Mysteeri - vihdoinkin viimeinen postaus

Mysteeriini kyllästyneet voivat nyt huokaista helpotuksesta - se on vihdoin valmis, ja tämä on siihen liittyvä viimeinen postaus. Itsekin kaipaan jo muihin töihin, vaikka Mysteerin tekeminen on kovin hauskaa ja opettavaista ollutkin. Craftsyn sivuilta löytämäni ja Kimberley Einmon suunnittelema Mystery Quilt nimeltään Chain of Stars on saanut viimeisen tikkinsä perjantai-iltana. Blogini mukaan olen käynnistänyt sen kasaamisen 4.2.2013.

Päädyin ompelemaan monivärisen reunakantin viimeisen reunan käsin ja huomasin tykkääväni käsinompelusta! Siinä ommellessa menivät sujuvasti Sydämen asialla, Kimmo Ohtosen norppauinti, Hakekaa kätilö ja Voice of Finland. Reunakantti olisi voinut olla vähän leveämpi, mutta jäljelle jääneet kankaat rajoittivat leveämmäksi ompelemista. Pituutta kanttiin olisin kyllä saanut, mutta tähteet olivat kapeita kaistoja, enkä halunnut saumaa kantin suuntaisesti. Saumoja oli muutenkin riittävästi. Kantin saumavarat silitin auki, ja melkein kahdeksan metrin mittaiseen mahtui niitä aivan kohtuuton määrä. Tolkuttoman ylpeä olen kulmista! En ollut koskaan rohjennut tehdä näitä "mitered corners" (suomenkielistä versiota en tuolle miteredille löytänyt mistään, mitä lie?), mutta ne olivatkin yllättävän helpot. 
Yksi neljästä on melkein täydellinen! Ainakin omasta mielestäni :)

Nurjan puolen reunoissa on hyödynnetty tähteeksi jääneitä palasia, koska taustakangastakin oli niin niukasti. 

 Mysteerin välityönä valmistuivat 8-vuotiaalle kummipojalleni Angry Birds-unisukat. Ohje (mukailtu, tipluja en jaksanut tehdä) on Villapallon blogista. Oli ihan riittävästi haastetta noissa tipusissa, lankoja kun oli samaan aikaa työssä pahimmillaan neljä ja ne pyrkivät aktiivisesti solmuuntumaan. Langanjuoksut työn nurjalla puolella jäivät pitkiksi ja kursinkin niitä yhteen ohuella parsinlangalla, etteivät tarttuisi niin helposti pieniin varpaisiin. 

(Kummallinen ruutu sukan alla on pöydän lasipinnasta heijastuva taulun raami, meni itsellä vähän aikaa ennenkuin hoksasin, mikä kumma on sukan alle sukeltanut.)

Hyvää pääsiäistä!

Tähtitikkausta

Tikkausmalliksi valikoitui yhden (epäonnisen) kokeilun jälkeen tähdet. Yritin mallipiirroksestani löytää kohtalaisen samansuuntaisia linjoja, jotta työtä ei tarvitsisi niin paljon pyöritellä, mutta se osoittautui niin haastavaksi, että päädyin tikkaamaan sitten tähden kerrallaan. Työ etenee kuitenkin aika rapsakasti, kun ajattelen, että teen tämän tähden ja sitten teen jotain muuta. Mutta kun saan tekeillä olevan valmiiksi, päätän tehdä vielä yhden, ja vielä yhden jne. 

Tähdet ovat symmetrisiä, vaikka näyttävät taustapuolen kuvassa olevan hiukan vinksallaan, kun jouduin etsimään sellaisen kuvakulman, että sain ne näkyviin. Ylälankana on Töölön Tilkkupajasta ostamani valkoinen Aurifil - aivan huippulanka ommella! Alalankana lila Mettlerin Quilting-lanka, hyvin pelaavat yhteen.

Lämmin kiitos kommenteista!

Anna, grazie al tuo commento!

Mysteeri-sandwich

Perheen lauantaiaamun jumppa on suoritettu. D-insinööristä on iso apu sandwichin teossa. Yhdistän kerrokset toisiinsa sprayliimalla ja se vaatii ympäristön suojaustoimenpiteitä. Keittiö on osoittautunut käytännölliseksi, suojaan lattian ja keittiökaapit lakanoilla, jotka saa näppärästi kaappien ovien ja laatikoiden väliin. Kokemuksesta tiedän, että liima ei suinkaan aina osu siihen, mihin sen tarkoittaa, vaan seurauksena voi olla napakka siivouspäivä, kun lattiasta ja kaapinovista on tullut tahmeita. Lakanat on näppärä nakata pesukoneeseen operaation jälkeen.

Konttaamiseksihan tuo meni, mutta nyt on kerrokset valmiina odottamaan tikkaamista. 

Keittiön työpöydältä istuen otettu kuva, polvenikin on näköjään päässyt kuvaan mukaan.

Sama näkymä työpöydällä seisten. Eipä tullut rajattua kuvaa yhtään siistimmäksi. Ja kamalan ruttuisia lakanoitakin meillä näyttää olevan. Peiton vihreä ei missään kuvassa ole sellainen kuin se oikeasti on, heleä lehmuksen vihreä. Jostain syystä se menee harmaaksi vaikka kameraa on säädelty ja värejä korjailtu.

Näin ison ( 2x2 m) pinnan tikkaaminen hiukan hirvittää, mutta ei opi, ellei tee.

Kesän tekoa

Pakkanen paukkuu ja pipo pitää vetää vain syvemmälle korville, vaikka kalenterin mukaan kevään pitäisi jo vähitellen alkaa kurkistella. Keltaisesta nuppupeitosta jäi tilkkuja, jotka jatkojalostin leppäkerttukankaan kanssa Suvi-pussukaksi.

Pussukan korkeus n. 18 cm, leveys 16 cm ja pohjan leveys n. 4 cm.Tikkaukset eivät oikein näy kuvassa, loivia laineita pitkin ja poikin viiden rinnakkaisen ommelviivan ryhmissä.

Tuumia Tilkkupäiviltä

Elämäni ensimmäiset Tilkkupäivät Siilinjärvellä olivat todella positiivinen kokemus! Ihana näyttely, kiva nuppupeittokisa, paljon katseltavaa ja kuunneltavaa sekä tietysti upea mahdollisuus tehdä tarvikeostoksia.  Iltajuhlan herkullinen menuu nostaa vieläkin veden kielelle (ja tuntuu vyötäröllä)

Tämä upea peitto toivotti Tilkkupäivien kävijät tervetulleeksi heti eteisaulassa. Paljon kuvia tuli otettua muistin tueksi näyttelyissä olleista töistä. Ihailin etenkin peittojen käsintikkauksia, eivät ole syntyneet ihan pienessä ajassa. 

Ostospuolella mopo ehkä taas karkasi käsistä. Mutta kun ne kankaat ovat niiiiiiin ihania, Ja minähän pääsen puolustelemaan ostoksiani aina sillä, että oman paikkakunnan tilkkukangasvalikoimat ovat todella vaatimattomat, jolloin varastoja ei kannata päästä tyhjenemään. (Siitä ei kyllä taida olla pelkoa, kankaiden ja käytettävissä olevan ompeluajan suhde ei ole ihan kohdallaan).

Harmaita kankaita lähdin hakemaan - ja löysin. Tykkään kovasti etenkin alarivin kukallisesta, siinä on todella pehmeät harmaan sävyt. 

Nämä eivät olleet etukäteen suunniteluja ostoksia. Ylärivin kankaat olivat kaikki Kankaisen valmiissa, edullisessa nipussa. Toisena vasemmalta oleva päivänkakkarakangas oli kokonaan piilossa nipun sisällä ja oli iloinen yllätys nipun avattuni. Alarivin kankaat ovat muistaakseni Peekaalta, ihastuin väreihin ja kivoihin kuoseihin.

Tuumaviivain oli ostoslistalla ykkösenä. Kun en saanut päätettyä, otanko pitkän vai neliön, otin molemmat. Vetskareita myytiin hintaan 50 senttiä kappale, niitä nappasin mukaan iloisen värilajitelman.

Oli aika kiva nähdä oma Aurinkoinen-nuppupeittoni roikkumassa peittojen rivistössä.

On vielä mainittava Tilkkupäivien tervehdytävä vaikutus. Lähdin matkaan flunssaisena ja tukkoisena, (mietin jopa sitä, että joudunko jättämään reissun kokonaan väliin) mutta olin kotiin palattuani huomattavasti paremmassa kunnossa!

Nyt lähden jalostamaan kangaskasojani. En nyt malttaisi poistua ompelukoneen viereltä, sillä Tilkkupäiviltä tarttui mukaan iso annos innostusta ja ideoita uusiin projekteihin.

ISO kiitos päivien järjestäjille!

Kaaoksen kesytys, osa 2 (se tuli kuitenkin)

Vaikka eilen haikailin Vuittoneiden perään, niin nyt vasta haikailenkin. Oikean Työhuoneen perään. Kuvia en uskalla vieläkään kopioda, mutta linkin kumminkin Kimberley Einmon ompeluhuoneeseen. Ja jos tämä ei vielä herätä orastavaa vihertymistä, täältä löytyy kaappien sisukset ja muut hienoudet. Kevät tuli kerralla ja viherrän kateudesta vihreämmin kuin herneenversot ikkunalaudalla. Yritin D-insinöörille ehdottaa ihan pienen lisäsiiven rakentamista ja vilauttelin samalla Kimberleyn kuvia. Hän ei sanonut mitään, katsoi vain kummallisesti ja aloitti piiiitkän selvityksen siitä, miten kauan tätä nykyistäkin asuntolainaa maksetaan.

Kateuden katkeraa tunnetta lievitti suunnattomasti hauska autotarra. Sain sen Tilkkutaiturin Tyttäreltä lohdutukseksi, kun en päässyt hänen tilkkupiirinsä mukaan kankaanostomatkalle Forssaan ja Humppilaan. 

Tarinan opetus aforistisesti: Tilkkuilu ei ole kiinni tilasta vaan mielentilasta! Vai pitäisiköhän tehdä jonkinlainen mielentilatutkimus.....? Ei taida kannattaa, sillä tämä vaikuttaa aika krooniselle ja parantumattomalle, ja tutkiminen olisi yhteiskunnan varojen tuhlausta koska en halua tästä parantua. Ja tilkkuiluhan on sellaista harvinaista kivaa, joka ei lihota, vaan laihduttaa. Ainakin rahapussia. Kimberleynkin.

Kaaoksen kesytys, osa 1 (lisäosia ei ehkä tule)

Kvilttaajalta tuli ehdottomasti paras ehdotus kaaoksen kesytykseen, Vuittonin matkalaukut! Löysinkin Vuittonin sivuilta aivan ihku- ihanan setin vähän vanhanaikaisen näköisiä laukkuja. Sopisivat hyvin pappani tekemän vanhan sängyn kupeeseen. Kävin kopsaamassa kuvankin, että olisin voinut esitellä ne teillekin, mutta sitten sattui sivujen alareunassa silmään " Legal Notice". Ja kun kävin sinne kurkkaamassa, siellä oli senlaatuiset ukaasit kuvien käytöstä ja (jos oikein ymmärsin, niin) myös linkittämisestä, etten uskaltanut ottaa riskiä, että joutuisin käräjille Luisin kanssa. Menisi viimeisetkin kankaanostorahat! Mutta siellä ne ovat, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa.  En uskalla laittaa tähän edes nettiosoitetta, jos siitäkin joutuu raastupaan. Enkä uskalla haaveilla enää ostamisestakaan, jos siitäkin kutsutaan tuomarin pakeille.

Toinen käytännön ongelma: Tämän käpykylän laukkuliikkeissä (2 kpl) ei Vuittoneita myydä. Tuskin Prismassa tai Kitumarketissakaan. Junalippu Helsinkiin laukkuostoksille maksaa siinä 80 € (ajatelkaa, miten paljon kankaita sillä saa!), joten tämä ratkaisi lopullisesti Vuittonien hylkäämisen. Sen sijaan suuntasin halpahalliin. Kolme pajukoria maksoivat yhteensä kolmisen kymppiä. Halusin niihin kangasvuorit. Omasta kaapista löytyi vuonna 1991 Viipurista ostettu pellavaliina, josta minun piti tehdä keveät kesähousut. Liinan hinta oli 8 markkaa. Rikos länsivaluutan käytöstä lienee jo vanhentunut, joten uskallan tässä tunnustaa laittoman valuutan käytön. Kepeitä kesähousuja ei siis tule. Liekö kangaskaan enää riittänyt. 

Liinan leveys oli just korin sisuksen ympärysmitta, kahteen koriin ei tarvinnut edes reunaa päärmätä, kun leikkasin kappaleet liinan päistä. Ulkopuolen ympärysmittaan kangas ei riittänyt, joten jouduin jättämään halkion ja turvautumaan rusettiviritykseen. 

Korit majoittuvat sängyn alle sievästi, ja pääsen kopiopaperi- ym. pahvilaatikoista (toivottavasti) eroon. Säilytysongelma on nimenomaan työhuoneessa. Minulla on kyllä kohtuullisesti kaappitilaa kankaille ja muille, mutta kun se on kaukana (6-10 m) ompelukoneesta toisessa huoneessa, niin keskeneräiset projektit jäävät koneen lähettyville. Mutta nyt voin upottaa ne sängyn alle. ( Jos sen näkis, että tuo sänky tyhjenee, tuumasi D-insinööri)

Luisille terveisiä, että Legal Noticen säikäyttämänä minulla on nyt hurjasti rahaa ostaa uusia kankaita näiden korien täytteeksi.

Mysteeristä

Olen sekoillut Mysteerin kanssa edelleen.Monet kiitokset ehdotuksista reunojen ompeluun. Nykyinen versio taitaa olla kokoelma kommenteistanne hiukan yhdistetyinä ja sekoitettuna. Ja vihreä näyttää kuvissa taas ihan harmahtavalle ja tumma lila siniselle?!

Olemassa olevan kankaat sanelivat lopulta paljon lopputulosta. Muutaman version ompelin jo kiinnikin, mutta tarjosin sitten ratkojalle töitä. Vaalea lila oli ainut kangas, jota sain lisää käsityöliikkeen omistajanvaihdosalennusmyynnistä. En edes muistanut ostaneeni sitä sieltä, mutta kun menin varmuuden vuoksi vielä tarkistamaan, löytyisikö sieltä mitään mielenkiintoista, niin siellähän lila kangas minua odotti. Lila näyttää reunassa mielestäni kalpealle, mutta kantti toivottavasti korjaa asian.

Taustakankaaksi olin jo ostanut yhden kankaan (=Ikean pussilakanan hiihtolomareissulta), mutta se ei oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen, vaikka olikin vain taustakangas. Eurokankaasta löysin pakanlopun tummaa lilaa, mutta kun sitä ei ollut tarpeeksi, jouduin paikkailemaan sitäkin. Koska kaivelin tilkkupinnan kankaat omista varastoista, enkä taaskaan suunnitellut loppuun eli reunuksiin asti, niin olen elänyt koko ompelun ajan loppuvien kankaiden uhan alla. Mutta aina on löytynyt vippaskonsteja. Taustakankaan reunoihin piti tehdä  vähän tilkkuraitoja, että sain kankaan riittämään.

Tikkausideat ovat jo valmiina, kun jostain löytäisin riittävän pitkän yhtäjaksoisen ajan sen tekemiseen.

Pienenä välityönä menossa kevään keltaista. (Ai minkä kevään? Aamulla oli -25 mittarissa!)

Onko ehdotuksia, mitä tälle kaaokselle voisi tehdä? Eihän kellään muulla ole tällaisia kasaumia? Onneksi työhuoneessani on ovi.

BOM: The Boxer - Piece of Cake

Mysteerin tyssätessä kankaan puutteeseen, mutta ompeluinnon jatkuessa ompelin maaliskuun BOMin, the Boxerin. Tämä oli todellinen piece of cake verrattuna helmikuun blokkiin. Ensin se vaikutti vähän tylsälle, johtuen kai siitä, ettei mallissa olleet kankaat oikein sytyttäneet. Käytin omassa BOMissani samoja kankaita, mitä olen kayttänyt kahdessa aikaisemmassakin BOMissa. Ensivaikutelmasta huolimatta blokki olikin kiva ja helppo ommella, eikä mallikaan loppujen lopuksi ollut hullumpi. Tätä voisin käyttää jossain muuallakin.

Etsintäkuulutus

Mysteerin reunuksia ja reunakantteja ommellessa tuli laskuvirhe. Sen seurauksena homma seisoo nyt toistaiseksi. Ei keltään sattuisi edes vahingossa löytymään kuvan mukaista vihreää kangasta? 

Värisävy ainakin omalla näytölläni on aika lähellä oikeaa. Tuskin tällä kuosilla on tehty kovin montaa erilaista vihreää. Yhtään hulpioreunaakaan ei ole tallella (roska-auto kävi lomaviikolla), joten tämän tarkempia tietoja minulla ei ole. Puuttumaan jäi kolme 2,5 x 5 tuuman ( n. 6 x 13 cm)  palasta. Jos joltakulta kangasta löytyisi ja hän ystävällisesti suostuisi siitä luopumaan kohtuullista korvausta vastaan, olisin ikionnelinen ja saisin Mysteerin kasaan.

Tarinan opetukset: 1. Kirjaan (toivottavasti) vastedes ylös, mistä olen minkäkin kankaan hankkinut. 2. Opettelen laskemaan ja teen tarkistuslaskelmia ennen kuin ryhdyn töihin.

4.3. Kangas edelleen hakusessa. Tilkkurepun kangas oli melkein, mutta ei ihan. Suunnitelma B on kyllä olemassa...