Tilkkukurssiterveisiä

 Maaliskuussa aloittamani Tilkkutien tekohengitys on kyllä sujunut todella huonosti. Luulin postanneeni keväällä valmistuneen peiton, mutta ei sitä olekaan täällä. Lienen unta nähnyt.😞 Korjataan unohdus jossain välissä. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Jo kymmenen (ehkä?) vuoden ajan kesä on alkanut Mäntyharjun tilkkukurssilla. Muutama välivuosi on ollut, mutta Mäntyharju on mielessäin, ei Mäntsälä.

Ohjeita oli kurssilla, jos oikein muistan, 18, joista tein vain kolme. En ole ihan se sukkelin ompelija enkä toisaalta tykkää viedä kovin paljon keskeneräisiä kotiin. 

Kurssilla kaikki alkaa kahdesta asiasta. Ensin rakennetaan oma ompelupaikka, tarvikkeet ja kankaat paikoilleen. 

 

 

Toiseksi sisustetaan petipaikka, tällä kertaa se oli uskonnon-psykologian-filosofian luokassa, varsin henkevä ympäristö siis. Tyyny oli unohtunut kotiin, mutta täytin tyynyliinan mukana olleilla vanuilla.

Tulin paikalle jo sunnuntai-iltana, että pääsisin heti maanantaina aloittamaan hommat.

Melkein kaksi päivää ähelsin farkkukassin kanssa. Miten siihen upposikin aikaa niin? Tereet ei ole minun juttuni, niiden säätäminen oli pinnaa venyttävää touhua. Huvittavaa on, että olen käyttänyt
kassiin aikaisemmin Konttiin viemäni farkkuhameen, jonka kävin kuukauden päästä ostamassa takaisin, kun tarvitsin kierrätysfarkkumatskua. Punainen Risti kiittää 😄

Seuraavaksi joku pikkutyö? Lehmä!

Mäntyharjulainen ammu paperiompelutekniikalla. Olipas pientä palasta, ihmekös tuo, jos lehmänkin otsa on rutussa. En halunnut ruskeasilmäistä lehmää - sininen ei ollut kovin hyvä valinta kuitenkaan. Lehmän loppusijoituspaikka on vielä auki.

 

Olin jo joitakin vuosia sitten ostanut nipun Tilda-kankaita ja marinoinut niitä ihan riittävästi. Vaikka ne ovat yksitellen tosi kauniita, niin niiden väritys yhdessä on, kurssikumppanin sanoin, vispipuuroa. Tasaista värimössöä. Poimin kurssikaupasta yksivärisen tumman lilan kontrastiksi ja ompelin loppuviikon aikana Edelweiss-peiton tilkkupinnan valmiiksi asti. 

Suunnittelu ei ole vahvin puoleni, roiskaisen vain yleensä menemään ja harmittelen/paikkaan/puran sitten jälkikäteen tekosiani. Vasta kun tilkkupinta oli valmis, hahmotin kuvion kunnolla. 

Se Edelweiss on tuon valkoisen raamin sisällä. Jos olisin tämän tajunnut aikaisemmin, en olisi rakentanut lilan raamin sisäpuolella olevaa osiota samanlaisista kankaista (nämä osat ompelin ihan  tyhmästi ensimmäisinä  ja vain noiden kaarevien saumojen takia), vaan hakenut kankaat symmetrisesti isoon kuvioon. Mutta se on nyt, mikä on, ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Ei ole enää pelkkää vispipuuroa. Peiton nimeksi tulee Vispipuuroa ja mustikkasoppaa 😄. Seuraavaksi tikkaan sen. Tämä on 29. peittoni. 

Miehen kysymys, kun teen uutta peittoa: Mihin se tulee? En tiedä, tekeminen tässä on se tärkein juttu. 

Kaikki muut olivat jo lähteneet viimeisenä kurssi-iltapäivänä, minä ompelin yksin (no, oli siellä opettaja ja kaveri kuvaamassa) peiton tilkkupintaa kasaan, ja sain sen valmiiksi! Ne 15 muuta ohjetta, joita en ehtinyt tehdä - ehkä joku päivä teen niistä vielä jonkun. 

Ja ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu.

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

Ei pöllömpää ommella seisten

Treenasin seisoen ompelua, nostin koneen kirjahyllyn (korkeus 95 cm) päälle,  ja kaasuttelin siinä. Onneksi sain muistutuksen tilkkukavereilta, että koneessani on myös ns. käsikaasu, ei tarvinnut yhdellä jalalla seistä, kun toinen oli kaasulla.

 Ja mikä olisikaan ollut parempi tekniikka pystyompeluun kuin paper piecing. Kun joka sauman jälkeen silitetään ja leikataan, minulla oli työhuoneessani kultainen kolmio näille toiminnoille. Samalla tuli vähän askellettua työvaiheiden välillä. 

Olen tätä samaa pöllömallia ommellut aikaisemminkin. Violetin tein ensin (en edes muista, mihin se on päätynyt) ja vähän myöhemmin Ellu sai kahden pöllön tyynyn. Nyt Ellulla on pikkusisko, joka halusi omat pöllöt.Väritoiveina oli pinkki ja keltainen. 

Nämä paper piecing -jutut on sellaisia "vielä-yksi" -ompeluksia. Aloitin ison pöllön illalla ja ajattelin tehdä vain vatsaosan. Koko pöllö oli kuitenkin valmis ennen kuin pään tyynyyn painoin. Joka sauman jälkeen ajattelin, että vielä yhden sauman ompelen ja sitten - ja niihän siinä kävi, että saumat loppuivat ennen kuin ompelijan into.

Olen useimmiten ommellut tyynyihin vetoketjun alareunaan. Nyt palauttelin mieleen kikkaa, jolla vetskarin saa näppärästi suoraan saumaan  tyynyn takapuolelle. Takakappale leikataan toiseen suuntaan n. 4 cm pitemmäksi kuin päällinen on, ja se leikataan kahtia siitä kohtaa, mihin vetoketju halutaan. Palaset laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan n 2 cm päästä reunasta suoralla tikillä yhteen, tikin pituus minulla oli 5 mm. Jatkokäsittelyä helpottaa, jos sauman ompelee eri värisellä langalla. Ommeltu sauma silitetään auki ja vetoketju neulataan nurjalle puolelle niin, että ketjun keskikohta on sauman päällä.  Ketju tikataan oikealta puolelta kiinni ja sauma ratkotaan auki. 

Hoksasin vasta  tyynyn valmistuttua, että tästä olisi voinut tehdä ohjekuvatkin, mutta siinä kohtaa oli jo myöhäistä. Todennäköisesti aika monelle tämä on ihan tuttu juttu.

Tällä tekniikalla voit käyttää myös jonkin verran tyynyn mittaa lyhyempiä vetoketjuja, kunhan vain sisustyyny mahtuu aukosta sisään. Ompele silloin vetoketjun molemmin puolin tulevat saumat normaalipituisella tikillä ja kankaan värisellä langalla. Ns. leninkiketju on tähän paras, minulla oli omissa varastoissa vähän leveämpi vetoketju, se vähän nostaa reunoja ylös ja kurkistelee saumasta. 

Pöllöt parkkeerasivat 40 cm x 40 cm tyynyn päälle. Malli on Cyrille Zellwegerin, ja olen ostanut sen vuosia sitten Etsystä.  

Nyt ehkä pöllöt riittävät, ellei sitten Ellu saa toisenkin pikkusiskon.

Tähtiä ja perhosia

Laitoin joskus kevään aikana alkuun english paper piecing-työn ihan vain saadakseni käsinompelutyön. Mihin tähtöset käyttäisin, siitä ei ollut vielä minkäänlaista ajatusta. Yllykkeen timattitähtösiin sain tilkkuilevalta ystävältä, joka teki parisängyn päiväpeiton monivärisistä tähdistä. 

Aikaa meni paljon (mielestäni) tylsimpään hommaan, eli mallineiden kiinnittämiseen tilkkuihin. Tiedän että tämän voi tehdä liimalla, tai jollakulla muulla pikaisemmalla keinolla, mutta minulle tämä on ollut toimivin keino. Mallineet tein itse käytetyistä mappien välilehdistä sekä parista UPM:n pahvikansiosta. Olen aikaisemmin tulostanut mallineita 180 grammaiselle paperille, mutta nämä kierrätysmallineet osoittautuivat materiaaliltaan paremmiksi. Timanttien yhteenompelussa etenkin UPM:n kansiokartonki oli hyvin toimivaa, en ommellut paloja mallineineen yhteen, vaan neula luisti helposti pinnoitetun kartongin päältä pois ja tikkiin jäi kiinni vain kankaita. 

Enpä ole kovin varma vieläkään, mitä näistä tulee, ompelenpa vain nyt eteenpäin. Koukuttavaa hommaa, meinaa muut työt (käsityötkin!), jäädä tekemättä. 

Ompelukonetöistä Fancy Forestin perhoset ovat nyt vihdoin viimein kaikki tehty!  Siitä huolimatta, että näitä oli kiva ommella, tuntui väliin tulevan aiva kiireisempiä ja aikatauluihin sidottuja töitä. 

 

Perhoset lennähtivät valmistuttuaan kesänurmelle. 

 

Seuraavaksi ohjelmassa FF:n kasaaminen. Taustakankaan silmämääräisesti arvioitu vähyys huolettaa. Välikaitaleiden suunnittelu ja leikkaaminen taitaa edellyttää tarkkaa laskemista, jotta saisin kankaan riittämään. Eikä se homma ole todellakaan mitenkään vahvuuteni. Ostin kangasta aikanaan ohjeen mukaisen määrän, joten sitä pitäisi olla riittävästi, ja toivon kovasti, että silmämääräinen arviointi on mennyt pahasti pieleen.

Eläimellistä

Edellisessä postauksessa mietiskelin tekisinkö ketun vai lautasen. En tehnyt kumpaakaan seuraavaksi. Jostain ihmeellisestä syystä silmäni tarttuivat Love Patchwork & Quilting -lehdessä olleisiin paper piecing -koiriin. En ole oikein millään mittarilla mitattuna koiraihminen (ätshiiii), mutta tämä oli tehtävä.

Luulin koko ajan ompelevani mäyräkoiraa. Viimeisiä mallineita leikatessani huomasin, että kyseessä onkin joku basset hound. Wikipedia sanoo bassetista näin: "Erikoisen ulkonäön vuoksi sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun koirarotuun." Taidan ryhtyä kirjoittamaan oikaisua wikipediaan, sillä minä sekoitin. Toisaalta wikipedian kuvat esittävät huomattavasti tuhdimpia yksilöitä, ehkä tämä on sitten nälkiintynyt tai bassetmissin mittoihin itsensä saattanut basset. 

Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä keskustelua herätti hännän alla oleva patti. Veikattiin pukamia, toisen takajalan nostoa - ja niin alkoi tuo patti minuakin kiusata. Melkein etsin jo ratkojaa poistaakseni tuon pukaman. Tänä aamuna googlasin bassetin, ja löysin aika monta kuvaa, jossa bassetilla on tuollainen pahkura peräpäässä. Ei kuulkaa ikinä voi tietää, mihin tilkkuilu vie, tutkimaan bassetin peräpään anatomiaa!

Mutta kyllä paper piecing on mukavaa. (Olen näemmä jo sujuvasti unohtanut Good Luck Starin). Siitä, mihin tämä mäyrä-basset lopulta päätyy, minulla ei ole vielä aavistustakaan, tein, kun oli kivaa.

Kuusi uutta kettustakin sain tehtyä. Tavoitteenahan on saada aikaan Fancy Forest -peitto. Tarkkaa aikataulua ei ole, tavoite on jossakin ensi syksynä. Aluksi ajattelin, että teen erilaisia blokkeja sikinsokin, mutta aika pian tajusin, että kannattaa mennä yhdellä mallilla kerrallaan. Pidin ketttusissa useamman viikon tauon, ja sitten sainkin opetella koko homman taas uudelleen. Ja tämä näyttää olevan se yksinkertaisin ommella. Voi olla, että tulee äitiä ikävä, kun pääsen pupusiin, perhosiin ja pöllösiin, kukkasista puhumattakaan.

Good Luck Star - jo on tähdellä nimi!

Näin Saijan blogissa upean paper piecing -tekniikalla tehdyn tähden.  Laitoin sen heti mielessäni  todella pitkän to-do -listan viimeiseksi. Sitten koitti tylsä hetki, teki mieli tehdä jotain, jossa olisi vähänaivoillekin töitä. No tässä oli, ihan riittämiin.

Paper piecing on kivaa, minulla se syö vaan kangasta ainakin tuplaten todelliseen tarpeeseen nähden. Lieneekö jonkun sortin hahmotushäiriö, kun minulla on oltava iso lohmare kangasta, että se varmasti kääntyy oikein ja riittävästi sauman ompelun jälkeen. Siksi riemuitsin, kun ohjeessa oli valmiiksi piirretyt kaavat palojen leikkaamista varten. 

Yhden illan leikkelin paloja kaavojen mukaan (97 kpl) , ja koetin ymmärtää, mitkä ovat A, B ja C-osiot ja miten värit menevät. Suurin toivein seuraavana aamuna aloitin. No, ei ne valmiiksi leikatut palat kovin paljon auttaneet. Vaikka sain ne muka kohdalleen ommeltua, niin sitten ne eivät kuitenkaan riittäneet kaavan reunaan asti kun käänsin kankaan. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Leikkasin uuden, ison palan kangasta, ompelin viivaa pitkin - ja se oli siinä. Minun logiikkaani ei mennyt mitenkään ensimmäisen kahdenkymmenen neljän osan kanssa, miten päin pala olisi laitettava. 

Olin tehnyt väritystehtävän ennen ompelun aloittamista. Saijan tähtösessä värit kiertyivät kivasti keskikohdan kautta toiselle puolelle. Laskuvirhepaholainen, Saijalla oli kuusi eri väriä, minulla kolme. Ei heittänyt kuin ihan vähän. Mutta toinen virhe oli se, etten mennytkään värieni vähyyden huomattuani katsomaan Saijan tähtöstä, vaan ohjeen. Siellä oli neljä väriä. joten purin pari palaa ja lisäsin neljännen värin. Ja ihmettelin, miksi minun värini eivät kierry. No, ei kiertynyt, kun oli neljä väriä. Se selvisi loppumetreillä, kun vihdoin kävin kurkkaamassa Saijan kuvaa. En purkanut. 

Tulihan se viimein valmiiksi. En kyllä koskaan ole tämän kokoista blokkia tehnyt niin pitkään ja hartaasti, niin paljon ommellen ja purkaen. Siitä tuli kyllä hieno, mutta ei koskaan enää. Tämä päätyy varmaan tyynyyn niin kuin Saijankin tähtönen. Oikea Good Luck Star, se good luck vaan puuttui ompelustani.

Tekniset tiedot: 97 palaa, blokin koko 12 tuumaa kanttiinsa. Aikaa meni kolme iltaa ja yksi melkein kokonainen sunnuntai. Miten sainkin noin paljon aikaa sihen tuhraantumaan?

P:S. Tätä kirjoittaessani olen kaivanut päästäni ja vaatteistani kolme hirvikärpästä, ja edelleen joku juoksee pitkin päätäni ja niskaani. Kävin vain pikaisesti kastelemassa eilen istutettua luumupuuta enkä missään metsässä. En tykkää, siis hirvikärpäsistä.

Poppy Pouch

Kompassin tikkaamisesta uuvahtaneet hartiani kaipasivat jotain kevyempää välipalatyötä. Internetin ihmeellisestä maailmasta silmiini pomppasi Poppy Pouch. Ohje oli Craftsyssä saatavilla ja nopeat virtuaaliset kirjekyyhkyset järjestivät tulostimen syytämään sitä tutkittavakseni. Onneksi olin säätänyt tulosastetukset kaksi sivua yhdelle arkille, sillä ohje on 43 sivun mittainen - ja todella perusteellinen. Jokainen työvaihe on selostettu selkein kuvin. Ohjenipun loppuun on vielä liitetty pikaohje, siis sama uusintana, mutta ilman kuvia. Ainoa probleema oli löytää sopivat tukimateriaalit, niitä kun oli ohjeessa kolmea erilaista eikä kauppanimet, esim.Vilene H640, sanoneet minulle oikein mitään. Kuvakuukkeloin ja laitoin sähköpostia ohjeen suunnittelijallekin (joka vastasi Australiasta todella nopeasti), ja kaivelin lopulta omia varastojani ja säädin sopivan mixin tukimateriaaleista. 

Poppy Pouch on menossa lahjaksi hyvälle ystävälleni, ja se tarvitsi selvästi jotain koristuksia, yhdestä kankaasta tekeminen ei houkutellut. Siispä surruttelin pari pientä paper piecing-kukkasta. Mallit löytyivät 100 Any-size Log Gabin Blocks-kirjasta.

Pohjakankaaksi valitsin Soilin Tilkkutarvikkeesta jo kahdesti ostamaani mustaa moniväripilkullista puuvillaa, josta tykkään kovasti, vaikka en muuten mustan ystävä olekaan.

Kun tukimateriaalihaaste oli ratkaistu, pussukka oli todella nopea ja näppärä ommella.

 

Pohjan pituus kulmasta kulmaan mitattuna on 21 cm, pohjan leveys 10 cm ja pussukan korkeus korkeimmasta kohdasta 18 cm. Ohjeessa on kaavat kolmeen kokoon, tämä on suurin. Tekemäni kukkakuviot olisivat kyllä mahtuneet keskikokoiseenkin, mutta valitsin suurimman, koska pelkäsin tekovaiheessa, että kukat täyttäisivät pussukan kylkiä liikaa.

 Pussukka aukeaa hyvin, koska vetoketju ulottuu pohjan reunaan asti. Mahdollisesti ulos pursuileville tavaroille on päädyissä suoja-aita.

Teen ihan varmasti tällä mallilla uudelleenkin, oli tämän tekeminen niin kivaa vaihtelua perinteisiin pussukoihini. 

Pussukassa ei ole ollenkaan tikkausta. Olisin helposti ratkaissut tukimateriaalihaasteet tikkaamalla tukihuovan kiinni päälliseen, mutta olin ehtinyt leikata päällikappaleet jo muotoonsa ja pelkäsin tikkauksen muotoilevan ne uudelleen tai ainakin kutistavan niitä. 

Ohjeen mukaiset ja käytetyt tukimateriaalit

 - vuoriin:  

light weight interfacing > tämä meni varmaan eniten kohdalleen, Eurokankaan silitettävää tukikangasta, sitä kudottua

-päälliseen ja pohjaan:

1. kerros: Vilene S320 tai Pellon Craft Fuse > Eurokankaan tiivistä ja vähän kovaakin puuvillaista silitettävää tukikangasta

2. kerros: Vilene H640 Fusible Fleece tai Pellon 987F > jostain vanhasta projektista jäänyt kiinnisilitettävä, melko paksu vanu, joka piti silittää leivinpaperin kanssa, koska liima oli molemmilla puolilla. Vähän oli nahkea ommellessa, vanupinta kun oli avoimena ennen pussukan kasaamista. 

Tämä yhdistelmä toimii kyllä hyvin, napakka ja pehmeä. Ehkä käytän tätäkin reseptiä vielä, silitettävän vanun jämiä on vielä paljon.

Ei pöllömpää

Testipöllö muuttui tyynyksi. Innostuin taas tikkaamisesta vähän liiankin kanssa. Kunpa vain malttaisin suunnitellakin kuvioita, mutta kun on olevinaan aina niin kova kiire konetta laulattamaan, niin suunnitelmat tulee tehty vasta siinä vaiheessa, kun pinta on jo neulan alla.

Taustalle tuli, jaaha, mitähän tuo nyt on, jotain paisleyn tapaista? Pöllö sai oikein kunnon silmäpussit, yöeläjä kun on. Korviin en keksinyt mitään fiksumpaa, tuollaista reunoja mukailevaa suoraa. 

Vatsapuolelle riehaannuin pyörittelemän kiemuroita, tällä pöllöllä on ihan luonnonkiharat vatsahöyhenet. Tummissa siivissä on vähän samantaipaista kiekuraa. 

Nurjan puolen sotkuinen kuva antaa vähän käsitystä tummilla langoilla tikatuista mutkista. Tyyny ehti jo valmiiseen malliinsa ennen kuin muistin kuvata. Taustakangas on tumma lila. 

Olen kyllä ihan koukussa tikkaamiseen. Vaikka Ison Pfaffin laskun jälkimainingit tuntuvat edelleen, niin pois en sitä antaisi. On se niin nautinnollinen vehje.

Sain joululahjaksi nettikirjakauppaan lahjakortin. Kaunokirjallisen osion rinnalle tilasin Angela Waltersin kirjan In the Studio with Angela Walters. Halusin tämän kirjan, koska yhdessä Craftsyn videossa on taustalla peitto, jonka ohje on kirjassa. Mutta se olikin aikamoinen pettymys kirjasta katsottuna ja luettuna. Mutta tikkausjuttuja ja kuvioita olen tutkaillut sitä ahkerammin. 

Onneksi tikattavaa löytyy omasta takaa. Nämä keskeneräiset pitäisi saattaa lopulliseen kuosiinsa. Ja olen nyt vähän epävarma, minkä projektin aloitaisin seuraavaksi, näitä tikatessa on aikaa suunnitella sitä.  

Syntyisiköhän näistä jotakin? Olen malttanut olla aika vaatimaton kangasostoksien suhteen, mutta vetoketjun ostoreissulla Eurokankaassa piti vähän penkaista palalaaria. Juuri sopivia vihreitä tyttärelle tulevaan peittoon, ihanaa pinkkiä ja vaaleansinista. Ja tuo ompeluaiheinen kangas on  pakalta, leveys 140 cm ja hinta muistaakseni vajaa 14 €/ metri. Kankaalla on hauska nimikin, Tikki tikiltä. 

Tänään oli jo (melkein) kevään tuntua ilmassa, räystäistä tippui vesi ja aurinko paistoi. Pöllökin pääsi ulkoilemaan.

Tyynyn koko 30 x 30 cm.  Pöllön paper piecing-malli Craftsystä.

Pöllöjä Ellulle

Miljoonat kiitokset tilkkukurssipostaukseen saamistani kommenteista!  Taavin itsetunto koheni ihan silmissä kommenttienne perusteella! Valitettavasti minun piti laittaa roskapostitunnistus takaisin päälle, ykskaks tulla tupsahti joku kumma roskapostitulva. Tilkkusatua ei sen sijaan ole onneksi vähään aikaan näkynyt.

Ellu, kohta 9 v, tilasi tyynyn, johon piti tulla iso ja pieni pöllö. Ellu kävi itse valitsemassa kankaat pöllöihin. Se olikin tarkkaa puuhaa. Pienen pöllön silmien piti olla pienemmät kuin ison, ja sen piti istua oksan ohuemmassa päässä. Aikaisemmin tekemäni testipöllön mallia Ellu muutti niin, että vatsa tehtiin vain yhdestä kankaasta. Näillä ohjeistuksilla käynnistin pöllöjen tekemisen. Ohje on Craftsysta.

Pöllöjen ja oksan ääriviivat on tikattu saumaan, valkoinen tausta pienellä kiemuratikkauksella. Turkoosiin reunaan tein suoria tikkauksia reilun sentin välein. Tyynyn tausta on samaa turkoosia kangasta kuin reunakin ilman vanua ja tikkauksia. Alareunassa on vetoketju. Tyynyn koko on n. 42 x 42 cm, sisään survoin Ikean 50 x 50 cm tyynyn, joka täyttikin päällisen napakasti.

Tein tyynyä toista viikkoa. Ompelutahti Mäntyharjun tilkkuviikkoon verrattuna on siis pudonnut huimasti. Kaikenlaiset omituiset hommat (kitkeminen, ikkunanpesu, ruohonleikkuu, istuttaminen, kivien kerääminen, halkojen latominen) ovat vaatineet aikaa. Onneksi on välillä satanut vettä!

Pöllötesti ja testipöllö

Minulta kyseltiin, tekisinkö tilkuista pöllötyynyn. Craftsylta löysin pöllön paper piecing-ohjeen. Pöllötyynyn tilaaja tulee itse valitsemaan kankaat tyynyynsä, mutta päätin tehdä testipöllön malliksi (ja samalla testata, pystynkö oikeasti tähän).

Kynnet ensin ajattelin jättää pois, mutta ne syntyivätkin sitten helposti. Nappisilmät on vielä ompelematta kiinni, ompelen ne sitten kun olen tikannut työn, samalla saan vahvikkeen nappien alle. Blokin koko on 25 x 25 cm. 

Vähän meni pöllötestin puolelle. Blokki koostui viidestä eri osasta, ja siinä vaiheessa, kun niiden yhdistäminen tuli ajankohtaiseksi, tulikin tenkkapoo. Pitääkö lisätä saumavarat vai ei? Apu löytyi nopeasti; fb:n Tilkusta asiaa -ryhmästä vastaus tuli muutamassa minuutissa, ja pääsin jatkamaan työtä. Kiitokset avusta!

Samalla tajusin, että lintupeiton blokkeihin en laittanut saumavaroja, mutta se ei näy siellä, koska kaikki toisiinsa liitettävät osat ovat suoria, eikä kohdistettavia kulmia tms. sellaista ollut. Linnuillani on nyt ohjetta lyhyemmät jalat, mutta eivät näytä siitä kärsivän.

Linnut aitauksessa

Lentoon tahtoivat nämä linnut. Vasta kun kiinnitin alahelmaan pari parsakaalia ja sitruunaa (=pöytäliinapainoja) tokenivat sen verran, että sain kaikki tipuset kuvaan.

Reunuksen mallin kanssa kävin eipäs-juupas -keskustelua. Aluksi se näytti tosi raskaalle ja suorastaan aitaukselle. Mutta kun mallasin reunaan valkoista  kapeamman kirjavan reunuksen rinnalle, kokonaisuudesta tuli kalpea. 

Reunuksen kankaat ovat muutamaa lukuunottamatta samoja kuin linnuissa, vaikka näyttävät kuvassa jostain syystä tummemmille. Koska tein linnut silppulaatikon tarpeista, ihan kaikkia kankaita ei enää ollut niin isoja paloja, mitä olisin tarvinnut reunaan. Lainasin sitten isommista kankaista mahdollisimman saman värisistä. Aluksi reuna oli leveämpi, mutta kavensin sitä ommeltuani sen kiinni. Työn ilme keveni ja mittasuhteet paranivat huomattavasti kavennuksen myötä. Ja tähteet käytin heti, näistä on vaikka pussukkapinnaksi.

Ompeluennuste kertoo tihenevästi tikkauksesta. Tikkaamista odottelee niin ruskea-orassisävyinen hanhipeitto kuin tämä kokeilusta peitoksi laajentunut lintutyökin. Varsin lintupitoisesti siis mennään. Kaikki on valmiina, vain vanu puuttuu, mutta sekin on jo tulossa.

Täysi tusina

Sikiävää sorttia nämä lintuset. Piti viimein tehdä päätös. että nyt riittää tätä lajia, niistä kun alkoi tulla aika kummallisen värisiä.

Kolme  lintua illassa näitä syntyi, enkä olisi millään malttanut lopettaa. Alkuperäisessä ohjeessa linnuille oli tehty silmä joko käsin ommellen tai napista. En ole vielä ihan varma, kaipaavatko nämä silmiä ollenkaan. Orrelle ne kuitenkin istutin. Aika paljon tyhjää valkoista jäi taustalle, mutta onpahan tilaa treenata tikkaamista. Seuraavaksi ryhdyn kasamaan reunusta.

Vaalitipuset

Olin aina luullut, ettei paper piecing ole minun juttuni (en kyllä kokeillutkaan). Ihailin muiden tekemiä töitä, mutta homma näytti perin monimutkaiselle. Sitten löysin korkokengän (Kiitos Hannele, teen sen kyllä) ja sitten linnut. Ensin en millään ymmärtänyt, mitä ja miten pitäisi tehdä ja ensimmäinen tipunen meni roskiin. Toisen kohdalla syttyi oivalluksen kirkas lamppu ja samantien huomasin olevani koukussa. Ja vaalituloksia toisella korvalla kuunnellessa nämä vain lisääntyivät. 

Aluksi roskiin meni myös hurja määrä silppua, kun en osannut leikata palasia riittävän pieniksi. Toisaalta silppulaatikkoni ei ole vajunut yhtään. 

Ohje löytyy täältä, minä halusin isommat linnut, joten suurensin koon tuplaksi kopiokoneella. Valmiin blokin koko on n. 24 x 28 cm. Taidan tehdä vielä muutaman...