Sivut

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Talvilomatuliaisia

Pikaisen talvilomapyörähdyksen teimme Tampereelle, vaikka se ei hotellin respan mukaan mikään talvilomakohde olekaan. Ilman käsityötuliaisia en tullut kotiin. Konkreettisinta on Lankamaailman tuliaiskassi. Lankamaailmassa herkkähermoinen neuloja voi mennä ihan sekaisin, ainakin jos ei ole tottunut näkemään samaan aikaan niin paljon neulottavaa. Lempivärini ei kai jää kenellekään epäselväksi. Irrallaan olevat langat ovat enemmän violettiin päin kallellaan (laventelinsinistä?) ja paksumpaa kuin pussissa olevat. Näyttävät pikkukameralla otettuna vain ihan samalta. Kun en osannut päättää, otin molemmat. Tampereen Lielahteen on sen verran pitkä matka, etten ihan pikana käy hakemassa lisää. Eiköhän nuo neuloudu ajan kanssa. Hiukan on kyllä ahne olo...

Paluumatkalla vieralimme Tilkkutaituirin Tyttären luona, josta lähti mukaan repullinen tilkkuideoita. Yhtä blokkia oli pakko kokeilla jo heti kotiinpaluun iltana. Ihan vähän olen ylpeä itsestäni, vaikka joka kulma ei ihan kohdalleen satukaan. Pienempikuvioisempi, kirjava kangas olisi toiminut paremmin sinisen kaverina, mutta omista varastoista ei oikein löytynyt sopivaa kangasparia, joten se on nyt, mikä on. Kun periaatteeni on (ainakin toistaiseksi) käyttää mahdollisimman paljon kierrätyskankaita. niin tähän on tyytyminen. 


Mukaan tuli myös ihana kassimalli, siihen joudun ainakin osan tarvikkeista hakemaan puodista. Onneksi on vielä pari päivää talvilomaa jäljellä ja into korkealla.

torstai 23. helmikuuta 2012

Valmis pussukka?

Kännykkäpussukan suunnitelma on elänyt koko ajan. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli pinta tikattu. Ketjupistojen valmistuttua tikkasin kymmenen senttiä päällikankaan ja froteen läpi - ei näyttänyt oikein miltään näin pienessä pinnassa. Purin tikkauksen pois. Piti tulla olan ylittävä kantohihna, punottu kolmesta erivärisestä vinokantista - ei toiminut. Yritin etsiä muita vaihtoehtoja, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Halusin työn kuitenkin etenevän ja päätin ommella pussin mahdollista hihnaa vaille valmiiksi. Pussin suuhun piti tulla kantti ruutukankaasta - ei tullut. Pussin suu on niin kapea, että jo päärmeen tekeminen oli temppu ja miten se tehtiin. Vuorikankaaksi laittamani kangas meinasi rispaantua käsiin ja jouduin purkamaan sivusaumaa vähän auki, että pääsin ompelemaan päärmeen. Aikamoista sompailua oli saada käänne tehtyä. Napinläven tikkasin koneella, lenksun kiinnitin käsin pienillä pistoilla.

Edelleen mietin kantohihnaa. Kaukaa nuoruudesta muistin iskunyörin ja netistä löysin pari kummallista videota aiheesta. Asia on edelleen pohdinnassa. Toisaalta pussukka toimii noinkin.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kilpailutyö - kännykkäpussi

Marttakangastilkusta alkaa muotoutua kännykkäpussi. Suunnittelin ensin tekeväni pussin pienistä tilkuista yksivärisen sinisen kankaan kanssa, mutta kun aloin leikata ruutukangasta, se osoittautui niin helposti liestyväksi, että hylkäsin pikkutilkut. Pelkäsin, että ne purkautuvat olemattomiin ennen kuin saan tehtyä niille mitään. Ompelin sitten sinisen kaitaleen keskelle tulevaa pussia. Kangasta tukevoittamaan ja pussia pehmentämään etsistelin varastoistani jotain pehmeää kangasta, johon on tarkoituksena tikata päällinen kiinni. Päätin testata pehmeää froteeta. Neulasin kankaat toisiinsa ja piirsin haihtuvalla merkkauskynällä yksiväriseen kankaaseen pussin käyttäjän nimikirjaimet ornamenttina. Ajatus oli tikata nimikirjaimet ketjupistoilla molempien kankaiden läpi. Mission impossible! Ketjupistoista en kuitenkaan halunnut luopua, joten frotee pois, ja johan alkoi nimikirjainten tekstailu sujua. Tikkaan ruutukankaan froteeseen kiinni pienillä etupistoilla kun olen saanut nimikirjaimet valmiiksi. Kiva tehdä näin pientä työtä peittourakan jälkeen!

Tilkuista Totta -blogin Irma ilahdutti Liebster Blog -tunnustuksella. Lämmin kiitos hänelle, tuntuu ansiottomalta arvonnousulta aloittelevasta bloggaajasta. 

Tunnustusten luonteeseen kuuluu niiden eteenpäin välittäminen. Ja niinpä jouduin ihan kamalaan kriisiin, kun on olemassa paljon niiiiiin ihania blogeja, mutta niiden kaikkien huomioiminen on ihan mahdotonta. Niinpä tunnustuksen eteenpäin välittämisen kriteerinä toimii tällä kerralla se, miten blogit ovat avartaneet tilkkuilua sekä tarjonneet vinkkejä ja neuvoja tilkkutielleni. Näillä perusteilla kierrätän Liebster Blog- tunnustusta eteenpäin Tilkunviilaajalle, jolta olen oppinut paljon tikkaamisesta ja jonka sommittelutaitoja ihailen. Toinen tunnustus menee Ajatusten aalloille Maaritille, jonka peittokuvia tutkin tarkasti niistä ideoita keräillen. Pirjon puuhasteluista olen löytänyt ihania askarteluvinkkejä ja jämälankojen kierrätysideoita. Kaksi tunnustusta menee Italiaan, Annan Dire Dare Fare Quiltare- blogista olen saanut (paitsi harjoitusta italian kieleen) muutaman ihanan blokkimallin, toisen  tunnustuksen haluan antaa Cristinan Pezze pazze-blogille, jossa on kauniita applikaatio- ja kirjontatekniikkaa hyödyntäviä tilkkutöitä. Kiitokset kaikille, että olette laittaneet osaamisenne ja taitonne blogienne kautta kiertoon. :)


Voglio dare questo Liebster Blog  riconoscimento a Anna. Il sue blog Dire Dare Fare Quiltare è bellissime col pistrelle meravigliosi e le decorazioni belli. Un'altro Liebster Blog riconoscimento do a Cristina, il sue blog Pezze pazze è interessante col lavoro delle applicazione e ricamo. Vi ringrazio delle idea nuove.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Välipalakakku

Ystävänpäiväksi työpaikan kahvipöytään virkattu kakku. En oikein koskaan ole innostunut tämänkaltaisista jutuista, mutta tämä kolahti heti. Työhuoneemme ainoa Mies valitti kahvipöytämme estetiikan puutteesta, korjaisikohan tämä tilannetta? Kaiken lisäksi kaloriton, kolesteroliton, laktoositon, munaton, gluteiiniton jne.
Tässä kakussa totetutuu kirjaimellisesti sananlasku, " moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä". Ei siis maistu miltään, mutta silmilläänkin voi syödä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Seuraava urakka

Seuraavan työn lähtökohta, tilkku Martta-kankaan jämiä ja sininen nappi. Näistä tulee leikkisän kisan kilpailutyö.
Suunnitelma on olemassa, toteutus alkamassa, lopputulos arvoitus.

Valmis! - Färdigt! - Ready! - Pronto!

Suomessa on melkein uusi presidentti, mutta peittoni ei ole melkein, vaan ihan valmis. Päätin, että tänään saan homman päätökseen. Ja niin tapahtui.

Peiton reunaan valitsin tylsän ja turvallisen vinokantin (liekö tullut tehtyä kardinaalivirhe?), etenkin kun löytyi samankaltainen sinisen sävy kuin unikkokankaassa. Leveämpi olisi ehkä ollut näyttävämpi, mutta nauhakaupan leveä kantti oli ihan loppu. En malttanut jäädä sitä odottamaan, kun kaupan täti ei edes tiennyt, milloin sitä olisi tulossa. Kantilla sain vähän  reunaa kiristettyä, se kun oli pikkasen liekko.

Ihan purkamatta ei onnistunut. Ompelin sujuvasti ja huolella (ja tietysti sen pitkän sivun) kantin väärälle puolelle.Purkaminen oli työlästä, kun olin tietoisesti valinnut lyhyen tikin varmistaakseni, ettei käsintikkaukset vain pääse purkautumaan. Onneksi langanpätkät tarttuivat ahnaasti teippiin, säästyin niiden nyppimiseltä. Todella tyytyväinen olen lopputulokseen. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa. 




                                                                                    

lauantai 4. helmikuuta 2012

Lainattuja

Kun oman työn valmistuminen kestää, pitää lainata toisilta. Koulumme käsi- ja taideteollisen osaston opiskelijat olivat valmistaneet kauniita tilkkutöitä, jotka tulivat lasivitriineihin näytille. Harmi vain, että kaunis ja erikoisella tekniikalla tehty tyyny ehti hävitä sieltä ennen kuin ehdin saada kameran mukaani. Pötkylätyynyn kirjakangas on aika hauska!

torstai 2. helmikuuta 2012

Pitkä loppusuora

Loppusuorasta tulikin odottamattoman pitkä. Luulin tikkaavani vaaleat reunaosat tuosta vaan, mutta niiden kanssa menikin parin viikon illat. Mutta nyt on viimeinenkin tikki pistelty!

Oli ihan pakko mitata tikkausten yhteispituus. Aika tarkalleen 60 m! Kun laskin, että yhdelle sentille mahtuu keskimäärin kaksi ja puoli tikkiä (= viisi pistoa kankaiden lävitse), niin D-insinöörin matematiikalla se tarkoittaa n. 15 000 tikkiä eli 30 000 pistoa peiton puolelta toiselle. Ei ihme, että lapaluiden välistä on tunto hävinnyt jo alkuvuodesta, ja pää kääntyy vain vonkuen. Terveydestäni huolehtiville tiedoksi, että heti kun pakkaset helpottavat, uudet sukseni saavat kyytiä ja verenkierto lapaluidenkin välissä taas elpyy.

Viikonloppuna pääsen todennäköisesti ompelemaan reunat, ja sitten onkin valmista. Kolme  kuukautta ja kolme päivää aloittamisen jälkeen. Puolustuksekseni on todettava, että joulu ja Gambia pysäyttivät työt pariksi viikoksi. Seuraava tilkkutyöni on taatusti pienempi!