Tilkkukurssiterveisiä

 Maaliskuussa aloittamani Tilkkutien tekohengitys on kyllä sujunut todella huonosti. Luulin postanneeni keväällä valmistuneen peiton, mutta ei sitä olekaan täällä. Lienen unta nähnyt.😞 Korjataan unohdus jossain välissä. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Jo kymmenen (ehkä?) vuoden ajan kesä on alkanut Mäntyharjun tilkkukurssilla. Muutama välivuosi on ollut, mutta Mäntyharju on mielessäin, ei Mäntsälä.

Ohjeita oli kurssilla, jos oikein muistan, 18, joista tein vain kolme. En ole ihan se sukkelin ompelija enkä toisaalta tykkää viedä kovin paljon keskeneräisiä kotiin. 

Kurssilla kaikki alkaa kahdesta asiasta. Ensin rakennetaan oma ompelupaikka, tarvikkeet ja kankaat paikoilleen. 

 

 

Toiseksi sisustetaan petipaikka, tällä kertaa se oli uskonnon-psykologian-filosofian luokassa, varsin henkevä ympäristö siis. Tyyny oli unohtunut kotiin, mutta täytin tyynyliinan mukana olleilla vanuilla.

Tulin paikalle jo sunnuntai-iltana, että pääsisin heti maanantaina aloittamaan hommat.

Melkein kaksi päivää ähelsin farkkukassin kanssa. Miten siihen upposikin aikaa niin? Tereet ei ole minun juttuni, niiden säätäminen oli pinnaa venyttävää touhua. Huvittavaa on, että olen käyttänyt
kassiin aikaisemmin Konttiin viemäni farkkuhameen, jonka kävin kuukauden päästä ostamassa takaisin, kun tarvitsin kierrätysfarkkumatskua. Punainen Risti kiittää 😄

Seuraavaksi joku pikkutyö? Lehmä!

Mäntyharjulainen ammu paperiompelutekniikalla. Olipas pientä palasta, ihmekös tuo, jos lehmänkin otsa on rutussa. En halunnut ruskeasilmäistä lehmää - sininen ei ollut kovin hyvä valinta kuitenkaan. Lehmän loppusijoituspaikka on vielä auki.

 

Olin jo joitakin vuosia sitten ostanut nipun Tilda-kankaita ja marinoinut niitä ihan riittävästi. Vaikka ne ovat yksitellen tosi kauniita, niin niiden väritys yhdessä on, kurssikumppanin sanoin, vispipuuroa. Tasaista värimössöä. Poimin kurssikaupasta yksivärisen tumman lilan kontrastiksi ja ompelin loppuviikon aikana Edelweiss-peiton tilkkupinnan valmiiksi asti. 

Suunnittelu ei ole vahvin puoleni, roiskaisen vain yleensä menemään ja harmittelen/paikkaan/puran sitten jälkikäteen tekosiani. Vasta kun tilkkupinta oli valmis, hahmotin kuvion kunnolla. 

Se Edelweiss on tuon valkoisen raamin sisällä. Jos olisin tämän tajunnut aikaisemmin, en olisi rakentanut lilan raamin sisäpuolella olevaa osiota samanlaisista kankaista (nämä osat ompelin ihan  tyhmästi ensimmäisinä  ja vain noiden kaarevien saumojen takia), vaan hakenut kankaat symmetrisesti isoon kuvioon. Mutta se on nyt, mikä on, ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Ei ole enää pelkkää vispipuuroa. Peiton nimeksi tulee Vispipuuroa ja mustikkasoppaa 😄. Seuraavaksi tikkaan sen. Tämä on 29. peittoni. 

Miehen kysymys, kun teen uutta peittoa: Mihin se tulee? En tiedä, tekeminen tässä on se tärkein juttu. 

Kaikki muut olivat jo lähteneet viimeisenä kurssi-iltapäivänä, minä ompelin yksin (no, oli siellä opettaja ja kaveri kuvaamassa) peiton tilkkupintaa kasaan, ja sain sen valmiiksi! Ne 15 muuta ohjetta, joita en ehtinyt tehdä - ehkä joku päivä teen niistä vielä jonkun. 

Ja ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu.

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

Kurssiompeluksia

Juhannuksen jälkeisen viikon vietin Iitissä Perheniemen opiston tilkkutyökurssilla. Puitteet Vanhassa kartanossa olivat hulppeat eikä palellakaan tarvinnut missään vaiheessa. 

 Kurssin teemana olivat värisävyt ja ympyrät, mutta paljon muutakin oli mahdollista tehdä.

 Aloitin vinksahtaneista ympyröistä (wonky circles). Näistä tuli tyynynpäällinen. Tuo silmiinpistävä vaaleansininen kangas vaihtui toiseksi työskentelyn aikana. Samoin jouduin tekemään joihinkin blokkeihin lisäkaaria, että sain ne tarvittavaan mittaan.

Sitten siirryin reikiin, joka olikin tosi hauska juttu. En aloittaessani tiennyt, mihin reiät laittaisin, niistä tuli sitten kansion päällinen. Reiät ommeltiin hauskalla tekniikalla hyödyntäen kaavapaperia. Paperille piirrettiin ympyrä, se laitettiin kankaan päälle ja ommeltiin pitkin viivaan. Kangas leikattiin ympyrän sisältä pois ja saumavara hakitettiin. Paperi käännettiin toiselle puolelle, silitys  - ja siinä oli kaunis, tasareunainen reikä. Minä laitoin taustalle kirjavan kankaan, jonka tikkasin ympyrän reunoja pitkin kiinni. Opettajalla oli mm. pussukka, johon oli laitettu kristallimuovi-ikkuna ympyrään. Viimeisenä revittiin paperi välistä pois. Saumavaroihinhan jää pienet hakitetut paperikulmat, mutta ei ne siellä ketään haittaa. 

Viimeistelyssä tikkausmopo lähti käsistä. Innostuin tikkaamaan pientä piiperrystä, mallit nappasin kirjavan kankaan kuvioinnista.  

Takapuolella on vain yksi reikä. Tikkausta olisin voinut  jatkaa vielä lähemmäksi reunaa, se jäi mittavirheen takia  vähän autioiksi.

 Tekniikka on  hauska, ja sillä saa helposti kauniita ympyröitä soikioita tai mitä sitten haluaakaan tehdä. 

 Ympyrähulluttelun jälkeen vähän säntillisempiin töihin. Muunneltu hirsimökki paperiompelulla. Tämä oli varsinainen kuntojumppa. Kun jokaisen ommellun sauman jälkeen nousin seisomaan, silittämään  ja leikkaamaan, tuli noita ylösnousuja melkein sata. Kotona tämä olisi mennyt yhdellä istumalla, mutta kurssiolosuhteissa se ei onnistunut. Ei paha juttu ollenkaan! Ompelussa piti olla tarkkana, että kuvio lähtee kiertymään sinne, minne oli tarkoituskin. Tästä(kin) kummallisesta kuviosta tulee ehkä joskus tyyny. 

Värjäysjutut oli yksi asioista jotka halusin Perheniemessä oppia. Värjäsimme väriliukumia, ja opettajalla oli ohjeita töihin, joissa saattoi käyttää saman värin eli valoisuusasteita. 

Itse värjäsin kolmella sävyllä. Punainen ja sininen ovat suoraan purkista, lilan sekoitin itse noista kahdesta. Värjäys tehtiin pusseissa, ja oli kyllä vähän sotkuista puuhaa, vaikka tapaa sisäsiistiksi mainittiinkin. Vasemman puoleiset kankaat ovat ensimmäisestä väriliemestä, oikeanpuoleiset jälkivärejä. Ensin värjättyjä kävin möyhentämässä usein, ja sainkin kohtaisen tasaista, mutta eivät näytä kuitenkaan tehdasvärjätyiltä. Jälkivärjätyt olivat väriliemessä kahden yön yli, ja aika voimakasta tuli vieläkin. Näitä kävin vain kerran kääntelemässä, joten ovat kirjavampia. 

Jälkivärissä liotetut kankaat. Ei tarvinnut kauan ododtella kuivumista, kun lämpömittari näytti tukahduttavaa + 30.

 Olin varautunut värjäyksiin kumihanskoilla ja -esiliinalla, mutta silti sitä luulee osaavansa toimia sotkematta.

 Heti ensimmäiset värit tulivat (kai liian täyteen täytetystä) pullosta käsille. Vieläkin kynnenvierukset sinertää, vaikka värjäyssessiosta on jo kohta kaksi viikkoa. 

Tämä taisi olla japanilainen korinpohja, tai jotain sinnepäin.  Ehkä nämä sijoittuvat kassiin, tykkään niistä noin yhtenäkin rivinä (alla), aivan kuin boordina. 

 Torstai-iltana kuumuus alkoi tehdä tehtäväänsä ja tarvitsin aivotonta tekemistä. Aloin ommella silpputilkkuja yhteen pareittain, sitten leikkasin ne suurinpiirtein suorakulmaisiksi ja ompelin parit taas yhteen. Värien suhteen ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kuin että otin toisen tilkun esim. punaisten pussista ja toisen sinisten.

 Tämä oli niin hauskaa, että jatkoin sitä vielä kotonakin - ja nyt minulla on vanhan autoni takakontti riemunkirjava! Olen Sanna Parankon autossa nähnyt tällaisen alustan ja ajattelin, että tähän voisi upottaa silppuja. Blokkeja tuli aika monta ylimääräistä, ja todennäköisesti tämä aivoton työ jatkuu, koska se on niin kivaa.

Tilkkupinta on tikattu parketinalushuovan päälle Se on mielestäni  hyvin samankaltaista kuin askartelutarkoituksiin myytävä kierrätyshuopa, mutta iloisempaa (vähän kirjavampaa) ja paljon halvempaa. Ainoa haittapuoli oli, että rautakaupasta piti ostaa koko 15 rulla, mutta rakentaja-alennusten kanssa metrihinnaksi tuli reilu 2 €. Suunnitelmissa on kasseja ja koreja, joihin voisin tuota huopaa upottaa. 

Ja olipa kiva lastata tänään ostokassit takakonttiin!

Kiitokset Ulla Meskaselle ja kurssikavereille kivasta kurssista!

Kolttu kalenterille

 Tänä vuonna uuden kalenterin kannet myöhästyivät vuodenvaihteesta, mutta onhan tässä vuotta vielä paljon jäljellä.

Ompelin kolme pikkuhanhiriviä paperiompeluna. Yhden hanhen leveys on 2 cm ja korkeus 1,5 cm. 

Paperien poisnyppiminen oli aika näperrystä.

Hanhirivien väliinkin olisi  voinut jotain tikata, mutta tikkaamatta jäi. Vanuna on ohut, silitetävä vanu, Vlieseline H630 ("pöytäliinavanu"). 

Etukannen sisäpuolelle tein pienen taskun ruokalippuja varten ja takakannen sisäreunassa kapea tasku kynää varten. 

Ei pöllömpää ommella seisten

Treenasin seisoen ompelua, nostin koneen kirjahyllyn (korkeus 95 cm) päälle,  ja kaasuttelin siinä. Onneksi sain muistutuksen tilkkukavereilta, että koneessani on myös ns. käsikaasu, ei tarvinnut yhdellä jalalla seistä, kun toinen oli kaasulla.

 Ja mikä olisikaan ollut parempi tekniikka pystyompeluun kuin paper piecing. Kun joka sauman jälkeen silitetään ja leikataan, minulla oli työhuoneessani kultainen kolmio näille toiminnoille. Samalla tuli vähän askellettua työvaiheiden välillä. 

Olen tätä samaa pöllömallia ommellut aikaisemminkin. Violetin tein ensin (en edes muista, mihin se on päätynyt) ja vähän myöhemmin Ellu sai kahden pöllön tyynyn. Nyt Ellulla on pikkusisko, joka halusi omat pöllöt.Väritoiveina oli pinkki ja keltainen. 

Nämä paper piecing -jutut on sellaisia "vielä-yksi" -ompeluksia. Aloitin ison pöllön illalla ja ajattelin tehdä vain vatsaosan. Koko pöllö oli kuitenkin valmis ennen kuin pään tyynyyn painoin. Joka sauman jälkeen ajattelin, että vielä yhden sauman ompelen ja sitten - ja niihän siinä kävi, että saumat loppuivat ennen kuin ompelijan into.

Olen useimmiten ommellut tyynyihin vetoketjun alareunaan. Nyt palauttelin mieleen kikkaa, jolla vetskarin saa näppärästi suoraan saumaan  tyynyn takapuolelle. Takakappale leikataan toiseen suuntaan n. 4 cm pitemmäksi kuin päällinen on, ja se leikataan kahtia siitä kohtaa, mihin vetoketju halutaan. Palaset laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan n 2 cm päästä reunasta suoralla tikillä yhteen, tikin pituus minulla oli 5 mm. Jatkokäsittelyä helpottaa, jos sauman ompelee eri värisellä langalla. Ommeltu sauma silitetään auki ja vetoketju neulataan nurjalle puolelle niin, että ketjun keskikohta on sauman päällä.  Ketju tikataan oikealta puolelta kiinni ja sauma ratkotaan auki. 

Hoksasin vasta  tyynyn valmistuttua, että tästä olisi voinut tehdä ohjekuvatkin, mutta siinä kohtaa oli jo myöhäistä. Todennäköisesti aika monelle tämä on ihan tuttu juttu.

Tällä tekniikalla voit käyttää myös jonkin verran tyynyn mittaa lyhyempiä vetoketjuja, kunhan vain sisustyyny mahtuu aukosta sisään. Ompele silloin vetoketjun molemmin puolin tulevat saumat normaalipituisella tikillä ja kankaan värisellä langalla. Ns. leninkiketju on tähän paras, minulla oli omissa varastoissa vähän leveämpi vetoketju, se vähän nostaa reunoja ylös ja kurkistelee saumasta. 

Pöllöt parkkeerasivat 40 cm x 40 cm tyynyn päälle. Malli on Cyrille Zellwegerin, ja olen ostanut sen vuosia sitten Etsystä.  

Nyt ehkä pöllöt riittävät, ellei sitten Ellu saa toisenkin pikkusiskon.

Ikivihreä joulukuusi

 Joulukuusi on valmis, vain tähti ja koristeet puuttuvat.

 Kuusen alareunaan nurjalle puolelle  ompelin 300 g verhopainoja, jotta se riippuisi suorana. Ulkona tuulet kuitenkin sitä heilutteli. 

Kuusihan on kuin mannekiini (nykyisin sanotaan kai malli), pyörähtelee eri asennoissa kuvaajan edessä.

 Vaikka tausta oli valkea (anopini kapioita), niin käytin alalankana samaa väriä kuin ylälankakin oli. En halunnut vihreälle etupuolelle valkoisia langannousuja. Taustalla ei niin ole väliä, kun se tulee seinää vasten. 

Tikkaaminen oli taas ihanaa, melkein harmitti, kun se loppui. 

Ompelen tähän vielä vihreitä nappeja, joihin voi ripustaa koristeita. Tämän kuusen voi laittaa vaikka jo marraskuussa esille, ei tarvitse neulasia lakaista sen alta. Joku ehdottikin, että tästä voisi tehdä joulukalenterin ompelemalla 23 nappia, joihin sitten joka päivä yksi uusi koriste. Ja viimeiseksi jouluaattona tähti latvaan. 

Kriittiset mitat 65 x 192 cm

Nappeja ja namusia

Vietin helmikuun toisen viikonlopun Hartolassa Itä-Hämeen opistossa tilkkukurssilla. Enkä ole koskaan lähtenyt kurssille niin pienellä kangasvarastolla kuin nyt.  Reilu puolikas kestokassillista oli kangasta mukana ja sillä pärjäsin. Pakkaamista auttoi Parankon Sannan kurssikirje, josta valitsin jo kotona, mitä aion tehdä ja heittelin kankaita kassiin sen mukaan. Myönnettävä on, että nakkasin sinne  vielä "kaiken varalta"-nipun päälle, eihän sitä koskaan tiedä, mitä eksyy tekemään. 

Hartolassa kokonaan valmistunut työ oli nappipussukka. Tämä värien rakastaja otti mukaansa grafiitinharmaata pellavaa, vaikka kotona olisi ollut valita aika monta muutakin väriä? Miten paljon kivemmalta tämä näyttäisi vaikka puolukan punaisena tai voimakkaana lilana? 

Olin jo menossa nappikauppaan, kun muistin, että minulla on laatikollinen (=1056 kpl) pahvisissa nappilistoissa kiinni olevia nappeja. Kaikki valkoisia. Ei oikein innostanut, mutta nyt oli ajan tarpeen kaupita tavara. Onneksi sain laatikon sisällöstä jaettua aika ison osan kurssikavereille!

Miten lie tähän pussukkaan kasautunut sellaisia materiaaleja, joista eivät oikein ole sytyttäneet tekemisen riemuun, niin kuin tuo monivärinen tikkauslanka? Onneksi Sanna keksi, että nappien ompelussa voisi käyttää eri värisiä lankoja. Ja kun tikkauslanka oli tricolorin väreissä, samoilla väreillä menin nappien ompelussakin. Ja pussukassa on ensimmäiset koskaan koneella ompelemani napit! Ensimmäisen ompelin melkein silmät kiinni, kun hirvitti, että neula osuu nappiin ja paukkuu poikki. Niin ei käynyt, ja nyt on ihan uusi taito hallussa!

Pussukan toiselle puolelle on tikattu vahvistetulla suoralla ompeleella samanlaista vinoruudukkoa kuin on nappiosastossakin. 

Pussukka on iso, leveys on 38 cm, korkeus 26 cm ja pohjan leveys 11 cm. Mikään lentomatkapussukka tämä ei ole, napit ovat kai jotain vanhaa kestomateriaalia ja tosi painavia. Pussukan paino on melkein kaksinkertainen napittomaan, tilkkupuuvillasta valmistettuun pussukkaan verrattuna.

Karkkiblokilla aloitin ensimmäisenä kurssi-iltana, tein nappipussukan väliin ja sitten kokosin blokit pieneksi peittopinnaksi. Olin ensin jättämässä blokkien kasaamisen kotiin, koska ajattelin laittavani yksivärisen välikaitaleen. Karkit kuitenkin polttelivat, ja nappeja ommellessani keksin, että voin ainakin testata karkkikangaskaitaleita väleihinkin. Vain reunat jäivät sitten kotiin tehtäviksi, kun mukana ei ollut riittävän suurta määrää sopivaa kangasta.

Ja nämä kankaat ovat juuri niitä, jotka nakkasin kassin päälle varoiksi. Muutama vuosi sitten lahjaksi saamani kankaat ovat nyt tässä namusina. 

Sähköiskun saaneen kissan ehdi aloittaa Hartolassa, viimeistelin sen heti maanantaina kurssin jälkeen. Ihan hirveästi en mallista innostunut, mutta halusin muistutella mieleeni paperiompelutaitoa Add-a-Quarter -viivaimen avulla. Joku kumma kupru kissan toiseen suupieleen tuli, mutta talttui onneksi painehöyryllä. Eikä tämä katti sitten hullumpi olekaan, ja tälle on jatkosuunnitelma olemassa.

Porukassa ompelu on aina kivaa, niin oli nytkin. 

Kotiinkin pääsin kurssin jälkeen, vaikka sunnuntaina lähdön hetkellä kurssipaikan piha oli pehmennyt sellaiseksi sohjoksi, ettei ainakaan minun kaksivetoisellani ollut mitään asiaa oven eteen. Tavarat oli vietävä kantaen reilun sadan metrin päässä olevalle autolle. 

Onneksi niitä kankaita ei ollut kuin yhdessä kassissa ja nappilaatikonkin paino oli vajunut reilusti tulotilanteeseen verrattuna.