Joulupeitto

Sain kuvapeuhauksen jälkeen vihdoin käynnistettyä joulupeiton viimeistelyn. Yritin kyllä esitellä täällä erilaisia reunusvaihtoehtoja viime viikkoisessa postauksessa, mutta kun systeemi ei antanut, vaan alkoi urputtaa kuvatilasta. Jouduin siis tekemään reunusratkaisun ihan itse, hiukan asiaan vaikutti myös käytettävissä olevat kankaat. En ollut ollenkaan miettinyt, miten paljon ison peiton reunuksiin kankaita menee. Ja päätin, että tämän vällyn osalta on riittävästi hypätty kangaskaupoissa (ensin Lahdessa ja sitten Tampereen messuilla), joten omista varastoista pitää reunat löytyä.

Huomenissa yritän saada taustakankaan silitettyä ja rakennettua kerrokset tikkaamista varten. Reunakaitale on vielä miettimättä. Oma silmäni ei vaadi enää yhtään erilaista kangasta reunaan, vaan haluan pitää sen  rauhallisena. Peiton keskiosassa kun on tuota eloa riittämiin. 

Ensimmäinen joulutonttukin hiihteli (tosin ilman lunta) jo paikalle.

(Ihan kuin Bloggerilla olisi jotain minua vastaan. En meinaa millään saada kuvia tänne oikein päin. Minun pitää tallentaa pystykuvat omiin kansioihini syrjälleen, jotta saan ne tänne oikein päin. Otsikon kuva kutistui kumman lyhyeksi, enkä saa sitä  pitenemään, en, vaikka olen vaihtanut kuvaa ja säätänyt vaikka mitä juttuja moneen kertaan. Yritän kovasti olla välittämättä siitä, mutta tökkää silti silmään.)

Kipeät kantapäät

Oppia on tullut ihan saavikaupalla. Olen saanut perusteellisen kurssituksen kuvien käsittelystä blogikuntoon ja oppinut ymmärtämään jotain Picasasta (vaikka olenkin jakanut siellä jo vuosia kansioita, niin tämä veivaus on ollut ihan uutta). Koulutusmuotona on ollut kantapään kautta oppiminen, ja ne ovatkin nyt niin hellät ja arat, että astuminen eteenpäin tuottaa suurta tuskaa.

Pakkasin kuvia pienemmäksi, vaihdoin niitä blogiini - ja taas loppui tila. Argh, argh grrrrr! Kunnes hoksasin, että blogista poistaminen ei liikauttanut Picasassa aikaisemmin olleita isoja kuvia yhtään mihinkään. Jossain vaiheessa olin ihan sekaisin, mikä kuva on missäkin, omassa läppärin kansiossa, pakattujen kansiossa, Picasassa, blogissa, suurena, pienenä, pakattuna, rajattuna, käännettynä, kääntämättä jne. Kaikki turhautumisen ja pettymyksen tunteiden ilmaisut lukuunottamatta kunnon itkupotkuraivaria on kelattu läpi. (Tässä olisin tarvinnut niitä Tilkkulehdessä mainittuja tilkkuaiheisia voimasanoja!)

Nyt on puolet levytilasta on tyhjennetty, noin puolet blogien kuvista vaihdettu ja melkein kaikki läppärini omissa kansioissa olevat blogikuvat pakattu uudelleen. Hullun hommaa, sanon itsekin. Jääräpäisyys voi olla etu tai haitta, tilanteesta riippuen. Tässä tilanteessa en ole vielä varma, kumpaa se on.

Kuvien kurimuksesta yritän kovasti nyt pinnistellä irti: Ensimmäiset jouluvalot on viritetty ja sytytetty!

Wilhelmiinalle tervetuloa lukijakseni

Pakattu on...

...nimittäin kuvia. Eiliset kauhunhetket koettuani ja Kvilttaajan pikaisesta avusta kiitollisena aloitin pakkaushommat hetken harkinnan jälkeen. Halusin säilyttää kuvat blogissani, koska se on myös minulle itselleni dokumentti ja päiväkirja tekemisistäni. Pienet harmin ja väsymyksen itkut tirautettuani tein koneelleni pakattujen kuvien kansiot. Onneksi olen säilönyt käsityökuvat kuukausittain omiin kansiohin, jolloin kuvia ei tarvitse juuri etsiskellä.Pidin tabletilla blogiani auki, jotta näin, mitkä kuvat pakkaan pienemmiksi, koska läppärini kansioissani on myös paljon (turhia) käyttämättömiä kuvia. Yksi kerrallaan pakkasin pienemmäksi ja siirsin sitten pakattujen kuvien kansioon. Täältä löydän sitten nopeasti blogiin vaihdettavat kuvan. Pariin viimeiseen postaukseen ehdin jo kuvat vaihtaa, mutta nyt keskityn pakkaamiseen, koska suurin uhka on vältetty. Tämä tuntui kaikista jouhevimmalle työtavalle, vaikka aikaa tässäkin menee. Pakkaamisessa etenin eilen illalla melkein puoli vuotta taaksepäin, ja sain aivoni oppimaan nopeimmat sormien liikeradat. Kun saan muutaman viime kuukauden kuvat vaihdettua, tilaa aukenee niin, että pystyn loppuja vaihtelemaan pikkuhiljaa.

Tämä aamuhämärissä otettu kuva on pakattu!

On myönnettävä, että nyt sakotetaan ajattelemattomuudesta ja ehkä vähän pönttöpäisyydestäkin. Blogiani aloittaessani olin kyllä jollakin tasolla tietoinen kuvatilan rajallisuudesta, mutta ajattelin pohtivani sitä sitten, kun saan bloggerin muut kommervenkit kuntoon. Ja sitten se unohtui kokonaan.

Otsikkokuvan katoaminen järkytti, ja blogi oli kuin asumaton talo. Pikaisesti muokkasin kesäkassin kylkikuvasta uuden, eli kulissit kuntoon, vaikka mikä olisi. Samalla sotkin ulkonäköasetuksia, mutta en jaksa niihin nyt niihin paneutua, kunhan on edes jotenkin säällisen näköistä.

(Kvilttaajalle vielä kysymys, mistä näen, miten paljon kuvatilaani olen käyttänyt? Yritin etsiskellä, mutten löytänyt.)

Reunusprobleema ja tilaprobleema

Joulupeiton tilkkupinta on kasassa. Mittavirheitäkin sattui, koska alkuperäisessä suunnitelmassa peite olisi ollut kaksi blokkia kumpaankin suuntaan suurempi, mutta kun ryhdyin yhdistämään blokkeja, niin huomasin peitteestä tulevan liian ison torkkupeitoksi. Blokkeja jäi siis aika pino tähteeksi, ja niistä surruttelen vielä ennen joulua muutaman kaitaliinan.

Mutta nyt reunusprobleemaan.

Laittaisinko tällaisen... (1)

Apua! Nyt tuli uusi, iso probleema! Blogger ilmoitti, että kuvien tallennustilani on loppu ja tarjoutui myymään minulle sitä lisää! Yritin poistaa Picasasta muita kuin blogikuvia, mutta ei auttanut. Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa dollarit jonoon? Auttakaa viisaammat!

Picasan blogialbumissa näyttää olevan samanlaisia kuvia useampi kappale, enkä nyt uskalla puuttua niihin, kun sain muutaman kuvan blogistani jo katoamaan (iäksi?). 

Kotilieden tilkkupeittoarvonta

Kotiliesi-blogissa arvotaan 26.11. kaunis tilkkupeitto!

Uusille lukijoilleni tervetuloa!

Selviämispäivä

Tämä päivä menee selvitessä eilisestä messureissusta. Muutama messuihmetykseni tässä listattuna:
a) Miten paljon Suomen maassa on taitavia käsityöyrittäjiä ja -tekijöitä. Todennäköisesti heistä oli vain pieni osa paikalla, mutta hienoja töitä, upeita oivalluksia ja kaunista esillepanoa. (No, pellavatunikoita alkoi jo ehkä olla hiukan liikaa, niillä erottautuminen voi olla jo aikamoinen haaste.)
b) Miten paljon on erilaisia materiaaleja, välineitä, tekniikoita jne. tekeville käsille? (Niin paljon, että heikompaa hirvittää, ja osa on pakko sivuuttaa, kun tietää ettei se juuri nyt kiinnosta tai sitä ei koskaan (???) tule kokeilemaan.)
c) Miten paljon on Suomessa kädentaidoista kiinnostuneita ja niitä arvostavia sekä tekeviä ihmisiä? (Omasta näkökulmastani ihan liikaa, koska en eilenkään oppinut vielä tungosta rakastamaan, vaikka siellä selvisinkin)

Huomasin vasta poistumisvaiheessa tiedotteen siitä, että valokuvata saa vain näytteilleasettajan luvalla, joten ne kaikki (luvattomat) kuvat jäävät nyt oman ideapankkini dokumenteiksi. On siis pakko esitellä omia ostoksia pienoista noloutta (taas lankesin) tuntien, mutta valokuvien (nehän kertovat totuuden!) perusteella huomaan kuitenkin olleeni kohtuullisen maltillinen.

Kotona odottavat lankakasat (=vuoret) vähän helpottivat taistelussa kiusausta vastaan, mutta näitä ei voinut ohittaa. Omiin sukkiin ja huiviin tarkoitettuja.

Salka Saldellin myyntipöydältä löytyi kaunis tuolipari kankaalle painettuna.(anteeksi silittämättömyys) Ensin ajattelin upottavani ne johonkin tilkkutyöhön, mutta taidan laittaakin ne raameihin työhuoneeni seinälle.

Kankaiden ostoslistallani oli punaisia kankaita tekeillä olevan peittoni reunakankaiksi sekä koirakangasta. Onnistumisen voitte arvioida kuvasta. Osasyyllinen on kyllä mm. forssalainen Kankainen, joka oli roudannut messuille ihan liikaa vaihtoehtoja.

D-insinööri sai tuliaisiksi tervatun löylykauhan. Terva on meillä aina "in" johtuen sukutaustoista.

Bussimatkalla valmistuivat nämä, joten ei mikään hukkareissu!

Ihanaa oli tavata myös Kouvolan Konetikin Marjaa, ompelevaa ompelukonekauppiastani. Vaihtoimme ompelu-, ompelukone ja muutkin käsityökuulumiset ja muistelimme hauskoja tienvarsikauppojamme.

Annelle vielä kiitokset rattoisasta matkaseurasta!

Kymppitonnin kävijämäärä lähestyy huimaavaa vauhtia, kiitokset siitä teille! Sinä, joka huomaat olevasi kymmenestuhannes blogiini kurkistaja, ilmoita kommentilla sijoituksesi ja laita osoitteesi sähköpostilla (tiinatei@luukku.com), sinulle on luvassa pikkuinen yllätys.

Jouluisia siivuja

Joulupukin avustaminen on vihdoin käynnistynyt. Viikko sitten hankitut punaiset kankaat on siivutettu (oletteko koskaan miettinyt tämän homman mielekkyyttä ihan noin käytännön kannalta: ostamme kokonaisia kangaspaloja, jotka silppuamme, ja sitten ompelemme ne silput yhteen? Ei kuulosta kovin järkevälle, mutta väliäkö sillä, kun on kivaa!)

Eilen illalla ompelin ensimmäiset kokeilublokit ja niitä tuli sitten vähän enemmän, kun alkuun pääsin. Blokit on tässä vain ladottu lattialle silmäiltäväksi ja lopullisen muodon hakemiseksi.

Huomenna menen Kädentaitomessuille Tampereelle, ensimmäistä kertaa eläissäni (siis messuille, Tampereella olen kyllä käynyt). Suhtaudun hiukan ristiriitaisin tuntein reissuun, koska en ole koskaan pitänyt ihmistungoksista, ja ainakin blogien perusteella siellä vaikuttaa olevan kaikki.

Toinen mielekkyyskysymys: Mitä järkeä on istua ainakin seitsemän tuntia bussissa ja käyttää muutama tunti ihmismuurien murtamiseen, että pääsisi edes näkemään, mitä sen muurin takana on. Huomenna tähän aikaa olen tässä asiassa paljon viisaampi.

Helenalle tervetuloa lukijakseni!

Synkkyys - hus!

Työnantajani tarjoaa, paitsi töitä, myös kalenterin, johon voi töitänsä kirjoitella. Ensi vuoden kalenteri ei hyvää luvannut, tuleva vuosi näytti todella synkälle ja mustalle.

Pakko oli saada jotain korjausta asiaan. Siispä tilkku tilkun viereen! 

Pikkuisen mittavirheen (tai oikeastaan roiskaisin taas vaan menemään suuremmin suunnittelematta) tilkkupinnasta jäi uupumaan pari senttiä. Siksi mokaa piti paikata pikkuisella tähtireunuksella.

Johan tulevaisuus kirkastui!

 Kynä sai oman taskunsa takakannen sisäreunaan.

Olin eilen lauantaina ammattiyhdistyksemme teatterimatkalla Lahdessa. Ennen esitystä (upea ja visuaalisestikin näyttävä Hair!) meillä oli parin tunnin shoppailuaika, ja ehdin hyvin Wexlerin kangaskauppaan Vesijärvenkadulle. Puoti on pullollaan mielikuvituksellisen ihania kankaita, pakko oli vähän rajata. Minulla on punaisia kankaita todella vähän, joten päätin keskittyä tällä reissulla niihin. Mutta taisi mennä (taas?) vähän jouluisen överiksi. Mielummin kuitenkin överit kuin vajarit, sanoi Rosa Meriläinen. Nyt on mistä tikata jouluksi. Ja enhän minä siellä Lahdessa alituiseen voi kangaskaupoissa hypätä, enhän?

Keskeneräistä, valmista ja yllätyksiä

Se selvisi jo parikymmentä vuotta sitten, että minusta ei ole pistelemään lankoja ristiin. Keskeneräinen lintuperhe on pyörinyt milloin missäkin lanka- tai kangaskopassa. Poiskaan ei voinut heittää ja valmiiksi se ei tullut.  Päätin, että keskeneräisyys kunniaan! Ostin Anttilan puolihintakehyksen, kävin kehysliikkeessä leikkauttamassa siihen paspiksen ja pistin keskeneräiset tipuset raameihin neuloineen päivineen. Kehysliikkeen täti ei millään käsittänyt, etten aio tehdä ristipistoja valmiiksi. Hän halusi ensin leikata aukon valmiina olevan työn mukaan, mutta ilmoitin vain sitkeästi, että aukosta tehdään neliskanttinen. Sovitellessaan paspista ristipistojen päälle hän vielä tuumasi, ettei kovin montaa kerrosta enää tarvitse pistellä ennen kuin työn on valmis. En halunnut järkyttää häntä enempää, ja jätin tunnustamatta, että työ ei todellakaan tule etenemään tästä. 

Minulla on vain kumma mielikuva, että ristipistotöitä olisi ollut kaksi, jo valmiiksi tehty joutsen ja sitten nämä toiset tipuset. Missä tuo joutsen on, siitä minulla ei ole minkään väristä aavistusta. Enkä ole ihan varma, onko se vain mielikuva, että olisin muka pistellyt kaksi lintua?

Jotain valmistuukin. Rantasaunan toinen päiväpeite on vihdoin paikalleen levittämistä vaille. Valmiin peitteen koko on 210x250 cm. Välissä on ihan tavallinen polyesterivanu. Sitä oli jäänyt jostain (keskeneräisestä?) projektista, ja kun peite on vieraspatjojen päälle menossa, ja sen päällä loikoillaan todella harvoin, ajattelin, että käytän vanun pois kuljeksimasta. Kestää kyllä tuossa käytössä. 

Tikkauksen suunnittelussa sain apua Keskimmäiseltä. Avun lisäksi tuli myös pyyhkeitä siitä, etten ollut miettinyt kolmioiden ja neliöiden välisiä suhteita, jolloin tikkauksen suunnittelu olisi ollut helpompaa. Geometria menee minulla kyllä ihan oikeasti yli ymmärryksen, minulle riitti, että sain reunassa olevat kolmiot täsmäämään nätisti. Eikä  tikkauskaan ole mielestäni yhtään hullumpi, vaikka en geometriasta mitään ymmärräkään.

Kanttasin peitteen valmiilla vinokantilla, samalla kuin ensimmäisenkin peiton. En näin iltapimeällä uskaltanut lähteä rantaan mörköjen syötiksi peittoa sovittelemaan ja kuvaamaan, joten se on kuvassa heitetty (= aseteltu) neljään osaan taitettuna nojatuolin selkänojalle. (Pimeän ajan valokuvausvinkki: Jos omistat kirkasvalolampun, sillä saa aika luonnollista ja helposti kohdistettavaa lisävaloa, eikä tarvitse turvautua kaiken latistavaan salamaan)

Arja Tilkku ja Tilkku-blogista järjesti mukavan yllätyksen ja lähetti minulle vastalahjaksi Anna hyvän kiertää-haasteen yllätyksestä kauniin kassin. Siitä tuli heti jumppakassini, se nielee sisuksiinsa käsipainot, kengät ja vesipullon. Arjalle vielä iso kiitos!

Tilkuista totta - arvonta

Irmalla on Tilkuista totta-blogissaan hauska arvonta ja loistavat palkinnot!

Tik-tik-tik-tikkausta

Onneksi on iso ruokapöytä, sillä työhuoneeni pöytä on aivan liian pieni ison peitteen tikkausoperaatioon. Olen oikein nauttinut Pfaffistani, sen tilavaan kainaloon on isokin peite asettunut tuskatta, eikä tikattavan työn liikuttelu tuota juurikaan ongelmia. Lisätason kulmaakin olen jo oppinut varomaan, sen terävään reunaan työ  tuntui  aluksi jumittuvan kiinni. Jännitin tikkaamista ja siksi sitä kai lykkäsinkin (vedoten kiireisiin), vaikka peite oli tikkausvalmiina jo usemman päivän. Mutta nyt työ sujuu!

Peitteen keskiosan tikkaan vinoon ruutujen poikki, reuna-alueen tikkauksen suunnitteluun nuorempi poikani antoi hyvän vinkin. Ensimmäinen samalla mallilla ommeltu peitto on myös tikattu vinottain, mutta siinä ei ole kolmioreunusta.

Kunhan tämän urakan selätän, siirtyn joulujuttuihin. Muutama lahjaidea on pyörinyt mielessä, mutta sitä ennen täytyy täydentää punaisten kankaisen varastoja.

Uusille lukijoille tervetuloa!