Työyhteisössäni eläkkeelle lähtijälle ostetaan laadukas reppu eläketurvapaketiksi ja siihen työkaverit saavat laittaa täytettä mielensä mukaan. Tänä keväänä eläköityviä on kolme kollegaa. Ajattelin ensin tekeväni pussukat kaikille, sitten peruin suunnitelman ja sitten ompelin kuitenkin kolme pussukkaa. Nainenhan saa muuttaa mieltään. Mielenmuutoksesta seurasi aika tiukka aikataulu. Olisi pitänyt ajatella aikaisemmin ja perua vähän aikaisemmin, niin olisi jäänyt vähän väljemmin aikaa. Mutta selvisin, ja vielä loppujen lopuksi etuajassa. Ehtiihän ne siemenet tiputella kasvimaalle ompelun jälkeenkin, eikä siellä mikään olisi edes kasvanut, kun on ollut niin kylmää.
Ruotsin opettaja saa pussukan nimeltä Kesä kaikilla, onni yksillä.
Toivottavasti kukaan ei huomaa, että mökkien edessä sataa lunta. No, se ei todellisuudessakaan taida olla enää kummalista kesäisin.
Ensiavun ja hoitotyön opettaja saa pussukan nimeltään "Kissanpäivät". Vähän aikaa mietin EA-pussukan tekemistä Marlen tapaan (en olisi kyllä osannut), mutta eihän eläkkeellä enää töitä ajatella.
Toisella puolella kurkistelee kaksi kissaa. Kollegalla on kissa/kissoja, en ole ihan varma, kuinka monta.
Kolmannen pussukan saaja on miespuolinen kollega, joka tykkää kovasti erilaisista kojeista ja laitteista. Sopiva kangas puuttui. Htätähuuto FB:n Tilkusta asiaa - ryhmässä, sain peräti kolme vastausta laitekankaista. Tilkunviilaja ehti ensimmäisenä, ja iso kiitos nopeasta toiminnasta, kamerakangas oli minulla jo parin päivän päästä avunhuudostani. Ja tämän pussukan suunnitelma eli melkein koko ompeluprosessin ajan.
Eka ajatus:En raaskinut pilkkoa kameroita piiloon, joten suunnittelin tekeväni vaakasuorista kaitaleista koko pussukkapinnan. Oranssia kameroiden kupeeseen, yläpuolelle harmaata ja alapuolelle mustaa. Tässä vaiheessa näytti kamalan tylsälle.
Toka ajatus: Toinen puoli pussukkaa erilaisella raidoituksella. Ei sytyttänyt sekään.
Kolmas ajatus: Leikkasin kaitaleen neljään osaan, ja yritin asetella paloja jotenkin vaihtelevasti. Ongelmaksi tuli, kun eivät olleet neliöitä, olisi pitänyt laittaa välipaloja, mutta en halunnut sotkea enää muita värejä mukaan. Kirkasta punaista ei kotoa löytynyt.
Neljäs ajatus: Ompelin raamit kameratilkuille. Ompelin neliöt yhteen. Koko ei riitä pussukkaan, vaan sivuille ja pohjaan on saatava jotakin.
Viides ajatus: Mustaa reunoihin. Ja tulipa mustaa.
Kuudes ajatus: Oranssilla tikkauksella mustan kimppuun. (Kamalasti pölyä ym. nukkaa tuossa pinnassa, suurennetut kuvat paljastavat myös sellaista, mitä ei haluaisin näyttää)
Oranssi lenksu, vetoketju ja vetoketjun vedin. Tulihan siitä pussukka, vaikka prosessi olikin aika polveileva. Seitsemäs ajatus: olisin voinut jättää raamit tikkaamatta tai tikata ne vaikka suoralla tikillä, olisivat ehkä erottuneet paremmin raameiksi. Mutta en pura. Nimekseen tämä sai Muistokuvia.
Koko kaarti vielä yhteiskuvassa. Vähän ovat erikokoisia, mutta ei haittaa, niin ovat saajatkin.
Tekaisin vielä reppuihin nimilaput Tilkunviilaajan ohjeella. Olipa helppo ja nopea homma. Oikaisin vielä vähän ohjeesta, en leikannut kahta kangaspalaa, vaan yhden pitkän, jonka taitoin pitkittäin kahtia.
Minun puolestani työkaverit pääsevät nyt viettämään leppoisia eläkepäiviä.
