Viimeinen mysteeripostaus

Nyt tämä sitten loppuu. Mysteeristä postaaminen nimittäin. Muistiinpanojeni mukaan olen aloittanut sen marraskuun lopussa, ja pari päivää sitten ompelin viimeiset pistot.

Tikkasin peiton vaihtuvavärisellä oranssilla, joka upposti pintaan hyvin. En halunnut tikkauksen hypäävän kovin näkyvästi silmään, koska pinnassa on tapahtumaa ihan riittävästi.

 

Turkoosit reunapalat tikkasin turkoosilla langalla ja suorilla tikkauksilla. Lakanakankaasta leikattu kantti toimi yllättävän hyvin. Koko kaupungista ei löytynyt muuta kanttikangasta, vaikka kolusin kaikki kolme kangaskauppaa. 

Viimeiset tuuletukset. Yritin ensin käyttää miestä kuvaustelineenä, mutta ei riittänyt hänen ulottuvuutensa.  Liukkalla terassilla jakkaran päällä keikkuminen oli työturvallisuusriski. Peitto on . 184 cm leveä ja 222 cm pitkä. Piti tyytyä tekemään kaiteelta lumityöt ja odottaa se kuivumista ennenkuin uskalsin levittää peiton sen päälle. Nyt peitto on jo pakattu lähtemään tulevalle omistajalleen. Ai niin, nimesin peiton uudelleen. Bonnie Hunterin antama nimihän on On Ringo Lake. Olisin voinut tietysti paikallistaa nimen On Jänky Lake'ksi, mutta tämä on nyt Pienistä palasista. Ja niitä palasia on 2500.

Pahanteossa

Tein juuri niin kuin oli kielletty. 

Tikkasin mysteeripeiton turkooseihin reunapaloihin suoraa viivaa käyttäen Hex N More viivainta ohjaimena. Monessa yhteydessä on sanottu, ettei näin saa tehdä, vaan ohjaimena pitäisi olla tilkkuviivaimia reilusti paksumpi tikkausviivain. Koneestani ja viivaimesta huolissaan oleville voin kertoa, että ennen homman aloittamista yritin tunkemalla tunkea viivainta paininjalan alle sen ollessa yläasennossa. Ei mennyt. Siksi uskalsin.

Yritin ensin saada suoraa käsivaralla, ei onnistunut. Sitten muistin Kvilttaajan viivaintikkaukset, mutta miten tähän hätään olisin saanut asianmukaiset tikkausviivaimet? Ja päätin, ettei hätä lue lakia (=varoituksia).

Seuraavaksi on vuorossa kanttaaminen. Omat turkoosivarastoni ovat käytännössä tyhjät - tai ainakin olemattomat, jos pitää saada reilu kahdeksan metriä kanttia. Paikkakunnan kangaskauppojen koluaminen ei auttanut, joten suostuin ostamaan turkoosia lakanakangasta, se kun oli tarpeeksi ohutta. Lakanaksi en olisi sitä kelpuuttanut. Hätä ei siis nytkään lukenut lakia.

Ehkä tämä mysteeri todellakin vielä valmistuu ennen kesää, 

Tikkaamista ja hammasharjoja

Mysteeripeitto On Ringo Lake sai tovin odotella tikkaamista harkitessani mallia ja langan väriä. 

 Tilkkupinnan tikkaamiseen löysin Aurifilin vaihtuvavärisen lohenpunaisen (kuva ei anna oikeutta värille). Taustakankaana minulla on turkoosia matkiva, mutta vähän liikaa mintunvihreään taittuva melko yksivärinen kangas, johon upotan minulle joutuneen (ei aavistustakaan, mistä ja miten tämä on minulle tullut, vaikka todennäköisesti olen sen itse kyllä ostanut) keltaisen, vaihtuvavärisen Aurifilin. 

Treenipalasta näkyy tikkausidea paremmin kuin peitosta itsessään, samoin paistaa hapuilukin. Ja tämä on todellakin treenipala, yksiväriselle kankaalle oli vaikea saada suoria linjoja, peitossa tilkkujen reunojen avulla suunnat pysyvät paremmin hallinnassa.

 Yli puolet on tikattu. Etenen blokkirivien mukaan reunasta reunaan, ja kun blokit on kulmittain aseteltu, keskellä peittoa rivit ovat pitkiä.Välikaitaleiden päälle olen tikannut joko reilusti yli tai jättänyt vajaaksi, ja seuraavalla rivillä olen sitten tasoittanut välin. Näin siksi, ettei rivittäin tikkaaminen erottuisi lopullisessa jäljessä. Reunan turkoosit osuudet aion tikata turkoosilla langalla, miten, on vielä harkinnassa. 

Tikkailusta puikkoiluun. Jostain internetin ihmeellisestä maailmasta sattui silmään sukkapuikkojen säilytysvinkki, Clas Ohlsonin hammasharjakotelot. Vinkistä vaan ei selvinnyt se, että koteloissa on hammasharjatkin sisällä. Yhdeksän kotelon ja harjan paketti oli kuitenkin sen verran edullinen, että päätin investoida. Nyt on perheen pyöräilijöille ketjunpuhdistusharjoja, sillä nypin harjat koteloista pois ja pistin puikot tilalle. Puikkojen jo risoista myyntipakkauksista nappasin kokomerkinnät koteloihin. Ne puikot, joiden pakkauksia ei enää ole, on vielä koteloimatta. Sen teen, kunhan löydän ensin jostain puikkomittani. Nuo kaksipuolikkaat on kiinni sukassa, eivätkä ole hukassa.

Etsi neljä virh-, eikun eroavaisuutta

Muistatteko, kun lehdissä oli kaksi melkein samanlaista kuvaa, ja piti etsiä niistä, missä kuvat eroavat toisistaan? Samanlaisen kisan voisin laittaa pystyyn näillä mysteerikuvillani.

Sain eilen kasattua On Ringo Lake -mysteeripeiton valmiiksi. Tai niinhän luulin. Olin jo ehtinyt innokkaana levitellä kuvaa sekä Instaan että facebookiin, kun vasta kuvasta huomasin virheen. Toisen. Kolmannen. Ja tarkemmin katsottuna neljännen. Siis kokonaista neljä palasta oli ommellessa pyörähtänyt 180 astetta aiotusta. Ja ihan pakko oli korjata samantien, vaikka sainkin fb:ssa lohduttavia kommentteja virheiden tarpeellisuudesta. Mutta ehkä niillä tarkoitetaan pikkuvirheitä, ei niin isoja, että ne ihan hyppäävät silmille ja saavat ompelijansa vaikuttamaan vähintään puoli, ellei jopa seitsemän-kahdeksasosaa sokealle. 

Onneksi korjausoperaatio ei ollut kovin monimutkainen. Kolmas ja neljäs meni jo ihan rutiinilla. Nyt olen sitten suurinpiirtein suurennuslasin kanssa tuijottanut tuota pintaa ja etsinyt lisää vinksahtaneita paloja. Jos nyt niitä jonkun silmiin osuu, saa ilmoittaa. Tai ei sittenkään :D

Puolikas mysteeriä

Kaikenlaisia kapuloita on ollut ompelusten rattaissa, mutta mysteeri on edennyt, välillä kovemmalla vauhdilla, välillä se on lepäillyt useammankin päivän.

Bonnie Hunterin suunnitteleman ja PeeKaan Paulan Suomessa emännöimän On Ringo Lake -mysteerin blokeista on puolet ommeltu kasaan. Nyt vasta tajuan, miten pienistä paloista työ todellakin koostuu. 

Oma haasteensa on ollut kulmittain tekeminen.  Alakulmassa oleva kirjava turkoosi on jo saanut häädön. Mietin jo ommellessani, sopiiko kangas tuohon, kun reunus on muuten aika yksivärinen. Kuvat vahvistivat, että vaihtoon menee. Turkoosit alkavat vain olla aika tarkkaan tuossa peitossa, reunapaloihin jouduin jo nytkin tekemään tilkkutöitä, kun tarpeeksi suurta kangasta ei enää ollut.

Välikaitaleiden suunnan logiikkaa piti myös tutkailla pitempään, ja ratkojaakin tarvittiin aika usein. Sitä en millään ymmärrä, miten vajaan metrin matkalla, silityslaudan päältä ompelukoneen neulan alle, välikaitale saattoi pyörähtää väärin päin, vaikka pitelin siitä kaksin käsin kiinni?

 On myönnettävä, etten ole ihan varma, mitä mieltä olen pinnasta. Välillä tykkään kovasti, välillä se on makuuni liian levoton.

Blokkikakkua ja lahjoja

Mitä minä olen tehnyt kaikki joulun välipäivät loppiaiseen asti?  On Ringo Lake -mysteeriä! Eikä sen tekemiseen loppiaiseen pääty. Sunnittelija Bonnie järjesti oikean yllätyksen ja julkaisi viimeiset vihjeet yhden päivän välien kun ne siihen asti olivat tulleet viikon välein. 

Ai, että ompelisin 50 blokkia päivässä! Ei onnistu ainakaan minulta, eikä se varmaan ollut tarkoituskaan. Tämän vihjeen blokki koottiin aikaisemmin ommelluista pikkublokeista, joten oikeastaan se on ysiblokki. Vaikka kuinka yritin ommella ketjussa ja sarjoina, työssäkäynnin ohella on tämä viikko on näissä mennyt, eikä ole ihan valmista vieläkään..

Sekä Bonnien omassa ja Peekaan facebook-ryhmässä pitemmälle edenneiden kuvia alkoi jo vilahdella kun minä askartelin vielä aikaisempine vihjeiden kanssa. Halusin säilyttää mysteerin mysteerinä mahdollisimman pitkään ja keskeytin kummankin ryhmän seuraamisen. Ihan kokonaan en ole välttynyt kuvilta, mutta olen pikaisesti selannut aina eteenpäin etten näkisi liikaa.

Tästä blokkikakusta puuttuu vielä kuusi kerrosta, sitten pääsen kurkkaamaan seuraavan vihjeen.

Rakas tyttäreni on pitsineuletaitaja, ja sain häneltä ihanan huivin joululahjaksi. Vaikka itse käyttelen puikkoja melkein yhtä ahkerasti kuin ompelukonetta, tällaisiin suorituksiin en yllä. En muistanut kysyä lankamerkkiä, mutta on kevyt eikä kutita yhtään. Lämmittävyys on testattu ja varmistettu vetoisessa luentosalissa perjantaina. Huivin iso koko on etu, siihen voi kietoutua ja se taipuu myöskin kaulaan takin alle, koska on niin kevyt ja ohut. Kyllä äidin taas kelpaa!

Mysteerillä mennään

Aika menee sukkelaan mysteerin kanssa. Blokkimäärät ovat huikeita, alaleuka putosi rinnuksille, kun toisen vihjeen hanhimäärä selvisi, 200! Mutta kun on leikkiin ryhdytty, ei muuta kuin kone surisemaan. Hommaa helpotti ja kangasta säästi Flying Geese viivain, mutta oli niissä silti  leikkaamista.  Vähän pitää vielä siistiä. mutta siinä ne nyt on, 200 hanhea. Ikinä ennen tehnyt näin paljon.

Ehdin pakata hanhet jatkokäsittelyä odottamaan, kun seuraava vihje jo tupsahti julki.

Blokkien määrä ei suinkaan vähentynyt, 240, mitä lienevät nimeltään.

Tällä hetkellä viidesosa tehty, eiköhän ne loputkin synny ennen perjantaita, jolloin on seuraava vihje tulossa. PeeKaan Paula lohdutti, että tämän kolmaannen vihjeen jälkeen peitosta on jo 44 % valmiina. Sehän on jo melkein puolet!

Mikähän juttu siinä on, että tämä mysteeri ajoittuu suurelta osaltaan juuri joulun alle?

On Ringo Lake

Retkahdin totaalisesti, kun PeeKaan Paula ilmoitti aiemmin syksyllä uudesta mysteeripeitosta. Ihailin Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä edellisen vuoden mysteerejä, ja kun etänä oli mahdollista lähteä mukaan, tällaista yllytyshullua ei kauaa tarvitse houkutella. Mysteerityön ompeleminen perustuu Bonnie Hunterin suunnittelemiin blokkeihin, jotka viimeisissä ohjeissa kootaan sitten peitoksi, kokonaisuus pysyy mysteerinä siihen asti.. Blokkiohjeet löytyvät Bonnien blogista Quiltville.

 

 Kauniista maisemakuvasta (On Ringo Lake) poimitut värit paljastettiin joitakin viikkoja sitten. Omaa väripalettiani esittelin jo aikaisemmin, tässä vielä kertauksena. Vähän on tullut lisää sävyjä ja kuoseja, ja neutraalit tästä kuvasta puuttuvat kokonaan.

Ensimmäiset blokkiohjeet julkaistiin viime perjantaina. Oma kunto vähän jarrutti aloittamista, mutta sitten kun vauhtiin pääsin, on jopa pitänyt vähän jarrutella. Nyt on pieniä ysiblokkeja - ja aika paljon. 

Ohjaimella varustettu tilkkutyöjalka nopeuttaa tarkan saumavaran aikaansaamista. Noloa tunnustaa, mutta unohdan välillä omistavani kyseisen apuvälineen. Ompelen paljon ihan perustilkkutyöjalalla, koska sillä voi tehdä leveämpääkin saumavaraa, mitä tällä ei voi, koska ohjainlevy uppoaa pistolevyn aukkoon. Kangas ei pääse karkaamaan liikaa oikealle.

 Ompelin ensin yhden blokin valmiiksi asti nähdäkseni, miten hyvin mitat pitävät - ja pitivät niin hyvin, eli ei ollut mitään syytä jättää paininjalkaa laatikkoon.

Viimeisin härpäkehankintani, lenpinimeltään Kimmo (Gizmo) pääsi käyttöön. On kyllä todella näppärä vekotin. En hoksannut kellottaa, miten nopeasti katkoin ketjuun ommellut reilu 50 blokkia, mutta nopeasti se kävi. Se oli yksi huiskaus vain. 

Vähän jätin viimeistelyjä huomiselle, ja sitten ei muuta kuin seuraavia ohjeita odottamaan.