Vähän valmista, mutta paljon iloa

Tämän kesän Mäntyharjun tilkkukurssille pääseminen oli pitkän sairastelun jälkeen kiikun-kaakun. Eka kurssi, jolle olin ilmoittautunut, meni sivu suun, mutta onneksi juhannuksen jälkeiselle kurssille löytyi vielä paikka. Paras ompeluterä kuitenkin puuttui, siksi keskeneräisiä töitä lähti kotiin aikaisempia vuosia enemmän, eikä niitäkään paljon. Todella iloinen olen kuitenkin siitä, että sain viiden päivän tilkkuterapiaa oikein tehoannoksen. Uusia ja vanhoja (eikä suinkaan iältään!) tilkkuystäviä, livetutustumista someystäviin ja paljon naurua. Mitä sitä tilkkuviikolla muuta tarvitsee ompelun ja uuden oppimisen lisäksi?

Tämä pinta koottiin neljännesheksagoneista. Tätä n. 50 x 80 cm tilkkua kokosin puolitoista päivää. Palojen leikkaamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Tykkään pinnasta, vaikka heksagonien erottuminen olisikin vaatinut enemmän kontrastia. Eikä ole mitään hajua siitä, mihin tämä lopulta muotoutuu. Valmiiksi leikattuja paloja on vielä jäljellä, joten todennäköisesti pala suurenee joskus. 

Vinoketjupussukan otin seuraavaksi ohjelmaan ihan vain siksi, että halusin saada jotain valmistakin aikaan. Enkä lähtenyt leikkimään tilkkujen kanssa, vaan ompelin sen yhdestä kankaasta, Marimekon pellavasta. 

Tilkkukavereiden innoittamana kokeilin twistiä, joka oli reppuohjeen yksi osa. Sitä oli kiva tehdä, eikä varmasti jää viimeiseksi twist-kokeiluksi. Noiden reppupaneeleiden pitäisi kai olla saman kokoisia, mutta eivät ole. Reppua niistä tuskin tulee, mutta eiköhän nuo paikkansa löydä. Mittasin juuri, että twististä saisin kalenteriini kannet pienillä lisäyksillä. 

Tähti foundation paper piecing- tekniikalla. Noin mustissa aatoksissa en kuitenkaan ollut, halusin vain testata, miten toimii mustalla taustalla. Kehystin tähden jo Mäntyharjulla, tämä päätyy tyynyn päälliseksi. Kuvan värejä oikeammaksi säätäessä sain näkyviin kiiltäviksi silittämäni saumavaratkin.

Kesä jatkui viikon lomalla Virossa. Ja Karnaluksin keikka oli varsin maltillinen; ompelukoneen neuloja, hyäksi havaittuja silmäneuloja, leikkurin teriä, Prymin neulaviuhka rikkoutuneen tilalle, tikkausviivain, vetskareita, varaosapuikot Addi Clickin puikkosettiin mutkalle istumieni tilalle, ja vain yksi ainoa kangas, jolle on selvä käyttötarkoitus. En ollut käynyt Karnaluksin uudistetussa ympäristössä, ja ihan oikeasti tuntui siltä, että paikan alkuperäinen henki on kadonnut - vaikka tavarat olivatkin nyt paljon helpommin löydettävissä ja ympäristö siisti. 

Loppukevennyksenä Pärnun lähistöllä tapaamamme alpakat, jotka olivat niiiiiiin ihania. Ystävällisiä, leikkisiä, vähän ujojakin. Ja nahistelivat keskenään, niin kuin pikkupoikien kuuluukin.  Ja hinkuivat tyttöjen aitaukseen.