Hämärästi muistan joskus sanoneeni, ettei käsinompelu ole minun juttuni (ja ehkä jopa pyytänyt kutsumaan valkotakkiset paikalle, jos siihen haksahdan). Olen haksahtanut, ihan totaalisesti, olen ihan koukussa. Loppukesä on ollut todella kiireinen ja ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt ollenkaan. Seurasin Instagramissa Millefiori-peittojen edistymistä ja kun kaipasin pientä käsityötä, tilasin Millefiori 3 kirjan ja valmiiksi valikoidun paketin siinä tarvittavia mallineita.
Peiton valmistumisen takaraja on laitettu kymmenen vuoden päähän ja ajatus todella oli, että teen sitä ihan pikkuhiljaa, ompelen silloin tällöin sauman tai pari.
Ensimmäisenä ompelin suurimman rinkulan, tai rosetin, kuten mallin suunnittelija Willyne Hammerstein niitä kutsuu. Sitten tulin katsoneeksi kirjan kuvia (ja ohjettakin) tarkemmin ja huomasin, että useimman rosetin keskusta ja muitakin osia on leikattu ja ommeltu fussy cutting-tekniikalla.
Ei muuta kuin opettelemaan. Mustikkakankaasta tuli aika hauska keskusta, vai mitä?
Olisi ehkä kannattanut valita joku muu väri keskustan viereen? Taas opin.
Tämän keskusta tehtiin niin kapeista paloista, että keskikohtaa piti vähän pakottaa aloilleen silityraudalla. Opin, että ehkä on parempi ommella keskikohdasta ulospäin eikä päinvastoin? Joku pala ei ole ihan mennyt kohdalleen mallineen päälle, ja kuvio vähän ontuu.
Rinkularosetista tuli vähän musta lammas tai ruma ankanpoikanen, erottuu muista roseteista väriensä puolesta. Mutta saa luvan sulautua joukkoon, sillä teen sille kavereita.
Fussy cuttingin seurauksena minulla on nyt useampi kangas, jossa on reikiä keskellä kangasta. Vähän hirvitti aluksi ruveta sillä tavalla leikkelemään, mutta kangastahan se vain on. Ja tilkkutöissä voi hyvin käyttää ne reikien välit.
Mallineet eivät ole koolla pilattuja, etenkin B ja E ovat aika haastavia, kun nurjalla puolella tuntuu olevan kangasta paljon enemmäm kuin oikealla puolella.
Ompeluvälineille ja mallineille kasasin pienen kopan, jossa kaikki tarpeellinen pysyy samassa paikassa.
Niin, se pikkuhiljaa ompelu. Työ on edennyt nopeammin kuin etukäteen kuvittelin. Olemattomat vapaa-hetket menee koppa sylissä. Ja niin helposti käy - ompelen vielä yhden sauman - ja vielä yhden - ja vielä yhden - ja vielä...
Dead-line on kyllä vieläkin siellä kymmenen vuoden päässä.
