Suljettu kruunu

 

Kuva: Hanna Meuronen

Oli varmaan viime vuoden loppua, kun Finn Quiltin sivuilla oli tieto eurooppalaisen tilkkuyhdistyksen, EQA:n, kuvanvaihtohaasteesta. Sen verran yllytyshullun vikaa minussa on, että suurempia ajattelematta ilmoittauduin mukaan.
Alkoi kiivas kuvan etsintä. Selasin varmaan tuhansia kuvia netin kuvapalveluissa, lisäksi omat valokuvat ja postikorttikokoelmat. Eikä mikään tuntunut sille, että olisin voinut tehdä siitä tilkkutyön. Eksyin sitten muutaman vuosikymmen takaisen kollegani, lappeenrantalaisen naivistitaiteilija Hanna Meurosen sivuille. Tykkään hänen värimaailmastaan tavattoman paljon. Ja siellä se oli, hänen maalauksensa Suljettu kruunu. Ilman lupaa en halunnut kuvaa käyttää ja aika monta päivää ajattelin, etten kehtaa lupaa kysyä. Mutta kuva ei jättänyt minua rauhaan, otin Hannaan yhteyttä ja sain luvan käyttää sitä. 

Minulla oli mielikuva, että työssäni on tausta tehtynä pienistä paloista ja loistelias kruunu - eikä sitten muuta. Mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta. Tein kruunun, tein taustan ja  jotain jäi puuttumaan. Ajattelin, että työni olisi enemmän abstrakti kuin kopio tai sen yritys kuvasta. Tässä kohtaa ymmärrän, että minun olisi pitänyt käyttää enemmän aikaa, tehdä luonnoksia, miettiä ja pohtia pitkin prosessia. Hätäiseen tapaan pistin kruunun taustan päälle - enkä ollut tyytyväinen. Oli autiota, ja alkuperäinen mielikuva työstä oli niin kaukana kuin vain voi olla. 

Autiutta oli pakko ryhtyä täyttämään jollain. Ensin tuli vaate, sitten hiukset ja sitten huntu. Eikä tämä vieläkään vastaa mielikuvaani. Mutta tässä vaiheessa dead-line oli jo niin lähellä, ettei alusta aloittamiseen ollut enää aikaa. Ei ole näköiseni eikä tyyliseni, mutta se on nyt sellainen - ja paljon tästä prosessista opin. Ainakin sen, että paljon on vielä oppimista eikä pidä luulla taidoistaan liikoja.

Kruunun tein ihan ensimmäiseksi paperiompeluna. Kultakangas on osiinsa puretusta, brokadista tehdystä lahjakassista.

Huntu on organzaa, jonka reunat sulatin, ettei kangas rispaisi. Arvatkaa, monta huntupalaa liekehti näyttävästi tai reunaan suli kummallisia mutkia? Onneksi Eurokangas ei suostunut leikkaamaan palalaarista löytämääni organzanpalaa pienemmäksi, olisin muuten joutunut tekemään uuden reissun sinne, kun mustuneita, mutkareunaisia, mitättömän pieneksi sulaneita organzanpalasia oli roskis täynnä.

Hunnun pintaan liimasin pieniä kullanvärisiä lasihelmiä. Yllättävän hyvin ovat siinä pysyneet, vaikka ensin epäilin niiden rapsahtelevan lattialle, jos työtä vähänkin liikuttaisi. Organzaan en halunnut ryhtyä niitä ompelemaan. 

Hollantilainen Antje oli vaihtoparini ja hän ompeli kuvan toisen puolen.  Helmiä hänelläkin. Kahden rinnakkain asetetun työn koko on 40 x 40 cm.

Toinen parini oli myös hollantilainen. Bernadetten kuvasta ompelin vasemman puolen. Kokonaisuus tästä on EQA:n julkaisemassa viidennessä albumissa. Tämän maisematyön tein ensimmäisenä, se oli paljon helpompi ideoitava kuin kruunukuva.

 

Taisin huokailla prosessin aikana kanssakulkijoille moneen kertaaan, että ikinä en enää moiseen ryhdy. Ja pyysin muistuttamaan tästä projektista, jos kerron suunnittelevani uusintaa. Mutta koskaanhan ei pitäisi sanoa ei koskaan.
Toisaalta, kun ole selannut julkaistuja albumeita, olen iloinen, että lähdin mukaan. En olisi niin tarkkaan tutkinut kuvia töistä, jos olisin vain katselijana. Nyt alkuperäiset kuvat ja niistä tehdyt työt puhuttelevat ihan eri tavalla. Siellä on niin paljon niin huikeita töitä,uskomattomia oivalluksia ja upeita kokonaisuuksia.