Tilkkukurssiterkkuja

 Kesäkuun eka viikko kului perinteisesti Mäntyharjun tilkkukurssilla. Oma kurssini jäi tällä kertaa päivää lyhyemmäksi tärkeän tilaisuuden vuoksi. Mutta neljässäkin päivässä ehtii ja ohjeita jäi vielä kotiinkin tuomiseksi. 

 Ensimmäisenä päivänä tartuin olkalaukun ompeluun. Olin varautunut ja kaivellut Viipurista ostetuista pellavista petroolin värisen paksun pellavan mukaan. 

Minulla on pieni kammo tämän tyyppisiä töitä kohtaan, koska aika usein kohtaan  pienemmän tai suuremman katastrofin jossakin kohtaa. Joku kappale ei istu paikalleen, on liian pieni - suuri- lyhyt - pitkä tai muuten väärän muotoinen. Pellavan elävyyden taltutin silittämällä tukikankaan kankaan taakse ennen kuin edes leikkasin osat. Liekö auttanut se, vai erinomainen kaava. Vaikka odotin sitä katastrofia, ei sitä tullutkaan. Jopa Kankaisen pop-up -puodista ostamani hihna oli sävyltään enemmän kuin sopiva. 

 Kirjava lila kangas on PeeKaalta, siitä tuli tasku sekä läpän vuori. Vieruskaverini kurssilla laittoikin läpän sisäpuolella olevan taskun fiksusti läpän alareunaan. Niin tavarat ei pääse karkaamaan, jos läppää nostaa ylös laukun ollessa olkapäällä. Minä en ollut niin nokkela, ja joudunkin nyt tarkasti miettimään, mitä säilytän läppätaskussa. Laukun sisällä on yksi vetoketjutasku ja yksi tasku ilman vetoketjua. Tukimateriaalina on laminoitu vaahtomuovi (Soft&Stable), joka toimii tässä todella hyvin. Tämä on taas niitä töitä, joita oli kiva tehdä ja tuloskin on hyvä, mutta käytänkö vai jääkö kaappiin koristeeksi? 

 Pieneen pussukkaan sain upotettua osan yhdestä lempikankaastani. Olen sitä säilönyt ja odottanut sopivaa kohdetta. Tässä pussukassa vähän  lintsasin; jätin tekemättä sisään keskelle haitarimaisen lisäosan. 

Sisuksissa on pikkutaskuja sivuilla vaikka huulipunille. Vaikka ei minulla ole koskaan yhtä huulipunaa enemmän mukana. Voihan sinne laittaa vaikka särkylääkkeet tai muuta tarpeellista. 

 En enää muista, mikä tämän blokin nimi oli, mutta opettaja Sanna oli tehnyt siihen kolme eri kokovaihtoehtoa.Tämä on keskimmäinen, koko on vajaa puoli metriä kanttiinsa. Suurimmassa kaitaleet olivat 2,5 tuumaisia, tässä 1,5 tuumaisia. Vähän enemmän olisi voinut eroa olla kahden sisimmän kankaan kohdalla, mutta niistä tehtiin mitä oli, eikä Kankaiseltakaan löytynyt apua. Ompelin blokin saman tien nuppupeitoksi, vain kantin käsin kääntäminen jäi kotitöiksi. Välissä on puuvillavanu ja takakankaana flanelli. 

 Tämän mallin nimi on Pirullinen Jane, mutta ei ollut yhtään pirullinen ommella. Kuvassa on yksi neljäsosa tilkkupinnasta, kolme osaa on vielä tekemättä. En oikein tiedä, mihin tämä päätyy, mutta sainpa sinisiä kankaita käytettyä ihan kiitettävästi. Kaitaleet ovat 2,5 tuumaisia. Muutaman kankaan saatan vaihtaa, jos varastoista löytyy parempia. En tykkää neliön mallisistä peitoista, mutta en vielä keksinyt (en ole kyllä miettinytkään), miten tuota voisi jatkaa suorakaiteeksi. 

 Itämainen niskatyyny oli kurssilla suosittu malli, sen tekivät varmaan melkein kaikki kurssilaiset. En löytänyt mieleisiä kankaita omista varastoistani, niinpä käväisin Kankaisen kaupassa ostamassa kankaat. Luulin, että nämä ovat turkooseja, mutta enemmän vihreiltä näyttävät. Tereet tein samasta kankaasta kuin laukun läpän vuorin. Ompelin yhteen saumaan vetoketjun, koska minusta tiukasti täytetyn tyynyn tai pehmolelun käsin sulkeminen on vaikeaa, ja harvoin saan saumasta siistiä. Onneksi ompelin, sillä jouduin aika pian korjaamaan tupsut.

Olin tehnyt tupsut helmilangasta ja ne olivat monikertaisella langasta tehdyllä nyörillä kiinni. Lankanyöri oli ommeltu tyynyyn tiukasti koneella kiinni. Lapsenlapsi pyöritti yhden illan sormissaan toista tupsua ja sai sen osittain irti.  Vetskari auki, täytteet pois ja laitoin tupsut satiininauhaan ja ompelin koneella kiinni. Toinen tupsu oli vielä kunnolla kiinni, mutta kun olin purkanut täytteet pois, tein sille samanlaisen muutoksen kuin rikkoontuneellekin. Ei ehkä ole niin nätti kuin nyöri, mutta kestää. 

 Kirjoitin ompelukoneella tyynyyn sopivan mietelauseen. Se on muistaakseni katalanialainen sanalasku.

Yhdessä ompeleminen, se on aina kivaa ja kurssien suola.  

Kurssista on jo kuukausi, mutta mitään en tyynyn korjausta lukuun ottamatta ole ommellut sen jälkeen. 
Syksyä jo vähän odottelen.  

 

 

Varjoleikki ja Harjutähti

 Tämän vuoden aikana on valmistunut kaksi tilkkupeittoa, Varjoleikki (Shadow Play), jonka on tehty Claudia Pfeilin mallin mukaan. Toinen on Edelweiss, jonka tilkkupinnan tein kesäkuussa Mäntyharjun kurssilla. Pistin nämä samaan postaukseen kahden erilaisen tikkaustavan takia.

 

Varjoleikki-pinta on kolmiulotteinen ja voimakasvärinen enkä halunnut tikkauksella nostaa blokkien muotoja vahvemmin esiin. Siksi pääsyin ensimmäistä kertaa all-over -tikkaukseen, jossa koko pinta tikataan samanlaisena toistuvalla kuviolla.

Selasin ison määrän erilaisia malleja kirjoista ja netistä, kunnes päädyin kuvan mukaiseen koukerooon. Ennen tikkauksen aloittamista koulutin aivojani kuvioon piirtämällä kymmeniä kertoja pienelle valkotaululle tuota kuviota. Ja se oli todella hyödyllinen harjoitus, kuvio alkoi tikatessa tulla melkein jo selkärangasta isompia miettimättä. 

 Tikkauslangan värin valinta tuotti päänvaivaa. Tikkasin ensin aivan vaalean harmaalla, joka pomppasti värillisten osien päältä liian vahvasti näkyviin. Purkuun. Sitten otin tummanhkon lilan, joka taas hyppäsi valkeasta osasta ikävästi näkyviin. Purkuun. Lopulta löysin keskiharmaan, joka uppoaa hyvin väreihin, mutta ei häiritse valkeassa osassa.

Harmaa näyttää valkoisessa kevyeltä varjolta. 

 Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen all-over -kokeiluuni, vaikka tästä tikkaustavasta ei lemppariani tullutkaan. Mutta nyt kuitenkin tiedän, että voin tehdä sitä toistekin, jos se toimii tilkkupinnalla hyvin.

Kesäkuisella Mäntyharjun tilkkukurssilla tein tilkkupinnan valmiiksi asti Edelweiss-blokeilla. Se on odottanut tikkausta ja nyt vihdoin sain sen valmiiksi asti. Peiton kuviokankaat ovat Tildan. Olin säilyttänyt Tilda-nippua pitkään, mutta kankaat olivat niin tasavärisiä, ettei niitä syntynyt mitään ilman voimakkaan väristä lisää.

Tavallisin tapani suunnitella tikkausta on miettiä blokin muotoja ja miten voisin niitä tikkauksella joko korostaa tai häivyttää. Edelweiss-blokissa on monesta palasta koostuva kukkamuoto, jota halusin korostaa vielä tikkauksellakin. Tikkaisin terälehtiin "suonet", pitkiä kaarevia linjoja. Niitä tikatessa en vielä tiennyt, mitä laitan kukkien väliin yksivärisiin paloihin. 

 Pari palaa ehdin jo tikata aika suorilla linjoilla nekin, mutta sitten taas kaappasin ratkojan, kun hoksasin, miten palan muotoa voi hyödyntää. Oikeaoppisia höyheniä ne eivät ole, ehkä jotain muunnelmia. Kaiken kukkuraksi en edes ole tikattujen höyhenten ystävä, mutta siinä ne nyt ovat 😁

Peiton koko on 148x198 cm. Välissä on puuvillavanu. Omista varastoista löytyi takakankaat, jotka tuuli avuliaana vilautti näkyviinkin. 

Kanttikin löytyi omista varastoista. Olisin tehnyt sen pätkissä peiton kuviokankaista, mutta niitä ei enää ollut tarpeeksi. Ja ompelen kantin viimeisen reunan aina käsin.

 Edelweiss (alppitähti) -nimi muuttui Harjutähdeksi, kun tämä on saanut alkunsa Mäntyharjulla. 

Summa summarum
Tikkaan mielummin blokin kuvionnin huomioiden. Suunnittelu on silloin mielenkiintoisempaa ja voi miettiä, mitä haluaa korostaa. Mutta en enää arastele all-over-tikkaustakaan, vaikka sen tekeminen on paljon tylsempää kuin blokkeihin kustomoidut kuviot.
Tikkaaminen on joka tapauksessa kivaa. Ja aika monta tuntia olen kuunnellut äänikirjoja tikatessani.

EDIT 21.10
Mielelläni vastaisin kommentteihinne, mutta blogger on eri mieltä asiasta. Vaikka mitkä temput tekisin, niin aina tulee ilmoitus "Virhe kommenttiasi julkaistaessa"

Tilkkukurssituotoksia

 Olin kesäkuussa Mäntyharjun ensimmäisellä tilkkuviikolla, ja aikaansaannokset ovat odottaneet sopivaa aikaa postaukselle. Aika paljon keskeneräistä on vielä, ne odottavat syksyn sateisia päiviä, jolloin voi keskittyä ompeluun. Nyt on marjastus, puutarha, lomailu ym. kesäpuuhat. 

Pienen päivänkakkaraliinaan tein tilkkupinnan valmiiksi Mäntyharjulla. Tikkaaminen ja kanttaaminen jäi kotihommiksi. Tämä on ainoa keskeneräisenä kotiin tullut työ, jonka olen tehnyt nyt valmiiksi asti. Tämä tehtiin paperiompeluna.

Pyöreää vetoketjupussukkaa suurensin vähän alkuperäisestä ohjeesta, että sain siitä luutuuttikuulokkeilleni (=luujohdekuulokkeet) säilytys- ja kuljetusvälineen. Tästä tuli varsin näppärä ja on paljon mieleisempi kuin kuulokkeiden mukana tullut musta, kuminen pussi, joka tuntui käteen aika ällöttävälle. 

Kompassi oli myös paperiompelumalli. Tähän käytin yksiväristen laatikostani Marraskuu-peitosta jääneitä resurssipaloja. Näitä kompasseja tein kaksi, jos nämä joskus jalostuisivat kassiksi, niin on sitten kumpikin kylki saman näköinen. Olen aika vähän kaarevia saumoja ommellut, ihan ei mennyt kuin Strömsössä, mutta kuuma rauta ja höyry tekevät ihmeitä pullottaville saumoille. 

Kimalaisiakin syntyi kaksi, näistä ehkä tulee joskus tyynynpäälliset. Tai sitten ei. Raidallisesta tereestä tykkään, mutta mustaa reunaa karsastan. Minulla on keltaista kangasta, jossa on pieniä kimalaisia (tai niiden sukulaisia), josta voisi miettiä uusia reunoja. Ehkä...

Japanilainen puutarha-blokista syntyi kai peittojakin, ainakin jollakin kesän neljästä kurssista. Minä tein neljä blokkia ja niistä joskus toppaan ja tikkaan liinan. Ehkä vähän kummalliset värit minulle?

 Viimeiseksi ensimmäisenä kurssipäivänä (ja vähän toisenakin) tehty reppu. Materiaali on todella pehmeää keinonahkaa. Vegaaniseksi nahaksikin kutsuvat. Tässä oli vääntämistä ja kääntämistä, ja metrivetoketjuakin hain kahteen otteeseen kurssikaupasta, kun en meinannut tajuta, miten paljon sitä tähän upposi. Vähän olen kyllä ylpeä, että sain tämän ihan siististi kasaan. 

Repun suuaukko taittuu piiloon, kun se on selässä tai olkapäällä. 

Selkää vasten tulevassa kyljessä on toinen tasku. Repun hihnat muodostuvat vetoketjusta, joka avataan, jotta saadaan kummallekin olkapäällä hihna. 

Olipa kiva kurssi taas! Yksi kurssin parhaita anteja on ommella yhdessä toisten kanssa. Uusia tilkkututtavuuksiakin syntyi ja ehkä ensi kesänä tavataan taas Mäntyharjulla.

Kurssiompeluksia

 

Kesäkuun keskimmäinen viikko kului rattoisasti Päivölän opiston tilkkukurssilla, opettajana oli Hannele Wakkari. Helteestä huolimatta ompelutila pysyi onneksi viileänä koko viikon, mahdollinen hikoilu ei johtunut säästä. 

Oma tavoitteeni oli ommella, mutta tulla kotiin mahdollisimman vähän keskeneräisten kanssa. Tästä johtuen kävikin sitten niin, että minulla oli yksi täysin valmis pussukka ja tilkkupintavalmiudessa oleva peitto. 

(Kamukassista on kyllä päällikankaat leikattu, mutta valmistuneeko koskaan?)

Tämän nimi oli helppo pussukka, mutta kyllä se jonkun verran taisi kirvoittaa painokelvottomia ajatuksia. Omastani tuli vähän vänkyrä, ei taineet kulmat osua ihan niin kohdalleen kuin oli tarkoitus. Kuvassa pussukka on pakattu täyteen pyyhkeitä, että se näyttäisi edes vähän säälliselle.

Tilkkuvoileipä pussukkaa varten tikattiin ensimmäisenä, josta sitten leikattiin pussukan osat. Minulle tuli tuota tikattua pintaa kotiin viemisiksikin, kun meni tuumat ja sentit ihan vähän vaan sekaisin. Onneksi oikein päin sekaisin. 

 Tikkaamista vaille valmis tilkkupinta. Blokin nimi on Hullaanus (Simple Swoon) ja se on iso, 24 tuumaa kanttiinsa. Ajattelin, että kuudesta tulisi torkkupeitto, mutta tulikin vähän isompi.

Tähän olin varannut kaksi Kaffe Fassetin fat quarter -nippua. Ajatuksena oli hyödyntää kohtalaisen isoissa paloissa isokuvioinen kangas. 

 

Hannelen ohjeessa oli kankaiden asettelu oli niin, että keskitähden kankaasta tulisi myös suunnikkaat, jotka tilkkupinnassani ovat tummansiniset. Sattuipa sitten niin, että leikkasin ensimmäiseen blokkiin liikaa vääriä paloja, joten fat quarterista ei enää riittänytkään suunnikkaisiin.

 Mutta onni onnettomuudessa, näin kirjavat kankaat tykkäävät rauhoittavasta tummasta sinisestä, ja se myös yhdistää kaikenkirjavat blokit aika tehokkaasti.

Kankaat valitsin kahdesta nipusta kauneuskriteerillä. Reunukseen poimin sitten jäljelle jääneistä kankaista punasävyiset, kun en enää keltaista tai vihreää halunnut sotkea tähän. Leikkasin kankaat paloiksi, jotka sekoittelin sitten peräkkäin reunukseksi. Ompelin reunuksen neljännen kurssipäivän iltana suoraan kiinni yhteen ommeltuihin blokkeihin. Mietin yön yli ja ratkoin sen aamulla auki ja lisäsin väliin kaksi tuumaa valkoista. Vähän tuli ilmavamman oloinen näin.  

Tilkkupinta on nyt tikkausjonossa, pari kolme työtä on vielä sen edellä, mutta onhan minulla nyt kaikessa rauhassa aikaa suunnitella tikkausta. 

Kurssiohjelmaan kuului myös vierailu (lue:ostosmatka) kangastukku Tekstiilipalveluun. Enpä ole samaan aikaan kovin montaa kertaa nähnyt sellaisia määriä kankaita. Tilkkupintaan löysin sieltä taustakankaan, todella värikkään batiikin. Monenlaista vanua ja huopaa lähti myös matkaan. Varsinaisia tilkkupuuvilloja ei juurikaan ollut, mutta muuta katseltavaa yllin kyllin. Minimiostosmäärä kankaissa oli viisi metriä, se vähän jarrutti ostohaluja.

Täällä ei mittakepeillä pelattu, vaan koneet mittasivat ja rullasivat kankaat koneenkäyttäjän käskyjen mukaan. 

Koko alkukesän tilkkuilun jarruna on ollut EQA:n kuvanvaihtotyö. Vaikka se on pieni (20x40 cm), sen tekeminen on maistunut tervalle. Toisen työn tein melko nopeasti jo kevättalvella, mutta oma kuvavalintani, jonka käyttölupaan jouduin vielä näkemään vähän vaivaa, on tuntunut liian isolta palalta haukattavaksi. Jouduin laittamaan itselleni rajoituksen, ettei uusia töitä (kurssia lukuunottamatta) saa aloittaa ennen työ on valmis.  Nyt, kun deadline painaa päälle, se on vihdoin viimeistelty ja kuvattu, ja voin viimein alkaa tehdä jotain muuta tai ainakin tikata.

Kurssiompeluksia

Juhannuksen jälkeisen viikon vietin Iitissä Perheniemen opiston tilkkutyökurssilla. Puitteet Vanhassa kartanossa olivat hulppeat eikä palellakaan tarvinnut missään vaiheessa. 

 Kurssin teemana olivat värisävyt ja ympyrät, mutta paljon muutakin oli mahdollista tehdä.

 Aloitin vinksahtaneista ympyröistä (wonky circles). Näistä tuli tyynynpäällinen. Tuo silmiinpistävä vaaleansininen kangas vaihtui toiseksi työskentelyn aikana. Samoin jouduin tekemään joihinkin blokkeihin lisäkaaria, että sain ne tarvittavaan mittaan.

Sitten siirryin reikiin, joka olikin tosi hauska juttu. En aloittaessani tiennyt, mihin reiät laittaisin, niistä tuli sitten kansion päällinen. Reiät ommeltiin hauskalla tekniikalla hyödyntäen kaavapaperia. Paperille piirrettiin ympyrä, se laitettiin kankaan päälle ja ommeltiin pitkin viivaan. Kangas leikattiin ympyrän sisältä pois ja saumavara hakitettiin. Paperi käännettiin toiselle puolelle, silitys  - ja siinä oli kaunis, tasareunainen reikä. Minä laitoin taustalle kirjavan kankaan, jonka tikkasin ympyrän reunoja pitkin kiinni. Opettajalla oli mm. pussukka, johon oli laitettu kristallimuovi-ikkuna ympyrään. Viimeisenä revittiin paperi välistä pois. Saumavaroihinhan jää pienet hakitetut paperikulmat, mutta ei ne siellä ketään haittaa. 

Viimeistelyssä tikkausmopo lähti käsistä. Innostuin tikkaamaan pientä piiperrystä, mallit nappasin kirjavan kankaan kuvioinnista.  

Takapuolella on vain yksi reikä. Tikkausta olisin voinut  jatkaa vielä lähemmäksi reunaa, se jäi mittavirheen takia  vähän autioiksi.

 Tekniikka on  hauska, ja sillä saa helposti kauniita ympyröitä soikioita tai mitä sitten haluaakaan tehdä. 

 Ympyrähulluttelun jälkeen vähän säntillisempiin töihin. Muunneltu hirsimökki paperiompelulla. Tämä oli varsinainen kuntojumppa. Kun jokaisen ommellun sauman jälkeen nousin seisomaan, silittämään  ja leikkaamaan, tuli noita ylösnousuja melkein sata. Kotona tämä olisi mennyt yhdellä istumalla, mutta kurssiolosuhteissa se ei onnistunut. Ei paha juttu ollenkaan! Ompelussa piti olla tarkkana, että kuvio lähtee kiertymään sinne, minne oli tarkoituskin. Tästä(kin) kummallisesta kuviosta tulee ehkä joskus tyyny. 

Värjäysjutut oli yksi asioista jotka halusin Perheniemessä oppia. Värjäsimme väriliukumia, ja opettajalla oli ohjeita töihin, joissa saattoi käyttää saman värin eli valoisuusasteita. 

Itse värjäsin kolmella sävyllä. Punainen ja sininen ovat suoraan purkista, lilan sekoitin itse noista kahdesta. Värjäys tehtiin pusseissa, ja oli kyllä vähän sotkuista puuhaa, vaikka tapaa sisäsiistiksi mainittiinkin. Vasemman puoleiset kankaat ovat ensimmäisestä väriliemestä, oikeanpuoleiset jälkivärejä. Ensin värjättyjä kävin möyhentämässä usein, ja sainkin kohtaisen tasaista, mutta eivät näytä kuitenkaan tehdasvärjätyiltä. Jälkivärjätyt olivat väriliemessä kahden yön yli, ja aika voimakasta tuli vieläkin. Näitä kävin vain kerran kääntelemässä, joten ovat kirjavampia. 

Jälkivärissä liotetut kankaat. Ei tarvinnut kauan ododtella kuivumista, kun lämpömittari näytti tukahduttavaa + 30.

 Olin varautunut värjäyksiin kumihanskoilla ja -esiliinalla, mutta silti sitä luulee osaavansa toimia sotkematta.

 Heti ensimmäiset värit tulivat (kai liian täyteen täytetystä) pullosta käsille. Vieläkin kynnenvierukset sinertää, vaikka värjäyssessiosta on jo kohta kaksi viikkoa. 

Tämä taisi olla japanilainen korinpohja, tai jotain sinnepäin.  Ehkä nämä sijoittuvat kassiin, tykkään niistä noin yhtenäkin rivinä (alla), aivan kuin boordina. 

 Torstai-iltana kuumuus alkoi tehdä tehtäväänsä ja tarvitsin aivotonta tekemistä. Aloin ommella silpputilkkuja yhteen pareittain, sitten leikkasin ne suurinpiirtein suorakulmaisiksi ja ompelin parit taas yhteen. Värien suhteen ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kuin että otin toisen tilkun esim. punaisten pussista ja toisen sinisten.

 Tämä oli niin hauskaa, että jatkoin sitä vielä kotonakin - ja nyt minulla on vanhan autoni takakontti riemunkirjava! Olen Sanna Parankon autossa nähnyt tällaisen alustan ja ajattelin, että tähän voisi upottaa silppuja. Blokkeja tuli aika monta ylimääräistä, ja todennäköisesti tämä aivoton työ jatkuu, koska se on niin kivaa.

Tilkkupinta on tikattu parketinalushuovan päälle Se on mielestäni  hyvin samankaltaista kuin askartelutarkoituksiin myytävä kierrätyshuopa, mutta iloisempaa (vähän kirjavampaa) ja paljon halvempaa. Ainoa haittapuoli oli, että rautakaupasta piti ostaa koko 15 rulla, mutta rakentaja-alennusten kanssa metrihinnaksi tuli reilu 2 €. Suunnitelmissa on kasseja ja koreja, joihin voisin tuota huopaa upottaa. 

Ja olipa kiva lastata tänään ostokassit takakonttiin!

Kiitokset Ulla Meskaselle ja kurssikavereille kivasta kurssista!