Siitä se ajatus sitten lähti

 Ei kylläkään minulla, vaan pojallani, joka mietti väitöskirjaohjaajalleen lahjaa. 

Sain oheiset kuvat ja kysymyksen, syntyisikö kuvan perusteella kassi. Värien muodot heksagoneja tai pentagoneja. Kyseessä on mikroskooppikuva värjätyistä hiiren (vai seeprakalan?) silmän soluista. Kahdessa muussa kuvassa oli tikkausmallikin jo valmiina. 

 

 Ja mitäpä äiti...

 Ensin suunnittelin käsinompelua heksoista, mutta epäilin ommelteni kestävyyttä kassissa, joten turvauduin koneompeluun ja Hex N More-viivaimeen, ja leikkasin heksojen puolikkaita puolentoista tuuman kaitaleesta. Aloittelin hommaa jo kesäkuun tilkkukurssilla, mutta se jäi muiden kiireiden alle kesän kuluessa.

Luulin, että heksapuolikkaiden ompelussa olisi hirveä homma, mutta aika nopeasti se eteni kuitenkin, etenkin kun pinta ei ollut kovin iso. Alareunan heksat ovat kaikki samasta kankaasta. Mietin, olisiko järkevää tehdä alareuna yhdestä kankaasta, mutta halusin kuitenkin muodon kulkevan koko pinnassa. Pohjaan tulevaan osaan en heksoja kuitenkaan laittanut.  

Kassin toiseen reunaan tuli yksivärinen paksu musta puuvilla. Mustan osuuden piti alunperin olla leveämpi, mutta heksagonit olivat sen verran isoja, että mustan kankaan osuus kaventui. Halusin kuitenkin säilyttää edes jonkinlaisen kuvion, vaikkakin aika satunnaisen, tilkkuosiossa. Tilkkujen alle silitin ohuen tukikankaan ja tikkasin pinnan kiinni Soft&Stable-tyyppiseen materiaaliin. Heksaosion tikkasin saumaan, jolloin heksagonien muoto tuli vähän paremmin esiin. Mustalle osuudelle tuli käyrät, jotka kuvaavat hiiren (tai sen seeprakalan) silmässä olevien solujen mitattuja ionivirtoja (älkää vain kysykö tarkemmin 😂, ainakaan minulta).

 Vuoriin tein kaksi taskua, vetoketjullisen napinläpitaskun ja toiselle puolelle ihan tavallisen paikkataskun, josta erotin ompeleella kapean taskun kynää varten. Paikkataskun reunaan laitoin myös karbiinihaan avaimia varten. 

 Kuvassa näkyy myös kasseissa usein käyttämäni tapa vuorin yläreunan ompelusta. En ompele vuoria suoraan päälliseen, vaan teen vuorin reunaan kapean kaitaleen julkisivun kankaasta tai sen väriä lähellä olevasta kankaasta. Kun käännän vuorin nurjalle, niin ei ole niin millin tarkka, kääntyykö reuna täsmälleen kiinnitysauman kohdalta tai vähän yli, koska vuoren puoli on samaa kangasta. Näin vuori ei pilkota reunasta, koska kaitale nurjalla samasta kankaasta hämää silmää. Etenkin jos vuorin väri poikkeaa päällisestä, tämä toimii hyvin. Koska tässä kassissa yläreunassa oli sekä mustaa kangasta että tilkkupintaa, on mustan kohdalla vuorin yläreunassa mustaa ja tilkkukankaan kohdalla lilaa tilkkukangasta. 

Enpä olisi ikinä osannut kuvitella tekeväni kassin tieteellisten (biotekniikka) kuvaajien perusteella hiiren tai kalan silmän soluista, mutta kaikkea ei voi ennustaa, onneksi. 

Kassin korkeus n. 36 cm, leveys yläreunasta 40 cm ja pohjan leveys n. 11 cm. 

 

 

Tilkkukurssiterkkuja

 Kesäkuun eka viikko kului perinteisesti Mäntyharjun tilkkukurssilla. Oma kurssini jäi tällä kertaa päivää lyhyemmäksi tärkeän tilaisuuden vuoksi. Mutta neljässäkin päivässä ehtii ja ohjeita jäi vielä kotiinkin tuomiseksi. 

 Ensimmäisenä päivänä tartuin olkalaukun ompeluun. Olin varautunut ja kaivellut Viipurista ostetuista pellavista petroolin värisen paksun pellavan mukaan. 

Minulla on pieni kammo tämän tyyppisiä töitä kohtaan, koska aika usein kohtaan  pienemmän tai suuremman katastrofin jossakin kohtaa. Joku kappale ei istu paikalleen, on liian pieni - suuri- lyhyt - pitkä tai muuten väärän muotoinen. Pellavan elävyyden taltutin silittämällä tukikankaan kankaan taakse ennen kuin edes leikkasin osat. Liekö auttanut se, vai erinomainen kaava. Vaikka odotin sitä katastrofia, ei sitä tullutkaan. Jopa Kankaisen pop-up -puodista ostamani hihna oli sävyltään enemmän kuin sopiva. 

 Kirjava lila kangas on PeeKaalta, siitä tuli tasku sekä läpän vuori. Vieruskaverini kurssilla laittoikin läpän sisäpuolella olevan taskun fiksusti läpän alareunaan. Niin tavarat ei pääse karkaamaan, jos läppää nostaa ylös laukun ollessa olkapäällä. Minä en ollut niin nokkela, ja joudunkin nyt tarkasti miettimään, mitä säilytän läppätaskussa. Laukun sisällä on yksi vetoketjutasku ja yksi tasku ilman vetoketjua. Tukimateriaalina on laminoitu vaahtomuovi (Soft&Stable), joka toimii tässä todella hyvin. Tämä on taas niitä töitä, joita oli kiva tehdä ja tuloskin on hyvä, mutta käytänkö vai jääkö kaappiin koristeeksi? 

 Pieneen pussukkaan sain upotettua osan yhdestä lempikankaastani. Olen sitä säilönyt ja odottanut sopivaa kohdetta. Tässä pussukassa vähän  lintsasin; jätin tekemättä sisään keskelle haitarimaisen lisäosan. 

Sisuksissa on pikkutaskuja sivuilla vaikka huulipunille. Vaikka ei minulla ole koskaan yhtä huulipunaa enemmän mukana. Voihan sinne laittaa vaikka särkylääkkeet tai muuta tarpeellista. 

 En enää muista, mikä tämän blokin nimi oli, mutta opettaja Sanna oli tehnyt siihen kolme eri kokovaihtoehtoa.Tämä on keskimmäinen, koko on vajaa puoli metriä kanttiinsa. Suurimmassa kaitaleet olivat 2,5 tuumaisia, tässä 1,5 tuumaisia. Vähän enemmän olisi voinut eroa olla kahden sisimmän kankaan kohdalla, mutta niistä tehtiin mitä oli, eikä Kankaiseltakaan löytynyt apua. Ompelin blokin saman tien nuppupeitoksi, vain kantin käsin kääntäminen jäi kotitöiksi. Välissä on puuvillavanu ja takakankaana flanelli. 

 Tämän mallin nimi on Pirullinen Jane, mutta ei ollut yhtään pirullinen ommella. Kuvassa on yksi neljäsosa tilkkupinnasta, kolme osaa on vielä tekemättä. En oikein tiedä, mihin tämä päätyy, mutta sainpa sinisiä kankaita käytettyä ihan kiitettävästi. Kaitaleet ovat 2,5 tuumaisia. Muutaman kankaan saatan vaihtaa, jos varastoista löytyy parempia. En tykkää neliön mallisistä peitoista, mutta en vielä keksinyt (en ole kyllä miettinytkään), miten tuota voisi jatkaa suorakaiteeksi. 

 Itämainen niskatyyny oli kurssilla suosittu malli, sen tekivät varmaan melkein kaikki kurssilaiset. En löytänyt mieleisiä kankaita omista varastoistani, niinpä käväisin Kankaisen kaupassa ostamassa kankaat. Luulin, että nämä ovat turkooseja, mutta enemmän vihreiltä näyttävät. Tereet tein samasta kankaasta kuin laukun läpän vuorin. Ompelin yhteen saumaan vetoketjun, koska minusta tiukasti täytetyn tyynyn tai pehmolelun käsin sulkeminen on vaikeaa, ja harvoin saan saumasta siistiä. Onneksi ompelin, sillä jouduin aika pian korjaamaan tupsut.

Olin tehnyt tupsut helmilangasta ja ne olivat monikertaisella langasta tehdyllä nyörillä kiinni. Lankanyöri oli ommeltu tyynyyn tiukasti koneella kiinni. Lapsenlapsi pyöritti yhden illan sormissaan toista tupsua ja sai sen osittain irti.  Vetskari auki, täytteet pois ja laitoin tupsut satiininauhaan ja ompelin koneella kiinni. Toinen tupsu oli vielä kunnolla kiinni, mutta kun olin purkanut täytteet pois, tein sille samanlaisen muutoksen kuin rikkoontuneellekin. Ei ehkä ole niin nätti kuin nyöri, mutta kestää. 

 Kirjoitin ompelukoneella tyynyyn sopivan mietelauseen. Se on muistaakseni katalanialainen sanalasku.

Yhdessä ompeleminen, se on aina kivaa ja kurssien suola.  

Kurssista on jo kuukausi, mutta mitään en tyynyn korjausta lukuun ottamatta ole ommellut sen jälkeen. 
Syksyä jo vähän odottelen.  

 

 

Tilkkukurssiterveisiä

 Maaliskuussa aloittamani Tilkkutien tekohengitys on kyllä sujunut todella huonosti. Luulin postanneeni keväällä valmistuneen peiton, mutta ei sitä olekaan täällä. Lienen unta nähnyt.😞 Korjataan unohdus jossain välissä. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Jo kymmenen (ehkä?) vuoden ajan kesä on alkanut Mäntyharjun tilkkukurssilla. Muutama välivuosi on ollut, mutta Mäntyharju on mielessäin, ei Mäntsälä.

Ohjeita oli kurssilla, jos oikein muistan, 18, joista tein vain kolme. En ole ihan se sukkelin ompelija enkä toisaalta tykkää viedä kovin paljon keskeneräisiä kotiin. 

Kurssilla kaikki alkaa kahdesta asiasta. Ensin rakennetaan oma ompelupaikka, tarvikkeet ja kankaat paikoilleen. 

 

 

Toiseksi sisustetaan petipaikka, tällä kertaa se oli uskonnon-psykologian-filosofian luokassa, varsin henkevä ympäristö siis. Tyyny oli unohtunut kotiin, mutta täytin tyynyliinan mukana olleilla vanuilla.

Tulin paikalle jo sunnuntai-iltana, että pääsisin heti maanantaina aloittamaan hommat.

Melkein kaksi päivää ähelsin farkkukassin kanssa. Miten siihen upposikin aikaa niin? Tereet ei ole minun juttuni, niiden säätäminen oli pinnaa venyttävää touhua. Huvittavaa on, että olen käyttänyt
kassiin aikaisemmin Konttiin viemäni farkkuhameen, jonka kävin kuukauden päästä ostamassa takaisin, kun tarvitsin kierrätysfarkkumatskua. Punainen Risti kiittää 😄

Seuraavaksi joku pikkutyö? Lehmä!

Mäntyharjulainen ammu paperiompelutekniikalla. Olipas pientä palasta, ihmekös tuo, jos lehmänkin otsa on rutussa. En halunnut ruskeasilmäistä lehmää - sininen ei ollut kovin hyvä valinta kuitenkaan. Lehmän loppusijoituspaikka on vielä auki.

 

Olin jo joitakin vuosia sitten ostanut nipun Tilda-kankaita ja marinoinut niitä ihan riittävästi. Vaikka ne ovat yksitellen tosi kauniita, niin niiden väritys yhdessä on, kurssikumppanin sanoin, vispipuuroa. Tasaista värimössöä. Poimin kurssikaupasta yksivärisen tumman lilan kontrastiksi ja ompelin loppuviikon aikana Edelweiss-peiton tilkkupinnan valmiiksi asti. 

Suunnittelu ei ole vahvin puoleni, roiskaisen vain yleensä menemään ja harmittelen/paikkaan/puran sitten jälkikäteen tekosiani. Vasta kun tilkkupinta oli valmis, hahmotin kuvion kunnolla. 

Se Edelweiss on tuon valkoisen raamin sisällä. Jos olisin tämän tajunnut aikaisemmin, en olisi rakentanut lilan raamin sisäpuolella olevaa osiota samanlaisista kankaista (nämä osat ompelin ihan  tyhmästi ensimmäisinä  ja vain noiden kaarevien saumojen takia), vaan hakenut kankaat symmetrisesti isoon kuvioon. Mutta se on nyt, mikä on, ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Ei ole enää pelkkää vispipuuroa. Peiton nimeksi tulee Vispipuuroa ja mustikkasoppaa 😄. Seuraavaksi tikkaan sen. Tämä on 29. peittoni. 

Miehen kysymys, kun teen uutta peittoa: Mihin se tulee? En tiedä, tekeminen tässä on se tärkein juttu. 

Kaikki muut olivat jo lähteneet viimeisenä kurssi-iltapäivänä, minä ompelin yksin (no, oli siellä opettaja ja kaveri kuvaamassa) peiton tilkkupintaa kasaan, ja sain sen valmiiksi! Ne 15 muuta ohjetta, joita en ehtinyt tehdä - ehkä joku päivä teen niistä vielä jonkun. 

Ja ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu.

Lahjaompelukset

Joulupukki on jakanut lahjat, nyt voin julkistaa joululahjaompelukseni.
Tein viisi vuotta sitten esikoiselleni Turtles-kassin Amy Butlerin Weekender -kassin mallilla. Kassi on ollut käytössä ainakin mummulamatkoilla ja perhekin on lisääntynyt tuon kassin valmistumisen jälkeen. Miniä mainitsi kerran kassin olevan todella hyvän kokoinen. 

Tilkkukassin ompelemiseen ei ollut aikaa ennen joulua. Kaivoin siis varastoistani joskus Viipurista ostamaani kuviollista puolipellavaa kassin materiaaliksi. Pikaisesti vilkaisin, ettei taida olla väliä, miten päin kankaasta kappaleet leikkaa. Sitten kun olin melkein koko kankaani silpunnut, tajusin, että olikin väliä. Siispä kassissa on lampaat sorkat kohti kattoa. Ei voi mitään, sai kelvata näin - ja kelpasikin.

Kassin malli on todella hyvä, ja se on helppo tehdä. Kankaan tikkasin kovikehuopaan, se riitti tukevoittamaan kassin. Kumpaankaan kassiin en ole tehnyt mallissa vetoketjun alapuolella olevia päätytaskuja, vaan jätin vain ne sujuvasti pois.

Tereen ompelu on ollut se haastavin juttu, sitä kun tulee tehtyä aika harvoin.  Tereet ja hihnat ovat valmista kaupan tavaraa. 

Vuorina on kesäistä, mansikkakuvioista puuvillaa.  Sen piti joskus mennä jonkun peiton taustakankaaksi, mutta ei sitten mennytkään.Vuoriksi varsin passelia.

Ehkä joskus vielä ompelen itsellenkin tämän, kun löydän jostain jotain tosi ihanaa kangasta. Toisaalta, kun on pyörällisiin laukkuihin tottunut, niin viitsisikö kassia retuuttaa reissussa?

Kissatyynyä vähän jo vilauttelinkin FB:n Tilkusta asiaa -ryhmässä. Kissan tein vajaa vuosi sitten Sanna Parankon kurssilla, lopullisen muotonsa se sai vasta nyt jouluksi. Tyyny meni lahjaksi keskimmäisellemme, jolla on kaksi hiukan säikkyä kissaa.

Oikein hyvää  ja iloisen värikästä tilkkuvuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

Camden Bag

Birminghamin messuilta tuotu tarvikepakkaus ja Bali Pops kaitalepakettu ovat  saavuttaneet halutun muotonsa. Oli aika tylsä ommeltava, pitkiä saumoja vaan päästä päähän. Varsinkin patukoiden yhteen liittäminen oli hidasta, neulan alla oli paksusti tavaraa ja hurjastelu katkasi helposti langan, joten ihan rajoitusten mukaan painoin kaasua. 

 Ei ehkä koskaan enää, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tämä on nyt koettu ja uudet kujeet seuraavaksi työn alle. 

Pari juttua tästä jäi hyödynnettäväksi jatkoon.Pohjan kovikkeena on Camden Bag bottoms, kaksi valmiiksi muotoonsa leikattua levyä. Pohja- ja vuorikankaat silitettiin levyyn kiinni, reunoihin ommeltiin kantti, joka käännettiin ja silitettiin nurjalle puolelle. Sen jälkeen levyt silitettiin yhteen ja vielä ommeltiin tikkaus kantin ompelusaumaan, joka varmisti vielä kiinnityksen. Sitten ommeltiin kassin sivukappaleet pohjaan käsin kiinni. En tiedä, saako Suomesta tuota pohjamateriaalia, mutta näppärä oli, ja pohjasta tuli kivan napakka. Materiaalin valmistaja on Bosal, ja jos oikein ohjeesta ymmärsin, sitä on saatavana myös "pakalta" (Craf-Tex Plus).

 Toinen kiva juttu oli kassin sangat. Napakka tukimateriaali silitettiin kangaskaitaleisiin. Kaitale taitetiin kahtia ja tikattiin ihan reunasta. Sangan sisään työnnettiin kaitaletta viisi tuumaa lyhyempi muoviletku. Päät kiinni, ettei letku karkaa ja kaitaleen päät kassiin kiinni. Ne olisi pitänyt ommella käsin, mutta laiskuuteni tarmollai onnistuin tunkemaan kassin kappaleet paininjalan alle ja ompelin ne koneella. Sanka asettuu luontevasti käteen ja on mukavan pehmeä.

Napit on osoitus erinomaisesta palvelusta. Kävin paikallisesta kangaskaupasta nappeja etsimässä, ja kun en löytänyt sopivia, myyjä haki minulle nappikuvaston ja sanoi, että tilataan, mitä haluat. Niin minulle tilattiin kaksi nappia, tulivat neljässä päivässä (viikonloppu välissä). Tuota voi kutsua palveluksi.

Kriittiset mitat: korkeus 28 cm, pohjan pituus 35 cm ja leveys 24 cm. 

Kassista tai oikeastaan kopasta tulee töihin tavaroiden tunnille roudaamisväline. Kantelen yleensä papereita, kansioita, puhelinta ym. kainalossani sillä seurauksella, että välillä keräilen niitä lattialta. Nyt voin mennä tunnille kuin täti Monika, kassi heiluen.

Pitkää saumaa

Pitkää ja suoraa saumaa olen ommellut iltakaudet.

Ostin Birminghamista Camden Bag - pakkauksen, jossa oli kankaita lukuunottamatta tarvikkeet valmiina kassin tekoon. Kankaiksi ostin paketin Bali Popseja, jotka paketissa näyttivät violeteille, mutta kun paketin sisuksia perkasin, siellä olikin ruskeaa! Melkein pääsi hyi, ja olin lempata ruskeat paketista kokonaan pois. Omista varastoista ei kuitenkaan löytynyt riittävästi korvaavia batiikkeja, ja niin ruskeatkin pääsivät armosta mukaan. (Paitsi yksi, jonka oli niin kamala, etten sitä halunnut laukkuni kyljessä nähdä.)

Paketissa oli rulla valmiiksi leikattua vanua, jossa oli liima molemmin puolin. Vanu silitettiin kaitaleisiin ja kaitaleet taitettiin kahtia pituussuunnassa. Ja sitten ommeltiin. Ensin kaitaleet suoralla tikillä ja sitten kaitaleista syntyneet patukat puskusaumalla yhteen. Ja sitä saumaa riitti!  Suoraa tikkiä sellaiset 20 metriä ja tiheää siksakia vähän vähemmän. Maailman tylsin tilkkutyö, jos tätä nyt tilkkutyöksi edes voi sanoa. 

Lankaakin joutui vaihtamaan vähän väliä, kun en halunnut siksakkien paistavan silmiin. Vaikka minulla on aika kirjava lankavalikoima, piti Eurokankaasta käydä hakemassa yhtä kummallista sävyä. Siitä on tuossa kuvassa enää rippeet jäljellä. 

Tulihan tästä aika hauskan näköinen pinta,vaikka onkin noita ruskeita joukossa. Eikä ne kuvassa edes näytä kovin ruskeille. :D

Seuraavaksi pohja, sitten muotoon askartelu. Hantaakeihin on paketissa muoviletkua ja jotain napakkaa silitettävää vanua, mutta en ole lukenut ohjetta vielä niin pitkälle, että tietäisin, miten niistä kantohihnat rakennetaan. Ja kiva nappikin pitäisi jostain löytää.

Kurssitekosia

Syyskuisena perjantaina käänsin auton nokan kohti Hartolaa ja siellä Itä-Hämeen opistoa. Tiedossa oli tilkkuilua koko viikonloppu! Ja olipa ihanat pari päivää! Mitä muuta sitä toisaalta voi odottaakaan, kun on kivaa tekemistä, mukavaa seuraa sekä hyvä kurssipaikka. 

Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä. Lauantai-iltana oli tarjolla jopa indonesialais-hollantilainen riisipöytä, jossa riisi oli kyllä ihan sivuosassa. Tämän linkin takaa löytyy asiasta lisätietoa kiinnostuneille. Kuvia löytyy kuukkeloimalla rijsttafel. Itse nimittäin keskityin niin tarjonnan ihmettelyyn ja syömiseen, että varsinainen kattaus jäi kuvaamatta.

Tämän "pöntön" kanssa vierähti eka kurssi-ilta ja yli puolet seuraavastakin päivästä. Vähän aloittelin jo kotona, tikkasin ympyräohjaimella kannen kuviot valmiiksi. En ollut ympyräohjainta käyttänyt nykyisella koneellani, enkä halunnut tuhlata kurssiaikaa sillä treenaamiseen.

Pöntön päällinen on pellavaa, kannessa ja pohjassa on kovikkeena konepahvia (en tiennyt tällaista olevan olemassakaan!). Sivuja kannattelee Decovil-kovike, joka oli myös uusi tuttavuus. Olin siitä kyllä kuullut ja nähnytkin, mutta en koskaan käyttänyt. Pönttö ommeltiin muuten koneella, mutta pohjan ja kannen pyöreät kappaleet kiinnitettiin käsin. 

(Nämä turkoosit ovat ihan mahdottomia kuvattavia, väri on livenä paljon syvempi sävyltään)

Pöntön korkeus on 21 cm ja halkaisija 22 cm. Enpä ole vielä keksinyt, mitä tuonne piilottaisin, mutta eikähän aika tuonkin kaupitse. 

Muuttohanhikassi jäi kurssilla kesken, jatkoin sen kotona valmiiksi. Kassin pohjasta en hoksannut ottaa kuvaa, se on neliön muotoinen. Kooltaan hyvä vaikka kirjastokassiksi, jos kävisin kirjastossa, tai kauppakassiksi. Kaupassa kyllä käyn, mutta suosin taskuun mahtuvia nailonkasseja. Koska harvoin saan valmiista kasseista hyviä sisuskuvia, kuvasin vuorin jo ompeluvaiheessa.

Ompelen useimmiten kasseissa vuorin yläreunaan kapean kaistaleen kassin päällikangasta, vaikka teenkin vuorin eri kankaasta. Näin yläreunaa kääntäessä on enemmän joustonvaraa, jos käänne ei sattuisi menemään ihan tasaisesti. Samoin ei tarvitse säätää ompelulankojen kanssa, ylä- ja alalanka voivat olla samanväriset päällitikkauksessa. 

Tuotoksista huolimatta kursseilla on kuitenkin kaikista mukavinta yhdessä ompelu muiden tilkkuihin hurahtaneiden kanssa. 

Minneköhän seuraavaksi?

Vanhaa uutta

Pari viimeistä viikkoa on mennyt työelämää aloitellessa pitkän tauon jälkeen ja marjojen perässä ryömien. Kun nyt viimeinen (tai ainakin toiseksi viimeinen) mustikka on pakkasessa, nostin ompelukoneen pöydälle. Kun ei  mitään uutta ole ehtinyt syntyä, esittelen korjatun kassin (joka on täällä ollut jo vuosi sitten versiona 1).

Kynäkassihan syntyi Mäntyharjun kurssilla 2017, mutta on ollut käyttämätön, roikkui vain naulakossa tyhjää täynnä. Syy käyttämättömyyteen oli liian pitkät hihnat. Ompelin kassiin alunperin Prymin punotut valmishihnat viiden sentin kiinnikepätkillä. Kassi on itsessään aika korkea, joten kokonaisuudelle tuli mittaa, vaikka ei kantajakaan ihan hukkapätkä ole. Mutta sitä pystyi kantamaan ainoastaan olalla ellei halunnut sen laahaavan maata.

Toinen probleema oli kassin pohja. Kassissa on tilkkupinnan ja vuorin välissä Ullakan laminoitu vaahtomuovi. Toimii sivuissa enemmän kuin hyvin, koska vaahtomuovi jättää kynät hauskasti pullukoiksi, kun tikkaukset kulkevat kynien välistä.  Mutta pohjaksi vaahtomuovi on liian pehmeä, ainakin tähän malliin, jossa pohja on soikion muotoinen kappale. Pohja putosi ikävästi kuopalle, kun kassiin laittoi vaikkapa kirjan.

Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, eipä puuttunut muuta kuin tekeminen. Ratkoin päällitikkauksen kassin yläreunasta. Mustaa lankaa mustalla pohjalla, onneksi en odottanut marraskuuhun. Vuorin kääntöaukon sauma auki ja kassi nurin. Sitten vuorin ja päällisen kiinnityssaumasta sen verran irti, että sain välistä hihnat irti.

Leikkasin EK:n huopakovikkeesta kaksi pohjan muotoista palasta, ja ompelin ne päällekkäin kiinni pohjan saumavaroihin. Napakasta puuvillaremmistä uudet hihnat, ne paikoilleen ja kassi oikein päin. Päällitikkaus reunaan ja kääntöaukko kiinni. Se oli siinä.

Ja kassi lähtee huomenna mukanani töihin.

Tässä kynäkassi vielä vanhoissa kantimissa.

Muntaipale- blogissa on hauska ompeluelokuu-teema. Linkin takana olevassa postauksessa esitellään jokaisena elokuun päivänä joku ompeluaiheinen blogi. Tilkkutie-blogini pääsi Eino-peiton kanssa eilisen päivän ompelublogiksi. Ihan vähän olen ylpeä, että tilkkuompelija kelpasi vaateompelijoiden joukkoon. Käykääpä kurkkaamassa, monta kivaa tutustumisen arvoista blogia.