Minna Neulanviemää-blogista on ommellut jo kolme kivaa mekkoa samalla kaavalla. Hän vakuutteli mallin sopivan kenelle vaan, ja niin marssin Eurokankaaseen etsimään kesäistä ja heleää mekkokangasta. No, kesäinen ehkä toteutui, heleys ei niinkään. Sen sijaan löytyi batiikkivärjättyä puuvillaa, ensin nimenomaan heleän vihreänä (vihreä ei ole minun värini) ja hiukan kaiveltuani, samaa kangasta sinisenä. Luovuin siis heleydestä.
Malli oli todella helppo ommella, eikä sitä tarvinnut juurikaan muutella. Pääntietä hiukan avarsin alkuperäisestä, muuten ompelus on kaavan mukainen.Ensimmäisen hihan istutin pukuompelun oppien mukaan, mutta kun se meni niin kivuttomasti paikalleen, toisen ompelin suoraan kiinni ilman harsimuksia. Mallimekko on tehty trikoosta, ja hiukan hirvitti, meneekö mekko päälle ilman että takasaumaan pitää ommella vetoketju, mutta ei ollut minkäänlaista ongelmaa pukemisessa. Ommellessani huomasin, että kangas ei ole kovinkaan rypistyvää sorttia. Kirjavuus kätkee lisäksi mahdolliset pienet rypyt.
Helman tasaaminen itsekseen on ompelijalle aina haaste. D-insinööristä ei juurikaan ole apua, kun homma menee helposti millintarkaksi säätämiseksi, mutta sitten keksin. Ompelija jakkaralle mekko päällä ja D-insinöörille kamera kouraan! Kuva kertoi, että toinen reuna on pitempi.
Perjantai-iltana piirsin kaavat, lauantaina leikkasin ja sunnuntaina
sateiden aikana ja ukkosten välissä ompelin kasaan. Maanantaina laitan töihin
päälleni. Tykkään mallista. Istuu hyvin ylävartalolla, helma lievästi A-linjainen (Modan määritelmä), mukavan väljä. Kerhomekko kakkosen teen sitten siitä heleästä kankaasta (kunhan sen ensin löydän) ja hihattomana. Kolmoseen voisi upottaa jotain tilkkujuttuja...
Kaava Moda 1/2014
