Hempeää

Kun ei itse saa mitään valmista aikaan, pitää esitellä toisten töitä. Ystäväni Tilkkutaiturin Tytär oli tehnyt tyttärensä aittaan hempeän sängynpeiton.

 

On se niin kaunis!

Sain myös Tilkkutaiturin Tyttäreltä koulutusta aurinkovärjäykseen.

Ensimmäiset harjoitelmat on tässä:

Edellisen postauksen matkalaukusta on tullut kyselyjä. Olen ostanut sen Kouvolasta Rosarium kukkatalosta, se on Mailegin, joten niitä löytynee niistä paikoista, jotka myyvät ko. firman tuotteita. Punaisen lisäksi katalogissa näytti olevan myös vaaleansinisiä kapsäkkejä. 

Heksagon-matkapakkaus

Ylenpalttiset kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen! 

Uudessa ompeluhuoneessani en ole ehtinyt piipahtaa kuluneella viikolla. Niin kiirus, etten ole juurikaan ehtinyt pysahdellä - ja niin helle, ettei oikein jaksaisi tehdä mitään, mutta eteenpäin on kuitenkin rynnitty ja töitä puskettu. Vissyä kuluu, mutta toilettiin ei juuri näillä helteillä ole tarvinnut poikkeilla suuresta nestemäärästä huolimatta. Nyt kun kesäloma uhkaa olla lopuillaan, niin kaksi vuotta sitten viimeksi pestyt matot alkoivat vaatia painevesisuihkua,  marjat mokomat yllättivät taas nopealla kypsymisellään, polttopuut halusivat päästä viileämpiin sisätiloihin ja pihan kevätperkaus on edelleen kesken. Ja D-insinöörin edelleen jatkuva osittainen yksikätisyys on pistänyt vipinää tämän tytön touhuihin.

Ennen töiden kiivastumista yritin etsiä itsestäni pientä nyhertäjää, mutta ei oikein löytynyt. Mutta sain kuitenkin aikaan pienen heksagoneista tehdyn neulakirjan. Varmaan elämäni ensimmäisen ja viimeisen. Käteni eivät ole todellakaan tarkoitettu näin pieniin juttuihin. Heksagonien keskelle onpelin pienet valkoiset helmet, kun en keksinyt, miten pinnan voisi tikata. Käsin en ollut valmis ompelemaan enää yhtään mitään. Kirja kiinnittyy pupunapilla ja ohuella kuminauhalla.

Kirjan sisällä on neljä huopasivua neuloja varten. Ainoa sisuksista otettu kuva on julkaisukelvoton epätarkkuutensa vuoksi. Neulakirja on jo matkannut uuteen kotiinsa, joten en pääse uusimaan kuvausta.

Kirjan pakkasin pieneen peltiseen matkalaukkuun väreihin sopivien lankarullien ja langanpujottajien kanssa.

Kiitokset Nero's Post and Patch-blogin Tejelle laukkuideasta! Lahjan saaja, joka harrastaa heksagoneja mm. automatkoilla, saa nyt pakata mukaan yhden matkalaukun lisää.

Uudessa ompelu"huoneessa"

Musta-valkeiden blokkien väsääminen käynnistyi tänään. Roijasin ompelukoneen, silityskamppeet ja leikkausvälineet terassille, kaikki saman pöydän ääreen. Toteutus tapahtui ainakin näin aluksi liikuntapainotteisena, blokki kerrallaan, mutta nyt eri huoneissa ramppaamisen sijaan kiersin pöytää. Ilmastointi toimi vähän liiankin hyvin, välillä keräilin tilkkuja puskista.

Jatkossa siirryn ehkä kahden-kolmen blokin sarjatuotantoon. Alkuperäisestä mallista poikkesin, kun hoksasin työn tuoksinassa, että voinkin tehdä reunablokit vähän erilaisina. Jätin reunablokeissa viimeisen kaitaleen ja kulmablokissa kaksi viimeistä kaitaletta ompelematta, ja niin "kuteet ja loimet" erottuvat reunassa erilaisina. Luulen, ettei reuna tällä tavalla rakennettuna vaadi muuta kuin kantin. Kuvassa blokit on vain lätkitty vierekkäin, asettelu ei ole lopullinen, sillä 27 blokkia puuttuu vielä.

Kiitos kommenteistanne ja ehdotuksistanne musta-valkoisen ilmeen piristämiseksi. Taustakankaan ostin tähän peittoon jo ennen näiden musta-valkoisten kankaiden hankkimista, kun löysin hyvän, mustanpuhuvan punaisen. Ja monen kommentaattorin ehdottama juju on suunnitelmissa, mutta en paljasta sitä vielä, mutta kokonaaan mustavalkoisena ei mennä.

Kesävieraamme Englannista toivat tuliaisiksi paitsi runsaasti hyvää mieltä ja mukavaa yhdessäoloa, aivan ihanan lankapaketin. Ystäväni tytär oli valinnut langat vakoilemalla blogiani, loistava lopputulos!

Käsin värjättyä, konepestävää merinovillaa nailon-vahvistuksella, mutta näistä ei sukkia tehdä, vaan jotakin vähemmän kuluvaa. Kunhan saan entiset työt puikoilta pois, näistä syntyy ehkä iso huivi.  Tuskin maltan odottaa!

Thank you Jo and David! And thank you Alice for choosing these lovely yarns!

PS: Harkitsen jatkuvasti, pitääkö minunkin turvautua sanavahvistukseen, roskapostia tulee siihen tahtiin, että ihan hirvittää. Yritän toistaiseksi tulla ilman toimeen, mutta ehkä joudun antamaan periksi.

Musta-valkeaa

Valmiiksi leikatut kankaat polttelivat työpöydällä niin, että oli pakko ommella yksi blokki koekappaleeksi, vaikka en olisi millään ehtinyt. Puolustelin itseäni, että on ainakin yksi blokki malliksi, kun peiton saaja lomailee pari päivää täällä kotosalla. Vielä ehdin vaihtaa mallia, jos tämä Simply Woven ei miellytäkään. Ja pakkohan se on käydä sisällä ompelukoneen vieressä välillä jäähdyttelemässä, elohopea hipoo kolmeakymmentä, järvivedenkin lämpö on jo 23.

  

Ohje on Moda Bake Shopin sivuilta. Blokkia oli tosi kiva tehdä, ja sivuilta löytyvät kuvalliset ohjeet ovat selkeät.  Siitä huolimatta tämä hätähousu ei miettinyt ennenkuin leikkasi, ja ensimmäisestä blokin alusta tuli pussukkatarpeita. 

 

Jatkon kannalta on kaksi vaihtoehtoa: Valitsenko liikuntapainotteisen blokki kerrallaan -ompelutaktiikan vai ehkä tylsältä tuntuvan sarjassa ompelun.  Liikuntapainotteiseksi homma muuttuu, kun jokaisen kaitaleen ompelun jälkeen pomppaan ylös koneeni takaa, kävelen kodinhoitohuoneeseen silittämään ja sieltä  keittiöön leikkaamaan, josta sitten marssin takaisin koneelleni. Sarjatyönä voisin ommella vaikkapa kuusi blokkia samaan vaiheeseen, ja siten kävelykerrat pienenisi huomattavasti. 

Minulla on viikko aikaa miettiä tätä, näiden mustavalkoisten kimppuun ehdin ehkä viikon päästä.  Mutta nyt tiedän, mitä odottaa!

Kesä-heinä

Kesäkuun BOMit jäivät tekemättä, kun Pfaffini lähti huoltoreissulle. Sain kuitenkin uskolliseen Berninaani tilkkutyöjalan, joten tilkkutouhut pääsivät jatkumaan. Teinkin sitten putkeen kesä- sekä heinäkuun BOMit. Aurifilin BOMeissa mennään hempeällä linjalla.

Pat Sloanin Globetrotting -blokit Lontoo ja Sydney tunnustavat kansainvälisyydestään huolimatta sinivalkoisia värejä. 

 

Kaikki olivat melko yksinkertaisia tehdä. Perusjutuilla mentiin kaikissa, kahden kolmion neliöt olivat ne haastavimmat näissä projekteissa. Muut haasteet tulivat ihan omasta takaa. Leikkasin kesäkuun blokkien kankaat aika kauan sitten, enkä ollut merkinnyt blokkiohjeisiin, mikä kangas omissani leikkuuksissani edustaa mitäkin kangasta mallissa. Kun muka muistaisin muutenkin. Niinpä sitten  Lontoo-blokkiin jouduin leikkaamaan pari neliötä uusiksi, kun ehdin ommella kahden kolmioin neliöiksi pari tilkkua  - siis väärää tilkkua.

 Kesäohjelmaani on kuulunut jo pari kesää jonkun huonekalun kunnostaminen. Kaksi vuotta sitten uudistin ruokapöydän ja kahdeksan tuolia  maalilla, viime kesänä chippendale-hylly sai uuden ehostuksen petsillä ja vahalla. Tänä kesänä kuvassa oleva lokerikko änkesi itsensä pihamökistä autokatokseen odottamaan käsittelyä. Kai sille on jotain tehtävä. Se sopii (tässä tarkoitan tilaan sopimista) aika kivasti työhuoneeni yhteen kulmaukseen.

Lokerikko on peräisin entiseltä työpaikaltani (= nykyisen työpaikkani entisistä tiloista). Työhuoneeni oli aikaisemmin ollut asuinhuone sairaanhoito-oppilaitoksen oppilasasuntolassa. Jokaisessa huoneessa oli kaksi isoa komeroa, joissa kummassakin oli tuollainen. Liekö hoitajatar-oppilaat säilyttäneet hilkkojaan ja nimettömiään noissa laatikoissa? Koko rakennuksessa lokerikkoja oli hätäisen laskutoimituksen perusteella varmaan lähemmäs kaksi sataa. Kun niitä oltiin remontin alta hävittämässä, pelastimme ihan luvan kanssa meille kaksi. Toinen on verstaassa D-insinööri työkalujen säilytyspaikkana, ja tämä toinen on tähän asti odottanut tehtäväänsä. Olisihan noita voinut pelastaa useammankin, laatikot ovat kokopuuta ja runko tukevaa vaneria. Lastulevyä ei varmaan ollut edes keksitty, kun noita on joku puuseppä nikkaroinut.

Laatikoille en todennäköisesti tee mitään, ne ovat siistissä kunnossa. Valkkaan vain verstaassa olevasta siisteimmät tähän täydennykseksi. Rungon maalaan, ja lisään taustalevyn jäykistämään lokerikon suoraksi. Lokerikko on kuvassa kaltevalla alustalla, talomme ei ole noin vinksallaan, mitä kuva uskottelee.  Mietin nyt, voisinko sijoittaa kankaani noihin laatikoihin ( =mahtuvatko)? Tilkkuiluvälineitä minulla ei ole noin moneen laatikkoon. Toisaalta ei isoa murhetta kannata asiasta ottaa; vuosien kokemuksella tiedän, että tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä.

Sekavan ja monipuolisen sääpäivän jälkeen saimme kauniin sateenkaaren!