Joskus tilkkuilu-urani alkuaikoina ostin (muka-lopettavan) Craftsyn alesta kaksi peittopakettia. Toisen olen ommellut jo vuosia sitten valmiiksi, ja se alkaa olla jo käytössäkin kulunut, mutta toinen paketti jäi tuolloin ompelematta. Olin jo laittamassa tätä Smithereens (Sirpaleet)-peittopakettia jo myyntiin, kun esikoinen ilmoitti peitontarpeestaan. Hän esitti minulle väripaletin, joita voisi peittossa löytyä. Kaivoin kangaspaketin varastosta, ja kun toiveen mukaiset värit löytyivät kangasrullista, jouduin hylkäämään myyntiajatukset - ihan mielelläni.
Paketissa oli ompeluohje, värikäs kaitalepaketti, tumma lila taustakangas ja turkoosi kangas kanttausta varten.Vanu ja takakangas jäivät itse hankittaviksi. Värejä oli 33 erilaista.
Leikattavaa oli runsaasti, onneksi kaitaleista leikkaaminen oli nopeaa, värikkäitä timantin puolikkaita tarvittiin 280 kpl. Taustakankaasta leikkasin ensin 68 kpl kahden ja puolen tuuman kaitaletta, joista sitten 476 palaa ja jämistä vielä reunaan tulevat timanttin neljäsosat. Paloja tuli yhteensä 824.
 |
| Kokoamisohje |
Aika pian kangaspinoja kootessani tajusin, että mikäli aion mennä ohjeen mukaan, minun pitää tehdä kankaista jonkinlainen kartta. Esim. lilasävyisiä oli kuusi erilaista, osa aika lähellä toisiaan. Mietin hetken sitäkin, että unohtaisin koko ohjeen, mutta olisiko minulla sitten viimeisillä riveillä saman värisiä tilkkuja roppakaupalla. En ollut myöskään halukas tekemään tuolla tilkkumäärällä uutta suunnittelua.
Niinpä tein pahville sävykartan ja se tuli todella tarpeeseen.
Tilkkupinta rakennettiin kulmasta alkaen. Kolmiot ommeltiin ensin riveiksi, jotka sitten yhdistettiin pinnaksi. Aluksi rivit olivat lyhyitä ja työ eteni, mutta vähitellen rivit pitenivät ja edistyminen hidastui. Pakko myöntää, että oli välillä aika tylsää. Onneksi rivien lyheminen taas työn edetessä auttoi tylsistymiseen.
Tilkkupinta valmistui kevättalven viimeisillä lumilla, jonka jälkeen se jäi lepäilemään ja odottamaan tikkausta.
Takakankaaksi hankin samaa tummaa lilaa kuin tilkkupinnan taustakangas on. Se on aivan upea Kona Cottonin sävy Regal. Kerrokset kiinnitin hakaneuloilla ja sitten tikkaamaan.
Ensimmäinen suunnitelma oli, että tikkaan koko peiton samalla värillä, lilalla. Mutta ei näyttänyt kivalle värikkäiden kankaiden päällä. Kokeilin väritöntä siimaakin, mutta se tuntui kovin muoviselle.
Lopputulos oli se, että käytin kuuttatoista eri väriä tikkaamiseen, eli pyrin tikkaamaan joka värin mahdollisimman lähellä olevalla sävyllä. Alalankana oli koko ajan tumma lila.
Tikkaukset toistavat pääosin timantin muotoja, isompiin taustakankaan pintoihin tein välillä muitakin kuvioita.
Kantin viimeisen reunan ompelen aina käsin. Peitto on iso (180 x220 cm), joten ommeltavaa riitti. Tykkään kuitenkin käsinompelusta, ja minusta reunasta tulee pehmeämpi käsin ommellen.
Valmistuihan se viimein. Kuvauspäiväksi sattui todella sumuinen päivä, mutta peiton värin toistuvat oikeanlaisina.
Olisin kyllä voinut pitää tämän itsekin, niin paljon tykkään tästä, mutta hyvä kodin se sai esikoisen luona.
Tämä jää joka tapauksessa viimeiseksi valmis-paketti -peitoksi. Ompeleminen oli todellakin välillä puuduttavaa, koska kaikki oli niin valmiiksi mietitty. Oma hommani oli vain leikkaajan ja koneenkäyttäjän virka, vaikka nautinkin ihanista väreistä ommellessani.
 |
Peiton virallinen luovutus tapahtui esikoisen tohtorinkaron-
kassa juuri joulun alla.
Juuri väitellyt FM piileksii peiton takana. |
