Tikkausta, tyynyjä ja epp-rasia

 

 Bernina Aurorani on edelleen maahantuojalla päivityksessä, mutta tekemistä on ollut siitä huolimatta. Tikkausjonosta purkautui ensin pienemmät työt, kaksi tyynyä, Make Modern-lehden Harvest-malli ja viime kesänä Perheniemessä tehty hirsimökkimuunnelma.

Harvestiin tikkasin lehdyköitä tai tähkiä tai mitä nyt kukakin tässä näkee. 

Keskelle tuli rinkula sekä harmaalla että keltaisella tikkauslangalla. 

Tyynyä suunnitellessa mietin ensin ihan muita värejä, mutta mallin keltainen ja harmaa miellyttivät niin paljon, että taivuin suunnittelijan värivalintaan. Etenkin kun kotoa löytyi paikka tälle väriyhdistelmälle. Eteisessämme on vanhempieni v. 1958 hankkimat nojatuolit, jotka kunnostutin kymmenisen vuotta sitten. Näissä istutaan aika harvoin ja laitoin tyynyyn ohuehkon täytteen, joten vielä mahtuu tyynystä huolimatta istahtamaan tuolin reunalle kenkiä jalkaan laittaessa.

Perheniemen tilkkukurssilla 2020 tehty hirsimökkimuunnelma löysi myös tikkinsä, kylläkin pitkän kaavan kautta. 

Versio 1: Tikkasin (=yritin) vapaalla konetikkauksella käsivaralla muutaman millin sauman viereen, ei onnistunut, tuli kaikkea muuta kuin suoraa. Onneksi ei tarvinnut purkaa kuin kymmenisen senttiä.

 

Versio 2: Tikkasin vanhalla Berninallani suoraa tikkiä samaan kohtaan. Ei näyttänyt hyvälle. Kapeissa kohdissa liikaa saumoja pienessä tilassa. Purin 20 cm.

 

Versio 3: Tikkasin vapaalla tikkauksella saumojen väliin samantapaista kuviota kuin toiseenkin tyynyyn. Kapeita osuuksia, mutta näytti aluksi ihan kivalle. Sitten alkoi tuntua, että tyynyyn tulee likaa tavaraa ja alkuperäisen pinnan kuviointi katosi. Ratkoja kehiin ja tikkaukset purkuun. Tikattu oli noin kolmannes pinnasta. 

 

Versio 4: Tikkasin vanhalla Berninalla suoraan saumaan. Nyt alkoi kelvata tällekin tekijälle. Viuhkakuvio korostui ja tilkkukuvio pääsi oikeuksiinsa. 

 

Versio 5: Tummaan lilaan reunaan piirsin samanlaisia kuvioita kuin tilkkupinnassa, mutta pienempinä. Yhtä reunaa tikkasin puoliväliin. Oli niin levoton ja vei huomion keskiosasta, että purin pois. Reuna on nyt kokonaan ilman tikkausta.
 

Tilkkupinnan alla on silitettävä, ohut vanu ja taustakangas. Saa luvan kestää. 

Tätä tyynyä on siis enemmän purettu kuin tikattu, mutta lopputulos miellyttää kyllä omaa silmääni näin.

 

Viime syksynä aloitettu english paper piecing-työni Millefiori La Tarantella on kasvanut tästä kesäkuisesta kuvasta pituutta, hitaasti, mutta on kasvanut kuitenkin. Mallineet ja muut tarvikkeet ovat olleet pakasterasioissa, raejuustopurkeissa ja kaikenlaisissa törpöissä. Välillä on purkki hukassa ja neulat väärässä paikassa. 

 

Löysin ihan marketista rasian, johon saan nyt kaikki ompelussa tarvittavat samaan paikkaan. Päätylokeroita jaoin vielä muovisilla pumpulipuikkolaatikoilla pienemmiksi, mahtuivat just tuonne sisään. Langat, neulat, pikkusakset, mallineet, valmiit palaset ja käsillä olevien kuvioiden kankaatkin mahtuvat näppärästi nyt samaan paikkaan. Ja kansi kiinni, niin säilyvät ompelujen välissä pölyttöminäkin.

Pistoja ja silmukoita

 

Blogi on ollut ihan hunningolla tämän vuoden aikana. Edellisessä postauksessa, päivälleen kaksi kuukautta sitten, järvessä oli vielä jäät, nyt on jo uimakelit. 

Olen puuhastellut (tai ainakin ajatellut puuhastelevani) paljon EQA kuvanvaihtotyön kanssa. Toisen työn olen saanut jo valmiiksi, toiselle olen laittanut kasaanlaittamisen deadlinen huomiselle. Ajatus on, mutta toteutus puuttuu - eikö se ole silloin jo puoliksi tehty? Näitä töitä saa esitellä vasta myöhemmin kesällä. 

Etätyöaikana kokouksissa ja koulutuksissa ovat puikot kilisseet. Kassillinen kaapissa marinoitunutta lankaa silmukoitui huiviksi. Päätin, että neulon kaiken langan huiviin ja siksi siitä tulikin kokoa XXXXL. 

 

Mitään erityisempää mallia minulla ei ollut Aloitin niskasta ja lisäilin silmukoita keskellä ja reunoissa. Kuviointi syntyi oikeista ja nurjista silmukoista, vähän aina tunnelman mukaan.

Huivin valmistuttua neuloin vielä kahdet sukat, toiset sai eläköitynyt työkaveri, toiset menivät opiskelijalleni, joka saa heinäkuussa vauvan. Saatte itse arvata, kummat on kumman. :D

Kun nämä oli saatu pois puikoilta, päätin, etten aloita uutta neuletta ennen syksyä, vaan keskityn Millefiorin edistämiseen. Telkkaria katsoessa pitää olla käsillä jotain tekemistä, ja hyvin sujuu käsinompelukin neulomisen sijaan. 

Ensimmäisessä tämän postauksen kuvassa on Millefiorin kaksi suurinta rosettea valmiina ja liitetty jo toisiinsakin yhdellä pienellä rosetella. Kun kuvan oikeassa yläreunassa oleva rosette valmistui, tajusin, että tässä on koko työn värit. Olin muutaman pienen roseten tehnyt jo valmiiksi, mutta niistä osa meni uusiksi, kun vaihdoinkin värejä toisiin.

Mustikkarosette on tuorein ja siitä puuttuu vielä kymmenen viisisakaraista tähteä reunasta. Sitten kiinnitän sen vasemman puoleisen roseten jatkoksi, siellä on jo kolot valmiina. 

Auringonvaloa terveyssyistä karttavalle ystävälle ompelin isolierisen hatun Vuokko Nurmesniemen kaavalla ja Marimekon Unikosta. Nyt ei päivä paista nenänpäähän eikä niskaan. 

Uusia välinehankintoja joutuu välillä tekemään. Silitysraudan uusin jo alkuvuodesta, edelliset tehot alkoivat hyytyä, mutta kyllä sillä olikin silitetty! (Ei niinkään vaatteita vaan tilkkuja)

Vanha silityslauta alkoi puolestaan olla ihan kuopalla keskikohdastaan. Tilasin uuden laudan Prisman verkkokaupasta koronarajoitusten aikaan, ja se taisi kiertää maapallon ympäri ennen kuin ehti tänne. Mutta hyvää kannatti odottaa. Lauta on 45 cm leveä ja siinä on vielä ulosvedettävä "laajennus", joka auttaa isojen pintojen silittämisessä.

Odotan kovasti viimeisen EQA-työn valmistumista, koska olen antanut itselleni luvan vasta sitten aloittaa uuden peiton tai jonkun muun tilkkutyön.
Keskeneräisiäkin olisi tarjolla...

Ompelukoneen uusi mekko

Ompelukoneeni on yleensä jatkuvasti työpöydälläni. Kuljetusta varten sille on kassi, mutta käyttöä odotellessaan se joutuu olemaan suojatta.  Pitkään suunnittelin suojahuppua ja se oli ufolistallanikin viime syksystä alkaen. Minulla oli kivoja ompelukonepaneeleita, joita suunittelin käyttäväni suojahuppuun, mutta ne olivatkin liian isoja, enkä halunnut pilkkoa kivaa kuvaa. Siksi menin lentävillä hanhilla, joka on yksi suosikkiblokkini.  

Koneen taso on käytännössä aina paikallaan, ja halusin, ettei sitä tarvitse poistaa konetta huputettaessa. Hanhet asettuivat jonoon, ja vasta sitten kun olin tikannut ja kantannut hupun, keksin, miten olisin voinut hoitaa tuon tyhmän ja tyhjän kulman. Seuraavaan sitten :D

Johdolle tein oman halkion kulmaan. 

Halusin, että sisus on siisti, siksi kanttasin saumavaratkin. Eipä tuo mihinkään näy hupun ollessa käytössä, mutta eipähän roiku langanpätkät tarttumassa koneen ulokkeisiin. 

Seuraavan projektin kankaat kävin ostamassa eilen. Naapurikunnassa, ihan maaseudulla, on Pakkalan Puoti, joka tuo maahan saksalaisia huonekalukankaita. Olin kuullun kaupasta, mutten koskaan käynyt siellä. Olin työkeikalla "vähän" sillä suunnalla, joten päätin poiketa, (20 km poikkeama)  koska kauppa on vain keskiviikkoisin auki, sopimuksesta myös muulloin.

Vähän meni pää sekaisin, ja koitin kovasti palautella mieleeni kotona olevia kankaita, koska niin monesta kaupan kankaasta olisi ollut niin kiva tehdä laukku tai tyyny (tai vaikkapa takki, joita siellä oli valmiina myynnissäkin). Hillitsin itseni todella ansiokkaasti ja ostin vain sen, mitä tulin ostamaankin. kankaat Ritz-tuolien uusiksi päällisiksi. Tuolit ovat hyvin kestäneet aikaa monessakin mielessä, mutta kankaat alkavat olla liikaa nähneet. Suuressa Käsityölehdessä oli vuosia sitten kaavat ko. tuolien irtopäällisiin, ja tuota lehteä olen säilyttänyt näihin päiviin asti.

Kuten kuvasta näkyy, voi tulla jonkinlainen tilkkuversio, kunhan nyt saan ensin kaavat piirrettyä (inhokkihommaa!) ja kankaisiin vähän paremmin tutustuttua.  Kasassa on kangasta todennäköisesti yli kymmenen meriä, harmaa ja turkoosi on metrihintaan pakalta, muut kilotavaraa. Koko kasan hinta 85 €!

Ystävänpäivänä sain ihanan yllätyksen tilkkuystävältä, kauniissa rasiassa mm. ihania kankaita. Säilyttelen niitä näin asetelmana jonkin aikaa, kunnes keksin, mihin raaskin noita ihanuuksia käyttää. Kiitos, Anneli!

Silppusenkki

Suivaannuin viime syksynä epämääräisiin kasseihin, koreihin ja laatikoihin, jonne pienet kangaspalat tahtoivat kerääntyä ja sittten niissä lisääntyä. Paljon hyviä silppuja jäi käyttämättä vain sen takia, etteivät  ne osuneet silmään oikealla hetkellä. Lokakuisella Tampereen reissulla äkkäsin ruotsalaisesta pienet toimistokäyttöön tarkoitetut laatikostot. Eivät maksaneet paljon ja mahtuivat hyvin autoon.

Pienen Ikea-askartelun jälkeen ne näyttivätkin enemmän kalusteilta kuin kasalta metalliverkkoa ja -putkia. Ajatukseni oli, että sijoittaisin laatikostot tikkauskoneen alle. Koneen pöytä on niin syvä, että laatikostot mahtuisivat siellä hyvin olemaan, eivätkä haittaisi koneen käyttöä. Olisivathan ne sinne leveyssuunnassakin mahtuneet mutta olin unohtanut pöydän vinottaiset tukirakenteet. Eli korkeus olikin se, mikä vaati etsimään toisen sijoituspaikan. Onneksi tikkauskoneen ja hyllyn välissä oli juuri passeli kolo. 

Suuri havainto silppuja järjestellessäni oli se, miten vähän ne lopulta vievät tilaa silitettyinä ja järjestettyinä. Monta nyssäkkää ja koria tyhjeni, järjestetyt ja silitetyt pinot olivat kooltaan vain murto-osa verrattuna alkuperäiseen röykkiöön. Roskiinkin meni jonkin verran, mutta ei merkittävää määrää. 

Loppuvuoden ärhäkkä jännetupin tulehdus esti neulomisen, joten silppujen silittämisestä tuli telkkarikäsityö. Pieni, hyllynkappaleesta tehty silitysalusta rahin päälle ja homma sujui istuen kuin itsestään TV:n katselun ohessa. Viimeisen pussukan silppuja silitin viime viikolla (jännetuppi päätti taas tulehtua). Todennäköisesti (=toivottavasti) en löydä kaappien kätköistä enää yhtään silppunyssäkkää.

Tavoite on, että sijoitan pienet kangaspalat heti niiden synnyttyä omaan laatikkoonsa. Mitenköhän onnistuu?

Systeemin korkeus on 57 cm ja yhden yksikön leveys 30 cm.

Tilkkukampukselta tarttunutta

Kahdet edelliset Tilkkupäivät jäivät minulta väliin, ja siksi Kankaanpään opiston Tilkkukampus tuntui ihan juhlalle! Uutta olivat pitemmät kurssit ja siksi päivistä tulikin aika kiireisiä. Osa näyttelyistä jäi aika kevyelle katselmukselle, mutta töistä ottamiani kuviahan voi tutkailla vielä kotonakin. 

Osallistuin Katri Eskelisen lomittaiset kolmiot- kurssille ja ehkä vähän pääsin jyvälle kolmioiden sielunelämästä. Kahden tilkkupinnan kanssa tulin kotiin, ja nyt nämä ovat odottamassa jatkojalostusta.  Harmaapohjaisesta saattaa tulla pussukan kylki, kelta-vihreästä ehkä pääsiäisliina. Paljon ajatustyötä ja oppimista tämä tekniikka vaatii ainakin minulta ennen kuin juonesta saan kiinni. 

Ostoksien kanssa olin maltillinen (ainakin omasta mielestäni!) ja tein pääasiassa etukäteen suunniteltuja täsmäostoksia. Pinkkejä kankaita tarvitsen seuraavassa työssä, joten niitä lähti mukaan. Yksi pinkeistä on vanhaa varastoa, minkä pesemättömänä nakkasin samaan koneeseen uusien kanssa, mutta en enää muista, mikä se noista on. Lankarullan halaajia olin joillain jenkkisivuilla katsonut, nyt niitä oli Ullakalla jopa tarjouksessa. Add-a-Quarter viivaimen ostin, Roosa-nauha versiona, vaikka yksi sellainen on kotonakin. Kotona oleva on vain leveämpi ja mielestäni kompelö käytössä, etenkin kun opin viivaimen käytön tällä hoikemmalla versiolla. (Jos joku kaipaa leveää ko. viivainta, ekaksi ilmoittautunut saa).

Halaajat hommissa. Toimii hyvin! Halaajia kaipasin etenkin liukkaiden viskoosilankojen vahdiksi, ne kun tahtovat suorastaan valahtaa rullan päältä pois. 

Iso yllätys ja ilo Tilkkukampuksella oli vanhan (ei kuitenkaan iältään!) kaverin tapaaminen. Edellisen kerran olimme nähneet melkein 40 vuotta sitten, jolloin istuimme Kätilöopiston opiskelija-asuntolan käytävän lattialla maailmaa parantamassa. Vähän se parantamamme maailma oli meitå heitellyt ja kolhinutkin (eli ihan valmiiksi ei sitä silloin saatu), mutta kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Kotona valmistui kalenterin kannet työkaverille. Hän valitsi itse murrettuja ruskeita, vihreitä ja turkoosia. Olin näiden värien kanssa ihan solmussa, ja siksi työ ei tuntunut etenevän. Nämä värit eivät vain ole minun juttuni, minusta nämä yhdessä on  aikamoista sekameteliä (koiranoksennusta?). Onneksi kuvan värit eivät ole kohdallaan, tämä on luonnossa ihan oikeasti vähän paremman näköinen. Katsotaan ensi viikolla, kelpaako, vaan tehtailenko uuden. Kalanruodon alle silitin ohuen vanun, ja tikkasin saumoja pitkin.  Muuten kansiosa on tikattu flanellin päälle. 

Nyt lähden leikkaamaan pinkkejä ja sitten ompelen niitä taas yhteen. :D

Loppusuoralla

 Ruotsalaista postikorttia on väännetty hitaasti, mutta vihdoin olen loppusuoralla. Olen nauttinut peiton väreistä suunnattomasti, ja kamera on pullollaan kuvia tilkkupinnan eri kohdista. On ollut hauska leikitellä kuvan rajauksella ja nähdä, miten ilme muuttuu, kun kuvassa on vain osa tilkkupinnasta.

 Yrtin uskollisesti seurata ohjetta. Paritin kolmiot ohjeen mukaan, ja ohjeen kuvaa hyödynsin kolmioiden asettelussa. Oli helpompaa katsoa värikuvasta, miten päin uusi neliö tulee edellisen viereen. 

  Noin puoleen väliin asti meni ihan hyvin. Sitten alkoi vähitellen tulla tilanteita, joissa värit olivat numeron mukaan oikein, mutta kuvassa olikin ihan eri väri. Näissä kohdin menin välillä numero-ohjeen mukaan, välillä leikkasin uusia kolmioita niistä väreistä, jotka muistuttivat lähinnä kuvan väriä. Jostain syystä nämä poikkeamat lisääntyivät loppua kohti mennessä. Tarkistin kankaiden värejä useaan kertaan, kun ajattelin tulkinneeni värit väärin, mutta poikkeamat olivat kyllä ohjeessa. 

 Tilkkupinnan kokoamisessa työläin ja hitain vaihe oli itse asiassa neliöiden trimmaus. Olin jo kolmanneksen pinnasta kasannut, kun muistui mieleen, että minullahan on tähän työkalu. Ja onkin näppärä työkalu, BlocLoc-viivain. Keskellä oleva ura napsahtaa helposti saumaan ja trimmaaminen on sukkelaa. Ensin toinen reuna ja yläreuna, koko komeus pyörivällä alustalla ympäri, viivaimen siirto saumaa pitkin liuttaen neliön toiseen reunaan ja leikkaus - se oli siinä. Pyörivä alusta on oiva työpari viivaimelle, mutta homma onnistuu varmaan tavallistakin, pienehköä alustaa kääntämällä. 

Nautin kyllä näistä väreistä ihan hurjasti. Tilkkupinta on nyt teipattuna makuuhuoneen komerorivin oviin, ja käyn sitä vähän väliä kurkkaamassa.

Sillä sileä

 Varoitus, sisältää tuotesijoittelua!

Huomaan olevani silityslaudan päällisten suurkuluttaja. Saan poltettua päälliset ruskeiksi todennäköisesti tavallista (vain vaatteiden) silittäjää sukkelammin. Suunnittelin jo uhraavani jonkin rumaksi muuttuneen tilkkukankaan uudeksi päälliseksi, mutta laiskuus iski. En keksinyt, miten kiristyskujan saisi ommeltua mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman toimivaksi. Valmiissa päällisissä on ohut nailonkantti, jonka sisällä naru kulkeen. Kankaan reunaan ommeltu päärme ei todennäköisesti olisi toiminut. Toinen syy kauppaan menolle oli se liirunlaarun-ohut pehmustevaahtomuovi, joka oli jo kauan sitten alkanut elää omaa elämäänsä kankaan ja laudan välissä. No, niin minäkin olisin alkanut, jos olisin niin tukalassa paikassa. 

Iloinen yllätys oli uudistut ja muhkeammaksi muuttunut Sinituotteen päällispaketti marketin hyllyssä. Hintakin oli kyllä valitettavasti muuttunut muhkeammaksi siihen edelliseen liirunlaarunvaahtomuoviversioon verrattuna, mutta mitä sitä ei silitysmahdollisuuksiensa eteen tekisi. 

Paketista löytyi kankaan lisäksi tukevaa, paksua vanua oleva pehmuste. Muistutti aika paljon patalappuvanuna tunnettua tuotetta. Kiristyshärpäkkeen lisäksi pussissa majaili pikkuhenkseli, jolla nykäisin koko komeuden kireäksi laudan leveimmältä kohdalta. 

Pakko myöntää, hyvä tuli ja kankaan kuosikin on melkein vahingossa tilkkulijalle soveliasta. Ensikokeilulla vanu tuntui pysyvän hyvin kohdillaan eikä ryppyyntynyt päällisen alle.
Mietinpä vaan, että miten kauan nuo valkoiset kohdat on taas valkoisia? Ja kummastusta herättää aina päällistä uusiessani ohje jättää vanha päällinen alle. Laudallani olisi paksuutta aika paljon, jos olisin kaikki päälliset alle jemmannut. Tuskin taittuisi enää kasaan.

Ja tämä on ihan omalla rahalla ostettu, enkä ole tästä tuotesijoittelusta saanut taloudellista hyötyä. Mutta oli tuo vanun mukaantulo niin mukava juttu, että päätin kertoa teillekin. Ja jos tämä olisi se tämän kevään sisustusuudistus, niin aika edulliseksi tuli.

On Ringo Lake

Retkahdin totaalisesti, kun PeeKaan Paula ilmoitti aiemmin syksyllä uudesta mysteeripeitosta. Ihailin Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä edellisen vuoden mysteerejä, ja kun etänä oli mahdollista lähteä mukaan, tällaista yllytyshullua ei kauaa tarvitse houkutella. Mysteerityön ompeleminen perustuu Bonnie Hunterin suunnittelemiin blokkeihin, jotka viimeisissä ohjeissa kootaan sitten peitoksi, kokonaisuus pysyy mysteerinä siihen asti.. Blokkiohjeet löytyvät Bonnien blogista Quiltville.

 

 Kauniista maisemakuvasta (On Ringo Lake) poimitut värit paljastettiin joitakin viikkoja sitten. Omaa väripalettiani esittelin jo aikaisemmin, tässä vielä kertauksena. Vähän on tullut lisää sävyjä ja kuoseja, ja neutraalit tästä kuvasta puuttuvat kokonaan.

Ensimmäiset blokkiohjeet julkaistiin viime perjantaina. Oma kunto vähän jarrutti aloittamista, mutta sitten kun vauhtiin pääsin, on jopa pitänyt vähän jarrutella. Nyt on pieniä ysiblokkeja - ja aika paljon. 

Ohjaimella varustettu tilkkutyöjalka nopeuttaa tarkan saumavaran aikaansaamista. Noloa tunnustaa, mutta unohdan välillä omistavani kyseisen apuvälineen. Ompelen paljon ihan perustilkkutyöjalalla, koska sillä voi tehdä leveämpääkin saumavaraa, mitä tällä ei voi, koska ohjainlevy uppoaa pistolevyn aukkoon. Kangas ei pääse karkaamaan liikaa oikealle.

 Ompelin ensin yhden blokin valmiiksi asti nähdäkseni, miten hyvin mitat pitävät - ja pitivät niin hyvin, eli ei ollut mitään syytä jättää paininjalkaa laatikkoon.

Viimeisin härpäkehankintani, lenpinimeltään Kimmo (Gizmo) pääsi käyttöön. On kyllä todella näppärä vekotin. En hoksannut kellottaa, miten nopeasti katkoin ketjuun ommellut reilu 50 blokkia, mutta nopeasti se kävi. Se oli yksi huiskaus vain. 

Vähän jätin viimeistelyjä huomiselle, ja sitten ei muuta kuin seuraavia ohjeita odottamaan.

Nyt näkyy

Työhuoneeni valaistus on ollut pieni probleema, johon ei oikein aikaisemmilla virityksillä ole löytynyt ratkaisua. Yleisvalaisimena on vanha perintövalaisin, josta luopuminen on mahdottomuus - ja sitten olen kärsinyt etenkin tikkauskoneella heikosta valaistuksesta. Koneen oma valo on riittävä ompelualueelle, mutta jos kaikki muu on hämärän peitossa, niin ompelu on välillä työlästä ja rasittaa silmiä. Valoisaan vuodenaikaan vielä selviän, mutta etenkin synkkinä syysiltoina on pitänyt keksiä kaikenlaisia lisävaloja.

Ihan rautakaupasta löysin vihdoin piiiiitkällä taittovarrella varustetun led-valaisimen, jossa lumeneitakin on riittävästi. Plussana kannen alta löytyy suurennuslasi epätoivon hetkiä varten. Varsi ylettää reilusti yli ompelualueen, ja saan sillä myös tarvittaessa sivuvalon, mikä on joskus tikatessa avuksi. 

Tervetuloa syksy ja pimeät illat, nyt näkyy!
'
(Joku kysyy kuitenkin: valaisin on Airam Loop XL 3D, hinta K-raudassa hitusen vajaa 60 €))

Kissanpäivät

Kissanystävän ystävä tilasi kissanystävälle meikkipussin joululahjaksi. Tampereen messuilta löytyi kivaa kissakangasta.

Pussukka on ehkä pienin tällä mallilla tekemäni, leveys on 19 cm, korkeus 15 ja pohjan leveys 8 cm. Vuori on keltaista pallollista kangasta ja toisella reunalla on pieni tasku.

Kummallakin sivulla on kaksi kissaa, toinen kissa poseeraa ja toinen kurkistelee, uskaltaisiko tulla pitemmälle. Pussukka sai nimen Kissanpäivät.

Hankin Tampereen messuilta Ullakalta kahvan tilkkuviivaimiin. Kovin paljoa en ole sitä vielä käyttänyt, mutta hyväksi olen todennut. Kahva kiinnittyy imukupeilla viivaimeen ja se tarttuu todella tukevasti. Viivaimen liikuttelu kahvasta pitäen on todella helppoa eikä leikatessa ole sormet vaarassa. Kahva irrotetaan mustat kiinnikkeet löysäämällä ja kiinnitetään ne kiristämällä, mutta todennäköisesti se tulee melko vakituisesti pysymään tässä suuressa tuumaviivaimessa, jota käytän eniten etenkin pitkästä kankaasta leikatessani. Olen tottunut varmistamaan viivaimen paikallaan pysymisen asettamalla vasemman käden pikkurillin kankaaseen viivaimen reunan viereen. Minulla on pitkät sormet ja pystyn tekemään saman kahvan kanssa, lyhyempien sormien kanssa sama ei välttämättä onnistu. Kahvan hinta Ullakalla oli hiukan alle 20 euroa, viikon kokemuksen perusteella hyvä hankinta. 

Tämä kaunotar on uusin ompelukonehankintani, saksalainen Biesolt & Locke, vuosimallia 1888. Hetken mielijohteesta poikkesin työmatkani varrella olevalle kirpparille, ja sen perimmäisessä nurkassa tämä odotti minua. Hintaa 18 euroa, ja kone lähti mukaani. Ei ihan kevyt kannettava, 12 kg. Raahatessani konetta autolle, totesin sen käyvän tarvittaessa kahvakuulaksi. Runko on sen verran hoikka, että ainakin minun sormeni ulottuvat kevyesti sen ympärille. Jos neulan liikkumista kampea pyörittäessä voi kutsua toimimiseksi, niin se toimii. Nyt se odottaa puhdistamista ja kaapin päällystän raivaamista, sinne tulee sille paikka. Sähkökatkojen aikaa tällä voi sitten ommella kynttilänvalossa.

Neulan alla ja pyörien päällä

Väkkärä-, tuulimylly-, hyrrä-, mikä lie-peiton tikkaus on menossa.

Selailin netistä vinkkejä, miten muut ovat tämän tikanneet, ja suunnitelma on yhdistelmä lainattuja ideoita. Lainan takaisin maksusta ei ole kyllä tietoa.

Otin kopioita peiton ohjeesta ja hahmottelin tikkaussuunnitelmia suoraan niiden päälle. Tällä hahmotelmalla ehkä mennään loppuun asti. Huomatkaa; olen kerrankin suunnitellut etukäteen, enkä vasta sitten, kun neula on jo kankassa!

Hermostuin lopullisesti siihen, että aina välineet olivat väärässä paikassa, väärän koneen luona tai kokonaan väärässä huoneessa. Vanhan kirjoituspöydän, jolla ompelen, molemmilla puolilla on ulosvedettävät tasot. Toisella tasolla minulla on pieni silityslauta ja toisella puolella leikkuualusta. Tosi näppärää, mutta kun ompelutarvikkeeni ovat silitysalustan alla olevassa laatikossa. Kun tarvitsen sieltä jotain, on tason päällä olevat tavarat purettava pois. 

Ratkaisu löytyi Ikeasta, Råskog-vaunu. Postin täti kysyi huolissaan, kun kävin pakettia hakemassa, että ei kai ne vaan lähetä sohviakin, ei muuten mahtuisi heidän takahuoneeseensa. Ikea-palapeliä tunti, ja nyt voin kärrätä tarvikkeet sinne missä ompelen. Jos riehaannun niin isoja töitä tekemään, että minun pitää tehdä koneineni siirtymä keittön pöydän ääreen, kulkee tuo kärri sinnekin. Vuorokauden kokemuksella: Hyvä ostos.

Siitä, että kävin alkuviikosta Tallinnassa tytärtä kouluttamassa Karnaluksiin, ei ole paljoa kertomista. (Ihan) vähän tuli kankaita ostettua, tyttären hankinnat olivat äitinsä ostoksia paljon maltillisemmat. Koulutuksen tuloksellisuus jäi vähän arvoitukseksi. Mutta hauskaa meillä oli!

Seiniä ja ergonomiaa

Postasin joskus aiemmin työhuoneeni seinästä, jonne laitettiin koukkulista katonrajaan. Siinä on roikkunut ainosastaan sinisävyinen tilkkutyö tikkauskoneeni kohdalla. Ainakin pieni suunnitteluseinä oli jo silloin ajatuksissani, mutta sen toteutusta en vain jotenkin saanut aikaan.

Eilen töistä palattuani sitten pyöräytin homman alkuun ja kai näiltä osin loppuunkin (ehkä?). Olin tilannut joskun viime vuoden puolella kapalevyjä viiden kappaleen pakkauksen, neljä oli edelleen käyttämättä. Yksi Ikean fleecepeitto riitti kahden levyn päällystämiseen. Kiinnitin fleecen nurjalle puolelle liimapistoolilla (liimapistoolia käyttäneet ymmärtävät, miksen käytä oikean käden etusormea tätä kirjoittaessani). Sitten napsautin yläkulmiin reiät revolveripihdeillä (tämän sanan jouduin katsomaan wikipediasta, koska tunsin välineelle ainoastaan sen ilmaisun, jonka loppuosa on ruma sana). Valkoisella nyörillä tein lenkit reikiin, joihin pujotin sitten siiman, jonka varassa koko komeus (?) roikkuun listassa olevissa koukuissa. 

Ihan en saanut levyjen reunoja vastakkain, olin yksin kotona, ja kantelin keittiöjakkaraa tikkauskoneen puolelta toiselle arviolta kolmisenkymmentä kertaa, kun yritin passata levyjen reunoja mahdollisimman lähekkäin. Siimaan kun olisi pitänyt osata tehdä solmut juuri oikeaan kohtaan. D-insinörillä olisi varmaan ollut joku matemaattinen kaava asiaan, mutta mitäs oli pois, niin ei päässyt osallistumaan. Ja pitihän jättää pientä joustovaraa, jos ylimmän levyn siima vähän venyy käytössä. Alimman levyn siimahan ei veny. 

Tuosta kuvasta näyttää nyt siltä, että tuo sininen tilkkutyö lähtee muualle.

Toinen uudistus lämmittää kovasti istumalihaksiani ja selkääni. Kun tapani on aloittaa tarinani kaukaa, niin tämäkin. Olin alkuvuodesta messuilla, jossa koeistuin Salli-satulatuolia. Jos olisin ottanut Sallin heti kainalooni, olisin saanut aika kivan alennuksen (bussikyydillä Helsingistä satulatuoli kainalossa?). Asia jäi vaivaamaan. Olen kaivannut hyvää ompelutuolia etenkin tikkauskoneen kaveriksi, koska sen pöytää pystyy nostamaan.  Työterveysfysioterapeutin luonna bongasin hänen satulatuolinsa, ja hän vihjasi Satulatuolikeskuksesta ( tämä ei ole maksettu mainos!) ja antoi muutaman hyväksi havaitun tuolin mallin. Kotona bongasin sitten firman sivuilta Outlet-osaston, jossa oli myynnisstä esittelyissä olleita tuoleja.

Kotimainen tuoli, edullinen hinta ja erinomainen palvelu - ja siinä se nyt on ja aivan uutta vastaavana. Ei Salli, mutta hinta noin kuudesosa Sallin hinnasta (edit. pari tuntia myöhemmin;  D-insinööri korjasi, että oli se kuitenkin melkein kolmasosa Sallin hinnasta, kun tuoliin laitettiin pitempi putki, pienempi ristikko ja isommat pyörät, että kulkisi nukkamatollani sujuvasti). Tuoliin vaihdettiin vielä myyjän ehdotuksesta pienempi jalkaristikko, jotta se mahtuu kivutta ja kolhimatta työpöytieni alle.  Tikkauskoneella tuoli on säädetty korkealle, ompelukoneella lasken sen alemmaksi.  Tuolin myötä tikkauskone nostettiin ylös, leikkausalusta mahtuu hyvin koneen pöytätasolle, ja vihdoin voin leikata hyvässä asennossa. 

Ergonomiaa tämäkin, orava ruokatauolla, kuva D-insinöörin. Näyttää se ateriointi sujuvan noinkin.

PS 1. Mietin koko ajan, että jos laittaisinkin neljä tuollaista kapalevykappaletta suoraan seinään ruuvaamalla kiinni. Silloin voisin tuplata tuon suunnittelualueen. Ja voisihan siihen kiinnittää pieniä valmiita töitäkin.Pitänee odottaa, että D-insinööri toipuu ensin sen koukkulistan kiinnittämisestä. 

PS 2. Tykkään ihan hirveästi tuosta blokista, joka on suunnitteluseinällä. Tykkään siitä etenkin siksi, että haamuna taustalle muodostuu isoja ympyröitä. Näetkö sen?

Edit 21.2.2016 Huomasin vasta nyt, että tuossa suunnitteluseinäkuvassahan on kaksi blokkia vaihtaneet paikkaa. Iso ympyräkin näkyisi paremmin, jos ne olisivat oiken, Niin sokea sitä on omille tekemisilleen.