On Ringo Lake

Retkahdin totaalisesti, kun PeeKaan Paula ilmoitti aiemmin syksyllä uudesta mysteeripeitosta. Ihailin Tilkusta asiaa- fb-ryhmässä edellisen vuoden mysteerejä, ja kun etänä oli mahdollista lähteä mukaan, tällaista yllytyshullua ei kauaa tarvitse houkutella. Mysteerityön ompeleminen perustuu Bonnie Hunterin suunnittelemiin blokkeihin, jotka viimeisissä ohjeissa kootaan sitten peitoksi, kokonaisuus pysyy mysteerinä siihen asti.. Blokkiohjeet löytyvät Bonnien blogista Quiltville.

 

 Kauniista maisemakuvasta (On Ringo Lake) poimitut värit paljastettiin joitakin viikkoja sitten. Omaa väripalettiani esittelin jo aikaisemmin, tässä vielä kertauksena. Vähän on tullut lisää sävyjä ja kuoseja, ja neutraalit tästä kuvasta puuttuvat kokonaan.

Ensimmäiset blokkiohjeet julkaistiin viime perjantaina. Oma kunto vähän jarrutti aloittamista, mutta sitten kun vauhtiin pääsin, on jopa pitänyt vähän jarrutella. Nyt on pieniä ysiblokkeja - ja aika paljon. 

Ohjaimella varustettu tilkkutyöjalka nopeuttaa tarkan saumavaran aikaansaamista. Noloa tunnustaa, mutta unohdan välillä omistavani kyseisen apuvälineen. Ompelen paljon ihan perustilkkutyöjalalla, koska sillä voi tehdä leveämpääkin saumavaraa, mitä tällä ei voi, koska ohjainlevy uppoaa pistolevyn aukkoon. Kangas ei pääse karkaamaan liikaa oikealle.

 Ompelin ensin yhden blokin valmiiksi asti nähdäkseni, miten hyvin mitat pitävät - ja pitivät niin hyvin, eli ei ollut mitään syytä jättää paininjalkaa laatikkoon.

Viimeisin härpäkehankintani, lenpinimeltään Kimmo (Gizmo) pääsi käyttöön. On kyllä todella näppärä vekotin. En hoksannut kellottaa, miten nopeasti katkoin ketjuun ommellut reilu 50 blokkia, mutta nopeasti se kävi. Se oli yksi huiskaus vain. 

Vähän jätin viimeistelyjä huomiselle, ja sitten ei muuta kuin seuraavia ohjeita odottamaan.

Pikkutöitä

Olosuhteiden pakosta minulle on järjestynyt enemmän aikaa ompeluun kuin monena syksynä. Olosuhteista johtuen en kuitenkaan ole jaksanut paneutua kovin isoihin koitoksiin, ja päätinkin tehdä pari pikkutyötä alta pois ja lyhentää ommeltavien listaa edes vähän.

Työkaveri toivoi työkännykälleen pussukkaa, jossa olisi samanlainen haka taustalla kuin hänen nykyisessä pussukassaan. Samoin toiveissa oli pieni tasku aterialipukkeita varten. Käytin hänellä näytillä yhden aikaisemmin tekemäni lähinnä mallia testatakseni, ja kun se kelpasi, ei muuta kuin leikkuriin kiinni.

Ihan yksinkertaisia puolentoista tuuman kaitaleita, välillä vaakaraitoina. Tällä mallilla on helppo tehdä pienempiäkin pussukoita, koska sivusaumat ommellaan päältä, ei tarvitse tuskailla kääntämisen kanssa.

Taustapuolelle kiinnitin tilaajan toivoman karbiinihaan. Tilaaja toivoi joko sinistä tai punaista pussukkaa, väri ratkesi sillä, että varastoistani löytyi sininen haka.

 Pienen taskun tein läpän alle niin, että taskun aukko on ihan yläreunassa. Taskun suuta ei kuvassa erota, mutta tikkaus tarranauhan ympärillä kertoo taskun paikan ja koon. En ole aikaisemmin taskua tehnyt, ja sen kanssa meinasikin tulla tänkapå!

Minulla on aika selvä kaava, minkä mukaan pussukkaa ommellaan, esim. missä vaiheessa kiinnitetään kumpikin tarranauhan pätkä, ettei niiden tikkaukset näy päällipuolelle. Nyt sitten huomasinkin, että jos ompelen läpän alla olevan tarran koneella, niin samalla ompelenkin taskun umpeen. En ollut halukas purkutöihin, ja niin kiinnitin tarran ensin liimalla ja sitten ompelin sen vielä kahteen kertaan käsin kiinni. Eiköhän se siinä kestä.

Tämä pussukka kerkesi maailmalle ilman kuvausta, sain sitten paluupostissa siitä kuvan. Tein sen ystäväni sähköiselle lukulaitteelle (kun olin ensin yllyttänyt hänet ostamaan sellaisen). Pussukka on tehty kolmioista, joista ompelin hänelle reilu kolme vuotta sitten kassin, Pussukka on yläreunasta auki, lukulaite pysyy makuupussissaan tarrakiinnitteisellä läpällä. Koko on 13 x 18 cm, välissä tukena Eurokankaan kovikehuopa.

Ensin ajattelin, että en viitsi näistä pikkujutuista edes blogata. Mutta bloggasinpa kumminkin. Harmittaa välillä tosi kovaa, kun blogit sammuvat eikä uusia juuri tule. Moni aikaisemmin seuraamani bloggaaja on siirtynyt melkein kokonaan Instagramiin tai muihin somemedioihin. Välillä vaikuttaa sille, että kirjoittamisen asema viestinnässä on katoamassa (toivottavasti ei kokonaan ainakaan minun elinaikanani!), viestitellään kuvilla ja hymiöillä. Paluuta muinaisiin egyptiläisiin hieroglyfeihin? Minä yritän pitää toistaiseksi pintani ja kirjoitan täällä edelleen.

Kettujen yö

Kettupeitto tikattu, nimetty ja valmis! Nimekseen se sai Kettujen yö, ja pääsinpä testaamaan Berninani kirjoitustaitoja. Edellisellä kirjoittelin aikanaan silloin tällöin, mutta Berninani oli vielä neitsyt tekstaamisen suhteen.

Ohjekirjaa sain kyllä tavata tovin jos toisenkin, ennen kuin hoksasin, miten saan koneen kirjoittamaan. Ja sitten kun se innostui, ei meinannut lopettaa ollenkaan. Tai sitten en vain osannut komentaa sitä, että yksi kerta Kettujen yötä riittää, se oli niin innoissaan kirjoittamisesta, että alkoi väkisin tehdä sitä heti uudelleen.Ratkaisin ongelman ratkojalla. 

'

Sinisen pinnan tikkausta en saanut millään kuvaan, sen tikkaaminenkin oli välillä haasteellista, kun en tarkkaan nähnyt, missä tikkausta jo oli. Sininen lanka upposi täydellisesti kankaaseen, se oli kyllä tarkoituskin, koska en halunnut lisätä pinnan kirjavuuttaa enää tikkauksella. Ketut saivat epämääräisiä lingurtelevia viivoja naamoihinsa.

Reunakaitaleisiin tikkasin oranssilla langalla lehtikuviota.

Taustakankaana on pieniä kettusia tiukoissa riveissä. Kankaan löysin Hämeen Tekstiilituonnista.

Kanttasin peiton kettujen taustakankaalla, kettujen kankaat olivat loppu tai vähissä,  peiton taustakangas oli mielestäni liian levotonta kanttikankaaksi. Välissä on bambuvanu. Peiton koko on 83x111 cm.

Kettujen yö lähti kirjaimellisesti suoraan käsistäni kohti Walesia pienelle Otsolle.  Otson nimen tikkasin peiton alareunaan rusehtavaan kaitaleeseen, mutta se kohta unohtui kuvaamatta. Ehkä viimeistä kuvaa suurentamalla sen saa näkyviin.

Mitähän sitten ottaisi työn alle?

Kettumysteerejä

Lokakuu muuttui yllättäen yhdeksi isoksi härdelliksi, enkä ompelurintamalla edistynyt juuri ollenkaan. Onneksi voin nyt esitellä edes jotain (puoli)valmista.

Ketuista en näytä pääsevän ollenkaan eroon. Ex-työkaveri pyysi tekemään tyttärensä pienelle pojalle (ikää nyt vajaa viikko) kettupeiton. Tilkkupinnan sain viimein väännettyä valmiiksi, taustakangas on nyt postin pakettiautomaatissa, eli pääsen tikkaushommiin ihan piakkoin. 

Haksahdin PeeKaan Paulan koutsaamaan mysteeripeittoprojektiin. Juu, ei ole nyt kovin monta peittoprojektia viritteillä. Ihan muutama vain. Kettujen lisäksi yksi odottaa tikkaamista, pariin on kankaat valmiina ja melkein leikattukin. Kyllä siihen kasaan vielä yksi mahtuu. Pitänee vain suurentaa projektipussukoita, että pysyy joka projekti itsenään. Mysteerin on suunnitellut Bonnie K Hunter ja startti löytyy täältä. Peekaan Paulan koutsaukseen pääsee PeeKaan fb-sivujen kautta.  

Kankaiden värit on ilmoitettu ja minun, tai oikeastaan kangasvarastoni näkemys turkooseista, korallinpunaisista ja ruskeista on tässä. Neutraalit puuttuvat vielä. Ruskeitahan minulla ei juuri ole, mutta onneksi EK:n palalaarista löytyi pari täydentämään tummia lilojani, jotka luokittelen tässä ruskeiksi. Peittoon voi käyttää myös silppuja,  ne ovat vielä perkaamatta, joten sieltä löytyy näihin varmasti täydennystä.

Olen tilkku-urani alkuaikoina ommellut Craftsyssä yhden mysteerin Kimberley Einmon ohjaamana, ja se oli tosi hauskaa.Vaikka kuinka yritin arvuutella, miten ommellut blokit, tai oikeastaan blokinosat asettuisivat lopullisessa työssä, valmiin työn kasaaminen oli todella jännittävää. Odotan malttamattomana ensimmäisiä ohjeita Bonnielta!