Tilkkukurssiterveisiä

 Maaliskuussa aloittamani Tilkkutien tekohengitys on kyllä sujunut todella huonosti. Luulin postanneeni keväällä valmistuneen peiton, mutta ei sitä olekaan täällä. Lienen unta nähnyt.😞 Korjataan unohdus jossain välissä. 

Mutta varsinaiseen asiaan. Jo kymmenen (ehkä?) vuoden ajan kesä on alkanut Mäntyharjun tilkkukurssilla. Muutama välivuosi on ollut, mutta Mäntyharju on mielessäin, ei Mäntsälä.

Ohjeita oli kurssilla, jos oikein muistan, 18, joista tein vain kolme. En ole ihan se sukkelin ompelija enkä toisaalta tykkää viedä kovin paljon keskeneräisiä kotiin. 

Kurssilla kaikki alkaa kahdesta asiasta. Ensin rakennetaan oma ompelupaikka, tarvikkeet ja kankaat paikoilleen. 

 

 

Toiseksi sisustetaan petipaikka, tällä kertaa se oli uskonnon-psykologian-filosofian luokassa, varsin henkevä ympäristö siis. Tyyny oli unohtunut kotiin, mutta täytin tyynyliinan mukana olleilla vanuilla.

Tulin paikalle jo sunnuntai-iltana, että pääsisin heti maanantaina aloittamaan hommat.

Melkein kaksi päivää ähelsin farkkukassin kanssa. Miten siihen upposikin aikaa niin? Tereet ei ole minun juttuni, niiden säätäminen oli pinnaa venyttävää touhua. Huvittavaa on, että olen käyttänyt
kassiin aikaisemmin Konttiin viemäni farkkuhameen, jonka kävin kuukauden päästä ostamassa takaisin, kun tarvitsin kierrätysfarkkumatskua. Punainen Risti kiittää 😄

Seuraavaksi joku pikkutyö? Lehmä!

Mäntyharjulainen ammu paperiompelutekniikalla. Olipas pientä palasta, ihmekös tuo, jos lehmänkin otsa on rutussa. En halunnut ruskeasilmäistä lehmää - sininen ei ollut kovin hyvä valinta kuitenkaan. Lehmän loppusijoituspaikka on vielä auki.

 

Olin jo joitakin vuosia sitten ostanut nipun Tilda-kankaita ja marinoinut niitä ihan riittävästi. Vaikka ne ovat yksitellen tosi kauniita, niin niiden väritys yhdessä on, kurssikumppanin sanoin, vispipuuroa. Tasaista värimössöä. Poimin kurssikaupasta yksivärisen tumman lilan kontrastiksi ja ompelin loppuviikon aikana Edelweiss-peiton tilkkupinnan valmiiksi asti. 

Suunnittelu ei ole vahvin puoleni, roiskaisen vain yleensä menemään ja harmittelen/paikkaan/puran sitten jälkikäteen tekosiani. Vasta kun tilkkupinta oli valmis, hahmotin kuvion kunnolla. 

Se Edelweiss on tuon valkoisen raamin sisällä. Jos olisin tämän tajunnut aikaisemmin, en olisi rakentanut lilan raamin sisäpuolella olevaa osiota samanlaisista kankaista (nämä osat ompelin ihan  tyhmästi ensimmäisinä  ja vain noiden kaarevien saumojen takia), vaan hakenut kankaat symmetrisesti isoon kuvioon. Mutta se on nyt, mikä on, ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Ei ole enää pelkkää vispipuuroa. Peiton nimeksi tulee Vispipuuroa ja mustikkasoppaa 😄. Seuraavaksi tikkaan sen. Tämä on 29. peittoni. 

Miehen kysymys, kun teen uutta peittoa: Mihin se tulee? En tiedä, tekeminen tässä on se tärkein juttu. 

Kaikki muut olivat jo lähteneet viimeisenä kurssi-iltapäivänä, minä ompelin yksin (no, oli siellä opettaja ja kaveri kuvaamassa) peiton tilkkupintaa kasaan, ja sain sen valmiiksi! Ne 15 muuta ohjetta, joita en ehtinyt tehdä - ehkä joku päivä teen niistä vielä jonkun. 

Ja ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu.

Lahjaompelukset

Joulupukki on jakanut lahjat, nyt voin julkistaa joululahjaompelukseni.
Tein viisi vuotta sitten esikoiselleni Turtles-kassin Amy Butlerin Weekender -kassin mallilla. Kassi on ollut käytössä ainakin mummulamatkoilla ja perhekin on lisääntynyt tuon kassin valmistumisen jälkeen. Miniä mainitsi kerran kassin olevan todella hyvän kokoinen. 

Tilkkukassin ompelemiseen ei ollut aikaa ennen joulua. Kaivoin siis varastoistani joskus Viipurista ostamaani kuviollista puolipellavaa kassin materiaaliksi. Pikaisesti vilkaisin, ettei taida olla väliä, miten päin kankaasta kappaleet leikkaa. Sitten kun olin melkein koko kankaani silpunnut, tajusin, että olikin väliä. Siispä kassissa on lampaat sorkat kohti kattoa. Ei voi mitään, sai kelvata näin - ja kelpasikin.

Kassin malli on todella hyvä, ja se on helppo tehdä. Kankaan tikkasin kovikehuopaan, se riitti tukevoittamaan kassin. Kumpaankaan kassiin en ole tehnyt mallissa vetoketjun alapuolella olevia päätytaskuja, vaan jätin vain ne sujuvasti pois.

Tereen ompelu on ollut se haastavin juttu, sitä kun tulee tehtyä aika harvoin.  Tereet ja hihnat ovat valmista kaupan tavaraa. 

Vuorina on kesäistä, mansikkakuvioista puuvillaa.  Sen piti joskus mennä jonkun peiton taustakankaaksi, mutta ei sitten mennytkään.Vuoriksi varsin passelia.

Ehkä joskus vielä ompelen itsellenkin tämän, kun löydän jostain jotain tosi ihanaa kangasta. Toisaalta, kun on pyörällisiin laukkuihin tottunut, niin viitsisikö kassia retuuttaa reissussa?

Kissatyynyä vähän jo vilauttelinkin FB:n Tilkusta asiaa -ryhmässä. Kissan tein vajaa vuosi sitten Sanna Parankon kurssilla, lopullisen muotonsa se sai vasta nyt jouluksi. Tyyny meni lahjaksi keskimmäisellemme, jolla on kaksi hiukan säikkyä kissaa.

Oikein hyvää  ja iloisen värikästä tilkkuvuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

Camden Bag

Birminghamin messuilta tuotu tarvikepakkaus ja Bali Pops kaitalepakettu ovat  saavuttaneet halutun muotonsa. Oli aika tylsä ommeltava, pitkiä saumoja vaan päästä päähän. Varsinkin patukoiden yhteen liittäminen oli hidasta, neulan alla oli paksusti tavaraa ja hurjastelu katkasi helposti langan, joten ihan rajoitusten mukaan painoin kaasua. 

 Ei ehkä koskaan enää, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tämä on nyt koettu ja uudet kujeet seuraavaksi työn alle. 

Pari juttua tästä jäi hyödynnettäväksi jatkoon.Pohjan kovikkeena on Camden Bag bottoms, kaksi valmiiksi muotoonsa leikattua levyä. Pohja- ja vuorikankaat silitettiin levyyn kiinni, reunoihin ommeltiin kantti, joka käännettiin ja silitettiin nurjalle puolelle. Sen jälkeen levyt silitettiin yhteen ja vielä ommeltiin tikkaus kantin ompelusaumaan, joka varmisti vielä kiinnityksen. Sitten ommeltiin kassin sivukappaleet pohjaan käsin kiinni. En tiedä, saako Suomesta tuota pohjamateriaalia, mutta näppärä oli, ja pohjasta tuli kivan napakka. Materiaalin valmistaja on Bosal, ja jos oikein ohjeesta ymmärsin, sitä on saatavana myös "pakalta" (Craf-Tex Plus).

 Toinen kiva juttu oli kassin sangat. Napakka tukimateriaali silitettiin kangaskaitaleisiin. Kaitale taitetiin kahtia ja tikattiin ihan reunasta. Sangan sisään työnnettiin kaitaletta viisi tuumaa lyhyempi muoviletku. Päät kiinni, ettei letku karkaa ja kaitaleen päät kassiin kiinni. Ne olisi pitänyt ommella käsin, mutta laiskuuteni tarmollai onnistuin tunkemaan kassin kappaleet paininjalan alle ja ompelin ne koneella. Sanka asettuu luontevasti käteen ja on mukavan pehmeä.

Napit on osoitus erinomaisesta palvelusta. Kävin paikallisesta kangaskaupasta nappeja etsimässä, ja kun en löytänyt sopivia, myyjä haki minulle nappikuvaston ja sanoi, että tilataan, mitä haluat. Niin minulle tilattiin kaksi nappia, tulivat neljässä päivässä (viikonloppu välissä). Tuota voi kutsua palveluksi.

Kriittiset mitat: korkeus 28 cm, pohjan pituus 35 cm ja leveys 24 cm. 

Kassista tai oikeastaan kopasta tulee töihin tavaroiden tunnille roudaamisväline. Kantelen yleensä papereita, kansioita, puhelinta ym. kainalossani sillä seurauksella, että välillä keräilen niitä lattialta. Nyt voin mennä tunnille kuin täti Monika, kassi heiluen.

Pitkää saumaa

Pitkää ja suoraa saumaa olen ommellut iltakaudet.

Ostin Birminghamista Camden Bag - pakkauksen, jossa oli kankaita lukuunottamatta tarvikkeet valmiina kassin tekoon. Kankaiksi ostin paketin Bali Popseja, jotka paketissa näyttivät violeteille, mutta kun paketin sisuksia perkasin, siellä olikin ruskeaa! Melkein pääsi hyi, ja olin lempata ruskeat paketista kokonaan pois. Omista varastoista ei kuitenkaan löytynyt riittävästi korvaavia batiikkeja, ja niin ruskeatkin pääsivät armosta mukaan. (Paitsi yksi, jonka oli niin kamala, etten sitä halunnut laukkuni kyljessä nähdä.)

Paketissa oli rulla valmiiksi leikattua vanua, jossa oli liima molemmin puolin. Vanu silitettiin kaitaleisiin ja kaitaleet taitettiin kahtia pituussuunnassa. Ja sitten ommeltiin. Ensin kaitaleet suoralla tikillä ja sitten kaitaleista syntyneet patukat puskusaumalla yhteen. Ja sitä saumaa riitti!  Suoraa tikkiä sellaiset 20 metriä ja tiheää siksakia vähän vähemmän. Maailman tylsin tilkkutyö, jos tätä nyt tilkkutyöksi edes voi sanoa. 

Lankaakin joutui vaihtamaan vähän väliä, kun en halunnut siksakkien paistavan silmiin. Vaikka minulla on aika kirjava lankavalikoima, piti Eurokankaasta käydä hakemassa yhtä kummallista sävyä. Siitä on tuossa kuvassa enää rippeet jäljellä. 

Tulihan tästä aika hauskan näköinen pinta,vaikka onkin noita ruskeita joukossa. Eikä ne kuvassa edes näytä kovin ruskeille. :D

Seuraavaksi pohja, sitten muotoon askartelu. Hantaakeihin on paketissa muoviletkua ja jotain napakkaa silitettävää vanua, mutta en ole lukenut ohjetta vielä niin pitkälle, että tietäisin, miten niistä kantohihnat rakennetaan. Ja kiva nappikin pitäisi jostain löytää.

Kurssitekosia

Syyskuisena perjantaina käänsin auton nokan kohti Hartolaa ja siellä Itä-Hämeen opistoa. Tiedossa oli tilkkuilua koko viikonloppu! Ja olipa ihanat pari päivää! Mitä muuta sitä toisaalta voi odottaakaan, kun on kivaa tekemistä, mukavaa seuraa sekä hyvä kurssipaikka. 

Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä. Lauantai-iltana oli tarjolla jopa indonesialais-hollantilainen riisipöytä, jossa riisi oli kyllä ihan sivuosassa. Tämän linkin takaa löytyy asiasta lisätietoa kiinnostuneille. Kuvia löytyy kuukkeloimalla rijsttafel. Itse nimittäin keskityin niin tarjonnan ihmettelyyn ja syömiseen, että varsinainen kattaus jäi kuvaamatta.

Tämän "pöntön" kanssa vierähti eka kurssi-ilta ja yli puolet seuraavastakin päivästä. Vähän aloittelin jo kotona, tikkasin ympyräohjaimella kannen kuviot valmiiksi. En ollut ympyräohjainta käyttänyt nykyisella koneellani, enkä halunnut tuhlata kurssiaikaa sillä treenaamiseen.

Pöntön päällinen on pellavaa, kannessa ja pohjassa on kovikkeena konepahvia (en tiennyt tällaista olevan olemassakaan!). Sivuja kannattelee Decovil-kovike, joka oli myös uusi tuttavuus. Olin siitä kyllä kuullut ja nähnytkin, mutta en koskaan käyttänyt. Pönttö ommeltiin muuten koneella, mutta pohjan ja kannen pyöreät kappaleet kiinnitettiin käsin. 

(Nämä turkoosit ovat ihan mahdottomia kuvattavia, väri on livenä paljon syvempi sävyltään)

Pöntön korkeus on 21 cm ja halkaisija 22 cm. Enpä ole vielä keksinyt, mitä tuonne piilottaisin, mutta eikähän aika tuonkin kaupitse. 

Muuttohanhikassi jäi kurssilla kesken, jatkoin sen kotona valmiiksi. Kassin pohjasta en hoksannut ottaa kuvaa, se on neliön muotoinen. Kooltaan hyvä vaikka kirjastokassiksi, jos kävisin kirjastossa, tai kauppakassiksi. Kaupassa kyllä käyn, mutta suosin taskuun mahtuvia nailonkasseja. Koska harvoin saan valmiista kasseista hyviä sisuskuvia, kuvasin vuorin jo ompeluvaiheessa.

Ompelen useimmiten kasseissa vuorin yläreunaan kapean kaistaleen kassin päällikangasta, vaikka teenkin vuorin eri kankaasta. Näin yläreunaa kääntäessä on enemmän joustonvaraa, jos käänne ei sattuisi menemään ihan tasaisesti. Samoin ei tarvitse säätää ompelulankojen kanssa, ylä- ja alalanka voivat olla samanväriset päällitikkauksessa. 

Tuotoksista huolimatta kursseilla on kuitenkin kaikista mukavinta yhdessä ompelu muiden tilkkuihin hurahtaneiden kanssa. 

Minneköhän seuraavaksi?

Vanhaa uutta

Pari viimeistä viikkoa on mennyt työelämää aloitellessa pitkän tauon jälkeen ja marjojen perässä ryömien. Kun nyt viimeinen (tai ainakin toiseksi viimeinen) mustikka on pakkasessa, nostin ompelukoneen pöydälle. Kun ei  mitään uutta ole ehtinyt syntyä, esittelen korjatun kassin (joka on täällä ollut jo vuosi sitten versiona 1).

Kynäkassihan syntyi Mäntyharjun kurssilla 2017, mutta on ollut käyttämätön, roikkui vain naulakossa tyhjää täynnä. Syy käyttämättömyyteen oli liian pitkät hihnat. Ompelin kassiin alunperin Prymin punotut valmishihnat viiden sentin kiinnikepätkillä. Kassi on itsessään aika korkea, joten kokonaisuudelle tuli mittaa, vaikka ei kantajakaan ihan hukkapätkä ole. Mutta sitä pystyi kantamaan ainoastaan olalla ellei halunnut sen laahaavan maata.

Toinen probleema oli kassin pohja. Kassissa on tilkkupinnan ja vuorin välissä Ullakan laminoitu vaahtomuovi. Toimii sivuissa enemmän kuin hyvin, koska vaahtomuovi jättää kynät hauskasti pullukoiksi, kun tikkaukset kulkevat kynien välistä.  Mutta pohjaksi vaahtomuovi on liian pehmeä, ainakin tähän malliin, jossa pohja on soikion muotoinen kappale. Pohja putosi ikävästi kuopalle, kun kassiin laittoi vaikkapa kirjan.

Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, eipä puuttunut muuta kuin tekeminen. Ratkoin päällitikkauksen kassin yläreunasta. Mustaa lankaa mustalla pohjalla, onneksi en odottanut marraskuuhun. Vuorin kääntöaukon sauma auki ja kassi nurin. Sitten vuorin ja päällisen kiinnityssaumasta sen verran irti, että sain välistä hihnat irti.

Leikkasin EK:n huopakovikkeesta kaksi pohjan muotoista palasta, ja ompelin ne päällekkäin kiinni pohjan saumavaroihin. Napakasta puuvillaremmistä uudet hihnat, ne paikoilleen ja kassi oikein päin. Päällitikkaus reunaan ja kääntöaukko kiinni. Se oli siinä.

Ja kassi lähtee huomenna mukanani töihin.

Tässä kynäkassi vielä vanhoissa kantimissa.

Muntaipale- blogissa on hauska ompeluelokuu-teema. Linkin takana olevassa postauksessa esitellään jokaisena elokuun päivänä joku ompeluaiheinen blogi. Tilkkutie-blogini pääsi Eino-peiton kanssa eilisen päivän ompelublogiksi. Ihan vähän olen ylpeä, että tilkkuompelija kelpasi vaateompelijoiden joukkoon. Käykääpä kurkkaamassa, monta kivaa tutustumisen arvoista blogia.

Kettukassi ja kettukassi

Sain entiseltä naapuriltani kassillisen rottinkisia kassinsankoja ja nappeja. Sovimme, että teen hänelle jotain korvaukseksi. Olin niin tyytyväinen aikaisemmin tekemiini mustiin kettukasseihin, että turvauduin vanhaan konstiin.

Edelliset kassit tikkasin mustalla langalla, nyt rohkaistuin oranssiin lankaan. Kauempaa katsottuna pinta näyttää edelleen melko mustalle. Nyt kun katson kuvasta kassia, olisin voinut tikata myös vihreällä ikäänkuin jatkaakseni heinikkoa. Mutta se on nyt oranssi. Ehkä sitten seuraavaan. Kassi on molemmin puoli samanlainen. Leveys yläreunasta mitattuna 42 cm, korkeus 36 cm ja pohjan leveys 11 cm. Päällikankaan ja vuorin välissä on kovikehuopa ja sisuksissa on yksi tasku.

 

Mustan kassin kaveriksi syntyi värikäs kettukassi. Tämä pakkaan mustan kassin sisään pienelle 2-vuotiaalle. Kun nuorimmaisemme, tytär, syntyi kahden pojan jälkeen, tämän naapurimme äiti, jota en edes kunnolla tuntenut, toi vauvalle pienet vaaleanpunaiset potkupöksyt. Tällä kassilla toteutetaan samaa kuviota, entisen naapurini tyttären tytär saa tämän kassin.  

 Kassin toisella puolella ei ole kettua vaan värikkäitä tilkkuja. Kassin sangat tein valmiista tukevasta puuvillanauhasta, jonka ompelin keskikohdistaan kaksinkerroin, on pienen käden helpompi ottaa sangasta kiinni. Kassin leveys yläreunasta 29 cm, korkeus samoin 29 cm ja pohjan leveys 8 cm. 

 Kassin tikkasin oranssilla langalla ja lehtikuvioin. 

Nyt on taas kassikiintiö vähäksi aikaa täysi. Vuorossa tikkaamista ja kokonaan uuden vauvanpeiton aloitus. 

Onnneksi illat pimenevät ja pihatyöt vähenevät,,,

Kettusia kasseissa

Karjalaiset kuulemma kysyvät vastaantulijalta, mist sie tuut, mihi sie meet ja mitä siul on kassis? Vastaan vain nyt tuohon viimeiseen, kettusia on kassissa. Jopa kahdessa. 

 Toivottiin kahta kettukassia, ja minähän tein. Kummassakin on toivomuksen mukaan kettu vain toisella puolella.

Kassissa on Eurokankaan kovikehuopa jäykisteenä, keltaiset ja oranssit vuorit (unohtui kuvata), sisätasku ja avaimille lenksu.  Kokoa on n. 35 x 35 cm, pohja n. 10 cm. Ketuilla oli kiire maailmalle, siksi kuvaaminenkin jäi vähän hätäiseksi.

Kurssipaljastukset

Nyt on kaikki Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkukurssit tältä kesältä päättyneet (jo reilu viikko sitten) ja voin paljastaa kurssituotokseni. Tuntuu aika vähältä, vain neljä työtä. Olenkohan vähän pettynyt määrälliseen kurssisuoritukseeni?

Japanilainen pussukka oli ensimmäinen työni kurssilla. Pääsin kurssille vasta maanantai-iltana, ja kun halusin päästä nopeasti hommiin käsiksi, tekaisin sukkelasti yksinkertaisen tilkkupinnan japanilaista pussukkaa varten. 

Halusin pussukasta korkean pitkille puteleille, samalla mallilla voi tietenkin tehdä juuri sen mallisen pussukan, kun itse tarvitsee. 

Pohja laskostuu sivukappaleiden väliin, tyhjänä pussukka on käytännössä litteä. Korkeus on 25 cm, leveys 22 cm ja pohjasta löytyy leveyttä 8 cm. Tukena on ohut vanu (pohjaan ei voi laittaa kovin jäykkää tukea), mutta sivuihin laitoin lisäksi Eurokankaan huopakovikkeen.

Kynien kanssa tuhersin puolitoista päivää. Ei niin, että ne olivat tuottaneet suurta tuskaa, vaan niiden tekemiseen jäi koukkuun. Ope-Sannalla oli kynäteemalla malli penaaliin ja reppuun, kurssitottelemattona tein kassin. Taustakankaaksi löytyi omasta varastostani lempimustani, jossa on erivärisiä pienen pieniä pilkkuja. Tätä kassia todella tykkäsin tehdä! Ja taitaa näkyä lopputuloksessakin (kuka sen kissan hännän jne)  Kassiin laitoin punotut valmissangat.

Tukimateriaali on Ullakasta joskus koekäyttöön ostamani laminoitu vaanhtomuovi, joka oli todella hyvä ratkaisu tähän. Tikatessani kassin kynien välistä ylös asti, tikkausten välit jäivät nätisti pullukaksi. Ei ehkä olisi onnistunut niin hyvin tavallisella vanulla. Kassin leveys yläreunasta mitattuna 39 cm ja korkeus 38 cm. Pohjan leveys on leveimmältä kohdaltaan 13 cm, pohja on erillisenä kappaleena ommeltu soikio. Pohjaan olisi voinut laittaa tukevamman tukimateriaalin, pohja vähän "putoaa". Aion testata päällitikkauksen ompelemista pohjan reunaan (jos viitsin).

Tämä kassi on mieluisin kurssilta valmistunut työ!

Olin ensimmäinen, joka kurssilla teki orvokkikranssin. Jälkeeni muutkin rohkenivat, vaikka siinä ei mitään erikoista ollutkaan. Monta erikokoista palaa joutui kyllä leikkaamaan, mutta ompelu sujui, kun palat oli oikeankokoiset. Taustakankaaksi olin napannut varastoistani vaalean kankaan haalean liloilla pikkukukilla. Kangas uhkasi loppua kesken, niin jouduin tekemään keskelle vielä yhden orvokin. Taustakankaan osalta keskellä oleva orvokkiblokki on todellinen tilkkublokki. Taustakangasta jäi tähteeksi pari olematonta suirua. Tämä odottaa vielä tikkausta, batiikkipeitto tukkii edelleen tikkausjonon. Koko on n. 60 x 60 cm.

Tähtiblokkeja ehdin kurssilla tehdä noin kaksi kolmasosaa tarvittavista, loput ompelin kotona. Ohje on valmille kaitaleille, mutta leikkasin itse kaitaleet, koska halusin pienentää kangasvarastoani. No, ei se paljon pienentynyt, yhden vaalean turkoosin ostin kurssikaupasta vielä lisäksi. Nopea ja helppo blokkimalli. Yhden blokin valmis koko  n. 30x 30 cm, tilkkupinnan koko nyt 148 x 184 cm valkoisella reunuksella täydennettynä. Tämä jäi tähän vaiheeseen, kun jäin miettimään, laitanko vielä turkoosia lisäreunukseksi. Kahta turkoosin sävyä löytyy vielä reunuksen verran. Peiton kokoa ei tarvisisi välttämättä kasvattaa, mutta jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kantin aion tehdä tähteeksi jääneistä kaitaleista "scrapina", riittäisikö se "sulkemaan" pinnan?

Kesäompeluni ovat varsin sääriiippuvaista. Kun paistaa, olen pihalla, kun sataa, ompelen. Millä tahdilla nämä keskentekoiset etenevät, sen tietää ehkä parhaiten Ilmatieteen laitos.

Pikku kassi

Tein ensimmäisen Fancy Forest kettu-blokin viime kesänä Mäntyharjun tilkkukurssilla. Se ei mahtunut nyt tekeillä olevaan peittoon, koska sen taustakangasta minulla oli vain tuohon yhteen blokkiin. Nyt Fancy Forestin kaikki ketut ja puput on tehty, pupusia oli yksi ylimääräinenkin, sitä voisi kutsua testiblokiksi. Siitä tuli kummallisen muotoinen, yläreunastaan kapeampi kuin alareunasta. Jos olisin yrittänyt trimmata sitä suorakaiteeksi, olisi pupulta hävinnyt puolet poskista. Niinpä näille kahdelle yksinäiselle oli löydettävä paikka, mielellään niin, ettei kettu pääse pistämään pupua poskeensa. 

Syntyi pikkukassi. Synnytystuskia oli. Laitoin ensin blokin ympärille reunat vihreästä, keltapilkullisesta kankaasta. Sitten löysin kivaa kangasta, jossa kotieläimet viettivät iloista elämää harmaalla pellolla. Ompelin uudet reunat. Oli pliisu ja harmaa lopputulos. Ratkoin. Rakensin reunan erivärisistä paloista. Tämä on se, mitä hain. 

Eivät pääse elikot toisensa kimppuun, kun ovat eri puolella kassia. Pupulla on niin mahtavat posket, että se joutuu nojaamaan niitä alustaa vasten. 

Elikoiden ja vuorikankaan välissä on kovikehuopa. Tilkkureunat tikkasin suoralla tikillä, pupun ja ketun ääriviivat on tikattu ojaan (tai ainakin melkein). Kassin korkeus on 29 cm, leveys yläreunasta saumasta saumaan mitattuna myös 29 cm ja pohjan leveys 10 cm.

Fancy Forestissa olen edennyt pöllöihin. Kaksi keltaista ja kaksi vihreää ovat valmiina, tästä jatketaan. Näissä menee eniten aikaa silmien kanssa, loppu onkin sitten aika nopeaa. Kuka huomaa, mikä virhe toisessa pöllössä on?

Edellisen neuleufopostauksen huivi vielä poseerauskuvassa.