tukahduttavaa + 30.

 Olin varautunut värjäyksiin kumihanskoilla ja -esiliinalla, mutta silti sitä luulee osaavansa toimia sotkematta.


 Heti ensimmäiset värit tulivat (kai liian täyteen täytetystä) pullosta käsille. Vieläkin kynnenvierukset sinertää, vaikka värjäyssessiosta on jo kohta kaksi viikkoa. 



Tämä taisi olla japanilainen korinpohja, tai jotain sinnepäin.  Ehkä nämä sijoittuvat kassiin, tykkään niistä noin yhtenäkin rivinä (alla), aivan kuin boordina. 

 Torstai-iltana kuumuus alkoi tehdä tehtäväänsä ja tarvitsin aivotonta tekemistä. Aloin ommella silpputilkkuja yhteen pareittain, sitten leikkasin ne suurinpiirtein suorakulmaisiksi ja ompelin parit taas yhteen. Värien suhteen ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kuin että otin toisen tilkun esim. punaisten pussista ja toisen sinisten.

 Tämä oli niin hauskaa, että jatkoin sitä vielä kotonakin - ja nyt minulla on vanhan autoni takakontti riemunkirjava! Olen Sanna Parankon autossa nähnyt tällaisen alustan ja ajattelin, että tähän voisi upottaa silppuja. Blokkeja tuli aika monta ylimääräistä, ja todennäköisesti tämä aivoton työ jatkuu, koska se on niin kivaa.

Tilkkupinta on tikattu parketinalushuovan päälle Se on mielestäni  hyvin samankaltaista kuin askartelutarkoituksiin myytävä kierrätyshuopa, mutta iloisempaa (vähän kirjavampaa) ja paljon halvempaa. Ainoa haittapuoli oli, että rautakaupasta piti ostaa koko 15 rulla, mutta rakentaja-alennusten kanssa metrihinnaksi tuli reilu 2 €. Suunnitelmissa on kasseja ja koreja, joihin voisin tuota huopaa upottaa. 
Ja olipa kiva lastata tänään ostokassit takakonttiin!

Kiitokset Ulla Meskaselle ja kurssikavereille kivasta kurssista!

torstai 11. kesäkuuta 2020

Vielä ehdin

Bluprint järjesti yllätyksen ilmoittamalla lopettamisesta kuukausi sen jälkeen, kun olin maksanut vuosimaksun, onneksi oli puolihintatarjous. Tuli kiire ommella ainakin jotain, mitä olin aikonut tehdä jäsenvuoteni aikana. Normaalihinnalla en nimittäin olisi jäsenyyttänu jatkanut. Siksi Paved with Purple -työni joutui jonoon. 


Valitsin ensimmäiseksi roikkuvan kosmetiikkalaukun, koska ajattelin, että tämän ompelemiseen tarvitsen videon tukea. Kirjalliset ohjeethan voi joko tallettaa tai tulostaa ennen kuin Bluprint katoaa. 
 

PeeKaalta tilaamani Kaffe Fassetin kangas oli tähän omiaan. Leikkasin päällisen ensin kuitenkin ihan toisesta kankaasta ja suunnittelin tätä vuoriksi. Onneksi oli helppo muuttaa mieltään, sillä vuoripala oli saman kokoinen päällisen kanssa.  Laukku kääntyy näppärästi isoimman taskun ympärille ja kiinnittyy karbiinihaalla.


Litteässä osassa on kolme taskua, yksi verkkotasku ja kaksi kristallimuovista. Vetoketjut kaivelin yhtä lukuuottamatta omista varastoistani, siksi ne kaikki ovat vähän erivärisiä. 


Ohjevideosta on sanottava, että se oli osittain vähän sekava. Samalla videokurssilla oli kaksi erilaista laukkua, ja tämä oli jälkimmäinen. Vaikka videoiden episodeissa oli selkeästi mainittu, mistä kohtaa jälkimmäisen laukun tekeminen alkaa, sen jaksoissa viitattiin jatkuvasti edellisen työn videoihin tyyliin "tämä tehdään samoin kuin edellisessä työssä". Siinä sitten kelasin niitä aikaisempia jaksoja ja yritin löytää ne kohdat, johon viitattiin. Kurssin kommenteissa tästä oli annettu aika tiukkaakin palautetta. 


Leveä "tasku" on noin 8 cm syvä, leveys vajaa 30 cm ja korkeus parisenkymmentä senttiä. Ohjeessa oli myös pitkä hihna laukun olkapäällä kantamista varten. Sen jätin laittamatta, epäilin, ettei sille olisi käyttöä.


Tämä oli kiva työ. Hiukan sekavista ohjeista huolimatta oli paljon helpompi tehdä kuin etukäteen kuvittelin. Esim. kaarevan vetoketjun ompeluun tuli ihan uusi niksi. Reunakantin päiden yhdistämisen osasin jo aikaisemmin paljon näppärämmin kuin videolla opetettiin. 

Jos nyt, tällä viisaudella, tätä tekisin, miettisin, miten poikittain kulkevat ompeleet ratkaistaisiin niin, etteivät ne näkyisi ulkopuolelle. Minun laukussani poikittaisia (=taskuja kiinnittäviä) ompeleita on vielä vähemmän kuin ohjeen mukaisesti tehdyssä. Kiinnitin taskuja ja niiden välissä olevia kankaita yhdellä ompeleella, Annie ompeli ensin taskun pohjan kiinni ja vasta sitten päälle välikankaan. Kun ensimmäinen ommel jäi kankaan alle, ei uusi sattunut samaan saumaan muuta kuin uskomattoman hyvllä tuurilla. Vähän silmää häiritsee ulkopuolelle näkyvät ompeleet, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hitaasti etenee


Lila seinävaatteeni etenee nyt aika hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Keskiosa on valmiina, ja nyt teen reunuksia. Tähän vaiheeseen pääsin suht sukkelaan, mutta sitten alkoi edelleen jatkuva hidas vaihe. Koko on nyt n. 135 x 135 cm. Pinta on teipattu kuvaa varten komeron oviin, ovenkahvat nostavat kangasta laskoksille, ei se noin paljon aaltoile oikeasti ;)


Seuraava reunus tehdään 1 7/8 tuuman neliöistä. Ensisijainen ohje oli leikata pikkuneliöitä sellaiset viitisen sataa, mutta oikaisin ja ompelin ensin kaitaleita yhteen, jotka sitten leikkasin tarvittaviksi ruuturiveiksi. Vain kymmenisen ruuturiviä tein ohjeen mukaisella tavalla leikattujen kaitaleiden päistä jääneistä paloista.


Saadakseni erilaiset kankaat mahdollisimman hyvin sekoitettua, jaoin samasta kaitalerivistä leikatut palat neljään kasaan, työn jokaiselle sivulle oma kasansa. 


Kahdeksan ensimmäistä ruuturiviä ommeltu yhteen - ja vaikka kuinka yritin sekoitella, ihan ei mennyt kaikilta osin sekaisin. Keskellä kulkeva saman kankaan rivi on ohjeen mukainen. Eikä näitä rivejä tarvitse enää ommella yhteenkuin sata  :D.
Jännitystä lisää, miten saan tämän mosaikkikaitaleen osumaan oikein työn kulmiin. Luulen (ja pelkään), ettei 1/4 tuuman "scant seamini" ole  joka tilkussa ihan niin tarkka.


perjantai 1. toukokuuta 2020

Uusi alku

Makuuhuoneen seinästä poistettiin tapetti, kun sain batiikeista ommellun tilkkupeiton valmiiksi.  Seinä maalattiin, tai oikeastaan pitää sanoa, maalasin seinän, koska pienet (kauneus)virheet maalipinnassa ovat yksin minun aikaansaannostani. Tarkoitus oli silloin, että sängyn taakse seinälle tulee tilkkuseinävaate, jos ei muusta syystä, niin peittämään muutamasta kohdasta epätasaista maalipintaa, mutta se on odottanut tuloaan jo melko kauan.


Minulla oli jo varma näkemys, mitä seinälle haluan, kun pari viikkoa sitten eteeni tupsahtikin ihan toisenlainen ajatus. Nappasin Prisman lehtihyllystä minulle ihan uuden lehden, Today's Quilter. Siinä oli medaljonkityylinen peitto, Kullalla silattu nimeltään. Kulta ei minuun kolahtanut, mutta mallissa oli joku kumma juttu, ja niinpä heitin ensimmäisen suunnitelmani romukoppaan. Tai oikeasti taisin muuttaa sen varasuunnitelmaksi, jos tästä ei tule mielikuvani mukaista. 

Peiton keskiblokkiin on kaavat saumavaroineen ja ohje ommella se käsin. Tein kuitenkin kaavoista mallineet ja toteutin blokin english paper piecingillä, se tuntui helpommalle vaihtoehdolle. Keskellä olevan oktagonin palasten piti olla fussy-cut -tapaan leikattu raidallisesta tms. kankaasta. Minulla ei sellaista ollut, ja niinpä tein raidallisen kankaan itse. 

Vähän näyttää siltä, kuin olisi maitoa kaatunut keskelle blokkia. Kankaassa on vähän vaaleampia kohtia, jotka yllättävästi pomppasivat näkyviksi, kun kangas oli leikattu pieniksi paloiksi. Blokin koko on 16,5 x16,5 tuumaa, ja tästä eteenpäin työtä jatketaan ompelukoneen avustuksella.


Kaivelin lilat kankaani esille, eiköhän niistä yksi tilkkupinta synny. Mallin etu lisäksi on se, että siihen voi käyttää aika pieniä paloja. Niitäkin on. 



tiistai 21. huhtikuuta 2020

Karhu ja kettu ne yhteen sopii...




Toukokuussa syntyvälle vauvalle valmistui peitto jo hyvissä ajoin. Vanhempien tarinaan liittyvät karhu ja kettu, siksi ne haluttiin molemmat peittoon, sen eri puolille. 

Koskaan aikaisemmin en ole toteuttanut peittoa tällä tavalla. Tein eläinblokit valmiiksi, ja sitten laskemista lukuunottamatta, ilman mitään sen  kummempaa suunnitelmaan lähdin rakentamaan niiden ympärille pintaa. Kahden kolmion nelliöitä ja lentäviä hanhia suunnittelin käyttäväni  lisämausteena, ja sinne ne myöskin sain. Tavoitteena oli, että saan blokit, joiden pituus ja leveys alkuperäisesti eivät olleet suhteessa toisiinsa, jollain keinolla sellaisiin mittoihin, että lopputuloksena on toisiaan vastaavat mitat. Kettublokin mitat olivat sellaiset, että sitä tasaisesti kasvattamalla pääsisin toivottuihin peiton mittoihin. Tein laskelmia hienosti verrannolla ja sainkin ihan käytökelpoiset luvut. 

En sitten millään konstilla saanut kettupuolen värejä kohdalleen, pinta ei ole oikeasti niin halju kuin kuvassa.
Mutta ei mennyt ihan niin kuin olin laskenut. Karhublokki lihoi leveyssuunnassa enemmän kuin laskelmien mukaan olisi pitänyt. Peiton toivottua pituutta ei saavutettu, koska silloin siitä olisi tullut kummallisen leveä. Mikä meni laskuissa tai ompelussa  pieleen, ei aavistustakaan.


 Jo etukäteen hirvitti, miten saan päällisen ja taustan kohdistettua niin, että ne ovat kumpikin suorassa toisiinsa nähden, etenkin kun kummassakaan pinnassa ei ollut käytännössä yhtään pelivaraa poisleikattavaksi.  Pelasin vähän varmaan päälle jo ompeluvaiheessa, ja tein kettuosaan leveän reunuksen ajatellen, ettei siinä vaikkapa sentin heitto näkyisi niin selvästi. Mutta näin pienen peiton kanssa kohdistaminen oli kuitenkin yllättävän helppoa, isommalla olisi ollut paljon haasteellisempaa. Merkkasin kumpaankin pintaan sekä vanuun kaikkien sivujen keskikohdat, kohdistin ne ja harsin pinnat toisiinsa kiinni. Meni kerralla. 

 
Jos tausta olisi ollut yhtä kangasta, olisin hyödyntänyt blokkien kuvioita tikkauksessa. Nyt se ei ollut mahdollista. Suunnittelin ensin tikkaavani koko peiton pystysuoralla tikillä, mutta tikkauslangan valinnan haasteellisuus muutti suunnitelman. Jos olisin valinnut langan karhun ruskean mukaan, tikkaus olisi pompannut muusta pinnasta näkyviin. Siksi valinta oli vaalea pellavan sävyinen lanka. Jos olisin tikannut suorilla linjoilla, karhu olisi ehkä näyttänyt häkkikarhulle. En nyt ole varma, ovatko nuo silmukat yhtään sen parempia, mutta tikattu on. 



Kovasti en ryhtynyt hempeilemään, vaikka vauvanpeitto onkin kyseessä, mutta yhden sydämen pyöräytin muuten tylsän tikkauksen mausteeksi. 

Peitossa on bambuvanu enkä halunnut sen myöhemmin rypistävän tilkkupintaa, niinpä kutistin vanun ennen tikkausta. Ei mennyt prosessin aikataulutus ihan kohdalleen, niinpä jouduin odottelemaan vanun kuivumista.

 

Odottelutyönä ompelin Takatalvi-pussukan. Tuo vihreä talokangas on mielenkiintoista, hyvin kesäiset värit, mutta siinä sataa lunta, se on kai oikeasti joulukangas. Pussukan ompelupäivänä oli juuri sellainen kevätpäivä, jolloin kuvittelee kevään nyt oikeasti tulevan, ja sitten ulkona sinkoilee kaikkea mahdollista ja kaikista mahdollisista suunnista.  


lauantai 4. huhtikuuta 2020

Aika monelle koronakaranteeni on näyttänyt tuoneen lisäaikaa, ja tilkkuja yhdistyy huimaa tahtia. Minä en valitettavasti kuulu tähän joukkoon, vaan etätyö on työllistänyt aikaisempaa enemmän.Yhdenkään etätyöpäivän jälkeen en ole jaksanut ommella, vaikka mieli olisikin hinkunut koneen ääreen.


Koneeni tilkkuvalokuvakansioon ei ole maaliskuun kansioon tallentunut yhtään valokuvaa. Ei ole, koska en ole saanut mitään valmiiksi, ja näiden nojatuolin suojahuppujenkin valmistuminen venyi ja venyi.

Tuo oli homma, johon en ihan äkkiä uudelleen ryhdy. Minulla oli Suuren Käsityölehden kaavat juuri tälle Iskun tuolille, minulla oli edulliset kankaat, mutta homma oli varsin piinallinen. Suurin osa piinallisuudesta tuli juuri noista kankaista. Harmaata ja etenkin turkoosia langanpätkää oli koko huusholli puolillaan, vaikka huolittelin kappaleen monipistosiksakilla. Leikkelin saumavaroista langanroippeita vielä viimeistelysilityksessäkin, ja silti niitä keräilin ja imuroin vielä pitkään sen jälkeen.

Päälliset voi kuvassa näyttää ihan kohtuullisille, mutta kuva onkin lavastettu. :D Pahimmat rypyt on oiottu ja tuolit on käännetty kuvaukselliseen asentoon. Jos nyt aloittaisin, niin ensimmäkin tekisin myös tyynyihin harmaat reunat. Hetken mietin ensimmäisen päällisjälkeen purkamista, mutta ajatus poistui tietoisuudesta paljon nopeammin kuin se oli tullut. tuota turkoosia kangasta ei pura kukaan, se hapertuu käsiin, jos yrittää saada ompeleita auki. Ei ole todellakaan ompelutaitoni diplomityö, mutta kestän nuo.


Saumavarojen huolittelu söi tolkuttomasti lankaa, ja sainkin tyhjennetyä melkein kaikki puolani. Huonekalukankaat ovat niin paksuja, että on ihan sama, millä värillä siksakkauksen hoitaa.

Nyt tuunaan yhden housut ja sitten tilkkuihin. Onneksi on vasta lauantai, huomennakin ehtii vielä ommella.  

Edit. 4.4. klo 21

Tämä viimeinen kuva oli kadonnut kummallisesti matkan varrella, en tiedä mihin :O Ikäänkuin viimeiseksi tehdyt jutut eivät olisi tallentuneet ollenkaan.
Tässä on kuitenkin seuraavan työni alku, Elizabeth Hartmanin kettu ja karhu. Ovat jo viikon verran totutelleet uusiin väreihin ja odottaneet ompelua.