Kun rakastuin hirsimökkiin, mutta...

 Olen ommellut hirsimökkejä tilkku-urani aikana vaihtelevalla menestyksellä. Välillä niistä on tullut ihan kelvollisia, välillä kummallisia vinkuroita, joita olen sitten joutunut trimmaamaan niin, että reunimmaiset kaitaleet olivatkin sitten omituisen kapeita tai muuten outoja. Tekniikkani on ollut se, että olen leikannut kapeita kaistaleita, jotka olen ommellut suoraan ommeltavaan reunaan ja sitten poikkaissut kaitaleen. Ja ihmetellyt, kun joku on sanonut hirsimökin ompelua helpoksi. Minusta tuntui, että ompelu on kyllä helppoa, mutta lopputulos oli välillä mitä sattui.

Päätin sitten antaa itselleni vielä mahdollisuuden, etenkin kun löysin varastoistani ehkä hyödyllisen apuvälineen. Ihmettelen vain, milloinkohan olen sellaisen hankkinut? Katsoin myös siihen liittyvän videon ja päätin tehdä kaikki täsmälleen ohjeen mukaan. Ei ihan helppo juttu minulle.  

 Ensimmäinen ohje oli leikata kaistaleet kankaasta hulpion suuntaisesti, koska kangas venyy siinä suunnassa vähemmän. Tämä ohje antoi ekan vinkin siitä, mikä oli aikaisemmin mennyt pieleen. Toinen ohje oli käyttää apuvälineeseen, eli viivaimeen merkittyjä mittoja ja leikata palaset valmiiksi mittoihinsa. Tein työtä käskettyä. 

 Viivaimessa on mitat kahteen eri kokoon, ja laiskuuttani valitsin suuremman. Ompelin kolme blokkia ja vähän neljättä, mutta ne eivät näyttäneet yhtään kivoilta tai sitten minulla oli siihen mittakaavaan väärät kankaat. Leikkelin sitten valmiiksi leikattujen kasoista uusia soiroja pienempien mittojen mukaisesti. 

 

Ja tilkkupintaa alkoi valmistua. Väkisin niistä alkoi tulla selkeäsi kaksivärisiä, enkä tiennyt, miten tämä asettelu toimisi lopullisessa työssä. 

Joku on joskus sanonut, että tämä olisi joku Peggy Danska-kassi, mutta en tiedä, muistanko väärin, muistaako sanoja väärin tai onko huhupuhetta koko juttu. Joka tapauksessa asettelin blokit (16 kpl) kassin aihioksi ja yritin ymmärtää, mitkä tulevat vierekkäin, kun kassi ommellaan kasaan. 

 Tikkasin saumaan, tai ainakin yritin. Halusin, että hirret ovat pullukoita, niinpä virittelin materiaalit sen mukaan. Tilkkupinnan alla on Soft &Stable'a ja sen alla uudempaa (ja lötrympää) Eurokankaan kovikehuopaa. Halusin, että kassi pysyy itsestään pystyssä, siksi näin järeät toplingit. 

 Pystyssä pysyy, eikä silti ole painava tai jäykkä. Blokit asettuivat vähän mielenkiintoisesti. 

 Vuorin ompelin samalla kaavalla, ja taskuksi pääsi yksi epäonnisista isoista blokeista. 

 Valmis kassi. Hantaakit tein valmiista nauhasta, kun sitä oli. Olisin voinut kyllä tehdä toisen keltaisesta, kun sitäkin on, mutta hoksasin sen niin myöhään, etten enää lähtenyt purkuhommiin. 

 Tämän mallin ehdoton etu on neliön muotoinen pohja. Se helpottaa kassin käytettävyyttä, ja tilaa on reilusti. 

Leikatun kaitaleen leveys on 1 1/8 tuumaa. Valmiin blokin koko on n. 16 x16 cm. Pohja on 22x22 cm ja kassin korkeus on n. 32 cm. Tähteeksi jäi puolikkaat (kolmiot) neljästä blokista, jotka leikataan pois, kun kassia kootaan. Tai voi leikkaamisen tehdä aikaisemminkin, jos on varma, mihin suuntaan kolmiot poistetaan. Minä en ole, ja siksi teen sen vasta, kun kassi on kasattu.  

Se otsikon "mutta":  Olen tehnyt tällä mallilla useamman kassin, mutta en koskaan enää tällä hirsimökkiasettelulla. Sekoitan kankaat seuraavassa kassissa, koska tämä säntillisyys ei mielestäni toimi niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut.  

 

Ensimmäinen tällä mallilla tehty kassini vetelee viimeisiään. Tässä hirsimökki on muunnelma, kulmasta aloitettu ja kankaat ovat ihan satunnaisesssa järjestyksessä. Värit eivät valitettavasti toistu kuvassa ihan oikein, mutta pidän enemmän tällaisesta elävästä pinnasta kuin säntillisesta. 

Miksi sitten rakastuin hirsimökkiin vasta nyt? Se on ihan tuon viivaimen ansiota. Tekniikkana ei ehkä niin nopea kuin aiemmin käyttämäni "ompele ja pätkäise", mutta lopputulos, ainakin aikaisempiin verrattuna priimaa. Belgialaisesta kaupasta löysin vielä toisen, vielä pienemmille mitoille, mutta tällä tuotemerkillä valmistettujen viivainten valmistus on ainakin yhden kauppiaan mukaan lopetettu. Hän säästi itsellään myynnissä olleet viivaimet kurssilaisilleen, mutta ohjasi minut toisen kauppiaan luokse, jolta näitä vielä löytyi. 

Mitä tapahtui ensiksi leikkaamilleni suiruille? Osan leikkasin uuteen kassiin, mutta kun olin tapani mukaan leikannut niitäkin reilusti yli tarpeen, enkä halunnut niistä hirsimökkejä tehdä, niin ompelin ne kaikki yhteen pitkäksi nauhaksi. Mitä siitä joskus syntyy, en vielä tiedä, mutta eivät ainakaan ole sellaisenaan kuljeksimassa. 

 

 

Farkkuja lattialle

 Ihan ei ehtinyt vuotta mennä edellisestä postauksesta. Eli edelleen blogi on henkitoreissaan, mutta yritän taas tekohengitellä. 

Kävin keväällä Virossa tilkkutaiteilija Marja Matiisenin Tilkkutaidetalossa, Vierailun, ja jo pari vuotta aikaisemmin hankkimani Marjan Teksased lapitöös -kirjan innoittamana päätin kokeilla farkkuompelua minäkin. Kokeilulle oli selkeä kohdekin, kaipasin keittiöön tiskipöydän edustalle mattoa, joka suojaisi lattiaa vesiroiskeilta. 

Kotoa löytyvät farkut ovat pääosin elastaanilla höystettyjä, mutta löysin Goodwillin kirpparilta kahden euron tangosta kolmet joko kokonaan puuvillaiset tai vain parilla elastaaniprosentilla maustetut pöksyt. Kotoa löytyi uutta farkkukangasta pala, jonka tungin käytettyjen seuraksi saadakseni tummaa sävyä mukaan. 

Värit eivät tässä ole oikein kohdallaan säätämisesta huolimatta.
Seuraava sisällä otettu kuva on väreiltään todenmukaisempi. 

 Minulla on ollut monta vuotta French Braid Quilts- kirja, jota olen tähän asti tyytynyt vain katselemaan, mutta nyt päätin ottaa ohjeet käyttöön. Leikkasin farkut 2,5 tuuman kaitaleiksi ja lajittelin tummusasteen mukaan. Keskelle aloitukseen tuli jotain hirsimökin tapaista, koska en halunnut tehdö siihen isoa neliötä. Yritin vaihdella sävyjä sen, mitä materiaalivarastoni antoi myöten. Yhdet puolison farkut olivat varalla, jos materiaali ei riittäisi, mutta ne jäivät ehjiksi. 

 Tilkkupinnan tikkasin parkettihuovan päälle saumoja pitkin, taustakankaaksi laitoin jostain varastooni päätynyttä jokamiehen lakanakangasta. Kanttia en halunnut perinteisesti, koska ajattelin reunasta tulevan tosi paksun. Suunnittelin ensin tekeväni farkusta kokonaan nurjalle kääntyvän kantin, mutta totesin, että paksu tulee siitäkin. Ostin valmista kolmesenttistä vinokanttia, jonka käänsin kokonaan takapuolelle ja ompelin viimeisen reunan käsin. Kantin ompelukoneella tehty kiinnitysommel kulkee himpun verran huovan ulkopuolella, joten huopa ei käänny. Pohjaan pistelen vielä harvoilla pistoilla liukuesteen kiinni, ettei mattoni lähden ihan oimille teilleen. 

Miten toimii käytössä, en vielä tiedä, aika kertonee sen. Mutta vaikka itse sanonkin, onhan tuo silmänkin ilo.  

 Kokemukseni farkkuompelusta: 

Pölisee. En arvannut, että pölisisi niin paljon. Vastasairastetun flunssan herkistämät hengitystieni reagoivat aika voimakkaasti pölyyn. 

Minimittaisia langanpätkiä on joka paikassa. 

Sain kerrankin neulapaketeissa olevat ysikymppiset neulat käyttöön. En kuitenkaan katkaissut yhtään, joten niitä on vielä riittävästi varalla.

Farkku-huopa-jokamiehen lakanakangas -yhdistelmän tikkaaminen  oli aika vääntöä, etenkin kun tikkaukset kulkevat vinosti keskeltä reunaa. Jatkuvasta tikkausompeleesta saattoi vain haaveilla, jokainen ommel on aloitettu keskeltä ja päätetty reunaan. 

Kustannukset: Maton materiaaleille tuli hintaa alle 10 euroa. Kirpparifarkut 6 €, kotoa löytynyt farkunpala euro tai kaksi, parkettihuopa samoin, taustakankaasta en ole maksanut mitään. 

Lepuuttelin keskeneräistä työtä nojatuolin selkänojalla ja hoksasin, että parkettihuopa voisi toimia tukimateriaalinen hyvin myös esim. keinutuolin tms. matossakin. 

Ompelenko vielä farkuista? Ehkä kesällä, kun pääsen terassille ompelemaan, mutta keuhkojani säästääkseni en ehkä isompia töitä sisätiloissa. Tulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, farkun elävä pinta tuo oman kivan lisänsä.