Kissanpäivät

Kissanystävän ystävä tilasi kissanystävälle meikkipussin joululahjaksi. Tampereen messuilta löytyi kivaa kissakangasta.

Pussukka on ehkä pienin tällä mallilla tekemäni, leveys on 19 cm, korkeus 15 ja pohjan leveys 8 cm. Vuori on keltaista pallollista kangasta ja toisella reunalla on pieni tasku.

Kummallakin sivulla on kaksi kissaa, toinen kissa poseeraa ja toinen kurkistelee, uskaltaisiko tulla pitemmälle. Pussukka sai nimen Kissanpäivät.

Hankin Tampereen messuilta Ullakalta kahvan tilkkuviivaimiin. Kovin paljoa en ole sitä vielä käyttänyt, mutta hyväksi olen todennut. Kahva kiinnittyy imukupeilla viivaimeen ja se tarttuu todella tukevasti. Viivaimen liikuttelu kahvasta pitäen on todella helppoa eikä leikatessa ole sormet vaarassa. Kahva irrotetaan mustat kiinnikkeet löysäämällä ja kiinnitetään ne kiristämällä, mutta todennäköisesti se tulee melko vakituisesti pysymään tässä suuressa tuumaviivaimessa, jota käytän eniten etenkin pitkästä kankaasta leikatessani. Olen tottunut varmistamaan viivaimen paikallaan pysymisen asettamalla vasemman käden pikkurillin kankaaseen viivaimen reunan viereen. Minulla on pitkät sormet ja pystyn tekemään saman kahvan kanssa, lyhyempien sormien kanssa sama ei välttämättä onnistu. Kahvan hinta Ullakalla oli hiukan alle 20 euroa, viikon kokemuksen perusteella hyvä hankinta. 

Tämä kaunotar on uusin ompelukonehankintani, saksalainen Biesolt & Locke, vuosimallia 1888. Hetken mielijohteesta poikkesin työmatkani varrella olevalle kirpparille, ja sen perimmäisessä nurkassa tämä odotti minua. Hintaa 18 euroa, ja kone lähti mukaani. Ei ihan kevyt kannettava, 12 kg. Raahatessani konetta autolle, totesin sen käyvän tarvittaessa kahvakuulaksi. Runko on sen verran hoikka, että ainakin minun sormeni ulottuvat kevyesti sen ympärille. Jos neulan liikkumista kampea pyörittäessä voi kutsua toimimiseksi, niin se toimii. Nyt se odottaa puhdistamista ja kaapin päällystän raivaamista, sinne tulee sille paikka. Sähkökatkojen aikaa tällä voi sitten ommella kynttilänvalossa.

Messuilua

Taisi olla syksyn kamalin keli, taivas lohmi märkiä rättejä päin bussin laseja, mutta ei haitannut! Suunta Tampere ja Kädentaito-messut. Perjantaina siellä oli ollut 14 000 ihmistä, lauantaina 18 000 ja toivoimme kovasti, että sunnuntaina kävijämäärä jäisi noin kymppitonniin, että mekin 45 melkein susirajalta lähtenyttä mahtuisimme vielä sisään. Anelumme kuultiin, messuilla oli sopivan väljää, eikä jonottaa tarvinnut pitkään missään.

Ihan joka kojun kiertämiseen ei voimat riittäneet, ja myöhemmin iltapäivällä alkoi näkemis- ja kokemiskiintiö olla jo täysi. Mutta paljon näimme, ideoita, tarvikkeita ja valmiita tuotteitakin lähti kotiin viemisinä.

En enää muista, mistä kojusta tämän peiton kuvasin, mutta kiva, tehty ainakin suurimmalta osin Kaffe Fassetin kankaista. Kännykkäkamera ei vain toista värejä ihan todellisina. 

Ihania, mielikuvituksellisia Suomi-sukkia!

Lankavan hauska joulukalenteri. Kuusten taakse pääsee piilottamaan pikku yllätyksiä.

Eteisaulassa keinui joukko ihania virkattuja nukkeja!

Ja ne ostokset. Ensin tekstiiliosasto: Kiss kiss vyötteen alla ei ole tilkkukangasta, vaan taidesukkahousut! Kankaat näyttävät olevan aika eläinpainotteisia, joukossa vähän mustikoitakin.

Sitten tarvike/välineosasto: Ullakalta kahta erilaista tukimateriaalia koekäyttöön ja imukuppikahva tilkkuviivaimiin, Taito-kaupasta hopeakimalteista paperinarua ja Sinellistä korttipohjia kirjekuorineen.

Sitten esteettinen osasto:

Ystävälle joululahjaksi läkkipeltinen lampetti.

Olen koukussa Arja Noran ohuesta metallilangasta muotoiltuihin mekkoihin. Vasemmanpuoleisen olen ostanut edellisiltä messuilta, ja nyt se sai kaverin.

Valohimmelin ostoa harkitsin pitkään, ostin kuitenkin, vaikka hinta vähän hirvittikin. Se on vielä laatikossa odottamassa kokoamista.

D-insinööri kuskasi minua aamuvarhaisella kesken uniensa bussille ja haki matkan jälkeen kotiin. Hän sai tuliaiksi t-paidan kuvan tekstillä. Eikö ollutkin sen arvoinen?

Eläimellistä

Edellisessä postauksessa mietiskelin tekisinkö ketun vai lautasen. En tehnyt kumpaakaan seuraavaksi. Jostain ihmeellisestä syystä silmäni tarttuivat Love Patchwork & Quilting -lehdessä olleisiin paper piecing -koiriin. En ole oikein millään mittarilla mitattuna koiraihminen (ätshiiii), mutta tämä oli tehtävä.

Luulin koko ajan ompelevani mäyräkoiraa. Viimeisiä mallineita leikatessani huomasin, että kyseessä onkin joku basset hound. Wikipedia sanoo bassetista näin: "Erikoisen ulkonäön vuoksi sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun koirarotuun." Taidan ryhtyä kirjoittamaan oikaisua wikipediaan, sillä minä sekoitin. Toisaalta wikipedian kuvat esittävät huomattavasti tuhdimpia yksilöitä, ehkä tämä on sitten nälkiintynyt tai bassetmissin mittoihin itsensä saattanut basset. 

Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä keskustelua herätti hännän alla oleva patti. Veikattiin pukamia, toisen takajalan nostoa - ja niin alkoi tuo patti minuakin kiusata. Melkein etsin jo ratkojaa poistaakseni tuon pukaman. Tänä aamuna googlasin bassetin, ja löysin aika monta kuvaa, jossa bassetilla on tuollainen pahkura peräpäässä. Ei kuulkaa ikinä voi tietää, mihin tilkkuilu vie, tutkimaan bassetin peräpään anatomiaa!

Mutta kyllä paper piecing on mukavaa. (Olen näemmä jo sujuvasti unohtanut Good Luck Starin). Siitä, mihin tämä mäyrä-basset lopulta päätyy, minulla ei ole vielä aavistustakaan, tein, kun oli kivaa.

Kuusi uutta kettustakin sain tehtyä. Tavoitteenahan on saada aikaan Fancy Forest -peitto. Tarkkaa aikataulua ei ole, tavoite on jossakin ensi syksynä. Aluksi ajattelin, että teen erilaisia blokkeja sikinsokin, mutta aika pian tajusin, että kannattaa mennä yhdellä mallilla kerrallaan. Pidin ketttusissa useamman viikon tauon, ja sitten sainkin opetella koko homman taas uudelleen. Ja tämä näyttää olevan se yksinkertaisin ommella. Voi olla, että tulee äitiä ikävä, kun pääsen pupusiin, perhosiin ja pöllösiin, kukkasista puhumattakaan.

Ruuhkaa Pussukkapolulla

Sain alkusyksystä tilauksen ensin yhdestä pussukasta, mutta sitten tilaus kasvoi kaiken kaikkiaan seitsemään pussukkaan. Korvatunturin kautta kiertävät lopullisille saajilleen. Tilaaja ilmoitti toivotut värit, muuten sain vapaat kädet.

Vihreään löytyi talokangasta, ja se sai nimekseen Mökkimetsä. Leveys 25 cm, korkeus 24 cm ja pohjan leveys 10 cm.

Sisuksista ei ole taaskaan kuvaa, mutta vihreää löytyy sieltäkin ja toisella sivulla on tasku. 

Punaista ja pinkkiä, tämä on vielä nimetön, ehdotuksia otetaan vastaan. Sentin verran korkeampi kuin vihreä, muuten samankokoinen. 

Kirsikoita, kenkiä, käsilaukkuja, perhosia- aika naisellista. 

Tässä samaan tilaukseen kuuluneet pussukat, kaksi on jo luovutettu (sininen kolmiopussukka sekä Ja aurinko paistaa-pussukka).

 

Kunhan kaikki pussukat ovat saaneet  nimensä, ovat ne valmiina lähtöön. Vaikka näitä oli tosi ihana tehdä, niin nyt jotain muuta. Mietin vielä, teenkö pari kettua, lautasen vai ihan jotain muuta to-do -listallani olevaa. Valinnanvaraa kyllä on ihan riittävästi.