Ei (ehkä) koskaan enää

 Olen Instagramissa ihaillut Minki Kimin (@zeriano) pussukoita, rasioita ja muita käsitöitä. Ostin hänen ohjeensa pienen silitysraudan kuljetukseen tai säilytykseen.

 

 Ajattelin, että kyllä tällä ompelukokemuksella pystyn yhden kotelon vääntämään. Se kuuluisa ylpeys ja lankeemus. Ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Tai hyvin meni siihen asti, kun päällistä ja pohjaa ryhdyin yhdistämään sivukappaleeseen. Vaikka kuinka olin osaset mitannut tarkasti, niin sivukappale oli liian pitkä pohjan ja päällisen reunoihin. Purin takaosan irti (kaikki päällitikkaukset, siksakit ja muutkin ompeleet. Mittasin reunan ja kavensin takakappaletta. Olisi pitänyt kaventaa enemmän, mutta toista kertaa en lähtenyt ratkomishommiin, kangas alkoi reunoiltaan jo liestyä. Vähän jouduin päätykappaletta survomaan, että sain sen paikoilleen. Siellä on sitten poimuja survominen seurauksena. 

 

 

Ohjeessa olevissa kuvissa näkyy, kuinka vetoketju menee jonkin matkaa takapuolelle, minulla ei mene, vaikka kavensin takakappaletta. Ehkä nämä pikkutarkat piiperrykset eivät vain ole minun juttujani. Tai muutaman vuoden kuluttua en enää muista tätä ja tuskailen taas jonkun työn kanssa. Saa muistuttaa ja varoittaa, jos meinaan haksahtaa uudelleen tällaisiin. 

 Ok, menetteleehän se ja hommansa hoitaa, mutta ei todellakaan ole ompelutaitoni kukkanen. 
Ensiksikin, se on mielestäni hiukan iso raudalleni, vaikka ohjeen kuvassa on ihan samanlainen pikkurauta. En ehkä halua säilyttää rautaani kotona ollessa tässä, koska se vie isomman tilan kuin pelkkä rauta. Eli pussukka tulee olemaan kuljetusversio. (Tämä ei ole minun vikani)
Toiseksi, tuo pitkään säilömäni hopeinen metrivetoketju on tuossa ihan väärässä paikassa. Olisi pitnyt luottaa intuitioon ja unohtaa moinen hienostelu. Sen vaihtaminen olisi kuitenkin sellainen urakka, että olisi nopeampaa tehdä koko pussukka uudelleen ja pienempänä versiona. (hmmm 😏, toivottavasti en siihen ryhdy)

Yksi työvoitto kuitenkin tuli, josta olen ylpeämpi kuin koko tuotoksesta. Käsivammani takia kahden käden yhteistyössä tehtävät hienomotoriset hommat ovat haasteellisia, mutta nyt laitoin elämäni ensimmäisen kerran ihan itse lukot metriketjuun.👏Siihen meni kyllä hurjasti aikaa ja aika monta senttiä vetoketjuakin, mutta onnistuin. 

 

 

. 

Kaksi konnaa ja muita metkuja

Saanko esitellä: Niilo ja Naimi Neulatyyny hitaasti edistyvällä matkallaan kohti joulua!

He ovat Henrietan jälkeläisiä. Hänet löysin Signorinan kangaskaupasta, tai oikeammin Henrietan kaavat. Niilolla on jo kukkia valmiiksi kilvessään, eikä hän miespuolisena ole muutenkaan kovin kukkien perään. Naimilla somistekukkaset ovat vasta hakusessa. Kotivarastoista ei löytynyt kuin mustaa ja punaista huopaa, joita Naimi ei missään tapauksessa kelpuuttanut aurinkoisen kilpensä somisteeksi. Vaikka kuvassa painetaan peräkanaa, anteeksi,siis peräkilpikonnaa, niin heille on kyllä ero tulossa vielä ennen joulua. Mutta ystävinä eroavat ilman suurempaa dramatiikkaa. 

Jätämme nyt Naimin ja Niilon jatkamaan matkaansa. 

 Kuusikko on nyt piiloutunut valkoisen pinnan alle. 

Kuusikkotyössä ompelin ehkä paksuimpia koskaan ompelemiani saumoja. Onneksi minulla on vielä hyvä varasto Karnaluksista vahingossa ostamiani heinäseipään paksuisia neuloja. Samaan aikaa paininjalan alla oli paksuimmillaan kolme kerrosta kovikehuopaa, neljä kerrosta kangasta, joista yksi oli tilkkupinta saumoineen sekä paksua puuvillaista hihnaa. Hitaasti mennen onnistui, vaikka välillä hirvittikin. Cloverin Wonder Clipsit osoittautuivat korvaamattomiksi, mikään nuppineula ei olisi mennyt tuon tekstiilimäärän läpi ilman väkivaltaa ja mutkalle kääntymistä.

Kuusikkotyö on nyt joulupukin hyväksymisjonossa, tarkempaan esittelyyn se pääsee vasta joulun jälkeen. Sen verran voin paljastaa, että kuusikkoon hyppäsi niin omituisia otuksia, ettette kyllä arvaa!

Joulukuun Aurifil-BOM - vihdoin tämän vuoden viimeinen! Nimeltään se on Not Afraid of Flying, sen on suunnitellut Carrie Nelson. Punaiset hanhet ovat aivan liian verenkarvaisia, en saanut värejä säädettyä tämän lähemmäksi oikeaa. Osa Aurifilin BOMeista ovat mielestäni tänä vuonna olleet aika kummallisia, ja todennäköisesti en jatka näiden tekemistä enää ensi vuonna. Pat Sloan puolestaan julkaisee lähiaikoina oman Mysterynsä ensi vuodelle, sitä harkitsen. Tänä vuonna tekemäni Globetrotting (odottaa tikkaamista) oli mielestäni ihan kohtuullinen. Yhden suunnittelija  tekemänä BOMeista muodostui hyvä kokonaisuus. Aurifilin suunnittelijat taitavat jokainen elää omaa elämäänsä, ja yhteistä teemaa ei oikein muodostu. Olen kuluneena vuonna miettinyt, onko Aurifilin blokit edes tarkoitettu kaikki samaan työhön, jospa  BOMien idea on vain esitellä uusia blokkimalleja.

Iloista joulunalusaikaa kaikille!

Treppenviertel-sukat

Lankahelvetti-blogissa näin hauskat sukat, ja pinnasin kuvan muistiin suoraan Ravelrysta. Nyt kun prinsessojen sukat on tehty, päätin palkita itseni uusilla sukilla. Jotenkin on ollut sellainen Suutarin Lapset ry- olo, sukkaa pukkaa, mutta omat vanhat sukat eivät ole oikein esittelykelpoisia.  Lankana Regia Aquarius.

Varressa joustinneule vaihtuu kiilamaisesti poikittaisiin nurjien silmukoiden raitoihin, jotka jatkuvat jalkaterän päälle. Kirjavassa langassa kuvio ei erotu kovin selvästi. Ravelryn ohjekuvassa sukan idea näkyy paremmin. Apukuvaaja on reissussa, joten piti yrittää itse kääntää omaa kinttuaan  kuvattavaksi.

Sukat istuvat jalkaan todella hyvin!

Heijastinnauhasta tein pimeässä hohtavia koruja työkavereille. Nauhaa oli helppo leikata pyöröleikkurilla kapeiksi nauhoiksi. Koko jutun vaikein tehtävä oli löytää helmiä, joissa oli riittävän iso reikä.