Ihan ei ehtinyt vuotta mennä edellisestä postauksesta. Eli edelleen blogi on henkitoreissaan, mutta yritän taas tekohengitellä.
Kävin keväällä Virossa tilkkutaiteilija Marja Matiisenin Tilkkutaidetalossa, Vierailun, ja jo pari vuotta aikaisemmin hankkimani Marjan Teksased lapitöös -kirjan innoittamana päätin kokeilla farkkuompelua minäkin. Kokeilulle oli selkeä kohdekin, kaipasin keittiöön tiskipöydän edustalle mattoa, joka suojaisi lattiaa vesiroiskeilta.
Kotoa löytyvät farkut ovat pääosin elastaanilla höystettyjä, mutta löysin Goodwillin kirpparilta kahden euron tangosta kolmet joko kokonaan puuvillaiset tai vain parilla elastaaniprosentilla maustetut pöksyt. Kotoa löytyi uutta farkkukangasta pala, jonka tungin käytettyjen seuraksi saadakseni tummaa sävyä mukaan.
 |
| Värit eivät tässä ole oikein kohdallaan säätämisesta huolimatta. Seuraava sisällä otettu kuva on väreiltään todenmukaisempi. |
Minulla on ollut monta vuotta French Braid Quilts- kirja, jota olen tähän asti tyytynyt vain katselemaan, mutta nyt päätin ottaa ohjeet käyttöön. Leikkasin farkut 2,5 tuuman kaitaleiksi ja lajittelin tummusasteen mukaan. Keskelle aloitukseen tuli jotain hirsimökin tapaista, koska en halunnut tehdö siihen isoa neliötä. Yritin vaihdella sävyjä sen, mitä materiaalivarastoni antoi myöten. Yhdet puolison farkut olivat varalla, jos materiaali ei riittäisi, mutta ne jäivät ehjiksi.
Tilkkupinnan tikkasin parkettihuovan päälle saumoja pitkin, taustakankaaksi laitoin jostain varastooni päätynyttä jokamiehen lakanakangasta. Kanttia en halunnut perinteisesti, koska ajattelin reunasta tulevan tosi paksun. Suunnittelin ensin tekeväni farkusta kokonaan nurjalle kääntyvän kantin, mutta totesin, että paksu tulee siitäkin. Ostin valmista kolmesenttistä vinokanttia, jonka käänsin kokonaan takapuolelle ja ompelin viimeisen reunan käsin. Kantin ompelukoneella tehty kiinnitysommel kulkee himpun verran huovan ulkopuolella, joten huopa ei käänny. Pohjaan pistelen vielä harvoilla pistoilla liukuesteen kiinni, ettei mattoni lähden ihan oimille teilleen.
Miten toimii käytössä, en vielä tiedä, aika kertonee sen. Mutta vaikka itse sanonkin, onhan tuo silmänkin ilo.
Kokemukseni farkkuompelusta:
Pölisee. En arvannut, että pölisisi niin paljon. Vastasairastetun flunssan herkistämät hengitystieni reagoivat aika voimakkaasti pölyyn.
Minimittaisia langanpätkiä on joka paikassa.
Sain kerrankin neulapaketeissa olevat ysikymppiset neulat käyttöön. En kuitenkaan katkaissut yhtään, joten niitä on vielä riittävästi varalla.
Farkku-huopa-jokamiehen lakanakangas -yhdistelmän tikkaaminen oli aika vääntöä, etenkin kun tikkaukset kulkevat vinosti keskeltä reunaa. Jatkuvasta tikkausompeleesta saattoi vain haaveilla, jokainen ommel on aloitettu keskeltä ja päätetty reunaan.
Kustannukset: Maton materiaaleille tuli hintaa alle 10 euroa. Kirpparifarkut 6 €, kotoa löytynyt farkunpala euro tai kaksi, parkettihuopa samoin, taustakankaasta en ole maksanut mitään.
Lepuuttelin keskeneräistä työtä nojatuolin selkänojalla ja hoksasin, että parkettihuopa voisi toimia tukimateriaalinen hyvin myös esim. keinutuolin tms. matossakin.
Ompelenko vielä farkuista? Ehkä kesällä, kun pääsen terassille ompelemaan, mutta keuhkojani säästääkseni en ehkä isompia töitä sisätiloissa. Tulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, farkun elävä pinta tuo oman kivan lisänsä.
