Korjausaskartelua

 Tilkkutie tarvitsee nyt aukaisua. Edellinen postaus on ollut puoli vuotta sitten, ja olen miettinyt, jatkaako vai haudatako koko Tilkkutie hankeen. Jonkinlaista tekohengitystä yritän nyt antaa, jos blogi jaksaisi vielä hangen alta nousta. 

Tarvitsin pienen tilkkutyön ja silppusin yksivärisiä tuuman kaitaleiksi ja ompelin niistä kalanruotoa - vai miksiköhän tuota sanotaan. Onnistun aina saamaan tähän jonkun optisen harhan: kun tasasin reunat, niin kalanruoto näytti aina vain toisesta päästä leveämmälle vaikka mittanauha kertoi toista. Tälle oli ihan tietty paikka tulossa. 

Mistä kaikki lähti? Tästä törkeän näköisestä kotelosta.

 ADDIn pyöröpuikkosetin säilytyskotelo oli pinnaltaan pahoin kärsinyt. Sen sisäpuoli oli ihan käyttökelpoinen vielä, mutta vinyylipinta oli vuosien kuluessa raapiutunut ja ruhjoutunut rumaksi. Ratkoin sisäpuolen ja ulkopuolen eroon toisistaan ja kiskoin kovikkeena olleet pahvit kaavoiksi uusille kovikkeille.

Käytin Peltex72F silitettävää kovikemateriaalia pahvin sijaan. Sen silitin tilkkupinnan nurjalle puolelle, tilkkupinnan olin tikannut vanuun kiinni ennen sitä. Kuluneesta päällisestä otin magneettinepparien puoliskot talteen ja siirsin ne uuteen päälliseen. Sitten vanha sisäosa tilkkupinnan kanssa päällekkäin nurjat puolet vastakkain, ja ompelin ympäri ihan reunasta. Kuvittelin jossain vaiheessa pystyväni ompelemaan päällisen ja sisäosan pussiin, mutta aika pian totesin sen mahdottomaksi. 

Kanttasin koko komeuden päällikankaasta leikatullla vinokantilla ja ompelin viimeisen reunan käsin. Minun oli pakko kääntää kantti oikealle puolelle, koska sisäpuoli on mokkanahkaa (tai sen jäljitelmää) ja ajattelin, että menee ikä, terveys, hermot ja sormenpäät, jos yritän sille puolelle kanttia käsin kiinnittää. 

Magneettinepparitkin osuivat melkein kohdalleen. Kovin paljon en tarvitse säätää, että napsahtavat kiinni. Todennäköisesti kun kotelo asettuu muotoonsa, nepparitkin menevät itsestään kohdilleen niikuin tapahtui alkuperäisessä kokoonpanossa. 

 

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka se ajoittain vaatikin melkoista askartelua ja pähkäilyä. Tilkkupinta oli se helpoin juttu tässä. 

 Ai, mitä kuuluu Shadow Play-peitolle?
Se on valmiina odottamassa tikkausta. Kahden viikon takainen keikkuni jäisellä työpaikan pihalla pisti kaksi kylkiluuta palasiksi. Peiton pyörittämiseen koneen neulan alla tarvitsen kaikki (tai ainakin melkein) ylävartalon lihakset, ja vielä ei pysty. Mutta peitto on tikkausvalmiudessa, ja kunhan tästä tokenen, laitetaan menoksi.

Creative Scissors ja muita muistoja

 

Tytär siivosi keväällä varastoaan ja löysi pari kassillista CISV-paitojaan ja huppareitaaan, (Children's International Summer Village) parinkymmenen vuoden mittaisen CISV-uran muistoja.  Kansainvälisillä leireillä on aina oma paitansa, samoin leiriin osallistuvat eri maiden delegaatiot lahjoittavat oman maansa CISV-paitoja toisilleen. Kun tytär pähkäili paitojen loppusijoitusta, kiirehdin ilmoittamaan, että t-paidoista voin tehdä peiton, roskiin tai kirppareille näitä muistoja ei viedä.

Leikkasin paitojen painatuskohdat suorakaiteiksi tai neliöiksi riippuen kuvan tai tekstin muodosta. Puolen tusinaa paitaa on vielä leikkelemättä, kunhan ratkaisen, miten saan painatuksista järkevän muotoisia. Osa teksteistä on sellaisia, että ne alkavat takakappaleelta ja jatkuvat etukappaleelle tai päinvastoin, niidenkin kanssa on vielä mietittävä, miten ne on järkevä yhdistää, jotta ajatus säilyy.

Seuraavaksi silitän palat ohuelle tukikankaalle. Palojen väliin teen kaitaleet yksivärisestä vihreästä puuvillasta. Paidoissa olleita pieniä kuvia ja STAFF-tekstejä laitan ehkä takakangasta somistamaan.

Tämä kasa on leikattujen paitojen rippeitä. Roskiin ne eivät mene vieläkään, vaan perheen pyöräilijöiden pyöränpuhdistusräteiksi.

PS. Tuo Creative Scissors on yhden leirin nimi ja se löytyy peräti kahdesta paitapalasta.

Vähän valmista, mutta paljon iloa

Tämän kesän Mäntyharjun tilkkukurssille pääseminen oli pitkän sairastelun jälkeen kiikun-kaakun. Eka kurssi, jolle olin ilmoittautunut, meni sivu suun, mutta onneksi juhannuksen jälkeiselle kurssille löytyi vielä paikka. Paras ompeluterä kuitenkin puuttui, siksi keskeneräisiä töitä lähti kotiin aikaisempia vuosia enemmän, eikä niitäkään paljon. Todella iloinen olen kuitenkin siitä, että sain viiden päivän tilkkuterapiaa oikein tehoannoksen. Uusia ja vanhoja (eikä suinkaan iältään!) tilkkuystäviä, livetutustumista someystäviin ja paljon naurua. Mitä sitä tilkkuviikolla muuta tarvitsee ompelun ja uuden oppimisen lisäksi?

Tämä pinta koottiin neljännesheksagoneista. Tätä n. 50 x 80 cm tilkkua kokosin puolitoista päivää. Palojen leikkaamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Tykkään pinnasta, vaikka heksagonien erottuminen olisikin vaatinut enemmän kontrastia. Eikä ole mitään hajua siitä, mihin tämä lopulta muotoutuu. Valmiiksi leikattuja paloja on vielä jäljellä, joten todennäköisesti pala suurenee joskus. 

Vinoketjupussukan otin seuraavaksi ohjelmaan ihan vain siksi, että halusin saada jotain valmistakin aikaan. Enkä lähtenyt leikkimään tilkkujen kanssa, vaan ompelin sen yhdestä kankaasta, Marimekon pellavasta. 

Tilkkukavereiden innoittamana kokeilin twistiä, joka oli reppuohjeen yksi osa. Sitä oli kiva tehdä, eikä varmasti jää viimeiseksi twist-kokeiluksi. Noiden reppupaneeleiden pitäisi kai olla saman kokoisia, mutta eivät ole. Reppua niistä tuskin tulee, mutta eiköhän nuo paikkansa löydä. Mittasin juuri, että twististä saisin kalenteriini kannet pienillä lisäyksillä. 

Tähti foundation paper piecing- tekniikalla. Noin mustissa aatoksissa en kuitenkaan ollut, halusin vain testata, miten toimii mustalla taustalla. Kehystin tähden jo Mäntyharjulla, tämä päätyy tyynyn päälliseksi. Kuvan värejä oikeammaksi säätäessä sain näkyviin kiiltäviksi silittämäni saumavaratkin.

Kesä jatkui viikon lomalla Virossa. Ja Karnaluksin keikka oli varsin maltillinen; ompelukoneen neuloja, hyäksi havaittuja silmäneuloja, leikkurin teriä, Prymin neulaviuhka rikkoutuneen tilalle, tikkausviivain, vetskareita, varaosapuikot Addi Clickin puikkosettiin mutkalle istumieni tilalle, ja vain yksi ainoa kangas, jolle on selvä käyttötarkoitus. En ollut käynyt Karnaluksin uudistetussa ympäristössä, ja ihan oikeasti tuntui siltä, että paikan alkuperäinen henki on kadonnut - vaikka tavarat olivatkin nyt paljon helpommin löydettävissä ja ympäristö siisti. 

Loppukevennyksenä Pärnun lähistöllä tapaamamme alpakat, jotka olivat niiiiiiin ihania. Ystävällisiä, leikkisiä, vähän ujojakin. Ja nahistelivat keskenään, niin kuin pikkupoikien kuuluukin.  Ja hinkuivat tyttöjen aitaukseen.

Gramman tarkkaa

Ei, tämä ei ole muuttumassa ruokablogiksi, vaikka välineistö saattaa siihen suuntaan vihjatakin. Tulipa eteen ompelutyö, jossa välineinä onpelukoneen lisäksi on vaaka, puolen desin mitta, suppilo, kakun kypsyyden koittamispiikki ja muovirakeita.

Työkaveri pyysi ompelemaan lapselleen painopeiton, ja kun 252 pieneen taskuun pitää saada upotettua kaksi kiloa muoviraetta tasaisesti, piti ottaa keittiökamat käyttöön. Yritin ensin kaataa rakeita mitasta suoraan noin seisemän senttiä leveään taskuun, mutta päädyin konttaamaan rakeiden perässä lattialle. Mehusuppilo kehiin ja tuolla tikulla hormaan rakeet suppilon reiästä perille. 

Peiton tilaaja etsi rakeita usemmasta paikasta, löytyi sitten jostain valokuvausalan liikkeestä. Painopeittoja on tehty paljon esim. herne, makaroni- tai riisitäytteillä, mutta parin vuoden ikäisen lapsen peitto on järkevää olla pestävää laatua. Riisipuuro tai hernesoppa peiton sisällä tuskin houkuttelee. 

Rakeiden ujuttaminen pystysuuntaan ommeltujen kujien pohjalle vaati vähän työtä, kun eivät karistelemalla kaikki pohjalle löytäneet, levitin peiton lattialle, ja pitkällä tilkkutyöviivaimella työntelin karkulaiset paikoilleen. Taskun sulkemisvaiheessa joutuu myös viivaimella puskemaan rakeet mahdollisimman kauas paininjalan alta. Ensimmäiset 14 taskua on nyt suljettu, nyt taas punnitus- ja suppilohommiin. 

Kaikkea on kokeiltava, ja kokemus on tämäkin. Tämä jää todennäköisesti ainoaksi tekemäkseni  tätä laatua (hidasta, karkailevat rakeet ym. viihdykkeet :D) , vaikka paikallisen toimintaterapeutin mukaan markkinoita peitontekijöille kuulemma olisi. Tämähän ei ole tilkkutyö.

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!

Välipalaksi ihan jotain muuta

Oikean käden etusormeni leikattiin maanantaina eikä käsitöiden tekeminen onnistu vähään aikaan. Siivoilin joutessani vasemmalla kädellä läppärini tiedostoja ja löysin kuvakansion, joka oli jäänyt ihan unohduksiin. Jostain blogista olin napannut haasteen, en enää edes muista mistä, jossa ideana oli vastata kysymyksiin kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä.  Kuvasin nimet tuolloin ja rajasin kuvatkin valmiiksi, mutta sitten ne unohtuivat.

Tässä siis, tilkkuilua (sanan varsin laaaaajassa merkityksessä) kirjan nimillä - ja leikkimielellä:

1. Oletko mies vai nainen?

2. Kuvaile itseäsi

 3. Mitä elämä sinulle merkitsee?

4. Kuinka voit?

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi

6. Mihin haluaisit matkustaa?

7. Kuvaile parasta ystävääsi

8. Mikä on lempivärisi?

9. MIllainen sää on nyt?

10. Mkä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?

12. Millainen on parisuhteesi?

13. Mitä pelkäät? 

14. Päivän mietelause?

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?

16. Miten haluaisit kuolla?

Halukkaat saavat tarttua haasteeseen!

Toukokuun kukkasia

Kun ei luonto vielä kovin kummoista kukerrusta tarjoa, niin niitä piti järjestää muuten. Huomasin maanantaina, että Taitokeskus järjestää tiistaina kotelolaukkukurssin, ja tilaakin siellä vielä löytyi. joten sinne.

Näistä raameista lähdimme liikkeelle.

Ensiksi mustien koteloiden pohjasta hiottiin rosot pois. Sitten liimattiin vuorikangas ja sen jälkeen päälliskangas. Tarkka opettajamme huolehti, että liimaus oli riittävän hyvin tehty etenkin reunojen osalta, ennen kuin saimme luvan kiinnittää kehyksen koteloaihioihin. Ja se oli siinä!

Minulla oli useita kangasvaihtoehtoja mukana. Aluksi suunnittelin laittavani päälliseen kauan säästelemääni batiikkia, sitä maailman toiseksi kauneinta kangasta. Mutta vuorin liimauksen aikana alkoivat anemonet huudella kangaspussista.  Ja ihan tyytyväinen olen, että huutelivat.

Olisi ollut tosi kiva saada kaikki kurssilla tehdyt kotelolaukut kuvaan. Päällystysmateriaalit olivat tosi moninaisia, kurssilla syntyi kymmenkunta ihan erilaista laukkua. Nahkaa, silkkiä, retropuuvillaa, isokuvioisesta verhokankaasta mielenkiintoinen kohta, kuviolliseksi kudottua pellavapöytäliinaa- tuloksena oli komea kokoelma niin erilaisia laukkuja, 

Ehdin kurssilla ommella vielä karsinat sivuihin estämään tavaroiden karkailua. Karsinaosa on vielä kiinnittämättä, mietin vielä kotelolaukun käyttötarkoitusta. Jos se tulee laukuksi, niin kiinnitän karsinat ja hankin ketjun, jolla laukkua voi roikottaa olkapäällä. Todennäköisesti tällä vaihtoehdolla laukun käyttö jää melko vähäiseksi ja vaatii myös laukkuun sopivan koltun hankkimista. Toisena vaihtoehtona on tehdä laukusta rasia ompelutarvikkeille. Silloin jätän karsinat pois ja tapaisin laukkuani päivittäin. Mitä sinä tekisit?

Kotelolaukkuhurmoksessa mietin seuraavan laukun tekemista tilkuista. Mutta sitten iski harkinta mukaan; kun päälliskangas pitäisi saada mahdollisimman tiukasti ja sileästi liimattua kotelon päälle, tilkkupinnan saumavarat nostavat kangasta pinnasta. Aplikointi? Vapaata konetikkausta? Harkitaan, harkitaan - ja kokeillaan. Sillähän se selviää.

Jouluhaaste

 Ei, en haasta ketään. Kun nykyisin ei saa olla ongelmia, niin nyt on sitten henkilökohtainen jouluhaaste. Tupa on siivottu joulun tulla. Yksi pieni juttu on vielä työhuoneessani.

Siivouksen alta raivasin lattialla olleet tarpeelliset tavarat sängylle. Nyt näille pitäisi löytää paikka, mielummin jostain muualta kuin lattialta. Kuten kuva näyttää, tuo kasa ei ainakaan kokonaan mahdu sängyn alle. Jos  lähden näitä tunkemaan kaappeihin tai muihin säilytystilojen syövereihin, niin sitten joulun jälkeen en niitä löydä. Jouluvieras nukkuisi kai mieluummin peiton kuin tuon kasan alla. Ehdotuksia?

Purkuhommia

Pää on ollut toista viikkoa pensaassa eikä tilkkuiluun ole ollut aikaa kuin ajatuksissa. Mustikoita, vaapukoita ja herukoita napsiessa talteen ehtii kyllä suunnitella vaikka millaisia tilkkutöitä - odottakaahan vain valmista! Sitä voi kyllä ihan oikeasti joutua odottamaankin.

Jotain yksikertaista käsityötä täytyy kuitekin vähän harrastaa, sellaista, missä ei juuri tarvitse ajatella mitään. Vaatekaapissa ison tilan vienyt, yhden kerran käytössä ollut iso villaviitta sai purkutuomion. Olen neulonut sen vajaa kymmenen vuotta sitten työpaikkani ollessa kylmässä ja vetoisessa talossa. Käytännössä vaate osoittautui kuitenkin hankalaksi enkä oppinut sitä käyttämään. En kyllä paljon harjoitellutkaan. Ei muuta kuin langoiksi takaisin.

On oikeastaan aika hurjaa, että purkaminen sujuu paljon nopeammin kuin tekeminen. Tämä ei taida kyllä koskea tilkkutöitä.

 

Purin langat ensin kerälle ja sitten kieputtelin kikkarat säikeet vyyhdeille, että sain ne kasteltua ja mutkat oiottua.

Kevyessä kesätuulessa Uuden tietosanakirjan painavat sanat pitivät vyyhdit paikoillaan.

Reilu kilo seiskaveikkaa on taas käytössä! Ja vaatekaapissa iso kolo - mitähän siihen keksisi tilalle?

4570 g

Ei, sukuumme ei ole syntynyt potraa poikaa tai tormakkaa tyttöä, eikä edes uutta nelijalkaista perheenjäsentä. Vaaka näytti 4570 g, kun huitaisin sille Britannian lomamatkalta ostamani kankaat. Ei siis pitänyt ostaa yhtään. Mutta kun...

Ensin löytyi Liverpoolista Abakhanin kangaskauppa. Ihan vahingossa, melkein hotellimme nurkalta. Ale menossa. Tarpeeksi monen kangaspakan päässä lappu - 70%. Alekankaita ihan liiaksikin. Lähtöhinnat joko vähän päälle tai alle £10. Brexit vielä vähän avitti asiaa.

Kassalla oli vielä arpajaiset lisäalennuksista. Sukasta piti nostaa yksi nappi. Napin väri ratkaisi lisäalennuksen määträn. Jos sai kultaisen, sai kaikki ilmaiseksi. Sain sinisen. Olikohan koko sukassa edes kultaista nappia? 

Ostosten teko oli turvallista. Ladon oven kokoinen vartija vahti kaupantekoamme muutaman metrin päässä koko kaupassa olomme ajan aina ulko-ovelle asti. Ei sentään kadulle enää lähtenyt. Kantoavulle olisi ollut kyllä käyttöä. Ajatteli kai, että hulluja ulkomaalaisia. Tiedä, mitä vielä keksivät.

Poimin kangaspinosta näytille ehdottomat lempparini paremmin näytille. Nämä kaksi kangasta ovat jakavat ykkössijan.

Ilman liloja en kangasostoksista selviä.

Kävimme vain liikkeen ensimmäisessä kerroksessa, toiseen en enää uskaltanut mennä. Kangaskaupasta menimme laukkukauppaan ostamaan uuden lentolaukun, että saamme kankaat kotiinkin.

Livepoolista Chesteriin, ja kesken leppoisan kanaalinreunakävelyn näkyi jotakin tuttua! Toinen Abakhan! Ja samat alennukset. Tämä ei ollut ihan niin iso kuin Liverpoolissa, mutta ihan riittävä. Paljon erilaisia ompelutarvikkeita ja lankoja. 

D-insinööri innostui Abakhan kakkosessa karttakankaasta, sitä mitattiin hänen työhuoneensa sohvatyynyjen päällisiksi (432 g!). Lammaskangas on itselleni matkamuistokangas, näimme Pohjois-Walesissa niin paljon lampaita etten ole nähnyt missään. Nämä ovat paksua puuvillaa. Lampaat päätyvät todennäköisesti kassiin. Chesterissä nostin sukasta punaisen napin, -10%. Olisikohan kannattanut tehdä vielä muutama  ostoskeikka, alennusprosentit kun olivat noususuunnassa.
 

Chesterin upeasta katedraalista löytyi tilkkutyö!

  

Yksityiskohtakuvat otettu kännykkäkameralla, pahoittelen huonoa laatua.

 

Vielä viimeiseksi kuva katedraalin lattiasta. Selvä tilkkutyömalli!